Nuorisotyön kenttä on laajentunut viime vuosina kauppakeskuksiin, pyrkimyksenään tavoittaa nuoret paremmin. Kaupallinen toimintaympäristö on avannut nuorisotyöllisesti uusia mahdollisuuksia, mutta asettaa myös reunaehtoja. Keskiössä toimintaa kehitettäessä onkin kaikkien mukana olevien toimijoiden yhteistyö. Pohdin tekstissäni millaiset monenlaiset resurssit – materiaaliset ja immateriaaliset – vaikuttavat siihen, millä tavoin nuoret tulevat kuulluiksi. Nuorten osallisuuden vahvistaminen edellyttää jatkuvuutta, turvallista ilmapiiriä sekä herkkyyttä kuunnella nuorten toiveita.
Kauppakeskus ympäristönä muodostaa toiminnalle erilaiset puitteet kuin nuorisotalo. Toisaalta se mahdollistaa jonkinlaisen pysyvämmän jalkautumisen ja sitä kautta kenties mahdollistaa niiden nuorten tavoittamisen, jotka eivät ole aiemmin nuorisotaloille tulleet. Toisaalta kaupallisessa tilassa tilan omistaja määrittelee lopulta tilan käytön reunaehdot.
Viime vuosina nuorisotyötä on ryhdytty tuomaan kauppakeskuksiin ympäri maata sekä jalkautuvan nuorisotyön että kauppakeskuksiin sijoittuvien nuorisotilojen muodossa. Jäljitän tässä Näkökulma-tekstissä kauppakeskuksiin tehtyjen nuorisotyöllisten avausten juuret kahtaalle. Yhtäältä ne nousevat nuorisotyötä kannattelevasta ajatuksesta, että nuorisotyön tulee vastata nuorten tarpeisiin (Kiilakoski & Honkatukia 2018). Toisaalta sen voi nähdä nousevan laajemmasta yhteiskunnallisesta kehityksestä, jossa yksityinen (usein kaupallinen) ja julkinen tila limittyvät ja sekoittuvat keskenään (esim. Andersson 2009, 55). Tilat, olosuhteet ja niiden kokeminen vaikuttavat siihen, millaiseksi niissä tehtävät nuorisotyö muodostuu (Malm 2018, 17). Kauppakeskus ympäristönä muodostaa toiminnalle erilaiset puitteet kuin nuorisotalo. Toisaalta se mahdollistaa jonkinlaisen pysyvämmän jalkautumisen ja sitä kautta kenties mahdollistaa niiden nuorten tavoittamisen, jotka eivät ole aiemmin nuorisotaloille tulleet. Toisaalta kaupallisessa tilassa tilan omistaja määrittelee lopulta tilan käytön reunaehdot. Yhteistyöhön nuorisotyön kanssa liittyy kaupallisten toimijoiden puolelta myös pyrkimyksiä kontrolloida kauppakeskuksissa oleskelevien nuorten tilankäyttöä ja koettua häiriökäyttäytymistä. Nuorisotaloista tiedetään, että ne eivät ole samalla tavalla esteettömiä kaikille nuorille. Tilan vakiintuminen tiettyjen nuorten paikaksi saa mahdollisesti toiset porukat välttämään sitä (Kiilakoski 2011). Kauppakeskuksen näkökulmasta tämä saatetaan nähdä tilan toiminnan epäonnistumisena, mikäli osa nuorista arvostaa edelleen aikuisten kontrollista vapaata hengaamista kauppakeskuksen käytävillä.
Break the Fight! – Breikkaa koulukiusaamista vastaan (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on Arja Tiili Dance Companyn 2014 käynnistämä taidekasvatuksellisten toimintojen kokonaisuus, johon sisältyy taidetyöpajoja 5.-9.-luokkalaisille sekä ammattiteoksia. Break the Fight! Mahdollisuus kuulua -hankkeessa toteutetaan kolmen vuoden ajan 12 viikkoisia hiphop-taidetyöpajaprosesseja kouluissa sekä tarjotaan ilmaisia harrastusmahdollisuuksia Itä-Helsingin nuorisotaloilla, kauppakeskuksessa ja ilmaistapahtumissa. Nuorisotutkimusverkoston käynnissä olevassa tutkimushankkeessa tutkitaan miten Itä-Helsingissä tapahtuva BTF-toiminta tukee nuorten kestävää hyvinvointia. Break the Fight® on tavaramerkkirekisteröity palvelu.
Hanke on jatkoa Nuorisotutkimusverkoston aiemmin (2017-2018) toteuttamalle Break the Fight! -valtakunnallinen kiertuetuki- ja mallinnushankkeelle. Hankkeen loppujulkaisu Väkivallattomuuden sanomaa yläkouluihin hiphop-kulttuurin keinoin (toim. Sofia Laine) ilmestyi marraskuussa 2018.
Tarkastelen tässä kirjoituksessa kauppakeskuksiin suuntautuvaa nuorisotyötä hyödyntäen esimerkkinä Vuosaaressa kauppakeskus Columbuksessa (11.12.2018–15.2.2019) toiminutta Break the Fight! (BTF)-hankkeen hiphop-harrastetilaa nuorille. Pohdin tämän esimerkin avulla, miten kauppakeskuksiin avautuvat nuorisotilat asettuvat nuorisotyön kenttään, ja minkälaisia reunaehtoja onnistuneen toiminnan toteuttamiseksi voidaan löytää osallistuvan havainnointini sekä nuorilta keräämäni palautteen valossa. Tutkijana positioni on tässä prosessissa ollut vahvasti kehittämistutkijan. Tarkastelen tilan toimintaa pääasiassa etnografisella havainnoinnilla kerätyn aineiston, mutta osittain myös nuorille suunnatun kyselyaineiston avulla. Etnografinen aineisto muodostui tutkijan ja korkeakouluharjoittelijan kenttätyöstä BTF-harrastetilan toiminnoissa ja hankkeen sisäisissä kehittämispäivissä sekä näistä kirjoitetuista havainnointiraporteista. Taustaymmärrystä ovat lisänneet myös tapaamiset ja kokoukset eri yhteistyötahojen kanssa, hakuprosessin palvelumuotoilutyöpajat ja niihin liittyvät toiminnot ja tapahtumat, joihin olen osallistunut.
Hiphop-nuorisotilatyö harrastustoiminnan, nuorisotyön ja jalkautuvan nuorisotyön välissä?
Nuorisotyön kentässä on viime vuosina arvostettu uusia avauksia. Perustyön kehittämisen sijaan on pyritty luomaan uudenlaista toimintaa esimerkiksi etsivää nuorisotyötä tai osallistavia rakenteita (Kiilakoski 2015: 129). Miten nämä kauppakeskuksiin sijoitetut tilat eroavat perinteisistä nuorisotaloista? Helsingin kaupungin nuorisopalvelujen Tiina Papunen määritteli ennen toiminnan alkamista näkevänsä hiphop-tilan toimintamuodon sijoittuvan nuorisotyön ja jalkautuvan nuorisotyön väliin. Tulkitsen ajatusta tilan sijoittumisesta jalkautuvan ja talotyön välillä niin, että tilan itsessään nähdään ”jalkautuvan”. Papunen (2017) määrittelee, että jalkautuvan työn ytimessä ovat nuorten kohtaaminen, ilmiön kartoittaminen ja saadun tiedon hyödyntäminen nuorisotyön kehittämiseksi. Jalkautuva työ on useimmiten mielletty osaksi etsivää nuorisotyötä. Esimerkiksi Puuronen (2014) käyttää jalkautuvasta työstä termiä jalkautuva etsivä nuorisotyö tai katutyö, jossa nuoria pyritään löytämään etsivän nuorisotyön piiriin siellä missä he aikaansa viettävät. Papusen mukaan jalkautuvan työn ytimessä on kuitenkin, toisin kuin perinteisessä etsivässä työssä, ennaltaehkäiseminen, vaikka jalkautuvassa työssä käytetäänkin usein etsivän nuorisotyön työotetta.
Kun toimintaa tarkastelee Papusen määritelmän kautta, jalkautuvan työn eri aspektit olivat mukana toiminnassa. Kuitenkin, jos ajatellaan jalkautumista tilasta uloslähtemisenä ja nuorten omille paikoille menemisenä (Malm 2018), niin tietenkään tietyssä tilassa tapahtuva toiminta ei tällaista jalkautumisen astetta saavuta. Ohjaajilla ei ollut mahdollisuutta kierrellä tilan ulkopuolella kohtaamassa nuoria. Tilaan tuleminen perustui, samalla tavoin kuin nuorisotaloillakin, nuorten vapaaehtoiseen hakeutumiseen toiminnan pariin. Tilassa oli myös säännöt ja aikuiset toimivat siellä jonkinasteisessa auktoriteettiasemassa, jolloin kohtaamisen puitteet noudattivat enemmän nuorisotilojen mallia. Toisaalta hankkeessa suunniteltiin myös varsinaista jalkautumista Nuorisotyö raiteilla -hankkeen toimijoiden kanssa yhteistyössä, sekä nuorten esiintymisten mahdollistamista, esimerkiksi kaupunginosatapahtumissa. Erilaisia jalkautumisen reittejä onkin siis tulevaisuudessa mahdollista luoda, mikäli hanketta halutaan tähän suuntaan kehittää. Yhteistyö kaupungin nuorisotyön kanssa varmasti tukisi hankkeen pyrkimystä hahmottaa erilaisten nuorisotyön työmuotojen vahvuuksia.
Hiphop-tila olikin BTF-hankkeelle uudenlainen toiminnan muoto toisin kuin kouluilla järjestetyt taidetyöpajat, jollaisia oli tehty edellisessä hankkeessa (Laine 2018). BTF-toimintaa on määrittänyt se, että BTF tulee perinteisen nuorisotyön kentän ulkopuolelta. Hankkeen on täytynyt nopeasti hahmottaa kenttää ja nuorisotyöllistä työotetta samaan aikaan, kun toimintaa on fyysisesti pystytetty ja jo tehty. Haastetta lisää se, että nuorisotyön yleisen tietopohjan hahmottomuus vaikeuttaa alan tietämyksen kommunikointia. Nuorisotyön erityisosaamista onkin pidetty käytännön toimintaan ja hiljaiseen tietoon perustuvana. Kuitenkin nuorisotyö on kasvatuksellista toimintaa, joka perustuu aina johonkin teoria- ja arvoperustaan. Näennäisesti tyhjissäkin hetkissä, jolloin nuorten kanssa vain ollaan, ovat läsnä kasvatuksen eetos ja arvopohja. Nämäkin hetket ovat tilanteita, jolloin nuorille opetetaan jotakin tai heihin suhtaudutaan jollakin tavalla. (Kiilakoski 2015b).
Nuorten oman äänen kuuluminen toiminnassa vaatiikin aikaa, pitkäjänteistä toimintaa, herkkiä korvia ja neuvottelemista. Kaikkiin toiveisiin ei aina ole mahdollista tarttua heti, tai joskus ollenkaan, mutta tärkeintä olisi miettiä miten nuorille saataisiin olo, että heidän toiveensa on kuultu ja otettu vakavasti.
Tämän vuoksi kaupungin itäisen alueen nuorisotyöltä tulleet verkostot ja tuki ovatkin auttaneet hanketta merkittävästi ja vaikuttaneet tavoitteiden ja käytäntöjen muotoutumisessa. Hankkeessa pyrittiin myös lisäämään nuorisotyön osaamista palkkaamalla tilaan taiteilija-ohjaajan työpariksi nuorisotyöntekijä, joka oli tehnyt pitkään työtä Vuosaaren alueella ja jolla oli verkostot kaupungin nuorisotyöhön. Havainnointiaineiston perusteella kahden ohjaajan läsnäolo rauhoitti tilaa ja nuorisotyöntekijän ja taiteilija-ohjaajan osaamisalueet tukivat toisiaan. Nuorisotyöntekijä toi hankkeeseen varmuutta ja osaamista nuorten kohtaamiseen sekä ryhmien ohjaamiseen.
Tutkijan havaintoja ja kokemuksia sekä nuorten palautetta kauppakeskuksen hiphop-tilasta
Kauppakeskuksista on kirjoitettu nuorten neljänsinä tiloina, joka mahdollistavat sukupolvisista kasvatus- ja kontrollisuhteista vapaata hengailua. (Kivijärvi 2014). Nuorten hengailua kauppakeskuksissa tutkineet Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen & Sirpa Tani (2009) jakavat tilat tiukkoihin ja väljiin tiloihin sekä tekemisen ja olemisen tiloihin. Tiukalla tilalla tarkoitetaan tilaa, joka on suunniteltu tiettyä tarkoitusta varten. Väljää tilaa puolestaan voi käyttää monista lähtökohdista käsin. Kauppakeskuksia on pidetty tiukkoina tiloina, koska ne ovat erityisesti kuluttamiseen suunniteltuja kaupallisia tiloja (Tani 2011). Toisaalta Antti Kivijärven (2014) mukaan nuoret kokevat kauppakeskukset kaupallisuudesta huolimatta melko väljinä tiloina, jotka nuorten on mahdollista ottaa jollakin tasolla haltuun. BTF-harrastetilaa on mielekästä tarkastella näiden määritteiden kautta, sillä hankkeella on ollut pyrkimyksenä määritellä toimintansa sekä tekemisen (eli taidetyöpajojen) että olemisen (eli hengaamisen) kautta. Tilan väljyys on kirjoitettuna auki jo toiminnan lähtökohtiin, jossa tärkeää on nuorten oman äänen kuuluminen tilassa. Pilottijakson aikana tilassa paitsi oleiltiin ja hengattiin, myös osallistuttiin ohjattuun tekemiseen: rap-lyriikka-, breakdance-, graffiti- ja DJ-pajoihin. Olemisen ja tekemisen tilat toimivat limittäin. Samaan aikaan kun toiset osallistuivat taidetyöpajaan, toiset tekivät jotakin muuta. Myös taidetyöpajaan osallistuvat saattoivat puuhata jonkin aikaa muuta, ja palata taas ohjatun toiminnan pariin. Nuorella oli myös mahdollisuus väljän tilan ajatuksen mukaan ottaa tilaa haltuun ja käyttää sitä itse määriteltyyn tekemiseen. Nuoret toivat myös esiin toiveitaan toiminnasta, mikä ohjasikin toimintaa kokeilujakson aikana alun ohjaajavetoisemmasta toiminnasta omaehtoisempaan toimintaan loppuvaiheessa.
Osallistuvan havainnointini pohjalta tilan väljyys ja pyrkimys nuorivetoiseen toimintaan ei kuitenkaan varsinaisessa toiminnassa ollut aina yksinkertainen tai pelkästään myönteinen asia. Väljyys saattaa nostaa tiettyjen ryhmien mahdollisuutta kokea tila turvalliseksi mutta toisaalta lisätä kiusaamisen uhkaa. Samoin se, että kaikki tilan käyttäjät saavat väljästi määritellä oman toimintansa tilassa, vaikeuttaa rauhaa ja keskittymistä vaativia toimintoja. Yksi ohjaajista kokikin työpajatyöskentelyn tilassa haastavaksi, koska pajaan osallistumattomat nuoret häiritsivät osallistujien keskittymistä. Samoin työpajaan osallistujat vaihtuivat jatkuvasti työpajan aikana, jolloin ohjaajan täytyi avata yhä uudelleen samoja asioita.
Erilaiset toiminnot tarvitsevat erilaisia resursseja, olivat ne sitten immateriaalisia, kuten mahdollisuus keskittyä tai materiaalisia, kuten toimintaan tarvittavat välineet.
Erilaiset toiminnot tarvitsevat erilaisia resursseja, olivat ne sitten immateriaalisia, kuten mahdollisuus keskittyä tai materiaalisia, kuten toimintaan tarvittavat välineet. Nuorisotiloissa tyypillistä onkin nuorten toiminnan ja kohtaamisten mahdollistaminen välineiden kautta (Kiilakoski 2015a: 140-141). Välineet avaavat nuorten mielikuvitukselle mahdollisuuksien horisontin: mikä juuri tässä tilassa ja toiminnassa on mahdollisen piirissä. BTF-harrastetilassa näitä toiminnan ja mielikuvituksen välineitä olivat ohjaajan vetämä työpaja ja sen tarjoamat välineet (graffitivälineet, DJ-pöytä ym.), mutta myös esimerkiksi lautapelit ja piirustustarvikkeet. Näihin nuoret myös tarttuivat. DJ-pöytä ja mikrofonit oli käytettävissä työpajojen lisäksi ensimmäisellä kerralla, tilan avajaisissa, jossa nuoret pääsivät niitä kokeilemaan. Avajaiset huipentuivat muutamien nuorten upeaan spontaaniin freestyle-räppiin. Jokaiselle myöhemmälle kerralle DJ-pöytää ei ollut kuitenkaan tarkoitus eikä mahdollistakaan tuoda. Nuorille tämä näytti tuottavan avajaisten jälkeisinä kertoina pettymyksen, ja he kyseenalaistivat voimakkaasti DJ-pöydän ja mikrofonien ”puuttumisen”. Välineet avajaisissa olivat siis jo ehtineet luoda nuorille horisontin, jossa mikrofoniin räppääminen ja DJ-toiminta nähtiin tilassa mahdolliseksi toiminnaksi. Mahdollisuuksien horisontin avautuminen konkretisoituikin heti toivomuksiksi, ja jopa vaatimuksiksi siitä, että näitä toimintoja olisi tilassa tarjolla joka kerta. Onko tämä helposti toteutettavissa, onkin sitten asia erikseen.
Toisaalta nuoret voivat myös avata horisonttia suuntiin, joita ei hankkeen toimijoille ole aiemmin tullut mieleen. Useammalla havainnointikerrallani paikalla olleet nuoret olisivat halunneet pelata jalkapalloa. Ohjaajat eivät kuitenkaan ensimmäisestä pyynnöstä tähän toiveeseen tarttuneet, vaan ohittivat sen. Tähän saattoi olla syynä se, että pallopelin pelättiin rikkovan paikkoja tilassa. Ohjaajille ei välttämättä myöskään ollut selvää, mitkä olivat heidän valtuutensa hankkia tilaan uusia välineitä. Eräs nuorista korvasi toivomansa pallon Karvis-pehmolelulla ja pelasi jalkapalloa sillä. Seuraavalla havainnointikerralla nuoret alkoivat kysellä heti tultuaan: “Onko jo pallo?”. Kun nuoret samalla kerralla laativat yhdessä ohjaajien kanssa tilan sääntöjä, pelaaminen nousi jälleen esille:
Nuorille esitetään kysymys siitä, mitkä asiat tilassa ovat kiellettyjä. Eräs nuorista huutaa heti: “Ei saa pelata jalkapalloo, ei saa pelata jalkapalloo!” Tulkitsen tämän kriittiseksi kommentiksi aikuisten innottomuudelle tarttua toiveeseen jalkapallon peluusta tilassa. (Ote havainnointipäiväkirjasta, Susanna Jurvanen)
Toive tuli joka tapauksessa kuulluksi ja tilaan hankittiin vielä samalla kerralla pehmeä pallo. Sillä ryhdyttiin heti antaumuksella pelaamaan jalkapalloa ja ”kaikki polttaa kaikkia” -peliä koko porukan, nuorten, ohjaajien ja tutkijan kesken. Nuorten oman äänen kuuluminen toiminnassa vaatiikin aikaa, pitkäjänteistä toimintaa, herkkiä korvia ja neuvottelemista. Kaikkiin toiveisiin ei aina ole mahdollista tarttua heti, tai joskus ollenkaan, mutta tärkeintä olisi miettiä miten nuorille saataisiin olo, että heidän toiveensa on kuultu ja otettu vakavasti.
Nuorten äänen kuuluminen on koko Mahdollisuus kuulua -hankkeen keskiössä. Nuorten omien toiveiden kuuleminen on tärkeä lähtökohta toiminnalle, kunhan muistetaan, etteivät nuorten toiveet synny tyhjiössä. Niitä tuottavat käsitykset siitä, mitä ylipäätään kussakin tilanteessa on realistista toivoa.
Nuorten äänen kuuluminen on koko Mahdollisuus kuulua -hankkeen keskiössä. Nuorten omien toiveiden kuuleminen on tärkeä lähtökohta toiminnalle, kunhan muistetaan, etteivät nuorten toiveet synny tyhjiössä. Niitä tuottavat käsitykset siitä, mitä ylipäätään kussakin tilanteessa on realistista toivoa (ks. myös Gretschel 2008: 196). Nuorten osallisuutta korostavassa toiminnassa olisikin tarpeen miettiä tarkasti, mitä osallisuus toiminnassa todella tarkoittaa ja miten se lopulta ilmenee käytännössä.
Pohdintaa
Vuosaaren asukkailla on ollut huoli alueen nuorten hengaamisesta ja päihteiden käytöstä. Vuosaaren nuorille Columbus on tärkeä hengailupaikka (Ogbeide 2015), joten tilan sijoittaminen sinne oli perusteltua. Vuosaaren alueen asukasilloissa olikin toivottu Columbukseen tilaa nuorille jo aiemmin. Tilassa vieraili avajaispäivänä ja kahdeksan työpajakerran aikana 242 nuorta, keskimäärin työpajakerroilla tilassa on käynyt parisenkymmentä nuorta. Palautelomakkeiden ja tutkimushavaintojen perusteella pääkävijäryhmä oli alakoulun ylemmillä luokilla olevat varhaisnuoret, eli juuri se ikäryhmä, jotka haluttiinkin tavoittaa. Hankkeen toinen tavoite oli löytää ne nuoret, joilla ei vielä ollut harrastusta. Pilottijakson tuloksena tilassa kävivät niin ne, joilla ei vielä ollut harrastusta, kuin nekin, joilla sellainen jo oli. Puolet vastanneista kertoi, ettei heillä ole harrastusta. Kaupungin nuorisotyön puolelta oli välittynyt etukäteen toive siitä, että harrastetila palvelisi niitä nuoria, joista Vuosaaressa oli suurin huoli. Tämän lyhyen pilottijakson aikana paikalle tuntuivat kuitenkin löytävän tiensä enemmän kevyellä tuella pärjäävät. Mikäli enemmän tukea tarvitsevia halutaan saada mukaan toimintaan vahvemmin, vaatisi se jatkossa etsivän nuorisotyön työotteen aktiivisempaa soveltamista. Soveltaminen mahdollistuu vain, jos kaikki toimijat ymmärtävät mitä tällainen työote käytännössä tarkoittaa.
Uuden hankkeen uuden toiminnon pilottijakson tärkeä havainto oli, että hiphop-nuorisotilatoiminta vaatii kahden ohjaajan työpanoksen, joista molempien täytyy olla kohtaamassa nuoria. Toisin sanoen henkilö, joka vain valvoisi toimintaa, ei riitä. Kuten toiminnoissa mukana ollut nuorisotyöntekijä tiivisti: toimintaakin tärkeämpää on nuoren suhde ohjaajaan. Lisäksi toiminnan jatkuminen, sen säännöllisyys ja pitkäjänteisyys olisi nuorten omaehtoisen toiminnan kannalta tärkeää. Toiminnan haltuunottamista helpottaa, mikäli tila ja toiminta tuntuu turvalliselta ja omalta. Omaksi tuleminen vaatii aikaa. Jatkuvuus on avainasemassa silloin kun halutaan tukea nuoren osallisuutta. Osallisuuden kokemus vaatii luottamusta itseen, tilanteen turvallisuuteen ja ympärille oleviin ihmisiin. Lyhyet tempoilevat projektit tai prosessit eivät ole omiaan synnyttämään luottamuksen ilmapiiriä. Pahimmassa tapauksessa ohjaajaa poistuu juuri kun luottamus nuoreen on rakennettu. Kipeimmin tämä vaikuttaa tietenkin juuri erityistä tukea tarvitseviin nuoriin. (Vehviläinen & Paju 2001.) Ehkäpä olikin hyvä, ettei pilottivaiheessa juurikaan tavoitettu erityistä tukea tarvitsevia nuoria, kun toiminnan jatkuvuutta ei voitu taata.
Jatkuvuus on avainasemassa silloin kun halutaan tukea nuoren osallisuutta. Osallisuuden kokemus vaatii luottamusta itseen, tilanteen turvallisuuteen ja ympärille oleviin ihmisiin.
Nuorten hiphop-harrastetilan toiminnassa päästiin hyvään alkuun, mutta toimintaa pitäisi saada vakiinnutettua, jotta nuoret löytäisivät tiensä tilaan paremmin, nekin, joiden houkuttelu mukaan on hitaampaa. Samoin ohjaajien työn hioutuminen yhteen ja tutustuminen nuoriin ottaa aikansa. Toiminnan aukioloaikojen laajentaminen mahdollistaisi sen, että nuori voisi tulla silloin kun hänelle sopii. Toimintaa olisi haluttu jatkaa pilottijakson päätyttyä, mutta kauppakeskuksen linjaus toiminnan reunaehdoista muuttui kauppakeskuksen henkilövaihdosten myötä. Toiminnan jatkaminen ilman lisäbudjettia ei ollut tuossa vaiheessa mahdollista.
Lyhyet tempoilevat projektit tai prosessit eivät ole omiaan synnyttämään luottamuksen ilmapiiriä. Pahimmassa tapauksessa ohjaajaa poistuu juuri kun luottamus nuoreen on rakennettu. Kipeimmin tämä vaikuttaa tietenkin juuri erityistä tukea tarvitseviin nuoriin.
Lisärahoitusta on toiminnalle jo haettu Oma Stadi osallistuvan budjetoinnin kautta. BTF-nuorten harrastetila Columbukseen -suunnitelma löytyy Itäisen Helsingin 39 suunnitelman joukosta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Yhteensä suunnitelmia saapui 247. Oodi-kirjastossa järjestetään 5.10.2019 kaikille kaupunkilaisille avoin OmaStadi-tapahtuma. Tapahtuman tarkoituksena on kertoa äänestettävistä suunnitelmista, innostaa äänestämään ja juhlistaa Helsingin ensimmäisen osallistuvan budjetoinnin kierroksen äänestyksen alkamista. Kaikki yli 12-vuotiaat helsinkiläiset voivat tulevana syksynä, hiphop-harrastetilan toimintojen pitkäkestoista jatkoa halutessaan, äänestää harrastetilan puolesta. BTF-tilassa käyneiden 9–11-vuotiaiden kannalta äänestysikäraja tosin asettuu harmillisesti liian korkeaksi, joten heidän äänensä jäävät vielä tässä osallistuvassa budjetoinnissa kuulematta.
Kuten uudesta hankesuunnitelmasta selviää, toimintaa ollaan kehittämässä pilottijakson kokemusten perusteella, jotta se palvelisi alueen nuoria mahdollisimman hyvin. Tutkijana jään seuraamaan mielenkiinnolla historiallista ensimmäistä osallistuvan budjetoinnin äänestystä sekä hiphop-tilan mahdollista uutta ja pitempikestoista jatkoa. Mahdollisuus kuulua -hanke kulkee joka tapauksessa Helsingin kaupungin uusissa innovatiivisissa rahoitusprosesseissa aallonharjalla, ja tutkijalle tämä avaa kiehtovan ikkunan kaupungin ja järjestöjen uudenlaisiin yhteistyömuotoihin. Jos hyvin käy, on kiinnostavaa nähdä ketkä nuoret löytävät tilan tulevaisuudessa omakseen ja tuottaako hiphop-harrastetilatoiminta jotain täysin uutta jo olemassa olevan nuorisotyön rinnalle.
Kirjoittaja
Susanna Jurvanen
Kirjoittaja toimii Nuorisotutkimusverkoston tutkijana Break the Fight! Mahdollisuus kuulua #BTFItaHelsinki -hankkeessa. Hän oli tutkimusavustajana mukana myös edellisestä Break the Fight! -hankkeesta tehdyssä seuranta- ja arviointitutkimuksessa (2017-2018).
Lue Näkökulma pdf-tiedostona.
Lähteet
Andersson, Harri (2009): Kaupungin julkisen tilan globaali ulottuvuus. Teoksessa Seija Ridell & Päivi Kymäläinen & Timo Nyyssönen (toim.) Julkisen tilan poetiikkaa ja politiikkaa. Tieteidenvälisiä otteita vallasta kaupunki-, media ja virtuaalitiloissa. Tampere: Tampere University Press.
Gretschel, Anu (2006): Nuorisotalo mahdollistavana lähiympäristönä. Teoksessa Anu Gretschel & Tomi Kiilakoski (toim.) Lasten ja nuorten kunta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 77.
Kiilakoski, Tomi (2011): Talotyön ja alueellisen nuorisotyön kehittäminen. Teoksessa: Veronika Honkasalo & Tomi Kiilakoski & Antti Kivijärvi: Tutkijat ja nuorisotyö liikkeellä. Tarkastelussa kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämishankkeet. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 114.
Kiilakoski (2015a): Miksi nuorisotyötä tehdään? Tietokirja nuorisotyön opetussuunnitelmasta. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 169 & Humanistinen ammattikorkeakoulu, julkaisuja 5.
Kiilakoski, Tomi (2015b): Nuorisotalotoiminnan kehittäminen. Teoksessa Katja Komonen & Leena Suurpää & Markus Söderlund (toim.) Kehittyvä nuorisotyö. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 128.
Kiilakoski, Tomi & Honkatukia, Päivi (2018): Johdanto: Miten tutkia nuoria ja nuorisotyötä? Teoksessa Tomi Kiilakoski & Päivi Honkatukia (toim.) Miten tutkia nuoria ja nuorisotyötä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 206. Tampere: Vastapaino.
Kivijärvi, Antti (2014): Piilossa kasvattajilta… Teoksessa Päivi Harinen & Mari Käyhkö & Anni Rannikko (toim.) Mutta mikä on tutkimuksen teoreettinen kysymys? Tampere: University Press of Eastern Finland.
Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa & Tani, Sirpa (2009): Hengailun maantiede. Arjen kaupunki nuorten olemisen tilana. Alue ja ympäristö. 38 (1), 51–58.
Laine, Sofia (toim.) (2018): Väkivallattomuuden sanomaa yläkouluihin hiphop-kulttuurin keinoin. Break the Fight! -hankkeen seuranta ja arviointitutkimus. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 209, verkkojulkaisuja 134.
Malm, Karla (2018): ”Kadulla me ollaan niiden nuorten paikoilla”. Raidenuorisotyö julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 204.
Ogbeide, Ilona (2015): Nuoret kaupunkitilassa – Tapaustutkimus nuorten hengailun tiloista Vuosaaressa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto: Aluetiede.
Papunen, Tiina (2017): Edessä loistava tähti – jalkautuvan nuorisotyön laatutähti: Työväline jalkautuvaan nuorisotyöhön. Opinäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu, Järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelma YAMK.
Puuronen, Anne (2014): Etsivän katse. Etsivä nuorisotyö ammattina ja ammattialan kehittäminen – näkökulmia käytännön työstä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 144.
Tani, Sirpa (2011): Oikeus oleskella? Hengailua kauppakeskuksen näkyvillä ja näkymättömillä rajoilla. Alue ja ympäristö, 40 (2), 3–16.
Vehviläinen, Jukka & Paju, Petri (2001): Meil on metsässä nuotiopiiri. Nuorisoprojektit yhteiskunnallisen vallan käyttäjinä. Teoksessa Minna Suutari (toim.) Vallattomat marginaalit. Yhteisöllisyyksiä nuoruudessa ja yhteiskunnan reunoilla. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 20.
Break the Fight® on tavaramerkkirekisteröity kulttuuripalvelukonsepti vuodesta 2014.