There are 32 sessions available for the Annual Conference of Youth Studies 2026. Three of them are in English, but you can also propose an English-language presentation by selecting “Open” on the application form.
Lived Citizenship in Young People’s Translocal Everyday Lives (in English)
Researching becoming a professional youth worker (in English)
Worldviews and Experiences of Social Exclusion among Young People (in English)
Hoiva osana nuorten arkea
Hyvinvointihaasteiden ennaltaehkäisy kunnissa
Kenen ääni kuuluu? Haavoittuvassa asemassa olevat nuoret tutkimuksessa
Kestävä hyvinvointi monikriisien aikana
Koti ja asuminen nuorten arjessa ja elämänkulussa
Kriittinen pedagogiikka
Lisää arjen tilaisuuksia – menetelmäkokeilut ja muut luovat avaukset
Maahanmuuttajataustaisten nuorten mielenterveyden tukeminen
Mielen moninaisuus elettynä ja koettuna nuorten arjessa
Monilajinen neuvosto: Kaikille elollisille kestävä ja kukoistava arki
Nuoret ja tekstit
Nuoret ja tila
Nuoret koulutus- ja työmarkkinakansalaisuuden risteämissä, velvoitteissa ja vastarinnassa
Nuoret luovan liikehdinnän äärellä monimediaisessa sommitelmassa
Nuoret, ruoka ja sosiaalinen media
Nuoret, sukupuoli ja arki
Nuoret taloudellisina ja yhteiskunnallisina toimijoina: kulutus, talous ja kasvatus
Nuoret työttömät aktivointien ristiaallokossa
Nuorisotyön tutkimus
Nuorten arjen politisoituneet ilmiöt
Nuorten liikkuminen ja liikunta osana arkea
Nuorten mielen hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen yli sektorirajojen
Nuorten monipaikkainen arki arjen siirtymien kautta tarkasteltuna
Nuorten sosiaalinen kuntoutus ja mielenterveyttä tukevat palvelut
Nuoruus ja nuorisotutkimus post-digitaalisessa maailmassa – yhdessä kohti laajempaa ymmärrystä
Oman arjen äärellä: nuoret matkalla aikuisuuteen
Turvallisuutta arkeen? Nuorisotyön keinot väkivallan ehkäisyssä nuorten arjessa
Yksinäisyyden välineellistäminen: nuorten haavoittuvuus ja haitalliset kehityskulut
Lived Citizenship in Young People’s Translocal Everyday Lives
Chairs:
Keiu Telve, Helsinki University
Jaanika Kingumets, Helsinki University
Pihla Maria Siim, Helsinki University
Sigrid Kaasik-Krogerus, Helsinki University
Young people’s everyday lives increasingly unfold across multiple places, communities and digital environments that transcend national borders. Migration, mobility, family networks, digital communication and layered attachments shape how young people experience belonging, participation and citizenship.
This panel proposes lived citizenship (Kallio et al. 2020) as a key lens for understanding young people’s diverse everyday realities. Lived citizenship highlights how citizenship is experienced, negotiated and enacted through ordinary life—through relationships, care, mobility, digital interaction, community participation and everyday acts of belonging and claim-making. Rather than treating citizenship as merely a legal category, this perspective foregrounds its spatial, intersubjective, performed and affective dimensions.
The panel invites interdisciplinary contributions exploring how young people construct citizenship across borders, places and platforms. Inspired by research on young adults connected to Finland and Estonia and their translocal experiences of participation, identity and democracy, we seek to situate such experiences within wider global and comparative discussions of mobility and youth citizenship.
We welcome empirical, theoretical and methodological papers addressing questions such as: How do young people negotiate belonging and participation across transnational and translocal contexts? What forms of lived citizenship emerge through mobility, digital life and everyday interaction? How do inequalities, migration regimes and social boundaries shape these experiences? And how might participatory and co-creative methods better illuminate young people’s own understandings and performances of citizenship?
Researching becoming a professional youth worker
Chairs:
Ilona-Evelyn Rannala, Tallinn University, University of Latvia
Kristi Juristo, Tallinn University, University of Latvia
Sintija Lase, Tallinn University, University of Latvia
There are ongoing discussions and processes of professionalization of youth work in many countries in Europe. Education is changing, and integration of formal, non-formal and informal learning is important element for the professionalization of youth work. It is an emerging research interest in the topic. Therefore, with this working group we would like to invite researchers who are interested in the topic or planning their research around this theme. We are inviting people who are researching such key topics as youth work professionalization and different factors of becoming a professional youth worker.
The research questions are: what are the key elements of preparing qualified youth workers? What is the balance and interaction between the concepts, theory and practice and methods, and value system that youth work is based on? How do we teach and assess values in youth work? What are the success factors for becoming a qualified youth worker?
In the framework of the Erasmus+ PRO Youth Work (Finnish-Estonian-Latvian project team of youth work educators and researchers), we would like to rise this topic and network with researchers and practitioners who are also interested to research this topic to exchange perspectives, discuss research methodology and share findings.
Worldviews and Experiences of Social Exclusion among Young People
Chair:
Karoliina Dahl, Åbo Akademi University
This session is organized by Åbo Akademi University’s Centre of Excellence Religion and Social Exclusion (RelEx) and it invites researchers to explore worldviews and everyday experiences of social exclusion among young people. This session addresses questions concerning how young people make meaning or struggle to do so, negotiate belonging or experiences of non-belonging, and express their beliefs, views and values within contexts marked by marginalization and social exclusion. By examining socially excluded young people’s complex ways of understanding themselves, their lives, others, and the world, the session also explores how these understandings are shaped by, and may in turn shape, experiences of insecurity, stigma, fragmented support systems, and limited opportunities for participation.
We welcome presentations that examine diverse worldviews among young people, whether religious, non-religious or spiritual, in relation to experiences of social exclusion and marginalization. These presentations may include topics such as young people’s experiences of migration, identifying as LGBTQI+, disability, homelessness and related issues.
In addition, the session contributes to interdisciplinary discussions within youth studies, social exclusion research, and the study of religions. It invites critical reflection on how to research sensitive topics and address and meet the methodological and ethical challenges such research entails. The session will be relevant to scholars interested in inclusion, youth participation, worldviews, values, and the ethical dimensions of research and social support.Hoiva osana nuorten arkea
Puheenjohtajat:
Aleksi Järnström, Itä-Suomen yliopisto
Susanna Haverinen, Itä-Suomen yliopisto
Tiina Sihto, Itä-Suomen yliopisto
Nuoria ja nuoruutta ei useinkaan tarkastella hoivan kontekstissa. Yhtäältä tämä kytkeytyy siihen, että nuoruuden ja hoivaamisen välinen suhde näyttäytyy osin ristiriitaisena ja jännitteisenä: nuoruus nähdään usein aikana, jota määrittää vahva suuntautuminen itseen, siinä missä hoiva edellyttää vahvaa suuntautumista toista ihmistä kohden. Toisaalta nuoria ei myöskään yleensä tarkastella hoivan kohteina tai sen vastaanottajina, vaan hoivattavana olemisen tulkitaan jääneen osaksi lapsuutta. Nuoruutta puolestaan pidetään elämänvaiheena, jossa siirrytään hoivattavan asemasta kohti itsenäisyyttä. Näistä syistä nuorten kokemukset hoivasta, hoivan saamisesta ja hoivaajuudesta jäävät usein katvealueelle niin nuoriso- kuin hoivatutkimuksen kentillä.
Hoiva ja huolenpito toisista ovat kuitenkin keskeinen osa ihmisenä oloa elämänkulun kaikissa vaiheissa, myös nuoruudessa. Olemme tässä työryhmässä kiinnostuneita erilaisista nuoruuden ja hoivan kytköksistä, katkoksista ja ristiriidoista. Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset kuin teoreettiset tarkastelut. Ymmärrämme työryhmässä hoivan laajasti erilaisina keskinäisen huolenpidon järjestelminä ja järjestämisen tapoina. Olemme kiinnostuneita pohtimaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Miten hoiva jäsentää nuorten arkea?
- Millaista hoivaa nuoret antavat ja saavat?
- Millaisina näyttäytyvät nuorten kokemat hoivavajeet ja hoivaköyhyys?
- Miten erilaiset eriarvoisuuden muodot ja hoiva risteävät nuorten arkielämässä?
Hyvinvointihaasteiden ennaltaehkäisy kunnissa
Puheenjohtaja:
Mikko Vesterinen, Sipoon kunta
Nuorten huumekuolemat, ruutuajan hallinta, mielenterveysongelmat, eriarvoisuus ja yksinäisyys ovat esimerkkejä nuorten kokemista hyvinvointihaasteista. Monialaiset hyvinvointihaasteet eivät näy vain hyvinvoinnin heikkenemisenä, vaan myös käyttäytymisessä. Rasistinen, misogynistinen ja homofobinen puhe on yleistynyt niin kouluissa kuin sosiaalisessa mediassa, mikä on heikentänyt niin vähemmistöön kuuluvien nuorten, tyttöjen kuin nuorten parissa työskentelevien turvallisuuden tunnetta. Myös vanhemmuuteen tarvitaan yhä enemmän tukea. Lapsille ja nuorille ei välttämättä osata tai uskalleta asettaa rajoja tai vanhemmuuteen liittyviä velvollisuuksia ei ymmärretä enää samalla tapaan kuin ennen. Tämä on lisännyt kuntien merkitystä hyvinvoinnin edistämisessä, sillä kunnat vastaavat edelleen monista opetukseen, sivistykseen ja vapaa-aikaan liittyvistä toiminnoista, jotka ovat keskeisiä hyvinvointihaasteiden ennaltaehkäisemisessä.
Työryhmässä tarkastellaan lasten ja nuorten hyvinvointihaasteiden ennaltaehkäisemistä kunnissa. Toivotamme tervetulleeksi esityksiä, joissa analysoidaan lasten ja nuorten hyvinvointihaasteiden moninaisuutta ja keinoja haasteiden ennaltaehkäisemiseen. Tavoitteenamme on pohtia, miten lasten ja nuorten monialaisia hyvinvointihaasteita voitaisiin ennaltaehkäistä suomalaisissa kunnissa. Onko olemassa tutkimusnäyttöön perustuvia toimintamalleja, toimenpiteitä tai yhteistyökulttuuria, joilla hyvinvointihaasteita on saatu onnistuneesti vähennettyä? Kamppailevatko kaikki kunnat samanlaisten ongelmien kanssa vai ovatko lasten ja nuorten hyvinvointihaasteet eriytyneet asuinpaikan mukaan? Mitkä tekijät vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin ja miten kunnat voisivat vahvistaa hyvinvointia suojaavia tekijöitä? Miten hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistoiminta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä toimii? Pohdimme myös sitä, onko hyvinvointihaasteiden ennaltaehkäisy mahdollista nykyisessä lyhytjänteisessä, reagoivassa ja talousorientoituneessa poliittisessa ilmapiirissä.
Kenen ääni kuuluu? Haavoittuvassa asemassa olevat nuoret tutkimuksessa
Puheenjohtajat:
Anna-Kaisa Peruskivi, Lapin yliopisto
Aunimarjut Kari, Jyväskylän yliopisto
Annika Hokkanen, Kuntoutussäätiö/Tampereen yliopisto
Kaikkien nuorten ääni ei välity yhdenvertaisesti yhteiskunnassa tai tutkimuksessa. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat nuoret jäävät usein tutkimuksellisiin katveisiin, vaikka heidän kokemuksensa ovat keskeisiä nuorten hyvinvoinnin, eriarvoisuuden ja osallisuuden ymmärtämiseksi.
Nuorisotutkimuksessa on pitkään tunnistettu haaste tavoittaa näitä nuoria. Kyselyaineistot tavoittavat usein vain osan nuorista, ja ulkopuolelle voivat jäädä nuoret, joiden elämäntilanteisiin liittyy esimerkiksi psyykkistä oireilua, päihteiden käyttöä, rikollisuutta, asunnottomuutta, kokemuksia syrjäytymisestä ja ulkopuolisuudesta tai heikko kiinnittyminen koulutukseen ja palveluihin. Tällöin nuorten kokemukset välittyvät usein instituutioiden ja ammattilaisten kautta, mikä nostaa esiin kysymyksiä tiedontuotannon valtasuhteista, tutkimusetiikasta ja nuorten mahdollisuuksista tulla kuulluiksi heidän omista lähtökohdistaan ja elämän todellisuuksistaan käsin.
Tässä työryhmässä tarkastelemme keinoja, joilla haavoittuvassa asemassa olevien nuorten kokemukset voidaan tavoittaa paremmin tutkimuksessa ja tuoda osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa. Millaiset tutkimusmenetelmät auttavat ylittämään nykyisiä tutkimuksellisia katveita ja tekemään nuorten omat kokemukset näkyviksi? Toivomme erityisesti esimerkkejä tutkimuksista, joissa haavoittuvassa asemassa olevia nuoria on onnistuttu tavoittamaan ja heidän äänensä on saatu kuuluviin.
Tervetulleita ovat puheenvuorot kaikilta tieteenaloilta. Tavoitteena on yhdessä kehittää tutkimusta, joka edistää nuorten hyvinvointia ja tasavertaista kuulluksi tulemista.
Kestävä hyvinvointi monikriisien aikana
Puheenjohtajat:
Salla Veijonaho, Oulun Yliopisto
Eija Juntunen, Helsingin Yliopisto
Katja Upadyaya, Helsingin Yliopisto
Nykynuoret elävät keskellä monikriisejä eli useita samanaikaisia globaaleja viheliäitä ongelmia, kuten ilmastonmuutos, ympäristökriisit, geopoliittiset konfliktit ja talouden epävakaus. Monikriiseille on ominaista, että yksittäiset kriisit eivät esiinny toisistaan irrallaan, vaan vahvistavat toisiaan. Esimerkiksi ilmastonmuutos kiihdyttää resurssiniukkuutta, joka lisää geopoliittisia jännitteitä. Taloudelliset ongelmat puolestaan heikentävät yhteiskuntien kykyä vastata näihin haasteisiin samalla, kun digitaalinen informaatioympäristö voi syventää yhteiskunnallista epäluottamusta ja polarisaatiota. Vuoden 2025 Nuorisobarometriin vastanneet nuoret kokivat eniten huolta ja epävarmuutta maailmanpoliittisesta tilanteesta, yhteiskunnan vallitsevista arvoista ja asenteista, työn saamisesta ja ilmastonmuutoksesta.
Maailmanlaajuisten riskien raportin (Global Risks Report, 2025) mukaan nykyiset kriisit vaikuttavat siihen, miten ihmiset kokevat ja käyttäytyvät, millaiseksi he kokevat hyvinvointinsa tason, ja kuinka toiveikkaita he ovat tulevaisuuden suhteen. Monikriisien voidaan siis nähdä vaikuttavan myös nuorten elämään, hyvinvointiin ja kehitykseen monilla eri tavoilla. Monikriisien keskellä eläminen vaatii nuorilta aiempaa vahvempia systeemiajattelun taitoja, kriittistä ajattelua ja erilaisia resilienssitekijöitä, kuten kykyä löytää merkityksiä toivottomistakin tilanteista, yhteiskunnallistaluottamusta ja vahvaa tulevaisuuden uskoa.
Tämä työryhmä kokoaa yhteen tutkimuksia, jotka käsittelevät nuorten kestävää hyvinvointia Suomessa monikriisien tuomien haasteiden keskellä. Työryhmän tarkoituksena on löytää yhdessä hyviä työkaluja tukea nuorten kestävää hyvinvointia ja tapoja, joilla monikriisien tuomia haasteita voidaan lähestyä ja käsitellä nuorten kanssa. Työryhmä toivottaa tervetulleeksi tutkimuksia eri tieteenaloilta, kuten kasvatustieteistä, psykologiasta, sosiologiasta, nuorisotutkimuksesta sekä ympäristö- ja yhteiskuntatieteistä. Erityisen kiinnostavia ovat empiiriset ja teoreettiset avaukset, jotka tarkastelevat nuorten kokemuksia, toimijuutta ja selviytymiskeinoja globaalien kriisien kontekstissa, sekä interventiot ja pedagogiset ratkaisut, joilla voidaan vahvistaa ja kuvata nuorten hyvinvointia, osallisuutta ja tulevaisuususkoa.
Koti ja asuminen nuorten arjessa ja elämänkulussa
Puheenjohtaja:
Katariina Kotila, Itä-Suomen yliopisto
Koti on keskeinen arjen paikka ja asumisen kysymykset kietoutuvat monin tavoin nuorten elämänkulkuun. Usein tavallisia päiviä rytmittää kotoa lähteminen ja kotiin palaaminen sekä monenlaiset kotona tapahtuvat käytännöt, kuten nukkuminen, syöminen, kotitöiden tekeminen ja opiskeleminen. Kotiin voi kytkeytyä monenlaisia sosiaalisia suhteita perhesuhteista ystäviin ja kavereihin, ja toisaalta koti voi muodostua yksinäiseksi tai turvattomaksi paikaksi.
Elämänkulkuun koti kytkeytyy esimerkiksi erilaisten muutosten ja odotusten kautta. Lapsuudenkodista pois muuttaminen voi näyttäytyä itsenäistymisen merkkinä ja mahdollistajana. Asumispolut eivät kuitenkaan välttämättä ole selkeitä ja suoralinjaisia, ja nuorten asumista muovaavat paitsi heidän omat toiveensa ja haaveensa, myös esimerkiksi henkilökohtaiset ja sosiaaliset resurssit sekä asumispoliittiset ratkaisut. Yhteiskunnallista ymmärrystä nuorten kodeista ja asumisesta värittävät monenlaiset normit siitä, kuinka nuoren elämän ajatellaan etenevän ja millainen koti kuvitellaan nuorelle sopivaksi tai oikeanlaiseksi. Kenties vaikeimpia kotiin ja asumiseen liittyviä kysymyksiä ovat ne, jotka kietoutuvat kodittomuuteen ja asunnottomuuteen.
Työryhmä kutsuu pohtimaan nuorten koteihin ja asumiseen eri tavoin liittyviä aiheita monenlaisista näkökulmista ja tutkimusperinteistä käsin.
Kriittinen pedagogiikka
Puheenjohtajat:
Juha Suoranta, Tampereen yliopisto
Elina Särkelä, Helsingin yliopisto
Kriittisen pedagogiikan teemaryhmässä tarkastellaan nuoria, kasvatusta ja yhteiskuntaa vallan, eriarvoisuuden, osallisuuden ja muutoksen näkökulmista. Ryhmä kutsuu esityksiä, jotka käsittelevät esimerkiksi nuorten toimijuutta, koulutuksen ja kasvatuksen yhteiskunnallisia ehtoja, aktivismia, kulttuurista vastarintaa, dialogisuutta, toivoa sekä kriittisen tietoisuuden muodostumista nyky-yhteiskunnassa.
Teemaryhmässä ovat tervetulleita niin teoreettiset, metodologiset kuin empiiriset esitykset eri tieteenaloilta. Erityisesti rohkaisemme nuorisotyöhön, koulutukseen, vapaan sivistystyön käytäntöihin, digitaalisiin ympäristöihin, marginalisaatioon, identiteetteihin ja yhteiskunnallisiin liikkeisiin liittyviä puheenvuoroja.
Kriittinen pedagogiikka ymmärretään laajasti tutkimuksena ja käytäntönä, joka tarkastelee kasvatuksen mahdollisuuksia lisätä ymmärrystä yhteiskunnallisista rakenteista sekä avata tilaa demokraattiselle osallistumiselle, solidaarisuudelle ja yhteiskunnalliselle mielikuvitukselle.
Lisää arjen tilaisuuksia – menetelmäkokeilut ja muut luovat avaukset
Puheenjohtaja:
Lauri Jäntti, Helsingin yliopisto, geotieteiden ja maantieteen osasto
Työryhmä kutsuu tarkastelemaan nuorten arjen moninaisuuksia tilan tekemisen sekä (osallistavan ja) osallistuvan kokeilun kysymyksinä: miten tehdään käytännössä tilaa ja tiloja olemisen, tekemisen ja tietämisen moninaisuuksille?
Kutsun taustalla vaikuttaa jälkihumanistiseen maantieteeseen (ks. Non Representational Theory, NRT) linkittyvä ymmärrys maailman ylitsevuotavasta ja sanallista kuvausta pakenevasta tapahtumallisuudesta sekä tähän kietoutuva relationaalinen tilakäsitys. Tämä tarkoittaa ymmärrystä arkisten asioiden – olemisen ja tietämisen kysymysten – perustavasta tilallisuudesta: arjen tiloja, kuten kotia, koulua, kaupunkia tai digitaalisia ympäristöjä ei lähestytä toiminnan taustoina, vaan ristiin vetävien ja keskenään resonoivien affektiivisten voimien tapahtumakenttinä, joista asioiden merkitykset, ajattelun ja osallistumisen mahdollisuudet, sekä myös subjektiviteetit kumpuavat. Toisin sanoen tila ymmärretään tilaisuutena osana maailman jaettua liikettä.
Kutsumme työryhmäämme laveasti esityksiä ja ehdotuksia, joissa nuorten kohtaamia arkisia tilanteita ja näistä kumpuavia kysymyksiä lähestytään tavalla tai toisella konkreettisina tilan tekemisen käytäntöinä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi taidelähtöisiä työskentelytapoja, luovia pedagogisia kokeiluja tai muita menetelmällisiä avauksia. Edellä avattu maantieteellinen tilakäsitys on tässä yhteydessä tarkoitettu enemmän osallistumisen virikkeeksi kuin teoreettiseksi rajaukseksi.
Kannustamme rohkeaan kokeiluun myös esitystapojen suhteen: luovuus, leikillisyys, moniaistillisuus, jopa huikentelevaisuus ovat tervetulleita. Emme edellytä orjallista pitäytymistä akateemiseen esityskäytäntöön. Toivomme, että esitykset sisältävät mahdollisuuksien mukaan jonkin osallistavan tai kokeellisen elementin – eräänlaisen “mikro maistiaisen” – jonka myötä esitelty lähestymistapa avautuu yhdessä kokeiltavaksi. Tässä yhteydessä haluamme tehdä tilaa myös keskeneräisyydelle. Näemme epäonnistumisen mahdollisuuden luovan kokeilun keskeisenä tunnuspiirteenä: aito kokeilu on aina riski, sillä se antaa maailmalle mahdollisuuden ”puhua takaisin”.
Työryhmän tavoitteena on koota yhteen tutkijoita, joita yhdistää intohimo luovaan menetelmälliseen kehitystyöhön – ja näin avata tilaisuuksia yhteistyöhön sekä uusille kokeiluille.
Maahanmuuttajataustaisten nuorten mielenterveyden tukeminen
Puheenjohtaja:
Tuuli Pitkänen, Nuorisotutkimusseura
Työryhmän tavoitteena on tuoda yhteen tutkijoita, nuoria ja ammattilaisia, jotka ovat kiinnostuneita maahanmuuttajataustaisten nuorten mielenterveyteen vaikuttavista asioista ja tuen tarpeista sekä tarjolla olevista palveluista.
Työryhmän koollekutsujana on Nuorisotutkimusseuran johtama ERASMUS+ yhteistyö- ja verkostoitumishanke CROSSWAY – encourage dialogues to support mental wellbeing of at-risk youth with migrant background. Hanke alkoi 12/2025 ja jatkuu EU:n osarahoittamana 5/2028 saakka. Tervetuloa mukaan esittelemään tutkimustuloksia ja verkostoitumaan.
Mielen moninaisuus elettynä ja koettuna nuorten arjessa
Puheenjohtajat:
Elina Ikävalko, Helsingin yliopisto
Marjo Kolehmainen, Turun yliopisto
Tuuli Kurki, Helsingin yliopisto
Sanna Rikala, Tampereen yliopisto
Jarkko Salminen, Tampereen yliopisto
Nuoruus koetaan arkiympäristössä ja suhteissa läheisiin ihmisiin, muihin lajeihin ja yhteisöihin. Vaikka useat yhtäaikaiset globaalit kriisit ja tulevaisuuden epävarmuus koskettavat nuoria eri tavoin, monet erilaiset psyykkisen kivun ilmentymät sekä niiden tulkinnat ja ratkaisut paikantuvat nimenomaan arjen kokemuksiin ja elettyihin käytäntöihin.
Työryhmässä lähestytään mielten moninaisuutta, psyykkistä kipua sekä hulluutta nuorten elettyjen ja eriytyneiden arkien näkökulmasta. Erityisesti etsimme vaihtoehtoisia ajattelutapoja ja käsitteitä vallitsevalle nuoria koskevalle mielenterveyspuheelle, jossa korostuvat yksilön pahoinvoinnin lääketieteelliset tulkinnat. Tällainen puhetapa ei tunnista nuorten elämäntilanteiden, kokemusten ja merkityksenantojen moninaisuutta. Niin tavallisina kuin epätavallisinakin pidetyt kokemukset, mielentilat ja ilmapiirit syntyvät ja saavat merkityksensä yhteiskunnallisissa valtasuhteissa, sosiaalisissa konteksteissa ja suhteissa useisiin inhimillisiin ja ei-inhimillisiin toimijoihin. Mielenterveyden pulmat eivät myöskään sulje pois iloa, luovuutta tai toivoa.
Kutsumme ryhmään esityksiä, joissa mielenterveyttä ja mielten moninaisuutta tarkastellaan erilaisista kulttuurisista, sosiaalisista, poliittista, filosofisista tai taiteellisista näkökulmista. Ryhmän esityksissä voidaan esimerkiksi kysyä, millaisia ovat sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden ja psyykkisen kivun yhteydet nuorten arjessa, millaisena hulluus näyttäytyy erilaisista intersektionaalisista paikantumisista käsin, tai millaisia kannattelevia, mielikuvituksellisia ja affektiivisia käytäntöjä ja vastarinnan muotoja nuoret arjessaan luovat? Esitykset voivat myös tarkastella nuorille tarkoitettuja tukimuotoja, mukaan lukien vertaistukeen perustuvia ja yhteisöllisiä matalan kynnyksen tuen muotoja.
Työryhmää koordinoi yhteiskuntatieteellisen mielenterveystutkimuksen verkosto YHTEYS
Monilajinen neuvosto: Kaikille elollisille kestävä ja kukoistava arki
Puheenjohtajat:
Sofia Laine, Nuorisotutkimusseura
Juni Sinkkonen, Itä-Suomen yliopisto
Anna Lehtonen, Jyväskylän yliopisto
Pauliina Rautio, Oulun yliopisto
Maaria Hartman, Oulun yliopisto
Pirjo Suvilehto, Oulun yliopisto
Panu Pihkala, Nuorisotutkimusseura & Helsingin yliopisto
Ympäristöaktivisti, filosofian tohtori, systeemiteorian ja buddhalaisuuden tutkija Joanna Macy menehtyi kesällä 2025. Hän on merkittävällä tavalla kehittänyt kollektiivisia menetelmiä, joiden avulla on mahdollista asettua uusin tavoin monilajiseen yhteyteen ekokriisin aikakaudella. Tällainen toisin asettuminen voi parhaimmillaan tavoittaa sellaista tietoa yhdistettynä tunteisiin ja kokemuksiin, jotka auttavat näkemään ja toimimaan kestävämmin nyt ja tulevaisuudessa.
Toteutamme koko työryhmän Joanna Macyn “Monilajisen neuvoston” sovelluksena. Lähtökohtana on, että kaikki työryhmään osallistuvat istuvat tasavertaisessa kehässä ja puheaika jaetaan tasan kaikkien osallistujien kesken. Toiseksi, jokainen työryhmään saapuva valitsee etukäteen yhden elollisen (ei-ihmisen), jonka näkökulmasta puhuu. Puheenvuoron pitäjä:
1. esittäytyy ja kertoo millainen on kyseisen lajin arki tällä hetkellä.
2. kertoo tutkimuksestaan kyseisen lajin näkökulmasta ja kyseisen lajin edustajan puhuen (ts. mikä on kyseisen lajin ja tutkimuksesi yhtymäpinta ja miltä se näyttäytyy mielikuvituksessasi kyseisen lajin näkökulmasta)
3. kertoo lopuksi, miten laji toivoisi arkensa muuttuvan tämän kyseisen tutkimuksen (yhteiskunnallisten) vaikutusten ansiosta.
Kyseessä on siis radikaalisti konventionaalisesta tiedekonferenssin työryhmästä poikkeava tapa uudelleenjärjestäytyä, kutsuen monilajisuutta paikalle työskentelemään kanssamme, Joanna Macyn muistoa kunnioittaen ja hänen luomansa menetelmän sovelluksen avulla.
Tule rohkeasti mukaan kokeilemaan uudenlaista tapaa toteuttaa työryhmä!
Lähteet:
Macy, Joanna & Johnstone, Chris (2022). Active Hope. How to Face the Mess We’re in with Unexpected Resilience & Creative Power. Revised Edition. Novato: New World Library.
Macy, Joanna & Young Brown, Molly (2014 [1998]) Coming Back to Life. Gabriola BC: New Society Publishers.
Nuoret ja tekstit
Puheenjohtajat:
Leea Lakka, Itä-Suomen yliopisto
Penni Pietilä, Itä-Suomen yliopisto
Lukeminen ja kirjoittaminen liittyvät nuorten elämään vapaa-ajalla, koulussa ja yhteiskunnassa. Vuorovaikutus toisten kanssa ja omien asioiden hoitaminen edellyttävät jatkuvaa teksteillä toimimista, siis kirjoittamista, lukemista ja teksteistä keskustelua. Esimerkiksi viranomaisten kanssa asioidessa täytyy navigoida monimutkaisissa tekstiympäristöissä. Monet sosiaaliset tilanteet toteutuvat sosiaalisen median alustoilla, jotka kuva- ja videopainotteisuudestaan huolimatta edellyttävät yhä myös lukemisen ja kirjoittamisen taitoja. Kuitenkin tiedetään, että lukemisen tavat ja tottuneisuus toimia teksteillä eriytyvät yhteiskunnassa.
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat useimmiten osa muuta sosiaalista toimintaa, ne tapahtuvat siinä sivussa ja jäävät siksi huomaamatta. Siksi teemaan olisi tartuttava myös kasvatus- ja kielitieteen ulkopuolella, vaikkapa nuorisotutkimuksessa.
Kutsumme työryhmään esitelmiä, jotka laajasti ottaen käsittelevät nuorten toimintaa teksteillä ja tekstien parissa. Ymmärrämme tekstin kirjallisina, sähköisinä ja kuvallisina produkteina, jotka voivat toteutua esimerkiksi koulutehtävinä, sosiaalisen median meemeinä, snapchattina, tutkimuslupina, Kelan lomakkeina – ja niin edelleen.
Työryhmässä pohditaan, millaisia merkityksiä lukeminen ja kirjoittaminen nuorten arjessa saavat, ei sitä, sujuuko se jonkin mittapuun mukaan oikein.
Teemaa voi lähestyä monin eri tavoin. Työryhmän tavoitteena on moninäkökulmainen ja monitieteinen keskustelu teeman äärellä. Myös hyvin väljät ja alustavat, aineistosessiotyyppiset esitykset ovat erittäin tervetulleita.
Esityksissä voi pohtia esimerkiksi seuraavanlaisia teemoja: Mitä nuoret tekevät teksteillä? Milloin lukemista ja kirjoittamista väistetään? Lisäksi kyse voi olla sponsoroinnin käytännöistä. Miten esimerkiksi nuorisotyöntekijät tai muut ammattilaiset lainaavat omia taitojaan nuorille? Millaisia lukemisen ja kirjoittamisen käytäntöjä on nuorisotiloilla tai erityyppisissä instituutioissa? Kiinnostavaa on myös, millaisia tunteita, asenteita ja rooleja teksteillä toimimiseen liittyy. Miten nuoria kehystetään teksteillä toimijoiksi? Entä miten nuoret itse jäsentävät teksteillä toimimistaan?
Nuoret ja tila
Puheenjohtajat:
Tarja Tolonen, Helsingin yliopisto
Hanna Yrjänä, Helsingin yliopisto
Työryhmä kutsuu keskustelemaan nuorten suhdetta sosiaaliseen ja materiaaliseen tilaan, esimerkiksi kaupunkitilaan kuin maaseutuun, kaupalliseen tilaan, omaan tilaan tai ohjattuun harrastustilaan.
Nuorten arkea eri tiloissa pyritään tarkastelemaan mahdollisimman moniulotteisesti ja -tieteisesti, sekä empiiristen tutkimusten että teoreettisten näkemysten kautta.
Näkökulmana voi olla nuorten arjen kokemukset erilaisista tiloista, ja niiden itsestäänselvyydet, rajoittaminen ja muutokset, sekä eri tavoin esiin tulevat vallan ilmentymät.
Nuoret koulutus- ja työmarkkinakansalaisuuden risteämissä, velvoitteissa ja vastarinnassa
Puheenjohtajat:
Linda Maria Laaksonen, Turun yliopisto
Samira Harjula, Jyväskylän yliopisto
Nuoruuteen liitetään usein vahvoja yhteiskunnallisia odotuksia siitä, millaisia koulutus- ja työuria pidetään tavoiteltavina sekä miten nuorten tulisi siirtyä opinnoista työelämään. Koulutuspolitiikka, ohjaus ja työmarkkinoiden rakenteet suuntaavat nuorten valintoja ja elämänkulkuja monin tavoin. Nuorilla on sekä mahdollisuuksia että velvoitteita osallistua koulutukseen, ja heitä ohjataan institutionaalisesti tekemään koulutusta koskevia “vastuullisia” valintoja. Esimerkiksi toisen asteen oppivelvollisuus, yhteishaku sekä tavoitteet korkeakoulututkintojen suorittaneiden määrän kasvattamisesta ohjaavat nuoria keskittymään koulutukseensa ja etenemään mahdollisimman suoraviivaisesti kohti työelämää.
Koulutus- ja työmarkkinakansalaisuus muodostaa yhteiskunnassa vahvan normin siitä, miten nuorten odotetaan etenevän koulutuksellisissa siirtymissä, suhtautuvan koulunkäyntiin ja kiinnittyvän työelämään. Samalla nuoret joutuvat kilpailemaan opiskelupaikoista ja navigoimaan epävarmoilla työmarkkinoilla, eikä kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia osallistua koulutukseen tai rakentaa sujuvia koulutus- ja työuria. Ne, jotka jäävät näiden kansalaisuuden ihanteiden ulkopuolelle, määrittyvät usein yhteiskunnalliseksi riskiksi tai ongelmaksi.
Teemaryhmässä tarkastellaan kriittisesti koulutus- ja työmarkkinakansalaisuuden määritelmiä sekä niiden merkityksiä nuorten elämälle. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti nuorten asemoituminen sekä koulutusjärjestelmässä että työmarkkinoilla, miten eriarvoisuuden kysymykset näkyvät koulutukseen pääsyssä ja hakeutumisessa sekä miten ympäröivä yhteiskunta valvoo ja ohjaa nuoria kohti näiden kansalaisuuksien ihanteita. Lisäksi tarkastelemme eriarvoisuuden muodostumista koulutuspolkujen rakentumisessa ja työmarkkinoille kiinnittymisessä, erityisesti työllistymismahdollisuuksien ja työn epävarmuuden ehtojen kautta. Samalla pohdimme nuorten toimijuuden, neuvottelun ja vastarinnan muotoja suhteessa koulutus- ja työmarkkinajärjestelmien odotuksiin ja aktivointikäytäntöihin.
Teemaryhmä linkittyy Nuorisotutkimus-lehden teemanumeroon “Nuoret koulutus- ja työmarkkinakansalaisuuden risteämissä”, mutta kutsu on avoin kaikille nuorisotutkijoille sekä koulutussosiologian ja -politiikan tutkijoille.
Nuoret luovan liikehdinnän äärellä monimediaisessa sommitelmassa
Puheenjohtajat:
Joakim Laine, Helsingin yliopisto
Esa Pavloff-Pelkonen, Helsingin yliopisto
Nuorten arki suodattuu yhä useammin erilaisten moniaistillisten sommitelmien läpi. Sommitelmalla tarkoitamme tässä yhteydessä moniaistillisten mediaekologioiden, kuten some-alustojen, tekoälyavusteisten tuotantovälineiden, videopelien, XR-ympäristöjen, sekä monimuotoisten tallennusteknologioiden ja nuorten toimijoiden yhteenliittymistä, jota säestää erityinen hokemien, ilmaisujen ja kehollisen liikehdinnän ulottuvuus. Sommitelmat suuntaavat sitä, miten todellisuutta havaitaan, koetaan, jaetaan ja muokataan. Ne tuottavat uusia osallistumisen tapoja, mutta myös rajaavat niitä; toisaalta ne saattavat avartaa ajattelua, kannustaa toimintaan, kiihdyttää oppimisen lentoratoja ja uudistaa tottumuksia ja käyttäytymismalleja, mutta yhtäältä myös tartuttaa niiden yhteyteen juurtuneita jumiuttavia käytänteitä ja käsityksiä.
Työryhmä kutsuu mukaan esityksiä, joissa tutkimus on herkistynyt nuorten kehkeytymiseen monimediallisen arjen ilmentymissä. Tervetulleita ovat kaikki esi-empiiriset, empiiriset, teoreettiset ja menetelmälliset puheenvuorot, työpajat ja esitelmät, jotka tarkastelevat sitä, kuinka nuoret tulkitsevat, välittävät, muovailevat ja uudelleenmiksaavat todellisuutta ja muodostavat yhteyksiä sommitelmissaan. Tämänkaltaista luovaa liikehdintää voidaan tarkastella esimerkiksi somen, tekoälyn, pelien, simulaatioiden, äänimaisemien, videoiden, meemien, roolileikkien ja taideperustaisten menetelmien yhteydessä, sekä nuorisotyön tai koulun ja vapaa-ajan välisissä ja rajoja ylittävissä kietoumissa. Työryhmässä kysymme mm. miten luova liikehdintä ilmenee nuorten ja moniaistillisten mediaekologioiden välisissä sommitelmissa, millaista todellisuutta liikkuvat sommittelut tuottavat, ja kuinka tutkimus ja kasvatus voisivat tukea pohdiskelevaa, syväluotaavaa ja ihmettelevää sommittelu-toimijuutta.
Nuoret, ruoka ja sosiaalinen media
Puheenjohtajat:
Vilja Lukkarinen, Helsingin yliopisto
Taru Lindblom, Helsingin yliopisto
Työryhmässä tarkastellaan nuorten elämää ruuan ja sosiaalisen median välittämänä. Sosiaalinen media toimii nuorten keskuudessa merkittävänä vuorovaikutusalustana, niin vertaisryhmien kuin sosiaalisen median vaikuttajien kanssa. Nuoret kohtaavat sosiaalisessa mediassa monenlaista ruokasisältöä, ja tutkimukset osoittavat muun muassa, että sosiaalisen median vaikuttajat toimivat inspiraation lähteenä nuorten ruokavalintoihin ja ruoankulutukseen. Erityisesti nuoret ovat alttiita sosiaalisen median sisältöjen vaikutuksille arjessaan, mikä ilmenee aktiivisena ruokatrendien seuraamisena ja niiden toteuttamisena vertaisryhmien kanssa. Vaikuttajien jakama sisältö omista ruokailutottumuksistaan voi olla yhteydessä nuoren ruokaan liittyviin tunteisiin, asenteisiin ja kulutuskäyttäytymiseen. Sosiaalisen median ruokasisältö voi olla opettavaista ja kestävää elämäntapaa korostavaa, mutta siihen voi liittyä myös negatiivisia ilmiöitä, kuten syömishäiriökäyttäytymisen normalisoimista tai epäterveellisten elämäntapojen ja trendien ihannoimista. Sosiaalisessa mediassa tieto liikkuu nopeasti, mikä edistää ruokailmiöiden ja -trendien nopeaa leviämistä nuorten keskuudessa.
Työryhmä toivottaa tervetulleeksi esitelmät aihepiiristä tieteenalataustasta tai tutkimuksen vaihteesta riippumatta. Tavoitteena on edistää keskustelua nuoruudesta ja ruuasta sosiaalisen median aikakaudella.
Nuoret, sukupuoli ja arki
Puheenjohtajat:
Sinikka Selin, Tampereen yliopisto
Myry Voipio, Helsingin yliopisto
Historiallisesti tarkastellen nuoria on kasvatettu, pidetty ja tutkittu erillään sukupuolijakoon perustuen. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen kuluessa sukupuolen moninaisuus ja sateenkaarinuoruus ovat nostaneet esiin tarpeen ymmärtää ja tutkia sukupuolta ja nuoruutta laajemmin. Nuoruuden tutkimisessa onkin tarve kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ylittävälle tutkimukselle. Tyttö- ja poikaerityisyyttä – eli sitä kuinka sukupuoli vaikuttaa nuoruuteen eri konteksteissa – ei kuitenkaan tule unohtaa. Monet sukupuoleen liittyvät ilmiöt, kuten manosfääri, kehoihanteet, uuskonservatiiviset arvot ja naisviha, ovat erittäin ajankohtaisia nuorten elämässä ja arjessa.
Työryhmässä tarkastellaan sukupuolta nuorisotutkimuksessa ja pohditaan esimerkiksi sitä, millaisia representaatioita, ilmiöitä ja käytänteitä nuoruuteen ja sukupuoleen nuorten arjessa liittyy. Miten sukupuoli näyttäytyy nuorten arjessa? Millaisia kytköksiä nuoruus, arki ja sukupuoli keskenään muodostavat? Miten sukupuoli vaikuttaa nuorten arjessa esimerkiksi väkivaltakokemuksiin tai siirtymiin? Miten sukupuoli risteää muiden eroja tuottavien tekijöiden kanssa esimerkiksi sateenkaarinuorten tai rodullistettujen nuorten arjessa? Entä millaisia eroja sukupuolen, arjen ja nuoruuden kuvauksissa ja kokemuksissa on? Toivotamme työryhmään tervetulleeksi eri tutkimusalojen sukupuolesta nuorisotutkimuksessa kiinnostuneet tutkijat ja alan ammattilaiset.
Työryhmän järjestää Sukupuoli nuorisotutkimuksessa -verkosto, joka kerää yhteen nuoruudesta ja sukupuolesta kiinnostuneita, uransa eri vaiheessa olevia tutkijoita. Verkosto on vuonna 2024 käynnistetty, jo pidempään toimineiden tyttö- ja poikatutkimuksen verkostojen välinen yhteistyö.
Nuoret taloudellisina ja yhteiskunnallisina toimijoina: kulutus, talous ja kasvatus
Puheenjohtajat:
Minna Autio, Helsingin Yliopisto
Marilla Kortesalmi, Itä-Suomen Yliopisto
Nuorten kasvu taloudellisiksi toimijoiksi rakentuu monitasoisesti perheen, vapaa-ajan ja vertaisyhteisöjen sekä koulutusinstituutioiden välityksellä. Useat yhteiskunnalliset toimijat osallistuvat näin nuorten taloudellisen toimijuuden muotoutumiseen ja taitojen kartuttamiseen. Myös nuorten oma toiminta ja aktiivisuus rakentavat yhteiskunnallisia arvoja ja käytänteitä: niin nuorisokulttuuriset virtaukset kuin kulutuksen eri muodot (mm. kulutuksesta kieltäytyminen ja/tai vähentäminen) on tulkittavissa yhteiskunnallisena muutosvoimana. Nuoret integroituvat yhteiskuntaan taloudellisen toiminnan, kuten kulutuksen, palkkatyön, yrittäjyyden ja sijoittamisen käytäntöjen kautta. Taloudelliseksi toimijaksi kasvaminen on kuitenkin sidoksissa yksilöllisiin lähtökohtiin, jotka vaihtelevat taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen resurssien mukaan. Koulun kuluttaja- ja talousopetus on nähty tapana tasoittaa oppilaiden osaamiseroja ja siten taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia eroja kansalaisten välillä (Autio ym., 2021; Kortesalmi ym., 2022).
Työryhmässä tarkastellaan nuorten ja nuorten aikuisten talouteen, kulutukseen sekä kuluttajaksi ja kansalaiseksi kasvamiseen liittyviä näkökulmia, lähtökohtia ja käytäntöjä. Lisäksi työryhmä toivottaa tervetulleiksi tutkimukset, jotka käsittelevät nuorten kuluttaja-, talous-, yrittäjyys- ja kestävyyskasvatusta. Tarkastelun kohteena voivat olla esimerkiksi perheiden, koulun sekä muiden yhteiskunnallisten toimijoiden roolit talous- ja kuluttajakasvatuksessa sekä nuorten kasvu yhteiskunnallisiksi toimijoiksi.
Nuoret työttömät aktivointien ristiaallokossa
Puheenjohtajat:
Jaana Lähteenmaa, dosentti, Tampereen yliopisto
Sari Näre, dosentti, Helsingin yliopisto
Nuoria työttömiä aktivoitiin ja ohjailtiin voimallisesti nuorisotakuun alkuvuosina 2013–2015. Sitten takuu hiipui ja lopulta lopetettiin. Nyt Suomen nuorisotyöttömyys on huippulukemissa. Aktivointia on vähemmän, mutta työnhakupakkoja ja sanktioita enemmän. Työryhmässä tarkastellaan, mitä nuorten toimijuudelle tapahtuu näissä muutoksissa; aktiivisuus–passiivisuus-akselilla sekä muilla ulottuvuuksilla (kuten toimijuus pakotettuna versus vapaasta tahdosta).
Miten nuoret työttömät itse kokivat runsaan aktivoinnin; entä miten he kokevat nykytilanteen, jossa esimerkiksi kuntouttava työtoiminta on lopetettu?
Myös muut tekeillä olevat nuorisotyöttömyyttä ja/tai aktivointia koskevat esitykset ovat tervetulleita.
Nuorisotyön tutkimus
Puheenjohtajat:
Antti Kivijärvi, Nuorisotutkimusseura
Eila Kauppinen, Nuorisotutkimusseura
Nuorisotyön tutkimus on monitieteistä ja monialaista tutkimusta, joka tutkii nuoria ja nuorisotyötä kasvatuksellisesta, yhteiskunnallisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Nuorisotyön tutkimus on parhaimmillaan systemaattista, teoreettisesti perusteltua ja aiempaan tietoon nojaavaa. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa, joka rakentaa nuorisotyön asiantuntemusta, tukee nuorisotyön kehittämistä ja edistää nuorten elinolojen parantamista.
Nuorisotyön tutkimukselle on hyödyllistä muodostaa kokonaiskuva, jossa yksittäisistä ja toisistaan irrallisista tutkimuksista siirrytään kumuloituvaan tietoon. Tässä työryhmässä pyrimme osaltamme muodostamaan kuvaa nuorisotyön tutkimuksen nykytilasta, tutkimuksen sisällöistä ja menetelmistä sekä teoreettisista lähtökohdista. Kiinnostuksen kohteena on myös se, millaisia kytköksiä nuorisotyön tutkimuksessa luodaan nuorisotutkimukseen ja tutkimusperustaiseen ymmärrykseen nuorten arjesta.
Esitykset voivat käsitellä erilaisia nuorisotyön tutkimuksen kenttiä (Kiilakoski & Honkatukia 2018): nuorisopoliittista ja yhteiskunnallista ympäristöä, nuorisotyön palveluiden luonnetta, laatua, vaikuttavuutta, arviointia, työntekijöiden kulttuureja, toimintatapoja, eetosta ja asenteita sekä nuorten tarpeita, toiveita ja kulttuureita nuorisotyön palveluiden saajina ja toimijoina.
Nuorten arjen politisoituneet ilmiöt
Puheenjohtajat:
Tuija Huuki, Oulun yliopisto
Jenni Kallio, Tampereen yliopisto
Susanna Ågren, Tampereen yliopisto
Nuoruutta ja nuorten arkisia ympäristöjä tarkastellaan lähes aina aikuisyhteiskunnan arvojen ja toimintamallien kautta. Siksi nuorten niistä poikkeava tekeminen näyttäytyy aikuisten silmissä usein lähtökohtaisesti epäilyttävältä (Koskela 2009). Sosiologi Stanley Cohen (1972/2011) esitti jo varhain ajatuksen aikuiskeskeisestä moraalipaniikista. Moraalipaniikki leimahtaa, kun media tarttuu nuorten tekemisiin ja liittää ne osaksi laajempaa paheksuttavaa ilmiötä. Tämä saa poliittiset toimijat reagoimaan ja muokkaamaan ilmiötä sekä sen seurauksia poliittisten intressiensä mukaisesti. Nuorten arjen kysymykset politisoituvat, jolloin niihin kohdistuu erityisellä tavalla aikuisten vallankäyttöä ja pyrkimyksiä nuorten hallintaan.
Politisoituneet kysymykset muuttuvat herkästi nuorten arjessa kysymyksiksi yhteiskuntaan kuulumisesta. Feministitutkija Nira Yuval-Davis (2006) käyttää käsitettä “politics of belonging” kuvaamaan vallan rakenteita, jotka määrittävät, kenellä on mahdollisuus kuulua hyväksyttävästi yhteiskuntaan ja millä tavoin. Samalla kun nuorten arjen kysymykset politisoituvat, ne myös rakentavat ja uusintavat sitä, miten nuoret tulkitsevat ja kokevat oman arvostuksensa yhteiskunnassa.
Työryhmä kutsuu keskustelemaan erilaisista ja eri tavoin politisoituneista nuorten arjen ilmiöistä sekä tutkimuksen mahdollisuuksista purkaa politisoitumista. Politisoitumista voi löytyä esimerkiksi nuorten vertaisyhteisöistä, instituutioista, mediakeskusteluista tai virtuaalisista maailmoista. Politisoituminen voi ilmetä huolipuheena, kontrollina, tutkimustiedon ohittamisena tai vastakkainasetteluina, jotka liittyvät esimerkiksi sosiaalisen median haitallisuuteen, väkivaltaan ja häirintään, syrjäytymiseen, nuorten “itsekkyyteen” tai “yliherkkyyteen”, työkykyyn ja -haluun tai nuorten tulevaisuususkon romahtamiseen. Lisäksi politisoiva aikuiskatse voi kohdistua tiettyihin nuoriin tai nuorten ryhmiin, kuten “jengeihin”, maahanmuuttajataustaisiin tai rodullistettuihin nuoriin, ilmastoaktivistinuoriin, sateenkaarinuoriin tai saamelaisnuoriin.
Toivotamme työryhmään tervetulleiksi tutkimuksellisia teoreettisia, empiirisiä ja metodologisia esityksiä kaikilta uravaiheilta. Työryhmän kieli on suomi. Työryhmä toteutetaan lähikohtaamisena ja siinä noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita.
Nuorten liikkuminen ja liikunta osana arkea
Puheenjohtajat:
Mihaly Szerovay, Jyväskylän yliopisto
Lasse Keski-Loppi, Suomen Palloliitto
Nuorten vapaa-aika on yhä vahvemmin institutionalisoitunut, ja harrastamisesta on tullut entistä aikuisohjatumpaa ja tavoitteellisempaa. Liikunnan ja urheilun näkökulmasta katsottuna seuratoimintaan osallistuminen on kasvanut, mutta samalla nuorten omaehtoinen liikunta on vähentynyt.
Seuratoiminnan kasvusta huolimatta perinteinen harrastaminen ei tavoita kaikkia nuoria samalla tavalla. Harrastuksiin osallistuminen, myös liikunnassa ja urheilussa, on eriytynyt, mikä on ongelmallista, koska harrastaminen on vahvasti yhteydessä hyvinvointiin. Harrastusten kustannukset rajaavat osallistumismahdollisuuksia ja lisäävät eriarvoisuutta.
Suomessa tarvitaan lisää nuoriso- ja liikuntanäkökulmia yhdistävää tutkimusta, joka tarkastelee nuorten arkea moniulotteisesti. Tarkastelun tulisi ulottua myös koulun ja seuratoiminnan ulkopuolelle – huomioiden harrastukset, fyysiset ja digitaaliset ympäristöt sekä erilaiset yhteisöt ja vuorovaikutussuhteet.
Työpajan tavoitteena on koota yhteen nuorten liikkumiseen, liikuntaan ja urheiluun liittyvää kansallista tutkimusta ja tietotuotantoa sekä tunnistaa ja esitellä meneillään olevia hankkeita. Samalla pyritään kartoittamaan keskeisiä toimijoita ja verkostoja Suomessa. Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva tutkimuskentän nykytilasta ja vahvistaa tietopohjaa pitkäjänteisen kehittämisen tueksi. Tuotettu tieto hyödyttää tutkijayhteisön ohella myös järjestöjä, liikuntaorganisaatioita ja muita sidosryhmiä, jotka työskentelevät nuorten liikkumisen edistämiseksi.
Nuorten mielen hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen yli sektorirajojen
Puheenjohtajat:
Minna Savolainen, Nyyti ry
Petra Nummelin, Psykosociala Förbundet
Johanna Kujala, MIELI ry
Saara Rapeli, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tässä työryhmässä tarkastellaan nuorten mielenhyvinvointia monitahoisena ja jaettuna kysymyksenä: millaisin käsittein, käytännöin ja yhteistyörakentein voimme ymmärtää ja tukea nuorten hyvinvointia yli sektorirajojen?
Työryhmässä pohditaan, miten poikkihallinnollinen yhteistyö ja kansalaisyhteiskunnan toimijuus rakentavat tai haastavat nuorten mielenhyvinvointia.
Mahdolliset näkökulmat:
A) Nuorten mielenhyvinvoinnin rajapinnat: kuka kantaa vastuun?
- jakaantuminen eri sektoreille
- sektoreiden välinen rajapinta/yhdyspinta: vahvuudet, haasteet ja katvealueet
B) Kansalaisjärjestöt mielenhyvinvoinnin toimijoina
- kansalaisjärjestöjen merkitys ja rooli mielenterveyden edistämisen kokonaisuudessa
C) Nuoret toimijoina, ei vain kohteina – objekteista subjekteiksi (ongelmakeskisyydestä toimijuuteen)
- miten nuorten oma toimijuus ja osallisuus liittyvät mielenhyvinvointiin
- miten nuoret voivat olla mukana suunnittelemassa palveluita ja toimintaa: tässä myös nuoren itsensä näkökulma/puheenvuoro olisi tärkeä.
D) Kohti aidosti toimivaa kokonaisvaltaista nuorten mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämistä
- vuorovaikutteinen ja osallistava työpajamainen toteutus tavoitteena tunnistaa konkreettisia ratkaisuja ja kehittämisen paikkoja.
Ryhmä voi olla myös monikielinen.
Nuorten monipaikkainen arki arjen siirtymien kautta tarkasteltuna
Puheenjohtajat:
Sirpa Ali-Melkkilä, Humak
Lotta Ypyä, Liikenneturva
Nuorilla on tarve kohdata toisiaan ja kokoontua. Maaseutumaisilla paikkakunnilla arjen siirtymät ja erilaisissa kulkuvälineissä vietetty aika kohtaamisen ja kasvun ympäristönä jää usein nuoruuden tarkastelun ulkopuolelle. Toisaalta kaupunkimaisessa ympäristössä nuoruus levittäytyy puolijulkisiin- ja julkisiin tiloihin, jonne siirrytään eri tavoin. Työryhmä tarkastelee nuoruutta arjessa tapahtuvien siirtymien kautta ja pohtii. kuinka liikennekasvatuksen keinoin voisimme huomioida nuorten liikennekulttuurin ilmiöitä ja lisätä ymmärrystä matkojen ja siirtymien merkityksistä nuoruudessa sekä turvallisuuteen liittyvänä, aikaa vievänä että vertaisten kohtaamiseen liittyvänä ilmiönä.
Nuorten sosiaalinen kuntoutus ja mielenterveyttä tukevat palvelut
Puheenjohtajat:
Johanna Korkeamäki Kuntoutussäätiö
Tuuli Pitkänen, Nuorisotutkimusseura
Nuorten mielenterveyden tukemisessa ja kuntoutuksessa on viime vuosina tapahtunut monenlaisia muutoksia. Palvelujärjestelmää uudistetaan monin tavoin, ja digitalisaatio on luonut uudenlaisia mahdollisuuksia. Myös kolmannella sektorilla on keskeinen rooli erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tavoittamisessa ja heidän mielenterveytensä tukemisessa.
Työryhmän tavoitteena on tuoda keskusteltavaksi ajankohtaista palvelujen kehittämisen tueksi tehtyä tutkimusta sekä koota yhteen tutkijoita sekä kentän toimijoita. Miten nykyiset palvelut ja tuen muodot vastaavat nuorten erilaisiin tarpeisiin? Miten nuorten osallisuus palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä tällä hetkellä toteutuu?
Kutsumme työryhmään eri tieteenaloilta esityksiä, jotka käsittelevät esimerkiksi seuraavia teemoja:
- Nuorten mielenterveyden tuki ja kuntoutus palvelujärjestelmän muutoksissa
- digitalisaatio, etäpalvelut ja uudet tuen muodot
- kolmannen sektorin rooli nuorten tukemisessa
- nuorten osallisuus, kokemusasiantuntijuus ja yhteiskehittäminen
- palveluiden saavutettavuus, yhdenvertaisuus ja haavoittuvat ryhmät
Nuoruus ja nuorisotutkimus post-digitaalisessa maailmassa – yhdessä kohti laajempaa ymmärrystä
Puheenjohtajat:
Essi Holopainen, Helsingin Yliopisto
Sonja Hartio, Helsingin Yliopisto
Meri Kulmala, Helsingin Yliopisto
Juha Leskinen, Nuorisotutkimusseura, Tampereen yliopisto
Harry Lunabba, Helsingin Yliopisto
Henriikka Mäkelä, Helsingin Yliopisto
Nuorten eletty arki ja sosiaalinen elämä rakentuvat yhä vahvemmin digitaalisten alustojen, sovellusten ja verkottuneiden yhteisöjen varaan, jossa myös heidän digitaalinen osallisuutensa ja kansalaisuutensa saavat liikkumatilaa. Tästä huolimatta julkista keskustelua nuorten toiminnasta eri digitaalisilla alustoilla ja sosiaalisessa mediassa käydään usein aikuislähtöisesti ja riskikeskeisesti huolia alleviivaten ja nuorten toimijuutta kaventaen. Post-digitaalisuus tutkimusparadigmana ei pyri erottelemaan digitaalista ei-digitaalisesta keinotekoisesti (Evans & Ringrose 2025), vaan pyrkii sen sijaan ymmärtämään yhteen nivoutuvia ja toisiinsa kietoutuvia toimintoja, ympäristöjä ja sosiaalisuuden muotoja kontekstisensitiivisesti, ilmiölähtöisesti ja tilannekohtaisesti. Tälle keskustelulle ja sitä käsittelevälle yhteiselle kehittämiselle haluamme yhdessä raivata tilaa nuorisotutkimuksen kentällä.
Työryhmän tavoitteena on avata yhteinen keskustelu siitä, mitä post-digitaalisuus tarkoittaa nuoruuden, nuorisotutkimuksen ja nuorisotyön näkökulmista. Kysymme, miten nuorten arkea, yhteisöllisyyttä, toimijuutta ja osallisuutta voidaan tutkia tilanteessa, jossa sosiaalinen elämä rakentuu yhtä aikaa fyysisissä ja digitaalisissa ympäristöissä. Samalla pohdimme, miten tutkimuseettisyys, menetelmät ja käytännöt muuttuvat kaupallisten alustojen, someympäristöjen ja tekoälyn muokatessa nuorten elämää.
Työryhmä rakentuu kolmen session varaan ja korostaa vuorovaikutteista lähestymistapaa, jossa ideat liikkuvat, kytkeytyvät toisiinsa ja kehittyvät dialogin kautta. Kahdessa ensimmäisessä sessiossa kuullaan perinteisiä konferenssiesityksiä ja käydään niiden pohjalta avointa keskustelua. Kolmannessa sessiossa jalostetaan kahden ensimmäisen session ajatuksia uutta teknologiaa hyödyntäen ja yhteisesti kehittäen kohti laajempaa ymmärrystä post-digitaalisuudesta osana nuoruutta ja nuorisotutkimusta. Helsingin Erkko –konferenssista inspiroituneena haluamme hyödyntää luovasti digitaalisia työkaluja, kuten tekoälyavusteista yhteenvetämistä ja Padletia, kollektiivisen tiedonmuodostuksen tukena.
Kutsumme mukaan tutkijoita ja käytännön toimijoita eri taustoista jakamaan keskeneräisiäkin ajatuksia, kriittisiä kysymyksiä ja uusia avauksia nuorisotutkimuksesta ja nuoruudesta post-digitaalisessa maailmassa. Kahteen ensimmäiseen sessioon otamme vastaan abstrakteja laajalti aihepiirin ympäriltä, ja kolmanteen yhteiskehittämissessioon toivotamme kaikki halukkaat osallistujat tervetulleiksi!
Oman arjen äärellä: nuoret matkalla aikuisuuteen
Puheenjohtajat:
Janni Haapaniemi, Helsingin yliopisto
Sanna Sekki, Helsingin yliopisto
Nuoren siirtymä aikuisuuteen on monivaiheinen prosessi, jossa nuori rakentaa omaa identiteettiään ja tapaansa elää itsenäistä elämää. Tähän ajanjaksoon liittyy usein paineita ja haasteita, jotka vaikuttavat sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Työryhmä on avoinna kaikille tässä siirtymävaiheessa olevista nuorista kiinnostuneille.
Aikuisuuteen siirtymiseen ja itsenäistymiseen on liitetty monenlaisia virstapylväitä, kuten omaan kotiin muuttaminen, oman arjen rakentaminen, koulutuspolun löytyminen, parisuhteen ja perheen perustaminen sekä työelämään siirtyminen. Siirtymävaihe tapahtuu myös tilallisessa ja materialistisessa kontekstissa, kuten erilaisissa asuin- ja toimintaympäristöissä. Siirtymää voivat hankaloittaa monet asiat, kuten nuoren sosiaalisten tilanteiden pelko, komeroituminen, yksinäisyys, riippuvuus sosiaalisesta mediasta, avun pyytämisen haasteet, oman arkirytmin ja rutiinien puute, toimijuutta lamauttava asioiden aloittamisen vaikeus ja arkeen kohdistuvien tukien leikkaukset. Vastaavasti vierellä kulkeva aikuinen tuki, vertaistuki ja arkeen rytmiä tuovaan toimintaan osallistuminen voivat kannustaa nuorta haastavissa siirtymissä. Työryhmään kutsumme esimerkiksi näihin teemoihin liittyviä empiirisiä ja teoreettisia esityksiä ja avauksia.
Työryhmän koollekutsujana ovat Helsingin yliopiston kotitaloustieteen ARKITOIMII-tutkimushankkeen tutkijat. Hankkeessa nuorten aikuisten siirtymää aikuisuuteen tarkastellaan omilleen muuttamisen jälkeen muotoutuvan omannäköisen arjen näkökulmasta.
Turvallisuutta arkeen? Nuorisotyön keinot väkivallan ehkäisyssä nuorten arjessa
Puheenjohtajat:
Janna Seppälä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Sonja Ruottunen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Nuorten väkivalta ja turvattomuuden kokemukset ovat nousseet viime vuosina vahvasti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samalla on tunnistettu, että väkivallan ehkäisy tapahtuu usein nuorten arjen ympäristöissä: kouluissa, vapaa-ajalla, julkisissa tiloissa, digitaalisissa ympäristöissä sekä nuorisotyön ja muiden palveluiden kohtaamisissa. Nuorten muuttuva arki haastaa myös väkivallanvastaisen työn käytäntöjä – samat toimintamallit eivät tavoita kaikkia nuoria yhdenvertaisesti.
Työryhmässä tarkastellaan nuorisotyön ja muun nuorten parissa tehtävän työn keinoja ehkäistä väkivaltaa ja vahvistaa turvallisuutta nuorten arjessa. Kiinnostuksen kohteena ovat esimerkiksi jalkautuva nuorisotyö, katu- ja lähiötyö, yhteisöllinen työ, varhainen tuki, vertaistoiminta, konfliktien sovittelu, monialainen yhteistyö sekä nuorten osallisuutta vahvistavat lähestymistavat. Työryhmä kutsuu tutkimusperustaisia, käytäntölähtöisiä ja kokemuksellisia puheenvuoroja esimerkiksi siitä, miten luottamusta rakennetaan, miten nuoria tavoitetaan erilaisissa arkiympäristöissä ja millaiset käytännöt tukevat väkivallan ehkäisyä.
Työryhmään ovat tervetulleita esitykset eri tieteenaloilta sekä käytännön toimijoilta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat nuorten moninaiset arjen ympäristöt, väkivallan ehkäisyn arkiset mekanismit sekä nuorisotyön rooli turvallisuuden rakentamisessa.
Yksinäisyyden välineellistäminen: nuorten haavoittuvuus ja haitalliset kehityskulut
Puheenjohtajat:
Saija Benjamin, Helsingin yliopisto
Miro Leporanta, Helsingin yliopisto
Nuorten yksinäisyys on noussut viime vuosina keskeiseksi kysymykseksi monikriisisessä ympäristössä myös yhteiskunnallisen turvallisuuden näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään paitsi terveysriskinä myös tekijänä, joka voi lisätä polarisaatiota ja altistaa haitallisille ajatusmalleille ja yhteisöille. Tutkimuksissa on osoitettu, että sosiaalinen turvattomuus ja eristyneisyys ruokkivat toisiaan, mikä voi tehdä nuorista haavoittuvia toimijoille, jotka hyödyntävät tätä dynamiikkaa omiin tarkoituksiinsa. Tätä kuvaa käsite ”yksinäisyyden välineellistäminen”, jossa eristyneisyyttä käytetään tietoisen vaikuttamiseen. Ilmiöön liittyy myös Tirkkosen (2026) käsite vihamielinen yksinäisyys (hostile loneliness), joka kuvaa sellaista yksinäisyyden kokemuksen tulkintaa, joka voi johtaa vihaan ja katkeruuteen yhteiskuntaa tai tiettyjä ihmisiä kohtaan.
Kun nuorten arjen ympäristöt eivät vastaa perustarpeisiin – kuten yhteenkuuluvuuteen, merkityksellisyyteen ja toimijuuteen – syntyy tyhjiö, jonka erilaiset ryhmät voivat täyttää. Alakulttuurit ja yhteisöt, verkossa tai kasvokkain, tarjoavat usein selkeän identiteetin, roolin ja kokemuksen nähdyksi tulemisesta. Osa näistä yhteisöistä voi kuitenkin sisältää väkivaltaisia tai demokratian vastaisia piirteitä, jotka vääristävät maailmankuvaa ja syventävät eriytymistä.
Yksinäisyyden ehkäisy nähdään yhä vahvemmin osana yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Työryhmässä tarkastelemme, mitä nuoriin vetoavien ryhmien dynamiikoista voidaan oppia, ja miten arkiympäristöjä voidaan kehittää tukemaan hyvinvointia ja osallisuutta. Tervetulleita ovat teoreettiset ja empiiriset tutkimukset sekä käytännön puheenvuorot eri aloilta.