Tomi Kiilakoski & Eila Kauppinen, Nuorisotutkimusseura
(Hybridityöryhmä, johon voi osallistua sekä paikan päällä että etänä)
Työryhmä keskittyy nuorisotyön tutkimukseen nuorten, nuorisotyöntekijöiden ja laajemman hyvinvointityön näkökulmasta. Teemaryhmän tavoitteena on kerätä yhteen alaa koskevia tutkimuksia ja herättää keskustelua nuorisotyön tutkimuksen kysymyksistä niin käytäntöjen kuvausten, teorian kuin tutkimusmenetelmien näkökulmista. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia aiheita:
• nuorisotyön nuorisopoliittinen ja yhteiskunnallinen ympäristö
• nuorisotyön palveluiden luonne, laatu, vaikuttavuus ja arviointi
• työntekijöiden kulttuurit, toimintatavat, eetos ja asenteet
• nuorten tarpeet, toiveet ja kulttuurit nuorisotyön palveluiden saajina ja toimijoina
Nuorisotyön tutkimus on monitieteistä ja monialaista. Siinä tutkitaan sekä nuoria että nuorisotyötä kasvatuksellisesta, yhteiskunnallisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Nuorisotyön tutkimus perustuu parhaimmillaan systemaattiseen ja teoreettisesti perusteltuun ymmärrykseen siitä, mitä nuorisotyö on. Se tuottaa tietoa, joka tukee nuorisotyön asiantuntemusta, osallistuu nuorisotyön kehittämiseen ja edistää nuorten elinolojen parantamista.
Työryhmän taustalla on väite siitä, että nuorisotyön tutkimuksessa ollaan siirtymässä yksittäisistä tutkimuksista kohti kumuloituvaa tiedon kokonaisuutta. Työryhmässä pyrimme muodostamaan kuvaa nuorisotyön tutkimuksen nykytilasta, tutkimuksen sisällöistä ja menetelmistä sekä teoreettisista lähtökohdista. Kiinnostuksen kohteena on myös se, millaisia kytköksiä nuorisotyön tutkimuksessa luodaan nuorisotutkimukseen.
Torstaina 13.11. klo 15.00–17.00
Mitä tiedetään ja voitaisiin tietää maaseutumaisten alueiden ja kuntien nuorisotyöstä?
Kari Saari, Juvenia/Xamk
Nuorisolain väljästi viitoittamana nuorisotyö tarkoittaa nuorten kasvun, itsenäistymisen ja osallisuuden tukemista yhteiskunnassa. Tätä tehtävää voidaan toteuttaa eri tavoin ja erilaisissa ympäristöissä joko onnistuen tai epäonnistuen. Nuorisotyön haasteet ja vahvuudet ovat niin monimuotoisissa kaupungeissa kuin maaseutumaisissa kunnissakin erilaisia, samoin kuin niissä asuvat nuoretkin ja heidän palvelutarpeensa. Maaseutumaisten alueiden ja kuntien nuorisotyöstä tiedetään yllättävän vähän Suomessa. Samoin maaseutumaisten ympäristöjen moninaisuutta ei nuorisotyön tutkimuksessa ole juurikaan huomioitu. Vaikka Suomessa tilastollista kyselyaineistoa on kerätty teemasta varsin säännöllisesti jo vuodesta 2004 alkaen, niin nuoristyön ja maaseutumaisen kontekstin yhteyttä ei ole kyselyiden julkaisuissa ja raporteissa tarkasteltu kuin korkeintaan satunnaisesti. Laadulliset tutkimukset ovat usein olleet alueellisesti rajoittuneita. Voi hyvin tiivistää, että toistaiseksi tieto ja ymmärrys siitä, mitä nuorisotyö on ja miten sitä tehdään erilaisissa maaseutumaisissa ympäristöissä, pohjautuu edelleen enemmän mielikuviin kuin tutkittuun tietoon. Tämä esitys luo katsauksen siihen, miltä maaseutumaisten alueiden ja kuntien nuorisotyö näyttää aiempien tutkimusten ja selvitysten valossa. Yhtäältä maaseutumaiseen nuorisotyöhön liittyy sekä rakenteellisia että sisällöllisiä erityispiirteitä, jotka eivät ole toisistaan irrallisia vaan kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Toisaalta eri kunnista löytyy kirjavuutta eli yhdestä ja yhtenäisestä maaseutumaisten kuntien homogeenisestä nuorisotyön toimintatavasta tai -kulttuurista ei voida puhua. Esitys pohtii myös metodologisia haasteita ja rajoitteita, jotka liittyvät niin laadulliseen kuin määrälliseenkin tutkimusotteeseen ja -eetokseen tutkittaessa nuorisotyötä maaseutukonteksteissa.
Ruotsinkielinen nuorisotyö kaksikielisissä kunnissa – näkökulmia
Veronica Hellström, Helsinki / Juvenia – Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Xamk
Tässä esityksessä käsitellään meneillään olevaa laadullista tutkimusta, jossa tarkastellaan ruotsinkielistä nuorisotyötä kaksikielisissä kunnissa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja tunnistaa kaksikielisten kuntien ruotsinkielisen nuorisotyön toteutusta, käytäntöjä, haasteita ja kehittämismahdollisuuksia. Kaksikielisissä kunnissa nuorisotyö molemmilla kansalliskielillä on erityisen tärkeä osa paikallista yhteisöä. Se ei ainoastaan tarjoa nuorille mahdollisuuksia osallistua ja kehittää itseään, vaan tukee myös kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta.
Tutkimus tarkastelee, millaisia ruotsinkielisiä palveluja on tällä hetkellä tarjolla ja miten kuntien nuorisotyössä vastataan ruotsinkielisten nuorten tarpeisiin. Kyse ei ole eri kielikontekstien järjestelmällisestä vertailusta, vaan pyrkimyksenä on tuoda esiin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ja mahdollisia erityispiirteitä, jotka liittyvät ruotsinkielisen nuorten kohtaamiseen ja palvelujen järjestämiseen paikallisella tasolla. Tutkimus tuottaa tietoa kaksikielisten kuntien ruotsinkielisestä nuorisotyöstä Suomessa, sen nykytilasta, haasteista ja mahdollisuuksista.
Tutkimus on vielä alkuvaiheessa. Syksyn 2025 aikana toteutettava aineistonkeruu sisältää muun muassa kunnallisten toimijoiden haastatteluja erikseen valikoiduissa kunnissa. Tutkimuksessa syvennytään erityisesti muutamaan kaksikieliseen kuntaan, joissa eri kielellinen jakauma (enemmistön kieli on suomi tai ruotsi). Tavoitteena on ymmärtää, millaisia käytäntöjä ja ratkaisuja kunnissa on muodostunut, millaisia haasteita koetaan ja miten ruotsinkielinen nuorisotyö paikallistasolla jäsennetään. Vaikka varsinaisia tutkimustuloksia ei ole vielä satavissa, keskusteluun tuodaan alustavia havaintoja ja lisäksi pohditaan, mitä kysymyksiä tutkimuksessa nousee esiin jo alkuvaiheen keskusteluissa.
Tutkimus on osa Nuorisotutkimusseuran vetämän alueellisen tiedontuotannon osaamiskeskuksen Altiuksen toimintaa.
Nuoret palvelujärjestelmän ulkopuolella: jalkautuvan nuorisotyön mahdollisuudet palveluverkkojen rakenteellisten repeämien siltaajana
Linda Maria Laaksonen, Turun yliopisto
Jalkautuvalla nuorisotyöllä tarkoitetaan nuorten vapaa-ajan ympäristöissä tehtävää työtä, jonka tavoitteena on kohdata nuoria, kartoittaa heihin liittyviä ilmiöitä ja hyödyntää havaintoja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi (ks. Papunen, 2021). Jalkautumisessa keskeistä on kohdata nuoria heidän ”omalla reviirillään”, eli tiloissa ja ympäristöissä, joita nuoret itse valitsevat omaehtoisen ajanviettonsa paikoiksi. Jalkautuva työ kohdentuu usein julkisiin ja puolijulkisiin tiloihin kuten kauppakeskuksiin, puistoihin ja julkisen liikenteen asemille.
Jalkautuva työ tavoittaa vuosittain laajan joukon nuoria. Osa kohtaamisista on nopeita ”moikkauksia”, kun taas osan nuorten kanssa tehdään pidempijänteistä työskentelyä. Käytännön tasolla jalkautuvan työn on mahdollista tavoittaa nuoria, jotka eivät ole kiinnittyneet muihin nuorisotyön palveluihin kuten nuorisotaloille, ja joiden elämäntilanteita kuormittavat kasautuvat haasteet, kuten koulutuksen ja työn ulkopuolisuus, mielenterveyden tai päihteiden käytön ongelmat (ks. Laine ym., 2023).
Nuorten tilanteiden tarkastelu pelkästään yksilölähtöisesti kuitenkin häivyttää laajempia rakenteellisen eriarvoisuuden kysymyksiä. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat tilanteet, joissa nuorten tarpeet ja palvelujärjestelmän tarjonta eivät kohtaa, mikä johtaa palveluverkon repeämiin. Aiempi tutkimus on osoittanut, että repeämät liittyvät sekä palveluiden institutionaalisiin rajoitteisiin että nuorten kokemuksiin, kuten epäluottamukseen tai haasteisiin ottaa apua vastaan (ks. Jurvanen ym., 2023).
Tässä esityksessä kysyn, miten jalkautuva nuorisotyö toimii osana monialaista palveluverkostoa sillanrakentajana nuorten ja muiden palveluiden välillä. Tutkimus perustuu monipaikkaiseen etnografiaan, jossa olen keväästä 2025 lähtien jalkautunut nuorisotyön ammattilaisten kanssa. Etnografisen havainnoinnin lisäksi olen toteuttanut nuorten ja nuorisotyöntekijöiden puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Esittelen tutkimukseni alustavia havaintoja ja analysoin niitä suhteessa palveluverkkojen repeämien ja jalkautuvan nuorisotyön käsitteelliseen jäsentämiseen.
Jurvanen, S., Vihreäsalo, K., Laine, S., & Ahlstedt, E. (2023). Nuorten huolta aiheuttava päihteiden käyttö korona-aikana. In Nuoruus korona-ajan kaupungissa: tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista (s. 189–213). Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto.
Laine, S., Kauppinen, E., Malm, K., & Hoikkala, T. (2023). Nuoruus korona-ajan kaupungissa. Tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista.
Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Verkkojulkaisuja, 176.
Papunen, T. (2020) Yhteisin askelin – Jalkautuvan nuorisotyön käsikirja. Espoon, Helsingin ja Vantaan nuorisopalvelut.
Perjantaina 14.11. klo 9.00–10.30
Nuorisotyön ammatillista työhyvinvointia määrittämässä
Minna Rauas, Nuorisotutkimusseura
Valmisteilla oleva väitöskirjatutkimukseni tutkii ammatillista työhyvinvointia nuorisotyössä. Neljästä osatutkimuksesta koostuvassa väitöskirjassa tarkastelen ammatillisen työhyvinvoinnin käsitettä nuorisotyössä ja rakennan kuvaa, miten ammatillinen työhyvinvointi rakentuu 2020-luvun nuorisotyössä. Tutkimukseni täydentää työhyvinvointikeskustelua kiinnittämällä näkökulman ammatin merkitykseen: miten ammatti työympäristöineen ja ammatin asema yhteiskunnassa vaikuttavat työhyvinvointiin. Väitöstutkimuksessani on kolme tutkimuskysymystä:
1) Millaisista elementeistä ammatillinen työhyvinvointi rakentuu nuorisotyössä?
2) Mitkä ovat ammatillista työhyvinvointia ylläpitävät tekijät nuorisotyössä?
3) Mitkä tekijät haastavat ammatillisen työhyvinvoinnin toteutumista nuorisotyössä 2020-luvun alussa?
Tutkimuksen kohderyhmänä on nuorisotyön ammattilaiset, jotka työskentelevät pääasiassa kuntien palveluksessa. Ammattina nuorisotyö on semiprofessioksi määritelty matalapalkka- ala, joka työskentelee välittömässä yhteydessä nuorten kanssa ja yhä tiiviimmässä yhteistyössä muiden institutionaalisten toimijoiden kanssa.
Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, jonka todellisuuskäsityksen mukaan ihmiset muodostavat sosiaalisia rakenteita ja koko ajan rakentuvia konstruktioita (Berger & Luckmann 2002). Konstruktiivisen professiotutkimuksen mukaan professionaalinen tiedonjärjestelmä voidaan nähdä käsitteellisenä viitekehyksenä, jossa rakentuu teoreettisiin periaatteisiin pohjautuvat ammatillisen toiminnan käsitteet, mallit ja ajattelutavat. Tällaisen kehityskulun myötä ammattialan edustajat pystyvät tekemään työtään ja sopeutumaan muutoksiin yhteiskunnassa. (Kilkki 2020, 248-307.)
Kaksiosainen tutkimusaineisto kerättiin osana Nuorisotyöntekijöiden työhyvinvointi -hanketta (kt. Rauas 2021). Ensimmäinen aineisto on nuorisotyön ammattilaisten ryhmäkeskusteluaineisto ja toinen tämän ryhmäkeskusteluaineiston pohjalta laadittu työhyvinvointikysely. Kokonaisuudessa tutkimukseen osallistui noin 500 nuorisotyön ammattilaista. Osatutkimuksista ensimmäinen perustuu ryhmäkeskusteluaineistoon ja muut kolme osatutkimusta kyselytutkimusaineistoon. Osatutkimukset tarkastelevat ammatillisen työhyvinvoinnin kysymystä toisiaan täydentävistä näkökulmista ja eri metodologioita hyödyntäen.
Väitöstutkimuksessani tarkastelen ammatillista työhyvinvointia nuorisontyön käytäntöjen, nuorisotyön työympäristöjen ja ammatin pitovoiman näkökulmasta. Nuorisotyön työympäristöä käsittelen kahtena, toisistaan erilaisina ja siten erilaisia työhyvinvointitekijöitä sisältävänä ympäristönä. Ensimmäiseksi nuorisotyö toimii nuorten ja nuoruuteen liittyvien asioiden parissa ja toiseksi nuorisotyö työskentelee osana nuorten palveluverkostoa eli moniammatillisessa verkostotyössä.
Tutkimukseni mukaan ammatillisen työhyvinvoinnin elementtejä ovat ammatin sisäiset käytännöt, työympäristöt sekä ammatin asema yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Ammatillista työhyvinvointia nuorisotyössä ylläpitivät työkohde nuoret ja nuoruus, vahvistuva toimiala ja asiantuntijuuden kehittyminen. 2020-luvulla ammatillista työhyvinvointia heikensi nuorisotyön vakiintumaton positio, toimialan heikot ja muuttuvat rakenteet sekä työn kohteen eli nuorten lisääntynyt pahoinvointi.
Nuorisotyön saavutettavuus ja ”Freedom of Choice”: esimerkkinä avoimet illat
Anu Gretschel, Nuorisotutkimusseura
Työn ja koulutuksen ulkopuolella haastatteluhetkellä olleet nuoret kertoivat kokemuksistaan avoimesta nuorisotyöstä yläkouluikäisenä. Esityksen sisältö pohjautuu artikkeliluonnokseen, jossa nuorten kokemukset suhteestaan avoimeen nuorisotyöhön on analysoitu käyttäen kolmea kirjallisuudessa paljon käytettyä teoreettista kokonaisuutta, jotka ovat Freedom of Choice (esim. Sen 1992; Charter 2004), Negative and Positive Freedom (esim. Berlin 1958; Christman 2013; 2023) ja Positioning (Davies & Harré 1990). Laadullisen analyysin tuloksena on mielenkiintoista huomata, että ”mahdollisuus valita” – joka kenties parhaiten suomeksi kuvaa termiä ”Freedom of Choice”, voi toteutua niin ratkaisuissa jäädä avointen iltojen ulkopuolelle kuin olla sisäpuolella, toisaalta myös ”sisällä” on mahdollista, ettei mahdollisuutta valita ole. Moni on myös joutunut tahtomattaan jäämään ”ulos” – johtuen tekijöistä, jotka raadollisimmillaan eivät nuoren asemasta käsin ole neuvoteltavissa. Esityksessä aineistoa saatetaan – voisi sanoa jopa pakottamiseksi, analyysissa kierros kierrokselta yhteen edellä mainittujen käsitteiden tulkintojen kanssa. Jo tämä on tarjonnut mielenkiintoisen matkan, lisäksi on tarpeen keskustella, mitä esille tullut tarjoaa nuorisotyön kehittämiselle. Artikkelin kirjoittaminen on osa Nuorisotutkimusseuran johtaman osaamiskeskus Altiuksen toimintaa.
Yhdenvertaisuus on nuorisotyön ydintä – onko?
Eeva Sinisalo-Juha, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Aino Tormulainen, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Keväällä 2025 toteutettu Yhdenvertaisuuden nuorisoalan osaamiskeskuksen kysely tuo esiin nuorisoalan vahvan sitoutumisen yhdenvertaisuuteen – mutta myös kehittämisen tarpeet käytännön työssä. Kyselyyn vastasi 771 nuorisoalan ammattilaista ja vapaaehtoista järjestöistä, kunnista, seurakunnista ja säätiöistä eri puolilta Suomea.
Nuorisoalan arjessa kohdataan moninaisia yhdenvertaisuutta haastavia ilmiöitä. Vastaajista 41 % kertoo kohtaavansa kuukausittain tilanteita, joissa nuori kokee syrjintää tai rasismia – viikoittain näitä kohtaa 26 %. Ilmiöt liittyvät nuorten väliseen syrjintään ja kiusaamiseen, mutta myös yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja rakenteisiin. Erityisesti nousevat esiin nuorten perheiden heikko taloudellinen tilanne (81 %), syrjintä ja kiusaaminen (80 %) sekä rasismi ja vihapuhe (66 %).
Valtaosa vastaajista (91 %) pitää yhdenvertaisuusosaamista olennaisena osana nuorisotyötä. Samalla lähes puolet työntekijöistä (47 %) ei osaa sanoa, onko heidän organisaatiossaan yhteistä näkemystä yhdenvertaisuudesta. Sen sijaan johtoasemassa olevista vastaajista yli puolet uskoo organisaatiossaan olevan yhteinen käsitys yhdenvertaisuudesta. Nuorisotyötä koskeva yhdenvertaisuussuunnitelma on olemassa joka viidennen työntekijän ja joka kolmannen johtoasemassa olevan vastaajan mielestä. Vastauksista nouseekin jännite työntekijöiden ja johtoasemassa olevien käsityksissä yhdenvertaisuuden rakenteellisesta toteutumisesta nuorisoalan organisaatioissa.
Kolme neljästä työntekijästä tunnistaa, että yhdenvertaisuusteemoja on käsitelty organisaatiossa ja vastaavasti enemmän kuin yhdeksän kymmenestä johtavassa asemassa olevista. Lisäksi työntekijöiden mielestä käsittelyssä usein jäädään abstraktille tasolle ilman konkreettisia toimintatapoja. Avovastauksissa nousee esille huoli puuttumattomuudesta syrjintään, vähättelevistä asenteista sekä vanhoihin käytäntöihin takertumisesta.
Esityksessämme annamme kootusta aineistosta yleiskuvan, jossa käsitellään nuorisoalalla toimivien tämänhetkisiä asenteita ja yhdenvertaisuusosaamisen tasoa. Tarkastelemme, millaisia näkemyksiä ammattilaisilla on yhdenvertaisuudesta suhteessa heidän työtehtäviinsä ja toimintaympäristöihinsä.
Yhdenvertaisuuden nuorisoalan osaamiskeskus (2025–2026) keskittyy yhdenvertaisuuden edistämiseen kaikessa nuorisotyössä. Keskuksessa ovat mukana Suomen Partiolaiset, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Lasten ja nuorten keskus sekä Vantaan kaupungin nuoriso- ja yhteisöpalvelut.
Perjantaina 14.11. klo 10.30–12.00
Digitaalisuus kunnallisessa nuorisotyössä
Juha Leskinen, Nuorisotutkimusseura
Kuinka läpileikkaavaa digitaalisuus ja digitaalinen työote on kunnallisessa nuorisotyössä vuonna 2025, kun tämän päivän nuoret elävät poikkeuksellista nuoruutta digitaalisten alustojen ja yhteisöjen ollessa jatkuvasti läsnä?
Digitaalisuus on näkynyt nuorisotyössä jo vuosikymmeniä. Digitaalinen pelaaminen ja siihen liittyvät laitteet ovat yleistyneet nuorisotiloilla lähes biljardipöydän veroisiksi osiksi kalustoa. Jo vuosituhannen alussa perustettiin ensimmäinen nuorisotila verkkoon Netari-toiminnan muodossa. Verkkonuorisotyöllä ajatellaan tavoitettavan paljon verkossa aikaa viettäviä nuoria ja sellaisia nuoria, jotka eivät syystä tai toisesta ole päätyneet perinteisempien nuorisotyön toimintojen pariin. Verkossa toteutettavalla nuorisotyöllä on myös palveluiden saavutettavuuteen ja maantieteelliseen yhdenvertaisuuteen liittyviä ominaisuuksia.
Nuorisotyöntekijä voi olla nuorelle se luotettava aikuinen, kenen kanssa on helpompi keskustella verkkoon liittyvistä haasteista ja ilmiöistä, kuin oman huoltajan tai opettajan kanssa. Nuorisotutkija Kiilakoski kirjoitti jo yli kymmenen vuotta uuden teknologian kohtaamisesta nuorisotyössä seuraavasti: ”olisiko kasvatuksen tavoitteeksi otettava maailmaan saattamisen sijaan se, että ihmetellään ja opetellaan asioita yhdessä?”. Mielestäni hän kuvasi loistavasti jo silloin ajatusta siitä, että nuorisotyössä nuoret tuovat toimintaan omia käytäntöjään, jotka saattavat olla nuorisotyöntekijälle uusia, mutta joista saattaa nuorten ja nuorisotyön rajapinnalla muodostua uusia nuorisotyön käytäntöjä.
Nuorisotutkimusseura on toteuttanut kunnallisen nuorisotyön muutoksia ja resursseja mittaavia kyselyitä vuosina 2021, 2023 ja 2025. Kaikissa toteutuksissa on kysytty verkkovälitteisten toimintojen toteutumista edellisen vuoden aikana. Tarkastelen aineistoja selvittääkseni, onko verkkovälitteisessä työssä eroja eri kokoisten tai eri alueella sijaitsevien kuntien välillä. Ja löytyykö määrällisen aineiston avulla kenties jotain muita eroavaisuuksia.
Määrällisen aineiston avulla pyrin myös löytämään kuntia, joissa verkkoa on hyödynnetty normaalia laajemmin osana nuorille suunnattuja vapaa-ajan palveluita. Toimintatutkimuksen keinoin yritän selvittää hyvien käytäntöjen erityispiirteitä, joita voitaisiin soveltaa myös muiden kuntien nuorisotyön kehittämisessä. Odotan löytäväni työyhteisön motivaatioon, koulutukseen ja resursseihin liittyviä havaintoja, mutta myös tapauksia, joissa yksittäinen työntekijä on vienyt nuorisotyötä aktiivisesti digitaalisiin ympäristöihin.
Suunnittelemissani jatko-opinnoissa pyrin syvemmin perehtymään digitaalisuuteen kunnallisessa nuorisotyössä, ja tutkimuksen avulla tarjoamaan kunnille työkaluja digitaalisen työotteen kehittämiseksi.
Missio, eetos ja professio. Mistä meidän on puhuttava, kun puhumme 2020-luvun nuoruudesta ja nuorten kanssa tehtävästä työstä?
Anne Huotari, Tampere
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli kuvata 16-22 -vuotiaiden nuoriso- ja yhteisöohjaajaopiskelijoiden (N=30) sekä heidän valitsemiensa asiantuntijoiden (N=4) nuorisotyön missiolle, eetokselle ja professiolle sekä 2020 -luvun nuoruudelle antamia merkityksiä. Lisäksi selvitettiin, mitä tutkimuksen kanssatutkijana toimiminen tarkoitti nuoriso- ja yhteisöohjaajaopiskelijan ammatillisen identiteetin rakentumiselle. Tutkimusasetelmaa kuvasi parhaiten sanat osallistava toiminnallinen kanssatutkimus.
Kanssatutkijat ideoivat, käsikirjoittivat ja äänittivät 11 podcast-jaksoa, joissa tarkasteltiin nuorisotyön missiota, eetosta ja professiota mm. nuorten ihmissuhteiden, nuorisorikollisuuden ja väkivallan, nuorten mielenterveysongelmien, nuorisotyön haasteiden, neurokirjon pulmien, päihde- ja riippuvuusongelmien, sosiaalisen median ja pelaamisen, lastensuojelun sekä seksuaalisuuden ja sukupuolen näkökulmien kautta.
Kanssatutkijat kutsuivat podcasteihin asiantuntijavieraiksi psykiatrisen sairaanhoitajan, seksuaaliväkivaltatyöntekijän, ehkäisevän päihdetyön asiantuntijan sekä nuorisopalvelupäällikön. Lisäksi he haastattelivat nuorisorikollisuuteen, jengiytymiseen ja väkivaltaan erikoistuneita poliiseja sekä neuropsykiatrista valmentajaa. Podcast-äänitteitä kertyi yhteensä 8,5 tuntia ja litteroitua tutkimusaineistoa 84 sivua. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin narratiivista teema-analyysiä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että nuoren suhteet läheisiin ihmisiin, perheeseen, sukuun, ystäviin, ikätovereihin, naapurustoon, asuinalueeseen, kotikuntaan, harrastuksiin, kouluun, yhteiskuntaan ja ajan henkeen ovat keskeinen osa nuorisotyön missiota. Nuorisotyön eetoksessa on kyse yksilön kohtaamisen, dialogien, persoonan käytön ja identiteetin tukemisen ohella yhteisötyöstä. Suomalainen nuorisotyö näyttäytyi tutkimuskirjallisuuden, ammattieettisen ohjeistuksensa, lainsäädäntönsä, historiansa ja tutkimusaineiston valossa professioammattina.
Samalla, kun kanssatutkijat rakensivat kuvaa 2020-luvun nuoruudesta ja nuorisotyöstä, he loivat perustaa ammatilliselle identiteetilleen asemoitumalla kokemustensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti nuorisotyön kentälle.
Kanssatutkijat ja podcastien asiantuntijavieraat keskustelivat runsaasti nuorten sosiaalisista ongelmista. Aineisto toimi simulaationa nuorten toimintavalmiuksia heikentävään ja jopa vaarantavaan todellisuuteen. Yhteiskunnan segregaatio ja asenteiden polarisoituminen sekä nuorten identifioituminen mielenterveyskuntoutujiksi, rikollisiksi tai päihteidenkäyttäjiksi huolettivat. Tutkimuksen viesti oli, että nuoret tarvitsevat vahvempaa tukea nuoruutensa aikana, jotta heidän suhteensa yhteiskuntaa kohtaan rakentuisivat luottavaisiksi. Tämä on välttämätöntä, jotta he kykenevät toimimaan tulevaisuudessa vastuunkantajina.
Avainsanat: Nuorisotyön missio, nuorisotyön eetos, nuorisotyön professio, nuorten kanssa tehtävä työ, sosiaalinen nuorisotyö, nuorisososiaalityö, nuorisotyön suhdeteoria, ekologinen systeemiteoria, nuorten toimintavalmiudet.