Lasten ja nuorten vapaa-ajan harrastaminen on ollut tärkeä instrumentti suomalaisessa nuorisopolitiikassa aina itsenäistymisestä lähtien. Sitä on hyödynnetty muun muassa kansalaiskasvatuksen välineenä ja nuoriso-ongelman hoitamisessa. 2010-luvulla lasten ja nuorten vapaa-ajan harrastaminen nousi jälleen nuorisopolitiikan keskiöön, kun useat puolueet halusivat edistää lasten ja nuorten harrastamista ja tarjota jokaisella lapselle ja nuorelle mieluisen harrastuksen. Tällä kertaa harrastustoiminta on nähty ennen kaikkea välineenä syrjäytymisen ehkäisylle ja hyvinvoinnin edistämiselle. Vuonna 2017 harrastustakuun ajatus löysi tiensä myös Suomen hallituksen agendalle.
Mikä harrastustakuu?
Suomen hallitus kirjasi harrastustakuun ohjelmaansa vuoden 2017 puoliväliriihessä. Harrastustakuu oli yksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyn ja vähentämisen tähtäävistä toimista. Hallitusohjelman mukaan harrastustakuulla ”ehkäistään ylisukupolvista syrjäytymistä, vahvistetaan lasten ja nuorten itsetuntoa, tuetaan oppimista ja parannetaan koulussa viihtymistä”. Kirjausta edistämään nimettiin vuonna 2018 työryhmä, joka jätti vuotta myöhemmin raportin Harrastamisen strategia Eurooppa-, kulttuuri-, ja urheiluministeri Sampo Terholle. Vuonna 2019 nimetty Rinteen, sittemmin Marinin, hallitus varasi harrastustakuun toteutukseen huomattavat taloudelliset resurssit ja marraskuussa 2019 asetettiin opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä valmistelemaan konkreettista esitystä harrastustakuun (Suomen mallin) toteutuksesta.
Lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiselle löytyy vankat perusteet. Harrastaminen lisää tutkitusti lasten ja nuorten hyvinvointia ja vähentää syrjäytymistä. Nuorisotutkijat Helena Huhta ja Mikko Salasuo ehdottivat jo vuonna 2014 harrastustakuun käyttöönottoa nuorisotakuun rinnalle. Tarkastellessaan työttömien nuorten liikuntaa ja liikuntaharrastuksia tutkijat havaitsivat, että nimenomaan harrastaminen tarjosi osallisuuden kokemuksia ja vahvisti sosiaalista elämää muutoin hankalan elämänvaiheen aikana. Harrastaminen myös ylläpiti myönteisiä sidoksia yhteiskuntaan ja mahdollisti tärkeitä vertais- ja aikuiskontakteja.
Lasten ja nuorten harrastamisen yhdenvertaiset mahdollisuudet Suomessa -tutkimushanke
Nuorisotutkimuksen osaamiskeskuksessa vuosina 2018–2019 toteutettu tutkimushanke selvitti lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien toteutumista Suomessa. Hankkeessa selvitettiin erityisesti kuntien ja järjestöjen tarjoamia harrastusmahdollisuuksia, niihin suunnattuja taloudellisia resursseja sekä harrastusten saavutettavuutta. Kunnilta kysyttiin myös toimenpiteiden vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnista.
Hankkeen julkaisu Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla (Leena Haanpää) ilmestyi 29.10.2019. Julkaisu on luettavissa maksutta Nuorisotutkimusseuran verkkosivuilla.
Vuosina 2018–2019 Nuorisotutkimusverkoston osaamiskeskus toteutti yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa selvityksen harrastustakuun mukaisen toiminnan tilasta Suomen kunnissa. Lasten ja nuorten harrastamisen yhdenvertaiset mahdollisuudet Suomessa -tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa laaja katsaus niistä Suomen kunnissa toteutettavista käytännöistä ja toimista, jotka edistävät yhdenvertaisen harrastamisen toteutumista. Hankkeen raportti, Leena Haanpään selvitys Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla ilmestyi lokakuussa 2019. Tutkimus on eräänlainen lähtötason mittaus: siinä tarkastellaan harrastustakuun toteuttamisen ja toteutumisen tilaa Suomen kunnissa syksyllä 2018. Tulokset luovat tilannekuvan ja tarjoavat aineksia harrastustakuun kansalliseen toteutukseen.
Tutkimushankkeessa harrastamisella tarkoitettiin kaikkea lapsille ja nuorille suunnattua, vapaa-ajalla tapahtuvaa säännöllistä taide- ja kulttuurilähtöistä sekä liikunta- ja urheilutoimintaa ‒ niin omaehtoista kuin ohjattuakin. Harrastamiseksi katsottiin yhtä lailla aktiivinen (esim. jääkiekko), kuin passiivinen (esim. elokuvakerho) toiminta. Harrastamisen ei tarvinnut kiinnittyä muodollisiin yhdistysjäsenyyksiin. Oleellista oli harrastusten helppo saavutettavuus.
Tässä kirjoituksessa Haanpään selvityksestä nostetaan esiin sellaisia havaintoja, joiden huomiointi on tärkeää harrastustakuun menestyksekkäässä toteutuksessa.
Huonosti tunnettu käsite
Harrastustakuun tilannetta selvitettiin tutkimuksessa yksinkertaisesti kysymällä, toteutuiko harrastustakuu kunnassa syksyllä 2018. Saadut vastaukset osoittivat, ettei valtaosassa kunnista vielä toteutettu harrastustakuuta tai sen mukaista toimintaa. Kaksi kolmesta (66 %) vastaajasta ilmoitti, ettei harrastustakuun toteuttamisesta ole heidän kunnassaan vielä tehty minkäänlaisia suunnitelmia. Neljänneksessä kunnista (23 %) harrastustakuun toteutus oli käynnissä ja joka kymmenes (11 %) kunta oli aloittamassa harrastustakuun toteuttamisen. Kuviot 1 ja 2 havainnollistavat harrastustakuun tilanteen Suomen kunnissa syksyllä 2018.
Harrastustakuu tunnettiin vielä huonosti sekä käsitteenä että kansallisena toimenpidesuosituksena. Useat tutkimukseen osallistuneiden kuntien edustajat eivät olleet kuulleet koko termistä. Tulos oli varsin odotettu, sillä kyselyn ajankohtana harrastustakuu kansallisena toimenpidesuosituksena oli vasta lähtökuopissaan. Tietämättömyys kertoo kuitenkin myös siitä, ettei harrastustakuusta ole juurikaan viestitty tai ettei viestintä ole toiminut.
Kuvio 2 . Harrastustakuun toteutuminen Suomen kunnissa vuonna 2018. Osoittimen siirtäminen kartan päällä näyttää kuntien nimet. Tarkastele karttakuvaa suurempana. Interaktiivinen kuvio: Tiina Ylöstalo.
Kuntien yhteistyö on yksi tapa parantaa viestintää: yhteistyö on viestinnällistä vuorovaikutusta. Harrastustakuun kannalta onkin oleellista löytää sellainen toimintamalli, joka mahdollistaa yhteistyön ja vuorovaikutuksen valtion, kuntatoimijoiden, harrastustakuuta toteuttavien tahojen ja myös lasten ja nuorten kanssa.
Mihin harrastustakuuta tarvitaan?
Useat tekijät ovat vaikuttaneet siihen, ettei kaikilla lapsilla ja nuorilla ole pääsyä mieluisaan ja hyvinvointia edistävään harrastukseen. Tutkimuksissa syiksi on tunnistettu muun muassa harrastamisen kaupallistuminen ja lisääntynyt kilpailullisuus. Samoin jo varhain vaadittava lajikohtainen sitoutuminen ja alueellinen saavutettavuus ovat osoittautuneet lapsia ja nuoria ulossulkeviksi tekijöiksi. Viime vuosina tutkimuksissa on myös tunnistettu harrastamiseen liittyviä syrjiviä käytäntöjä, jotka haittaavat erityisesti vähemmistöjen osallistumista.
Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että noin 90 prosentilla lapsista ja nuorista on jokin harrastus. Harrastustakuun perusajatus ‒ taata jokaiselle lapselle ja nuorelle pääsy mieluisaan harrastukseen ‒ koskeekin ennen kaikkea sitä 10 prosenttia, joka ei ole mukana säännöllisessä harrastustoiminnassa. Yhtä lailla se kuitenkin koskee kaikkia niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät pysty syystä tai toisesta osallistumaan itselleen mieluisaan harrastukseen.
Harrastustakuun toteutus on toimialojen yhteistyötä
Toteutetun tutkimuksen mukaan harrastustakuu kohdentuu kunnissa pääsääntöisesti alkuperäisen idean mukaisesti ja pohjaa usean toimialan yhteistyöhön. Tulosten mukaan liikunnan toimiala edustaa monessa kunnassa yksin harrastustakuutoimintaa. Yhdessäkään kunnassa harrastustakuun toteuttaminen ei ole yksin kulttuurin tai taiteen toimialan tehtävänä. Yhteistyötä harrastustakuun tiimoilta tehdään erityisesti kuntien liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoimien kesken. Myös koulut, seurat ja yhdistykset ovat edustettuina kuntien monialaisessa yhteistyössä. Kunnissa yhteistyötä on esimerkiksi sivistystoimialan ja sosiaalitoimen sekä vapaan sivistystyön, seurakunnan ja muun kolmannen sektorin kanssa.
Suomalaisessa harrastamiskeskustelussa korostuu usein ohjatun ja omaehtoisen tekemisen eronteko. Usein pohditaan myös sitä, voidaanko omaehtoista toimintaa pitää harrastamisena. Omaehtoista harrastamista selvittäneiden tutkimusten tulokset tukevat ajatusta, että kuntien kannattaa panostaa kaikille avoimiin paikkoihin, jotka eivät ole organisoidun toiminnan käytettävissä ja varattavissa. Omaehtoisuus ei aina kuitenkaan tarkoita vain vertaisten kanssa harrastamista, vaan ennen kaikkea lasten ja nuorten äänen kuulemista harrastuksia valittaessa. Myös aikuisilla voi olla paikkansa omaehtoisessa harrastamisessa, mutta lähtökohtaisesti ja ensisijaisesti sitä tehdään lasten ja nuorten ehdoilla.
Tutkimukseen osallistuneista harrastustakuuta toteuttavista kunnista valtaosassa (76 %) oli organisoidun toiminnan lisäksi huomioitu lasten ja nuorten omaehtoinen harrastaminen. Omaehtoisen harrastamisen tukeminen tarkoitti avustuksia yhdistyksille, joiden tiloissa harrastaminen oli mahdollista, ilmaisia liikuntavuoroja, nuorisotilojen käyttömahdollisuuksia esimerkiksi bändien treenikämppinä tai kunnan järjestämiä nuorisotapahtumia.
Tutkimuksen mukaan liian usein omaehtoisen harrastamisen tukemisena käsitetään ainoastaan kunnan liikuntapaikkojen rakentaminen ja ylläpito. Harrastustakuun ajatus toteutui paremmin ja konkreettisemmin niissä kunnissa, joissa lapsille ja nuorille oli tarjolla neuvonta- ja ohjauspalveluita. Niiden avulla lapset ja nuoret saivat apua nimenomaan itselleen mieluisan harrastamisen löytämisessä ja toteutumisessa.
Harrastustakuu toteutuu kunnissa olemassa olevin voimavaroin
Tutkimushankkeessa kuntien kulttuuri, taide- ja liikuntapalveluiden tuottamista tarkasteltiin myös lasten ja nuorten yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien näkökulmasta. Kunnilla on lakisääteinen tehtävä huolehtia kulttuuri- ja liikuntapalveluiden tuottamisesta. Ne voivat harkinnanvaraisesti myöntää avustuksia urheilu- ja liikuntaseurojen toimintaan, kulttuuritoimintaan tai vapaaehtoistoimintaan. Avustustoiminnan lähtökohta on kuntalaisten hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden edistäminen. Kunta voi tuottaa harrastustakuun mukaista toimintaa omina vapaa-aikapalveluinaan ja yhteistyönä.
Tutkimuksen tulosten mukaan erillisen vastuuhenkilön tai -tahon nimeäminen organisoimaan lasten ja nuorten harrastamista johtaa harrastustakuun toteuttamiseen todennäköisemmin kuin toteuttamisvastuun hajauttaminen. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että harrastustakuun toteutuksesta kunnissa vastaa tyypillisesti liikunta-, nuoriso- tai sivistystoimen työntekijä tai näiden tahojen muodostama työryhmä. Suurissa kaupungeissa lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia edistetään lukuisissa palvelukokonaisuuksissa.
Harrastustakuu toteutuu pääsääntöisesti kunnan ja yhdistysten yhteistyönä
Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää kuntien konkreettisia toimenpiteitä harrastustakuun toteuttamisessa. Toteutuakseen harrastustakuu edellyttää poikkihallinnollista yhteistyötä kuntatoimijoiden kesken. Resurssien kohdentamisen ohella on ratkaisevaa, miten koordinointi harrastustakuun järjestämisessä tapahtui.
Harrastustakuu toimeenpantiin kunnissa kunnan ja yhdistystoimijoiden yhteistyönä. Neljännes kunnista oli ulkoistanut harrastustakuun järjestämisen yhdistyksille taloudellisen tai muunlaisen tuen avulla.
Lapset ja nuoret mukaan suunnittelemaan toimintaa
Lasten ja nuorten osallisuus, osallistaminen ja kuuleminen ovat ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita tutkimuksessa, poliittisissa julkilausumissa, lainsäädännössä, kansainvälisissä sopimuksissa ja käytännön toiminnassa. Harrastustakuun onnistunut toteutus perustuu lasten ja nuorten tarpeisiin ja toiveisiin. Toisin sanoen on tärkeää kuunnella lasten ja nuorten ääntä – muutoin harrastustakuu ei voi toteutua.
Harrastustoiveiden aito kuuleminen tarjoaa perustan vuoropuhelulle kunnan toimijoiden ja harrastusta kaipaavien lasten ja nuorten välillä. Samalla vahvistuvat osallisuuden ja kansalaisuuden edellytykset.
Harrastustoiminnan uudistaminen ja uudistuminen
Onnistuessaan harrastustakuu uudistaa kunnan harrastustarjontaa ja vahvistaa lasten ja nuorten kokemusta heidän äänensä kuulumisesta. Nuorten valinnanvapautta harrastamisen suhteen edistettiin monessa tutkimukseen osallistuneessa kunnassa erilaisin harrastekortein tai -kalenterein. Move-kortteja, Sporttari-passeja ja juniorikortteja oli mahdollista hyödyntää ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan erilaisiin harrastuksiin tutustumisessa. Samaa tarkoitusta palvelivat erilaiset harrastusviikot ja lajikokeilut, joita kunnat toteuttivat yhdessä paikallisten yhdistysten kanssa.
Suurin osa kuntien toiminnasta oli suunnattu peruskoululaisille. Sen sijaan toisen asteen opiskelijoille (44 %) tai alle kouluikäisille (46 %) suunnattuja harrastuksia oli tarjolla alle puolessa kunnista.
Kunnat tarjosivat pääsääntöisesti maksuttomia harrastamisen ryhmiä (80 %). Maksullisessa toiminnassa osallistumismaksut olivat hyvin pieniä ja koostuivat lähinnä materiaalimaksuista.
Seurannan tavat vaihtelevat
Harrastustakuun seurantaa käsitteleviin kysymyksiin vastasi 41 kuntaa. Niistä 62 prosentissa oli käynnissä jonkinlainen seuranta ja 12 prosentissa ei seurantaa tehty lainkaan. Vastaajista 26 prosenttia ei osannut sanoa tehdäänkö kunnassa seurantaa. Kuntatyypin mukainen tarkastelu osoitti harrastustakuun seurannan toteutuvan parhaiten kaupunkimaisissa kunnissa (92 %). Taajaan asutuista kunnista noin puolet seurasi harrastustakuun tavoitteiden toteutumista. Sen sijaan maaseutumaisissa kunnissa seurantaa tehtiin selvästi harvemmin, vain 39 prosentissa vastanneista kunnista.
Harrastustakuun seurantaa kunnissa saattaa selittää pienten kuntien tiukka talous- ja resurssitilanne. Useassa kunnassa seuranta oli koordinointiryhmän tai erityisen harrastustiimin vastuulla. Joissain kunnissa seurantaa tehtiin myös kouluterveystutkimuksen indikaattoreita hyödyntäen tai erilaisilla alku- ja loppukyselyillä. Lasten ja nuorten harrastamista seurattiin myös eri palveluiden kävijämäärin tai esimerkiksi harrastekorttien käytön mukaan.
Tutkimuksessa harrastustakuun arvopohjan toteutumista tähänastisessa toiminnassa tarkasteltiin selvittämällä toiminnan vaikuttavuutta arvonäkökulmasta. Huomion kohteena olivat erityisesti tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat ja ympäristöarvot. Vastauksia kysymykseen saatiin 41 kunnalta, joista 83 prosenttia ilmoitti ainakin yhden näistä arvoista ohjaavan toimintaa. Kuvio 3 osoittaa arvojen jakautumisen. Lähes jokaisen kunnan (97 %) harrastustakuutoiminnassa arvopohjana oli tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Yhdeksässä kunnassa kymmenestä (88 %) toteutui myös yhteisöllisyyden arvopohja, terveet elämäntavat 74 prosentissa ja pienempinä osuuksina monikulttuurisuus ja ympäristöarvot.
Harrastusmahdollisuuksien sovittaminen lapsi- ja perheystävällisiksi huomioiden myös eri ikä- ja käyttäjäryhmät on harrastustakuuajattelun ydintä. Kunnissa nämä yhdenvertaisen toiminnan tavoitteet on tunnistettu. Tutkimusaineistossa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden arvopohja näyttäytyi toistuvina mainintoina avoimesta toiminnasta, jossa kaikille lapsille ja nuorille tarjotaan tasapuoliset mahdollisuudet harrastaa. Myös toiminnan maksuttomuus käsitettiin yhdenvertaisuutta ja harrastamisen tasa-arvoa lisääväksi tekijäksi. Lisäksi eri toimijoiden yhteistyö, olosuhteiden muokkaaminen maksuttomuuden takaamiseksi ja saavutettavuuden parantamiseksi nähtiin yhdenvertaisuutta edistävinä toimina.
Onnistuneen harrastustakuun toteuttamisen kulmakivet
Tutkimuksen perusteella harrastustakuun kulmakiviä ovat tahto, koordinaatio, viestintä ja resurssit. Kunnissa täytyy olla yhteinen päämäärä ja tahto kannustaa lapsia ja nuoria mukaan harrastustoimintaan. Kunnan virkamiesjohdon ja keskeisten toimijoiden yhteinen näkemys lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä luo otolliset edellytykset arvopohjaisten tavoitteiden toteutumiselle.
Harrastamisen koordinointi eri toimialojen välillä on elintärkeää. Kyse on ennen kaikkea vastuutahojen yhteisestä suunnittelusta. Selvityksen perustella parhaat edellytykset syntyvät, kun harrastustakuu kirjataan työntekijän tai työntekijöiden toimenkuvaan. Myös konkreettinen toteutussuunnitelma sitoo eri toimialoja saman tavoitteen ääreen.
Tunnistetuista hyvistä käytännöistä viestiminen on tärkeää sekä kunnan sisällä että ulospäin. Niiden kautta uudet toimivat mallit tunnistetaan ja ne leviävät muihinkin kuntiin.
Harrastustakuun toteutumiseen täytyy olla resursseja. Kyse on henkilöstöresursseista ja taloudellisista resursseista, mutta yhtä lailla yhteistyön tarjoamista mahdollisuuksista. Lähes jokaisessa niistä kunnista, joissa harrastustakuu oli lähdetty toteuttamaan, oli toiminnalle ulkopuolista rahoitusta ja/tai erillinen talousarviovaraus. Kohdennettu rahoitus olikin tärkeä osa harrastustakuun toteutusta. Myös aktiivinen yhteistyö kunnan ja kolmannen sektorin välillä tarjosi varteenotettavia mahdollisuuksia ja resursseja harrastustakuun toteuttamiseen.
Harrastustakuun toteuttaminen ja toteutuminen vaatii ennen kaikkea kykyä nähdä lasten ja nuorten harrastaminen uudella tavalla. Tarkoituksena ei ole uusintaa vanhoja rakenteita, vaan löytää jokaiselle 2020-luvun lapselle ja nuorelle heitä itseään miellyttävä harrastus.
Eväät hyvään harrastustakuun toteutukseen kunnassa
- Tilojen vapaa ja aikatauluttamaton käyttömahdollisuus sekä soveltuvuus monenlaisiin harrastuksiin ovat avainasioita omaehtoisen harrastamisen edistämistyössä.
- Kunnassa pitää olla yhteinen ymmärrys jo toteuttamisen alkuvaiheessa siitä, että päämääränä ei ole harrastamisen lisääminen, vaan harrastustakuu on keino lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja toisaalta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ilman tällaista yhteisymmärrystä harrastustakuun toteuttaminen ei onnistu.
- Kuulemalla lapsia ja nuoria on harrastustakuu mahdollista suunnitella vastaamaan aidosti heidän toiveitaan.
- Hyviä harrastustakuumalleja ja -käytäntöjä on jo runsaasti saatavilla. Kannattaa ottaa niistä mallia ja soveltaa niitä paikallisiin olosuhteisiin. Näin säästyy aikaa ja muita resursseja.
- Harrastustakuun toteuttaminen vaatii neljän osa-alueen olemassaoloa: tahtoa, koordinaatiota, viestintää ja resursseja. Tällä työkalupakilla kunnissa päästään pitkälle.
Kirjoittajat
Leena Haanpää
KTT, dos.
Leena Haanpää toimii vuoden 2019 loppuun asti Nuorisotutkimuskeskuksen yhteyteen perustetussa osaamiskeskuksessa tutkijana lasten ja nuorten harrastustakuuta selvittävässä hankkeessa. Taustaltaan hän on yhteiskuntatieteilijä ja väitellyt taloussosiologian alalta vuonna 2007 vihreän kuluttajuuden tematiikasta.
Mikko Salasuo
VTT, dos.
Mikko Salasuo työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa. Hän toimi Lasten ja nuorten harrastamisen yhdenvertaiset mahdollisuudet Suomessa -tutkimushankkeen johtajana Nuorisotutkimuksen osaamiskeskuksessa. Salasuo edustaa nuorisotutkimuksen osaamista harrastustakuuta edistävässä opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä 2019–2020.
Tiina Ylöstalo (kaaviot ja kuviot)
FM, tutkija
Tiina Ylöstalo (ent. Hakanen) työskenteli Nuorisotutkimusverkostossa tilastotutkijana vuosina 2018–2019. Ylöstalo on laatinut kirjoituksen kaaviot ja kuviot.
Toimitus: Sarianne Karikko.
Lähteet
Huhta, Helena & Salasuo, Mikko (2014) Ainahan voi kerätä käpyjä ja kävellä metsässä! Nuorten liikunnan harrastamisen eriarvoistuminen ja työttömien todellisuus. Teoksessa Anu Gretschel, Kari Paakkunainen, Anne-Mari Souto & Leena Suurpää (toim.) Nuorisotakuun arki ja politiikka (toim.). Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 199–203.
Haanpää, Leena (2019) Harrastustakuu: Yhdenvertaisuuden asialla. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.
Lasten ja nuorten harrastamisen yhdenvertaiset mahdollisuudet Suomessa -tutkimushanke (2018–2019) toteutettiin Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä osaamiskeskusrahoituksella.