Itsemurha on Suomessa ollut pitkään aiheena tabu, vaikka maamme on kansainvälisten itsemurhatilastojen kärkipäässä. Akatemiatutkija Elina Westisen ja tutkijatohtori Heidi Kososen Kulttuurintutkimus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)-lehdessä ilmestyneessä tutkimusartikkelissa tarkastellaan, miten itsemurhasta ja itsemurhahalusta puhutaan ja miten sitä käsitellään suomalaisessa räpissä, joka nauttii suurta suosiota nuorten parissa. Artikkelissa yhdistyvät kiinnostus nuorisokulttuureihin, hyvin- ja pahoinvoinnin sukupuolittumiseen sekä osallisuuteen ja osattomuuteen.
Itsemurharäpin diskursseja laajasti luotaava tutkimusote sai alkunsa, kun esitutkimus olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta paljasti aukon sekä suomalaisessa että kansainvälisessä tutkimuksessa: aiempi rap-tutkimus on pitkälti keskittynyt itsemurhien syy-seuraussuhteita kartoittavaan tutkimukseen laadullisen, ilmiötä syvällisemmin ymmärtävän tutkimuksen sijaan.
Artikkelin aineisto koostuu yhteensä 38 suomalaisesta rap-kappaleesta, joita tutkijat tarkastelevat diskurssianalyysin keinoin ja eri tavoin kategorisoiden. Artikkelissa tarkastellaan erityisesti itsemurhasta räppäämisen sävyjä, kertojapositioita sekä kappaleissa itsemurhakuolemalle tai kuolemanhalulle annettuja syitä.
Musiikki voi toimia keinona vaikeiden ja tabuluontoisten aiheiden käsittelylle
Vertaisarvioidun tutkimusartikkelin tärkeimpänä havaintona korostuu itsemurhasta kertomisen holistiseksi nimetty sävy: omaehtoista kuolemaa käsitellään enimmäkseen ihmisen elämään kuuluvana ilmiönä, jonka syyt ja motivaatiot ovat moninaiset, sen sijaan että siitä räpättäisiin stigmatisoiden ja toiseuttaen. Holistinen näkökulma haastaa esimerkiksi itsemurhan medikalisoitumista, jonka myötä itsemurhaa on usein käsitelty erityisesti mielenterveyden häiriötilojen kautta.
Toinen keskeinen havainto on itsemurhasta kertovien räppikappaleiden määrä: erilaisille (työhön liittyville ja henkilökohtaisille) verkostoille levitetyn aineistonkeruukutsun avulla itsemurhasta kertovia räppikappaleita löytyi useita kymmeniä. Tämän voi tulkita siten, että rap-musiikki toimii oivana keinona itsemurhan kaltaisten vaikeiden ja tabuluontoisten aiheiden käsittelylle, ainakin artikkelissa tarkastellun Suomen kontekstissa. Yhdistettynä räppikappaleiden holistisuuteen, Kosonen ja Westinen ehdottavatkin kappaleiden voivan osallistua aiheesta puhumisen normalisointiin myös räpin ulkopuolella.
Artikkeli:
Kosonen, H. & Westinen, E. (2024) “Antakaa mun mennä, itse perkeleeni kesytän”: Omaehtoinen kuolema suomalaisessa rap-musiikissa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Kulttuurintutkimus 41(2): 20–37.
Lisätietoja
Artikkeli kytkeytyy Nuorisotutkimusseuran tutkijan, ”räppitohtori” Elina Westisen Akatemiatutkimushankkeeseen Hiphop-nuoret Suomessa: Etnisyys, identiteetit ja yhdessäelo sekä Heidi Kososen laajempaan tutkimukseen itsemurhan sukupuolittuneista representaatioista ja tabuluonteisuudesta.
Hiphop-teemaan linkittyy myös käynnissä oleva Hiphop-muistitietokeräys.
Kuva: Unsplash.
