Tässä Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarjan kuudennessa osassa käsittelemme nuorten yleistä tyytyväisyyttä elämäänsä korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tyytyväisyyden tutkiminen paikantuu hyvinvointitutkimuksen perinteeseen (esim. Allardt 1976; Hirvilammi 2015, 21–34). Hyvinvointi itsessään on monitahoinen ilmiö, eikä ole olemassa yhtä tarkkaa määritelmää siitä, mistä hyvinvointi koostuu tai miten sitä pitäisi mitata. Tutkimuksessa erotetaan usein empiiriset käsitteet (kuten ikä), jotka ovat melko yksiselitteisesti havainnoitavia, ja teoreettiset käsitteet, jotka on operationalisoitava eli käännettävä havaintojen kielelle (Ketokivi 2009, 43). Tässä jaottelussa hyvinvointi on teoreettinen käsite, jolle tilastollisessa tutkimuksessa annetut empiiriset sisällöt ovat aina tavalla tai toisella rajoittuneita. Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttaa niin monia tekijöitä, myös satunnaisia, ettei niitä saa mukaan parhaaseenkaan tilastolliseen malliin.
Yksi olennainen jako hyvinvointitutkimuksessa on hyvinvoinnin mittaaminen perinteisin resurssipohjaisin (kuten varallisuus, sairaudet tai niiden puute) tai subjektiivisin (kuten koettu toimeentulo, koettu terveydentila) mittarein. Tyytyväisyys elämään ilmentää käsitteenä hyvinvoinnin subjektiivista ulottuvuutta. Tutkimus koetun hyvinvoinnin ulottuvuuksista ja sitä määrittävistä tekijöistä on lisääntynyt 1990-luvulta lähtien myös Suomessa (Simpura 2012; Törrönen 2012; Saari 2012; Hämäläinen & Michaelson 2014). Pääosin tosin tarkastellaan kokonaisia populaatioita ja eri ikäryhmistä koostuvia poikkileikkausaineistoja, eikä nuoriin kohderyhmänä juuri ole kiinnitetty erityishuomiota.
Nuorten hyvinvoinnilla on kuitenkin laajoja ja pitkäkestoisia seurauksia niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta, mikä entisestään korostuu koronakriisissä. Haastatteluin selvitetty koettu hyvinvointi sisältää paljon muuten piiloon jäävää tietoa, ja survey tiedonkeruutapana mahdollistaa tulosten yleistämisen koko Suomen lapsiin ja nuoriin. Hyvinvointia on joka tapauksessa pystyttävä mittaamaan, ja tilastomenetelmissä on rajoitusten ohella mahdollisuuksia. Vaikka hyvinvointi ei tyhjene elämäntyytyväisyyteen, on sen mittaaminen keskeinen tapa päästä kiinni lasten ja nuorten koettuun hyvinvointiin.
Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hanke
- Nuorisotutkimusverkostossa toteutettiin alkusyksystä 2020 puhelinhaastattelututkimus, jossa kysyttiin nuorten kokemuksia korona-ajan ensimmäisestä puolesta vuodesta.
- Tutkimukseen osallistui yhteensä 1001 iältään 12–25-vuotiasta nuorta.
- Haastatteluissa selvitettiin nuorten kokemuksia korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden vaikutuksista arkeen, vapaa-aikaan ja harrastuksiin sekä kokemuksia nuoriso-, työllisyys- ja terveyspalvelujen käytöstä, riittävyydestä, saavutettavuudesta ja toimivuudesta.
- Tutkimuksen tuloksia raportoidaan syksyn 2020 ja talven 2021 aikana Nuorisotutkimusverkoston verkkosivuilla Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarjassa.
- Tutkimuksen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.
- Lisätietoa aineistonkeruusta ja tutkimuksen toteutuksesta: Miten koronatiedonkeruu toteutettiin?
Vertaamme aluksi tyytyväisyyden muutosta alkuvuodesta 2020 kerättyyn Nuorisobarometrin 2020 aineistoon.i Ajallisen vertailun jälkeen tarkastelemme tyytyväisyyttä eri vastaajaryhmissä. Lopuksi tarkastelemme, miten eri rajoitustoimien koetut vaikutukset ovat yhteydessä elämään tyytyväisyyteen. Artikkeli pohjautuu Nuorisotutkimusverkoston toteuttaman Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hankkeen tuloksiin.
Koronatiedonkeruuseen vastanneilta nuorilta tiedusteltiin tyytyväisyyttä elämään kysymällä ”Kuinka tyytyväinen olet ollut elämääsi kaiken kaikkiaan viimeisen 6 kk aikana kouluarvosana-asteikolla 4–10?”. Kysymykseen vastasi yhteensä 995 nuorta. 6 nuorta ei osannut tai halunnut vastata, ja heidät on jätetty pois tuloksista. Kaikkien vastauksen antaneiden keskiarvo elämään tyytyväisyydelle oli 8,1. Yleisin arvosana tyytyväisyydelle oli 8. Vain hyvin harva antoi elämään tyytyväisyydelle pienemmän arvosanan kuin 7. (Kuvio 1)
Elämään tyytyväisyyden muutos
Tyytyväisyyden muutoksen tarkastelu ennen ja jälkeen korona-ajan alun on osittain mahdollista, sillä Nuorisobarometrin 2020 haastattelut tehtiin juuri ennen korona-aikaa tammikuussa ja helmikuussa 2020.ii Nuorisobarometrin ja koronatutkimuksen haastatteluiden kohderyhmien iät poikkesivat toisistaan, joten vertailussa on mukana vain näille kahdelle tutkimukselle yhteinen 15–25-vuotiaiden ikäryhmä.
Nuorisobarometriin haastateltujen 15–25-vuotiaiden elämään tyytyväisyys oli alkuvuonna kouluarvosanojen keskiarvoin mitattuna 8,5, loppuvuonna koronatiedonkeruussa vain 8,0. Näin nopeat muutokset eivät ole tavallisia, eikä näin suurta muutosta ole havaittu Nuorisobarometreissa kertaakaan sitten vuonna 1997 alkaneen elämään tyytyväisyyden seurannan. 8,0 on selvästi matalin elämään tyytyväisyyden taso koko seurannan aikana. Yleisin arvosana elämäntyytyväisyydelle on pudonnut yhdeksästä kahdeksaan. Eniten on yleistynyt kohtalainen (6) arvosana, yli 200 prosenttia. Vastaavasti eniten on vähentynyt erinomainen (10) arvosana, yli 40 prosenttia.
15–25-vuotiaiden elämään tyytyväisyys on laskenut 0,5 kouluarvosanan verran korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Näin suurta laskua taikka näin matalaa elämään tyytyväisyyden tasoa ei ole mitattu kertaakaan Nuorisobarometrien historiassa.
Korona-ajan tuomat riskit lasten ja nuorten hyvinvoinnille liittyvät valtaosin pandemian hillitsemiseksi valittuihin toimenpiteisiin ja toimenpiteistä seuranneisiin nuorten ystäväpiirin, opiskelun, harrastusten ja tilakokemuksen muutoksiin. Erityisenä haasteena on eriarvoistuminen, jos fyysinen, henkinen tai materiaalinen pahoinvointi kasaantuu niille, joiden resurssit ovat jo alun perin muita heikompia. Myös sosiaali- ja terveysministeriön asettaman koronatyöryhmän arviossa tuodaan laajasti ilmi lasten ja nuorten hyvinvoinnin vajeiden kasvun ja kasautumisen ilmiöitä korona-aikana. Turvattomuus, ahdistus ja muut mielen hyvinvointiin vaikuttavat kysymykset ovat näkyneet esimerkiksi auttavissa puhelin- ja nettipalveluissa. (Valtioneuvosto 2021.)
Koronatiedonkeruussamme elämään tyytyväisyydessä ei ole havaittavissa pelättyä polarisaation kasvua taloudellisen toimeentulon luokissa, vaan tyytyväisyys on laskenut tasaisesti niin heikosti kuin hyvin toimeentulevilla. Erot eivät toisaalta ole kaventuneetkaan, vaan hyvä taloudellinen toimeentulo on yhä yhteydessä korkeaan tyytyväisyyteen. Pääasiallisen toiminnan mukaisessa vertailussa eniten näyttää heikentyneen yrittäjänuorten tyytyväisyys elämäänsä, mutta yrittäjiä on aineistossa niin vähän, etteivät havaitut erot ole tilastollisesti merkitseviä.
Sosioekonomista asemaa suuremmat erot tyytyväisyyden muutoksessa havaitaan sukupuolen ja äidinkielen mukaan. Alla olevissa kuviossa kuvataan elämään tyytyväisyyden muutos sukupuolen (kuvio 2) sekä äidinkielen (kuvio 3) mukaan. Kuvioista havaitaan, että erityisen jyrkästi on laskenut tyttöjen ja muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien nuorten tyytyväisyys elämäänsä.
Tyttöjen tyytyväisyys elämäänsä on laskenut 0,7 ja poikien 0,4 arvosanan verran. Myös valtion nuorisoneuvoston (2020) Kansalaispulssi-tutkimuksessa on havaittu, että nuoret naiset ovat kärsineet korona-aikana nuoria miehiä enemmän hyvinvointia heikentävistä tekijöistä, kuten huolesta ja stressistä. Nämä tulokset viittaavat siihen, että koronakriisi on heikentänyt erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten koettua hyvinvointia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtamassa Korona-kriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)-hankkeessa tullaankin arvioimaan seuraavien puolentoista vuoden aikana koronakriisin vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon yhteiskunnan eri osa-alueilla ja eri mies- ja naisryhmissä.
Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien nuorten elämään tyytyväisyys on laskenut enemmän kuin muiden nuorten (kuvio 3). Tyytyväisyys on heikkoa varsinkin vähintään parikymppisten muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien keskuudessa. Huomio kiinnittyy myös tämän ryhmän poikiin, joiden tyytyväisyyden keskiarvo koronatiedonkeruussa oli vain 7,1, kun se vielä kevään Nuorisobarometrissa oli 8,6. Äidinkielen yhteys elämäntyytyväisyyteen ei selity esimerkiksi toimeentuloeroilla, sillä sekä kielellä että koetulla toimeentulolla on oma tilastollisesti merkitsevä yhteytensä elämäntyytyväisyyteen.
Koronatiedonkeruuta ei laadittu erityisesti subjektiivisen hyvinvoinnin taustojen selvittämiseksi, joten vastausta on haettava käytettävissä olevalla palvelukokemuksiin keskittyvällä aineistolla. Koronatiedonkeruussa muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien nuorten osuus on keskimääräistä suurempi sekä niissä, jotka eivät koe saaneensa riittävästi palveluita että niissä, jotka eivät kiinnostuksestaan huolimatta ole osallistuneet johonkin palveluun. Tämä koskee niin nuorisotyön avointa toimintaa, nuorisotyöllisiä tukimuotoja kuin terveydenhuollon palveluita.
Tulkinnan kannalta on hyvä pitää mielessä, että valtaosa muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvista on maahanmuuttajataustaisia (esim. Myllyniemi & Kiilakoski 2019; Kartovaara 2007). Edellä mainituissa havainnoissa on viitteitä syntyperään liittyvästä rakenteellisesta syrjinnästä, vaikka yksilötasolla syrjintää ja sen syitä voi olla mahdotonta havaita. Koronatiedonkeruussa myös suoranaisia ennakkoluuloja tai syrjintää palveluissa kokeneiden osuus on muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien nuorten joukossa yleisempää, joskin korona-aikana palveluita käyttäneiden pienen määrän takia erot ovat merkitseviä vain terveyspalveluiden kohdalla.
Vaikka heikot palvelukokemukset ovat yhteydessä subjektiiviseen hyvinvointiin, olisi sen selittämiseksi, miksi juuri muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien nuorten elämään tyytyväisyys on korona-aikana laskenut näin paljon, tutkittava myös heidän palvelukokemustensa muutosta. Jo 2013 kouluterveyskyselyssä maahanmuuttajataustaisetnuoret kokivat oppilashuollon palveluihin pääsemisen muita vaikeammaksi (Matikka ym. 2014, 35). Nuorisobarometrissa 2020 havaittiin, että muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat nuoret ovat selvästi keskimääräistä useammin törmänneet palveluiden riittämättömyyteen (Myllyniemi & Kiilakoski 2021).
Aineistot eivät mahdollista tämän tarkempaa palveluiden käytön ja avunsaannin muutoksen tarkastelua, mikä kuitenkaan tuskin on ratkaisevaa elämään tyytyväisyyden kaltaisen kokonaisvaltaisen ilmiön tarkastelulle. Koko Nuorisobarometrin seurannan ajan eri elämänaloista voimakkaimmin yhteydessä yleiseen elämäntyytyväisyyteen ovat nimittäin olleet tyytyväisyys ihmissuhteisiin ja terveydentilaan (Myllyniemi & Kiilakoski 2021). Tutkimuksissa on myös havaittu elämänlaadun eri ulottuvuuksien tärkeyden vaihtelevan eri ikävaiheissa nuoruudesta vanhuuteen (Vaarama ym. 2010). Kun verrataan kaikenikäisille suunnattujen survey-tutkimusten, kuten World Values Surveyn, havaintoja elämän eri osa-alueiden merkityksestä, ovat kaverit ja vapaa-aika nuorille vanhempia ikäluokkia tärkeämpiä. Myös elämän kokeminen merkityksellisenä on tärkeimpiä nuorten elämänlaatua parantavia tekijöitä (emt., 141).
Nuorimmat vastaajat tyytyväisimpiä elämäänsä korona-aikana
Seuraavaksi tutkimme tarkemmin sitä, miten tyytyväisyys elämään korona-aikana ilmenee eri vastaajaryhmissä.iii Kuviossa 4 esitellään tyytyväisyyden keskiarvot sukupuolen, iän, äidinkielen, kotitalouden toimeentulon, pääasiallisen toiminnan tai opiskelupaikan, asumismuodon, asuinalueen luonteen sekä suuralueen mukaan.
Tyttöjen tyytyväisyyden keskiarvo on 7,7 ja poikien 8,4, mikä on tilastollisesti merkitsevä ero. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat nuoret vaikuttavat keskiarvojen perusteella olevan hivenen tyytymättömämpiä elämäänsä kuin ruotsin- ja suomenkieliset vastaajat, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna nuorimman ryhmän – 12–14-vuotiaiden – tyytyväisyyden arvosanojen keskiarvo lähentelee yhdeksää, kun taas kahden vanhemman ryhmän – 15–19- ja 20–25-vuotiaiden – keskiarvot ovat selvästi matalammat. Erot ovat tilastollisesti merkitseviä.
Kotitalouden koetun toimeentulon suhteen korrelaatio elämäntyytyväisyyteen on selvä ja odotetun suuntainen: kotitaloutensa toimeentulon heikoksi kokevien tyytyväisyyden keskiarvo on matalin (7,7) kun taas toimeentulon hyväksi kokevien keskiarvo on korkein (8,6). Keskituloiseksi toimeentulonsa kokevat asettuvat tähän väliin keskiarvolla 8,1. Erot kahden muun toimeentuloluokan ja hyvin toimeentulevien välillä ovat tilastollisesti merkitseviä. Kokemukset aikaisemmista epidemioista ja pandemioista osoittavat, että epidemiakriisissä politiikkatoimien suuntaamisessa on kiinnitettävä huomiota sosioekonomisiin eroihin, jotta yhteiskunnallinen eriarvoisuus ei pääse syvenemään (Furceri ym. 2020).
Tyytyväisyyden keskiarvoissa vaikuttaa olevan vaihtelua nuoren pääasiallisen toiminnan mukaan. Selkeimmin kuviosta erottuvat peruskoululaiset, joiden tyytyväisyyden keskiarvo on eri luokkien korkein, 8,6. Peruskoululaiset ovat myös ikäryhmittäin tarkasteltuna tutkimuksen nuorimmat vastaajat, joiden tyytyväisyyden keskiarvo oli niin ikään ikäryhmittäin tarkasteltuna korkein. Näin ollen ei liene yllättävää, että asumismuodon mukaan tarkasteltuna huoltajan tai huoltajien kanssa asuvien tyytyväisyyden keskiarvo on myös asumisluokittain tarkasteltuna korkein.
Vailla työtä olevien nuorten, joita aineistossamme oli yhteensä 47, elämäntyytyväisyyden keskiarvo on 7,5. Työttömien nuorten tyytyväisyyden keskiarvo on pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteltuna aineistomme matalin. Myös Valtion nuorisoneuvoston (2020) Koronapulssi-tutkimuksessa hyvinvoinnin kokemukselliseen osa-alueeseen vaikuttavat tekijät, kuten stressi, huoli toimeentulosta ja pessimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen, olivat yleisiä erityisesti työttömien nuorten keskuudessa.
Peruskoululaiset ovat tyytyväisimpiä elämäänsä, korkeakouluopiskelijat taas vähiten tyytyväisiä.
Korkeakouluopiskelijoiden elämään tyytyväisyyden keskiarvo on alle kahdeksan, eli siis matalampi kuin kaikkien vastanneiden keskiarvo. Ammattikorkeakouluissa opiskelevien tyytyväisyyden keskiarvo (7,7) on vielä hivenen matalampi kuin yliopisto-opiskelijoiden (7,9). Professori Katariina Salmela-Aro on havainnut tutkimuksessaan (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), että koronakeväänä yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa näkyi selvä uupumispiikki. Kevään jälkeen yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointi jatkoi heikkenemistä, ja opiskelijoiden uupumus oli hyvin yleistä (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) myös loppuvuonna 2020. Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOKIN tekemän AMK-opiskelijoiden kokemuksia etäopiskelusta -koosteen (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (linkki vie pdf-tiedostoon) perusteella vaikuttaa selvältä, että myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden jaksaminen ja hyvinvointi ovat heikentyneet koronakevään seurauksena. Myös tämän kirjoitussarjan etäopetuksen vaikutuksia käsittelevässä kirjoituksessa osoitetaan, että vanhemmat ikäryhmät ovat kokeneet etäopetuksen nuorempia ikäryhmiä kielteisemmin (Lahtinen, Haikkola & Kauppinen 2021). Uupumus tai huoli omasta jaksamisesta vaikuttaa oletettavasti myös siihen, kuinka tyytyväisiä opiskelijat ovat elämäänsä. Samoin yksin ja soluasunnossa tai muulla vastaavalla tavalla asuvien tyytyväisyyden keskiarvo on alle kahdeksan. Korkeakouluopiskelijoissa on monia samoja henkilöitä kuin yksin tai soluasunnoissa asuvissa.
Asuinalueen luonteen mukaan tarkasteltuna näyttää siltä, että isoissa kaupungeissa asuvien tyytyväisyyden keskiarvo on hivenen matalampi, kuin harvaan asutuilla laita-alueilla tai maaseutuympäristössä asuvien keskiarvo. Korona-ajan rajoitustoimien konkreettiset seuraukset ovat voineet näkyä selkeämmin kaupunkiympäristöissä ja tiheämmin asutuilla alueilla, kuin harvaan asutuilla ja maaseutumaisilla aluilla, joissa on tilaa vältellä sosiaalisia kontakteja. Sen sijaan maantieteellisesti suuralue-luokituksen mukaan elämään tyytyväisyydessä ei vaikuta olevan eroja.
Tyytyväisyyden yhteys eri rajoitustoimien koettuihin vaikutuksiin
Jatkoimme elämään tyytyväisyyden tarkastelua korona-aikana tutkimalla, miten tyytyväisyys ilmenee eri tavoin koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi asetetut rajoitustoimet kokeneiden keskuudessa.iv Nuorilta tiedusteltiin etäopetukseen siirtymisen, nuorisotilojen sulkemisen, harrastustoiminnan keskeytymisen, kirjastojen ja elokuvateatterien sulkemisen sekä ravintoloita, kahviloita ja sosiaalisia kontakteja koskevien rajoitusten vaikutuksia omaan elämään. Olemme luokitelleet analyysia varten vastaajat kielteisiä, neutraaleja sekä myönteisiä vaikutuksia kokeneisiin sekä heihin, jotka eivät ole kokeneet rajoitustoimilla olleen vaikutuksia omaan elämäänsä tai eivät ole kokeneet niiden koskevan heitä.
Etäopetukseen siirtymisen koettujen vaikutusten osalta otimme analyysiin mukaan vain opiskelijat ja koululaiset. Kuvion 5 keskiarvoja kuvaavia palkkeja tarkastelemalla huomataan, että kielteisiä vaikutuksia kokeneiden tyytyväisyyden keskiarvo on 0,6 arvosanaa alhaisempi kuin niiden vastaajien, jotka eivät ole kokeneet etäopetukseen siirtymisellä olleen vaikutuksia elämäänsä. Ero on tilastollisesti merkitsevä. Neutraaleja ja myönteisiä vaikutuksia kokeneiden elämään tyytyväisyyden keskiarvo on niin ikään hivenen matalampi kuin ”ei vaikutuksia” kokeneiden, mutta havaittu ero näiden ryhmien välillä ei ole tilastollisesti merkitsevä.
Nuorisotilojen sulkemisen koetut vaikutukset eivät näytä heijastuvan voimakkaasti nuorten elämän tyytyväisyyteen. Muutamien desimaalien erot eri koettujen vaikutusten ryhmissä eivät myöskään ole tilastollisesti merkitseviä.
Harrastustoiminnan keskeytyminen ei myöskään näytä heijastuvan voimakkaasti yleiseen elämäntyytyväisyyteen, eivätkä havaitut pienet erot keskiarvoissa ole tilastollisesti merkitseviä. Yhteyden puuttumista voidaan pitää jokseenkin yllättävänä, sillä erityisesti viime aikoina harrastustoiminnan rajoitusten kielteisistä vaikutuksista lasten ja nuorten elämään ja hyvinvointiin on keskusteltu valtamedioissa vilkkaasti (esim. HS 27.1 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.); YLE 20.1 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.); HS 21.1 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).). Koronatiedonkeruumme avovastauksissa harrastustoiminnan keskeytymistä kommentoitiin, mutta kuten Jenni Lahtinen ja Mikko Salasuo (2020) kirjoittivat tämän kirjoitussarjan ensimmäisessä kirjoituksessa, harrastusten keskeytyminen on lähinnä harmittanut nuoria eivätkä Lahtisen ja Salasuon tulokset viitanneet vakaviin kielteisiin vaikutuksiin. Koronatiedonkeruumme aineisto on kuitenkin kerätty jo alkusyksystä 2020, joten on hyvä pitää mielessä, että rajoitustoimien koetut vaikutukset ovat saattaneet muuttua kielteisemmiksi koronatilanteen ja rajoitustoimien pitkittyessä. Rajoitustoimien koettujen vaikutusten seurantatutkimus on koronatilanteen edetessä yhä tärkeämpää, jotta yhteiskunta- ja nuorisopoliittisella päätöksenteolla olisi tutkittua tietoa tuekseen.
Harrastustoiminnan keskeytymisen koetut vaikutukset eivät vaikuta olevan yhteydessä elämään tyytyväisyyteen. Rajoitustoimien vaikutusten seurantatutkimus on koronatilanteen edetessä kuitenkin yhä tärkeämpää, jotta yhteiskunta- ja nuorisopoliittisella päätöksenteolla olisi tutkittua tietoa tuekseen.
Kirjastojen ja elokuvateatterien sulkeminen sen sijaan näyttää heijastuvan yleiseen elämäntyytyväisyyteen. Kielteisiä tai neutraaleja vaikutuksia kokeneiden tyytyväisyyden keskiarvot ovat matalampia kuin niiden vastaajien, jotka eivät ole kokeneet rajoitustoimien vaikuttaneen omaan elämäänsä. Myös myönteisiä vaikutuksia kokeneiden tyytyväisyyden keskiarvo on matalampi kuin ”ei vaikutuksia” kokeneiden, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Ravintoloita ja kahviloita koskevien rajoitusten koettujen vaikutusten osalta ainoastaan neutraaleja vaikutuksia kokeneet eroavat merkitsevästi ”ei vaikutuksia” kokeneiden ryhmästä.
Jos tarkastelemme kuvion 5 viimeistä rajoitustointa, sosiaalisia kontakteja koskevia rajoituksia, huomaamme, että niiden vastaajien, jotka ovat kokeneet rajoituksilla olleen kielteisiä, neutraaleja tai myönteisiä vaikutuksia, tyytyväisyyden keskiarvot ovat järjestään matalampia kuin ”ei vaikutuksia” kokeneiden. Erot vaikutuksia ja ”ei-vaikutuksia” kokeneiden välillä ovat tilastollisesti merkitseviä.
Sosiaalisia kontakteja koskevien rajoitusten ja tyytyväisyyden yhteyden tarkastelu suhteessa harrastustoiminnan koettuihin vaikutuksiin johtaa kysymään, onko harrastustoiminnan keskeytymisellä välttämättä itsessään suurta vaikutusta lasten ja nuorten hyvinvointiin vai onko vaikutus ennemmin perua siitä, että harrastustoimintaan liittyvät sosiaaliset kontaktit ovat jääneet pois.
Lopuksi: Tyytyväisyys elämään väheni korona-aikana
Olemme tässä artikkelissa tarkastelleet nuorten yleistä elämäntyytyväisyyttä korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Vertailu Nuorisobarometrin 2020 aineistoon osoitti, että 15–25-vuotiaiden tyytyväisyydessä on tapahtunut Nuorisobarometrin mittaushistorian voimakkain lasku. Tulos viittaa siihen, että nuorten koettu hyvinvointi on heikentynyt korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana.
Hyvinvoinnin heikentyminen ei ole yllättävää, sillä monet koronarajoituksista ovat vaikuttaneet erityisen voimakkaasti lasten ja nuorten elämän keskeisiin osa-alueisiin, kuten opetukseen ja kasvatukseen, kaverisuhteisiin, harrastustoimintoihin ja julkisiin sekä puolijulkisiin hengailupaikkoihin. Myös nuorten työttömyys ja työvoimapalveluiden käyttö ovat lisääntyneet korona-aikana (Lahtinen & Haikkola 2021), mikä aiheuttaa todennäköisesti huolta toimeentulosta ja heijastuu siten elämäntyytyväisyyteen.
Tulokset osoittavat, että korona-aikana eri vastaajaryhmissä vähiten tyytyväisiä elämäänsä ovat olleet tytöt, 15–25-vuotiaat, heikosti toimeentulevat, korkeakouluopiskelijat, työttömät sekä yksin asuvat. Tulokset ovat samansuuntaisia muiden korona-aikana tehtyjen selvitysten ja arvioiden kanssa (Valtion nuorisoneuvosto 2020; Valtioneuvosto 2021). Vastaavasti tyytyväisimpiä elämäänsä eri vastaajaryhmissä ovat olleet pojat, 12–14-vuotiaat, hyvin toimeentulevat, peruskoululaiset ja huoltajien kanssa asuvat. Vaikuttaa siltä, että erityisesti tyttöjen tyytyväisyys elämään on laskenut korona-aikana. Tulokset viittaavat siihen, että korona-ajan sukupuolivaikutuksien selvittäminen ja vaikutuksiin reagoiminen on tärkeää. Koronakriisi on vaikuttanut sekä suoraan että välillisesti moniin naisvaltaisiin ammatteihin aina sairaanhoitajien työtaakan kasvusta palvelualan ammattilaisten lomautuksiin ja irtisanomisiin.
Äidinkielen mukaan tarkasteltuna näyttää myös siltä, että muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien elämään tyytyväisyys on laskenut erityisen voimakkaasti verrattuna aikaan ennen koronaa. Elämäntyytyväisyys on laskenut varsinkin muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien poikien keskuudessa. Tämän ryhmän nuorten tyytyväisyyden jakautumisessa eri arvosanoille on kuitenkin suurta vaihtelua, ja muutenkin on syytä korostaa joukon heterogeenisuutta – ryhmän sisällä elämäntilanteet ovat erilaiset ja koronan vaikutukset koetaan vaihtelevasti. Ei olekaan syytä niputtaa muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia nuoria yhteen ja positioida heidät ”erityisen haavoittuvaksi” ryhmäksi. Sen sijaan tulisi selvittää tarkemmin, keihin koronakriisi vaikuttaa erityisen voimakkaasti ja mitä muita yhdistäviä tekijöitä kuin äidinkieli on löydettävissä. Politiikkatoimissa ja palveluiden kohdentamisessa tulisi huomioida väestöryhmien hyvin vaihtelevat tilanteet.
Vaikka elämäntyytyväisyyttä ei kannata yrittää palauttaa mihinkään yksittäiseen taustatekijään, on korona-ajassa nähtävissä piirteitä, jotka voivat vaikuttaa nuorten hyvälle elämälle tutkitusti keskeisiin rakennusaineksiin. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvilla nuorilla on koronakyselyn perusteella muita harvemmin ainakin joku luotettava aikuinen tai luotettava ystävä, jonka kanssa puhua koronaan liittyvistä huolista (Haikkola & Kauppinen 2020). Korona-ajan haasteet ovat todennäköisesti taustalla myös nuorten selvästi pudonneessa tyytyväisyydessä vapaa-aikaansa (Lahtinen & Salasuo 2020). Turhautuminen ohi menneistä mahdollisuuksista on ymmärrettävää, ja nuoruuden kiivaaseen rytmiin kuukaudesta toiseen venyvät rajoitustoimet iskevät eri tavoin kuin varttuneempaan väestöön. Täysipainoista nuoruutta ei voi elää vain etänä, eikä havaitun koetun elämäntyytyväisyyden laskun tässä valossa pitäisi olla suuri yllätys.
Analyysimme tulokset osoittavat, että suhtautumisella etäopetukseen ja sosiaalisia kontakteja koskeviin rajoituksiin on voimakkain yhteys elämäntyytyväisyyteen. Niiden nuorten tyytyväisyys, jotka ovat kokeneet kyseisten rajoitustoimien vaikutukset kielteisesti, on selvästi matalampi kuin niiden, jotka eivät ole kokeneet rajoitustoimilla olleen vaikutuksia omaan elämäänsä. Hieman yllättävää oli, että aineistossamme ei ollut löydettävissä yhteyttä harrastustoiminnan keskeytymisen koettujen vaikutusten ja elämään tyytyväisyyden välillä. Koronakyselymme aineisto on kuitenkin kerätty jo alkusyksystä 2020, joten on hyvä pitää mielessä, että rajoitustoimien koetut vaikutukset ovat saattaneet muuttua kielteisemmiksi koronatilanteen pitkittyessä.
Epidemiatilanne sekä rajoitustoimet ovat vaihdelleet korona-ajan kuluessa, ja aineiston keruuhetki saattaa vaikuttaa siihen, miten nuoret juuri sillä hetkellä hahmottavat omaa tyytyväisyyttään. Tulevaisuudessa tulemme näkemään, onko nyt havaittu lasku elämäntyytyväisyydessä hetkellinen notkahdus, vai jääkö tyytyväisyys pidemmäksi aikaa matalalle tasolle.
Kirjoittajat
Jenni Lahtinen, tutkija
jenni.lahtinen@nuorisotutkimus.fi
puh. 044 416 5395
Sami Myllyniemi, tilastotutkija
sami.myllyniemi@nuorisotutkimus.fi
puh. 040 715 1721
Toimitus: Sarianne Karikko, Veera Adolfsen & Tanja Konttinen.
Viitteet
i Nuorisobarometri on vuodesta 1994 lähtien vuosittain toteutettu 15–29-vuotiaiden Suomessa asuvien nuorten arvoja ja asenteita tutkiva kyselytutkimus. Vuoden 2020 Nuorisobarometri perustuu 1 938 puhelinhaastatteluun.
ii Nuorisobarometrin kysymysmuotoilusta puuttui aikarajaus, kun taas korona-ajan haastatteluissa pyydettiin arvioimaan tyytyväisyyttä elämään viimeisen 6 kuukauden aikana. Aikarajaus, samoin kuin kysymyksen kehystämisellä osaksi korona-aikaa selvittävää tutkimusta, saattaa heikentää vertailukelpoisuutta, mikäli se on ohjannut haastateltuja arvioimaan elämäänsä nimenomaan pandemian vaikutusten näkökulmasta.
iii Eri vastaajaryhmien erojen tilastollista merkitsevyyttä testattiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla. Tästä poikkeuksen muodosti äidinkieli-muuttuja, jonka kohdalla testaus tehtiin Kruskal-Wallis testiä käyttäen, sillä varianssianalyysin olettama normaalijakautuneisuus-ehto ei täyttynyt muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien ryhmässä.
iv Tarkastelimme elämään tyytyväisyyden erojen tilastollista merkitsevyyttä rajoitustoimien koettujen vaikutusten mukaan yksisuuntaisella varianssianalyysilla.
Lähteet
Allardt, Erik (1976) Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Helsinki: WSOY.
Furceri, Davide & Loungani, Prakash Ostry, Jonathan D. & Pizzuto, Pietro (2020) Will Covid-19 affect inequality? Evidence from past pandemics (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)(pdf). Covid Economics. Vetted and Real-Time Papers 12/2020, 138–157.
Haikkola, Lotta & Kauppinen, Eila (2020) Nuorten korona-ajan yksinäisyys ja näkemykset koronan vaikutuksista tulevaisuuteen. Nuorisotutkimusverkoston Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarja.
Hirvilammi, Tuuli (2015) Kestävän hyvinvoinnin jäljillä. Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuksia 136. Helsinki: Kela.
Hämäläinen, Timo J. & Michaelson, Juliet (eds. 2014) Well-Being and Beyond: Broadening the Public and Policy Discourse. Cheltenham: Edward Elgar Publishing.
Kartovaara, Leena (2007) Kerro, kerro tilasto, ken on maahanmuuttajalapsi! Hyvinvointikatsaus 1/2007. Helsinki: Tilastokeskus.
Ketokivi, Mikko (2009) Tilastollinen päättely ja tieteellinen argumentointi. Helsinki: Gaudeamus.
Lahtinen, Jenni & Haikkola, Lotta (2021) Nuorten työvoimapalvelujen käyttö ja kokemukset palveluista korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Nuorisotutkimusverkoston Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarja.
Lahtinen, Jenni & Haikkola, Lotta & Kauppinen, Eila (2021) ”Etäkoulu oli mukavaa ja sai enemmän vapaa-aikaa, yksinäisyys oli huono puoli” – Nuorten kokemukset etäopetuksesta korona-ajan alussa. Nuorisotutkimusverkoston Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarja.
Lahtinen, Jenni & Salasuo, Mikko (2020) ”Harrastusten keskeytyminen harmitti”. Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana: vapaa-aika ja harrastaminen. Nuorisotutkimusverkoston Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarja.
Matikka, Anni & Luopa, Pauliina & Kivimäki, Hanne & Jokela, Jukka & Paananen, Reija (2014) Maahanmuuttajataustaisten 8. ja 9.-luokkalaisten hyvinvointi. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)Kouluterveyskysely 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 26/2014.
Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi (ilmestyy 2021) Tilasto-osio. Teoksessa Päivi Berg & Sami Myllyniemi (toim.) Nuorisobarometri 2020. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto. (Julkaisematon käsikirjoitus.)
Saari, Juho (2012) Tarvitaanko onnellisuuspolitiikkaa? Hyvinvointikatsaus 23 (2012b): 4, 2–8.
Simpura, Jussi (2012) Taasko keisarin uudet vaatteet? Koettu hyvinvointi eurooppalaisessa puntarissa. Yhteiskuntapolitiikka 77 (2012):6.
Törrönen, Maritta (2012) Onni on joka päivä. Lapsiperheiden arki ja hyvinvointi. Helsinki: Gaudeamus.
Vaarama, Marja & Siljander, Eero & Luoma, Miina-Liisa & Meriläinen, Satu (2010) Suomalaisten kokema elämänlaatu nuoruudesta vanhuuteen. Teoksessa Marja Vaarama & Pasi Moisio & Sakari Karvonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 126–149.
Valtion nuorisoneuvosto (2020) Kansalaispulssi 1–8/2020: Yhdistelmäaineisto 15-29-vuotiaista nuorista (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (pdf)
Valtioneuvosto (2021) Lapset, nuoret ja koronakriisi. Lapsistrategian koronatyöryhmän arvio ja esitykset lapsen oikeuksien toteuttamiseksi. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Valtioneuvoston julkaisuja 2021:2.