George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -kirjasarjaan (1996-) perustuva Game of Thrones -televisiosarja on viime vuosien tärkeimpiä populaarikulttuurisia ilmiöitä. Sarjan saavuttama suosio kasvoi lopulta niin mittavaksi, että sen kohdalla voidaan puhua jopa paluusta suoratoistokulttuuria edeltäneeseen yhteiskatselun aikaan. Keskiaikaisen fantasiamaailman dramaattiset käänteet, henkilöhahmojen ahkera harventaminen väkivaltaisin keinoin ja shokeeraavat kohtaukset saivat paljon tilaa myös valtamediassa. Faneissa kahdeksan vuotta jatkuneen sarjan viimeinen kausi herätti paljon kritiikkiä ja pettymyksen tunteita. Game of Thronesin loppuratkaisujen ympärillä käyty keskustelu havainnollistaakin kiinnostavalla tavalla sitä, miten faniyhteisöt käsittelevät faniutensa kohteen herättämiä hankalia tunteita.
“Winter is coming” (“Talvi on tulossa”) on kenties tunnetuin lausahdus suuren suosion saavuttaneesta Game of Thrones -televisiosarjasta (HBO 2011–2019), joka seuraa historialliseen fantasiamaailmaan sijoittuvia valtakamppailuja ja lukuisten henkilöhahmojen dramaattisia kohtaloita. Talven tuloa ennustavan lausahduksen leviäminen fanien keskuudessa ja meemit, joissa fantasiasarjan sankareilla on käsissään lumilapio tai talvirenkaat (ks. Kuva 1), ovat esimerkkejä siitä, miten fanit käyttävät populaarikulttuurisia tekstejä lukuisilla eri tavoilla: sekä tuomaan esille omaa fanisuhdettaan ja fani-identiteettiään että jäsentämään omaa suhdettaan arkeensa, ympäristöönsä ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen.1
Game of Thrones -televisiosarjan katsojien tulkintoja ja käytänteitä on tutkittu erityisen globaalisti, sillä sarjan yleisöille vuonna 2017 suunnatussa tutkimuskyselyssä kerättiin yli 10 000 vastausta 133 maasta. Suomesta mukana oli 513 vastaajaa, joista enemmistö (58,3 %) oli nuoria, 16–30-vuotiaita. Kun kysyimme fantasian roolista nyky-yhteiskunnassa, Suomessa nuoret katsojaryhmät muita ikäryhmiä useammin näkivät fantasian keinona tarkastella oman maailmamme ongelmia etäämpää. Erityisesti 16–20-vuotiaat näkivät fantasiatarinat mahdollisuutena kuvitella parempaa tulevaisuutta myös meidän maailmassamme. Sarjassa keskeinen lähestyvän talven tulo nähtiin symbolina niin ilmastonmuutokselle, ydintuholle, Yhdysvaltain presidentti Trumpin valtakaudelle kuin ylipäätään kokemukselle muutoksen ajassa elämisestä2. Yleisöt siis näkevät fantasialle paljon laajempia ja monimuotoisempia merkityksiä kuin esimerkiksi pelkkä viihdearvo tai eskapismi.
Uusi yhteiskatselun aika
Televisiota ei ole koskaan pidetty ensisijaisesti tai pääasiallisesti nuorten mediana, vaikka sen historiaan mahtuukin useita yrityksiä, ja onnistumisiakin, juuri nuorison tavoittamiseksi. Kansainvälinen kaapelimusiikkikanava Music Television (1981–) on niistä kenties tunnetuin esimerkki. Suomalainen televisioyleisö oli pitkään yhtenäinen joukko, joka katsoi televisiota perheen ja naapurien kanssa, seurasi samoja ohjelmia ja keskusteli niiden käänteistä koulun välitunneilla tai työpaikan kahvitunneilla3. Tämä yleisö alkoi pirstoutua televisiovastaanottimien yleistymisen, kaupallisten televisiokanavien tulon ja kanavatarjonnan lisääntymisen sekä sittemmin VHS-kulttuurin myötä. Näytti siltä, että koko kansalle yhteisiä suosikkeja, sellaisia kuin Peyton Place 1960-luvulla, Dallas 1980-luvulla Kauniit ja Rohkeat 1990-luvulla, ei enää tule. Nämä olivat olleet koko kansaa yhdistäviä televisiosarjoja, joiden käänteistä raportoitiin myös muualla mediassa. Suoratoistopalvelujen yleistyminen erityisesti 2010-luvulla olisi hyvin voinut jatkaa tätä kehitystä kohti entistä segmentoituneempia yleisöjä.
Game of Thrones osoittautui ilmiöksi, joka ilmentää hyvin suoratoistopalvelujen myötä kenties yllättäenkin koittanutta uutta yhteisten suosikkien aikaa. Sosiaalisen median kautta verkottuneet yleisöt jakavat tulkintojaan suosikkisarjoistaan, kierrättävät meemejä ja ovat ahkerassa vuorovaikutuksessa keskenään muodostaen laajoja kansainvälisiä faniyhteisöjä. Vaikka suoratoisto sallii ajasta ja paikasta riippumattoman katselukokemuksen, uuden jakson tai kauden julkaisupäivästä on tullut merkityksellinen tapahtuma, jota fanit odottavat malttamattomina. Jos uuteen sisältöön ei käy heti käsiksi, on vaarana ‘spoilaantua’ (eli kuulla uusimmista juonenkäänteistä ennen katselua) ja toisaalta jäädä myös ulkopuolelle yhteisestä kokemuksesta ja ensireaktioiden jakamisesta. Game of Thrones -sarjan lukuisat dramaattiset käänteet, kuten suosikkihahmojen tappaminen, korostivat erityisesti tarvetta pysyä ajan tasalla. Sarja sai poikkeuksellisen runsaasti julkisuutta myös faniyhteisöjen ulkopuolella, valtavirtamediassa, joten uusimmilta käänteiltä ei voinut välttyä edes pysymällä poissa fanien omilta viestintäkanavilta. Nämä ilmiöt ja yhteisölliset käytänteet ovat olleet osaltaan luomassa uutta yhteiskatselun aikaa.
Fanius opettaa selviytymään pettymyksistä
Game of Thronesin viimeisin, kahdeksas kausi aiheutti ilmestyessään vuoden 2019 huhti–toukokuussa valtavan kritiikin vyöryn niin median kirjoittelussa, kritiikeissä kuin sarjan katsojien kommenteissakin. Osansa haukuista saivat muun muassa antiklimaattiset ratkaisut koko sarjan ajan rakennetuille suurille konflikteille, fanien näkökulmasta epäonnistuneet kuvausratkaisut, problemaattinen naishahmojen käsittely ja hahmojen kirjoittaminen yleisön näkökulmasta epätyydyttävällä tavalla. Ylipäätään fanit kritisoivat kiireen ja huolimattomuuden tuntua käsikirjoituksessa, jonka koettiin kierrättävän aiempien kausien repliikkejä ja jättävän valtavia aukkoja sarjan keskeisten teemojen käsittelyyn ja hahmojen juonikaarien sulkemiseen.
Televisiosarja itsessään pyrki herättämään voimakkaan affektiivisia reaktioita muun muassa raa’an väkivallan esittämisellä ja hahmojen tappamisella. Siinä missä tämä toimi aluksi vetovoimatekijänä, alettiin se pian kokea itseään toistavaksi yritykseksi shokeerata katsojia. Viimeisen tuotantokauden kynnyksellä fanien reaktioista sosiaalisessa mediassa välittyikin jo väsymys siihen, että sarja toistuvasti pettää katsojansa ja heidän odotuksensa. Toisaalta monet kriittisistäkin katsojista palasivat toistuvasti sarjan pariin aina uuden kauden myötä, vaikka he osasivat jo odottaa sarjalta tietynlaista sisältöä. Odotettu pettymys ei siis täysin karkottanut katsojia, joskin osa heistä kommentoi palanneensa sarjan pariin vain niin sanotusti vihakatsomaan (hatewatch) – mikä sekin toisaalta kertoo kiinteästä suhteesta sarjaan.
Game of Thrones -fanit suhtautuivat sarjan viimeiseen kauteen ja etenkin sen kahteen viimeiseen jaksoon erityisen negatiivisesti. Chicago Sun Timesin Richard Roeper kommentoikin viimeisestä jaksossa kirjoittaessaan, ettei ole yli 25 vuoden aikana koskaan kohdannut vastaavanlaista fanien (ja jossain määrin myös kriitikoiden) katkeruutta.4 Eniten mediahuomiota saanut fanien vihaisuutta kuvastava tempaus oli Change.org-sivustolla lähes kaksi miljoonaa allekirjoitusta kerännyt adressi, jossa pyydettiin, että HBO tuottaisi kahdeksannen kauden uudelleen siten, että sen hahmokehityksen ja juoniratkaisujen kaarissa “olisi jotain järkeä”5. Adressin luojan mukaan kyse ei ollut siitä, että hän todella odottaisi HBO:n tekevän kauden uudelleen, vaan pettymyksen ja turhautumisen purkamisesta. Hänen mukaansa aikansa ja intohimonsa sarjalle uhranneet fanit olisivat ansainneet parempaa.6
Pettymyksen ja turhautumisen purkaminen sekä kokemus siitä, että fanit olisivat ansainneet parempaa, näkyi muussakin faniyhteisön suhtautumisessa sarjan viimeisen kauden epäuskottaviksi, suututtaviksi ja suorastaan surkeiksi koettuihin käänteisiin. Tumblr-palvelua käyttävät sarjan fanit, jotka normaalisti jakoivat omilla Tumblr-tileillään paljonkin Game of Thrones -materiaalia aina uusien jaksojen ilmestyttyä, vaikenivat tai vähensivät sisällön jakamistaan dramaattisesti kahdeksannen kauden kahden viimeisen jakson aikana. Faniyhteisön keskuudessa vallitsi tyrmistyneen hiljainen tunnelma. Tumblrissa perinteisiä uusien jaksojen yhteydessä jaettavia sisältöjä olivat kuvat ja gif-animaatiot jakson erityisen vaikuttavista kohtauksista sekä ”metat” eli fanien kirjoittamat esseemuotoiset ja usein myös jakson herättämiä tuntemuksia kuvaavat pohdinnat esimerkiksi hahmojen edesottamuksista tai jakson symboliikasta. Kahden viimeisen jakson yhteydessä tällaista materiaalia jaettiin enää hyvin vähän. Sen sijaan Tumblr – kuten myös Twitter, Instagram ja valtavirtamedia – täyttyivät teksteistä, joissa ilmaistiin voimakasta raivoa sarjaa kohtaan, sekä typeriksi koettuja ratkaisuja ja sarjan epäonnistuneisuutta kuvaavivsta meemeistä. Lisäksi fanit kierrättivät Tumblrissa pitkiä listoja eri juonenkäänteistä,7 joista kunkin kohdalla kysyttiin, miksi nämä käänteet oli sisällytetty sarjaan, kun niillä ei sarjan lopun kannalta kuitenkaan ollut väliä.
Koko viimeistä, kahdeksatta tuotantokautta kommentoivat meemit voidaan nähdä selviytymismekanismina, keinona käsitellä turhautumista. Game of Thrones -sarjan fanit tuottivat koko sarjan ajan lukuisia meemejä. Meemien aineksina hyödynnettiin lentäviksi lauseiksi muodostuneita sarjan repliikkejä (kuten edellä mainittu “winter is coming”) sekä sarjan mainetta tarinana, jossa “kukaan ei ole turvassa”. Oiva esimerkki hahmokuoleman synnyttämästä meemien tulvasta oli Hodor-hahmon kuolema sarjan kuudennella kaudella. Osa humoristisista Hodor-meemeistä jakoi fanikuntaa siinä, koettiinko ne surunilmauksiksi vai kenties pilkanteoksi.8 Game of Thronesin viimeistä kautta säälittä suomivat meemit toimivat sen sijaan koko fanikuntaa yhdistävinä kollektiivisten tuntemusten välittäjinä ja tapana käsitellä pettymystä. Näistä meemeistä ja kahdeksannen kauden vastaanotosta puuttuvat laajemmin surua, kunnioitusta ja menetystä ilmaisevat elementit, joita monelle rakkaan tarinan päätökseltä odottaisi. Faniyhteisön ilmapiiri oli surullisen ja kunnioittavan sijaan ennemminkin helpottunut, raivostunut, väsynyt tai vahingoniloinen. Meemien avulla fanit kommentoivat juonikuvioita, jotka sarjassa eivät saaneet päätöstä lainkaan tai ainakaan tyydyttävällä tavalla,9 ja moni niistä käsitteli hahmojen kehityksen hukkaan heittämistä (ks. Kuva 2). Osa meemeistä irvaili sille, miten fanien suuresti spekuloimat teoriat tehtiin sarjassa tyhjiksi, osassa puolestaan ilmaistiin ennen kaikkea helpotusta siitä, että jo pitkään raskaaksi koettu sarja on vihdoin ohi (ks. Kuva 3). Jotkut meemit puolestaan kuvastivat fanikunnan reaktioita (ks. Kuva 4). Meemien lisäksi kahdeksannelle kaudelle naureskeleva fanikommentaarin muoto olivat Youtube-videot, joissa videoiden tekijät listasivat kauden sisältämiä virheitä ja ongelmallisuuksia (ks. Video 1).
Kuva 4: Game of Thronesin ensimmäisen kauden keskushenkilön Ned Starkin turhautumista käytettiin kuvaamaan fanien tuntemuksia: “Fandom’s reaction to this mess of a season.” (Lähde: Tumblr (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.))
Meemit ja tekstimuotoiset vuodatukset ilmentävät etäisyyden ottamista sarjaan: fanit eivät enää käsitelleet niiden avulla tarinamaailman sisäisiä asioita, vaan kommentoivat sarjaa tuotoksena, jonka surkeuksista olivat vastuussa todelliset ihmiset, sarjan tuottajat David Benioff ja D. B. Weiss. Etääntymisestä kertoi esimerkiksi se, että kahdeksannella kaudella rakastettujen hahmojen kuolemia ei enää surtu samalla tavalla kuin vaikkapa aiemmin mainitun Hodor-hahmon kohdalla, vaan ne kirvoittivat ainoastaan sarjan luojiin kohdistuvaa vihaista kritiikkiä sekä väsymystä ilmaisevia meemejä. Meemien avulla kyseenalaistettiin tekijöiden auktoriteettia.10 Affektiivisen suhteen muutos toimi myös selviytymiskeinona.
Fiktion fanit tuntevat tyypillisesti voimakasta omistajuutta suhteessa faniutensa kohteeseen, minkä vuoksi tarinankerronnan epätyydyttäviin ratkaisuihin reagoidaan näkyvästi ja niitä pyritään myös korjaamaan. Luovia fanikäytänteitä, kuten fanifiktiota ja fanitaidetta, käytetään osaltaan korjaavien kokemusten saamiseen: esimerkiksi niin sanotuissa fix-it-ficeissä itselle epämiellyttävä juonikuvio tai hahmon kehityskaari kirjoitetaan halutun kaltaiseksi. Esimerkiksi Jaime Lannisterin tarinaa viimeisellä tuotantokaudella kritisoitiin kirjoittamalla korjaavia tarinoita, joita julkaistiin käyttäen sellaisia tageja (eli asiasanoja) kuin #Jaime Lannister Deserved Better. Fanifiktion kirjoittaminen on yleensä tyypillisintä nuorimmissa faniryhmissä, kyselyssämme 16–20-vuotiaiden joukossa, mutta näiden tarinoiden lukeminen oli yleistä myös vanhempien fanien joukossa (37,6 % 21–40-vuotiaista vastaajista).
Toinen faniyhteisöille tyypillinen omistajuuteen liittyvä mekanismi on kieltäminen: osa Game of Thrones -faneista kommentoi päättäneensä sarjan loppuneen esimerkiksi viimeisen kauden kolmanteen jaksoon ja näin ollen irtisanoutuvansa sen jälkeisten jaksojen tapahtumista. Vastaava esimerkki on myös suositun Harry Potter -kirja- ja elokuvasarjan faniyhteisössä, jossa monet systemaattisesti kielsivät sarjan epilogin ”todenperäisyyden”.11
Jonkinlaisena negatiivisten tunteiden vastavoimana osa faneista nosti sosiaalisessa mediassa esille myös sarjan onnistumisia. Vaikka sarjasta vastaava pääkaksikko ja käsikirjoittajat saivat osakseen vain kritiikkiä, näyttelijöiden, kuvaajien, lavastajien, puvustajien ja editoijien työtä kiiteltiin. Niin sosiaalisessa mediassa kuin globaalissa tutkimuskyselyssäkin nousi esille myös fanien helpotus siitä, että Martinin kirjojen ja niiden ”oikean” tarinan pariin voi aina palata. Koska Martinilta on odotettavissa vielä lisää kirjoja, voivat sarjan tarjoamat loppuratkaisut kumoutua niissä. Tämä kuvastaa myös fanien hienojakoista näkemystä tekijyyden monipaikkaisuudesta.
Toisaalta epäonnistumiseksi ja pettymykseksi koettu sarjan loppu myös toi odottamattomalla tavalla yhteen Game of Thrones -faniyhteisön eri osapuolia. Aikaisemmin sarjan katsojat olivat jakautuneet jossain määrin kahteen eri leiriin. Niistä ensimmäisessä pidettiin Martinin kirjoja ensisijaisina ja moitittiin televisiosarjaa kirjojen huonosta adaptaatiosta. Toisessa leirissä sarja nähtiin itsenäisenä ja korkeatasoisena tekstinä, jota ei tullutkaan verrata kirjoihin. Kahdeksas kausi kuitenkin yhdisti nämä kaksi katsojakuntaa – samaten kuin eri sarjahahmojen fanit – saman lipun alle, kun kokemus kauden lopusta oli lähes kaikille yhtä lailla negatiivinen (ks. Kuva 5 ja Kuva 6). Vaikka sarjasta itsestään etäännyttiin enemmän tai vähemmän, tuottivat faniyhteisön yhteiset pettymyksestä selviytymisen mekanismit yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Faniyhteisön tulevaisuus
Mitä tapahtuu fani-ilmiöille, kun faniuden kohde saa päätöksensä ja katoaa mediajulkisuudesta? Tällä hetkellä HBO pyrkii täyttämään Game of Thronesin fanien sydämeen ja HBOn tulovirtaan jättämän aukon. Sarjalle on tekeillä jatko-osa – tai pikemminkin esiosa – House of the Dragon, joka keskittyy sarjassa esiintyvän Targaryenin suvun historiaan, sijoittuen aikaan 300 vuotta ennen Game of Thronesin tapahtumia. Jää kuitenkin nähtäväksi, onko sarjalla enää vetovoimaa fanien kokemien pettymysten jälkeen.
Kuva 7: Fanitaiteilijan näkemys Game of Thrones -sarjan Daenerys-hahmosta. (Lähde: runskop/ DeviantArt (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.))
Siinä missä Taru sormusten herrasta ja Harry Potter -elokuvasarjat viimeistään toivat fantasiagenren alakulttuuriasemasta elokuvaviihteen kaupalliseen valtavirtaan, Game of Thrones on tehnyt saman televisiosarjojen osalta. Esimerkiksi Netflixin The Witcheristä (2019–) on povattu Game of Thronesin jatkajaa. Lisäksi Amazon on tuottamassa televisiosarjaa J.R.R. Tolkienin Lord of the Rings -trilogiasta sekä Robert Jordanin ja Brandon Sandersonin kirjoittamasta Wheel of Time -fantasiasarjasta. Molempien näistä sarjoista on tarkoitus saada ensi-iltansa vuonna 2021.
Game of Thrones -faniyhteisössä kritiikin aallot ovat hiljentyneet, fanimateriaalin jakaminen sosiaalisessa mediassa on vähentynyt ja vähäinenkin materiaali on luonteeltaan taas positiivisempaa. Samaan aikaan sarjaan liittyvää fanifiktiota ja fanitaidetta (ks. Kuva 7) tuotetaan edelleen ahkerasti. Esimerkiksi erääseen tunnetuimpaan digitaaliseen fanifiktioarkistoon, Archive of Our Own (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) -sivustolle, lisättiin pelkästään lokakuun 2020 aikana yli 700 uutta televisiosarjaan pohjautuvaa tarinaa. Fanikulttuurille on tyypillistä, että juuri fanikäytänteet, kuten tavat luoda, jakaa ja käyttää meemejä, leviävät faniyhteisöstä toiseen, vaikka itse sisällöt katoaisivat12. Kenties Game of Thrones -faniyhteisön tapoja käsitellä pettymystä nähdään jatkossa vaikutteina uusissa, odottamattomissakin yhteyksissä.
Kirjoittajat
Venla Korhonen opiskelee Jyväskylän yliopistossa kirjallisuudentutkimusta ja työstää parhaillaan graduaan väkivallan tekemisen esitysten affektiivisuudesta Hannibal-televisiosarjassa. Hän on myös kiinnostunut faniuden ja fanikäytänteiden teemoista ja on itsekin ollut aktiivisesti osa eri fandomeita jo vuosikausia.
Tanja Välisalo viimeistelee nykykulttuurin väitöskirjaansa Jyväskylän yliopistossa yleisöjen suhteesta fiktiivisiin hahmoihin. Hänen tutkimuksensa sijoittuu fanitutkimuksen, pelitutkimuksen ja yleisötutkimuksen alueille.
Viitteet
[1] Tosca & Klastrup 2019, 133.
[2] Game of Thrones -tutkimuskysely.
[3] Kortti 2007, 113.
[4] Roeper 2019.
[5] Change.org. “Remake Game of Thrones Season 8 with competent writers.” https://www.change.org/p/hbo-remake-game-of-thrones-season-8-with-competent-writers (Viitattu 11.11.2020)
[6] Lee 2019.
[7] Ks. esim. https://hohslop.tumblr.com/post/184841126222/what-was-the-point-of-jons-resurrection-what-was
[8] Kosonen & Ylönen 2017.
[9] Ks. esim. https://lolalecomte.tumblr.com/post/185044047686/game-of-thrones-season-8-a-season-to-remember
[10] Soegito 2019.
[11] Tosenberger 2008, 203.
[12] De Kosnik 2006.
Lähteet
De Kosnik, Abigail (2016) Rogue Archives. Digital Cultural Memory and Media Fandom. Cambridge & London: MIT Press.
Kosonen, Heidi S. & Ylönen, Susanna C. (2017) Between Mourning and Ridicule. The Odd Phenomenon of “Hodoorstops”. Popular Inquiry 21.6.2017, 34–60. https://www.popularinquiry.com/blog/2017/6/19/heidi-s-kosonen-susanne-c-ylnen-between-mourning-and-ridicule-the-odd-phenomenon-of-hodoorstops#_edn5 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Kortti, Jukka (2007) Näköradiosta digiboksiin. Suomalaisen television sosiokulttuurinen historia. Helsinki: Gaudeamus.
Lee, Jess (2019) Game of Thrones fan petition asking for HBO to remake season 8 hits 1 million signatures. DigitalSpy 18.5.2019. https://www.digitalspy.com/tv/ustv/a27508374/game-of-thrones-season-8-petition-1-million-signatures/ (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)(Viitattu 11.11.2020.)
Roeper, Richard (2019) ‘Game of Thrones’ finale review: Enthralling series comes to a satisfying end. Chicago Sun Times 19.5.2019. https://chicago.suntimes.com/2019/5/19/18632010/game-of-thrones-finale-review-daenerys-tyrion-hbo (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Viitattu 11.11.2020.)
Soegito, Anthony (2019) Fans vs. critics: Challenging critical authority through memes. Journal of Fandom Studies 7(3), 279.
Taalas, Saara L. & Hirsjärvi, Irma (2008) Fanit ja seuraajat – Tieteiskirjallisuuden kuluttamisen organisoituminen. Teoksessa Kaarina Nikunen (toim.) Fanikirja. Tutkimuksia nykykulttuurin fani-ilmiöstä. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 96. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 200–224.
Tosca, Susana & Klastrup. Lisbeth (2019) Transmedial Worlds in Everyday Life: Networked Reception, Social Media, and Fictional Worlds. New York: Routledge.
Tosenberger, Catherine (2008) Homosexuality at the Online Hogwarts: Harry Potter Slash Fanfiction. Children’s Literature 36, 185–207.