Väitöskirjassa tarkastellaan media- ja teknologiapainotteisen yhteiskunnan asettamaa haastetta psyykkiselle hyvinvoinnille. Elämme äärimmäisyyksien aikaa. Erilaisista identiteettiongelmista on tullut osa arkielämää, samaan aikaan kun yhteiskunta materiaalisesti vauraampi ja teknologisesti kehittyneempi kuin koskaan aiemmin. Jatkuvasta muutospaineesta on tullut ainoa pysyvä asia. Kysymys ”kuka minä voisin olla” on syrjäyttänyt aiemman ”kuka minä olen” -kysymyksen. Identiteetistä on tullut vain päivitysversio.
1900-luvun loppupuolella siirryttiin instituutioiden ohjaamista yhteiskunnista kontrolliyhteiskuntiin, joissa instituutioiden kannatteleva tuki on muuttunut entistä epävarmemmaksi, esimerkiksi työ lomittuu vapaa-aikaan ja jaksottuu pätkätöiksi, koulutuksesta on tullut elinikäistä oppimista ja perheen mahdollisuus tukea psyykkistä kasvua on kriisissä. Kyse ei ole niinkään tuen puutteesta kuin tuen epävarmuudesta ja mahdollisesta lyhytaikaisuudesta. Yksilö ei voi nykymaailmassa tietää, ovatko hänen suojaverkkonsa enää paikallaan, jos hän putoaa.
Elämäntapa ja identiteettivalinnat ovat moninaistuneet, mutta niin myös niihin liittyvät riskit. Yksilö kantaa itse vastuun vääristä valinnoista. Kannattelevan tuen puutteeseen viittaavat esimerkiksi narsistiset häiriöt ja masennus aikamme suosikkisairauksina. Minuus haavautuu, kun omaa itseä ei pystytä sijoittamaan sosiaaliseen maailmaan mielekkäällä tavalla. Tilanne purkautuu sekä julkisena että yksityisenä ongelmien korostamisena. Persoonalliset haavat ovat auki, mutta niitä ei pystytä tikkaamaan kiinni.
- Kategoria:
- Painettu kirja, Verkkojulkaisu
- Julkaisuvuosi:
- 2006
- Julkaisun numero:
- Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 68
- ISBN:
- 951-44-6705-1 (nid.), 951-44-6755-8 (PDF)
- Ulkoasu:
- Nid. / PDF
- Sivumäärä:
- 365 s.