Asuminen on perusoikeus, jonka turvaamiseen myös Suomi on sitoutunut. Maaliskuussa 2026 julkaistu YouthWiki raportti Youth access to affordable and quality housing (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on vertaileva katsaus nuorten kohtuuhintaisesta ja laadukkaasta asumisesta Euroopassa. Kohtuuhintaisuus ja laatu ovat periaatteita, jotka nivoutuvat kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, minkä takia Euroopan maiden politiikkatoimia on relevanttia tarkastella ja vertailla kyseisistä näkökulmista.
Raportti nostaa esille nuorten asumisen tuen moninaiset käytännöt, sekä mahdolliset puutteet kyseisen perusoikeuden turvaamisessa. Tämä blogiteksti pyrkii avaamaan raportin taustoja ja kysyy, puhummeko vielä yhteistä kieltä nuorten kohtuuhintaisesta asumisesta?
Julkaisu Youth access to affordable to affordable and quality housing. A comparative analyses of national policies (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) pyrkii antamaan yleiskuvan nuorten kohtuuhintaisen ja laadukkaan asumisen tilasta Euroopassa. Vertailevaan analyysiin perustuva raportti kartoittaa miten nuorten asumista tuetaan 34:ssä Euroopan maassa.
Maakohtaisen tiedon keräämiseen osallistuivat YouthWiki -verkoston kirjeenvaihtajat. YouthWiki (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on 34 eurooppalaisen maan nuorisopolitiikan rakenteita, toimintaympäristöä ja käytäntöjä kuvaava online-tietokanta. Kaikille avoimen tietokannan tavoitteena on tukea Euroopan laajuista yhteistyötä sekä tietoon ja tutkimukseen pohjautuvaa päätöksentekoa. Nuorisotutkimusseuran YouthWiki -hanke vastaa Suomen osalta jatkuvasti päivittyvän tietokannan ylläpidosta.
EU:n rajallinen toimivalta asuntopolitiikassa
Raportti osoittaa, että nuorten asumisen tukimuodot vaihtelevat Euroopassa. Kuten Nuorisotutkimusseuran 7. huhtikuuta julkaistussa uutisessa (englanniksi) todetaan, raporttiin osallistuneiden maiden nykyisissä politiikkatoimissa on myös puutteita sen osalta, miten maahanmuuttajanuoret, asumisen haasteiden erot maaseudulla ja kaupungeissa, sekä nuorten näkemykset politiikkatoimien kehittämisessä otetaan huomioon.
Maakohtaiset erot ovat yhtäältä ymmärrettäviä. Asuntopolitiikka (sekä nuorisopolitiikka) kuuluvat Euroopan Unionin jäsenmaiden kansalliseen toimivaltaan. EU voi antaa ohjausta ja rahoitusta asuntopolitiikan kehittämiseen, mutta sillä ei ole suoraa toimivaltaa. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala on myös painottanut (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), että EU:n toimivalta asuntopolitiikan osalta on rajallinen.
Tammikuussa 2025 perustettu asuntokriisiä käsittelevä EU:n erityisvaliokunta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), ensimmäisen energia- ja asuntopolitiikasta vastaavan komissaarin nimittäminen, sekä viime vuoden lopussa julkaistu EU:n suunnitelma kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) osoittavat, että asuntopolitiikka on nousemassa uudella tavalla keskiöön Euroopassa (kts. myös Sutela, 2026, s. 97–99). Nykyinen energia- ja asuntokomissaari Dan Jørgensen on peräänkuuluttanut (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), että asuminen tulee tunnistaa perusoikeutena. Nuorten asumista koskeva raportti nivoutuu osaksi laajempia EU-tason politiikkatoimia, ja tarjoaa samalla mahdollisuuden ylläpitää keskustelua asuntopolitiikan keskeisistä periaatteista.
Laatu ja kohtuuhintaisuus nivoutuvat asumiseen perusoikeutena
Oikeus asuntoon on tunnistettu perusoikeutena, joka on kirjattu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklaan 25, Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS) artiklaan 11, sekä Euroopan Unionin sosiaalisten oikeuksien pilariin (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) kuuluviin periaatteisiin (periaate nro 19). Periaate numero 19 koskee erityisesti sosiaalista asumista sekä asunnottomille tarjottavaa oikeutta asumisapuun (kts. Asuntokriisi Euroopan unionissa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), 2026).
Suomi on politiikkatoimillaan tukenut oikeusperustaisen asuntopolitiikan edistämistä esimerkiksi soveltamalla alun perin Yhdysvalloissa kehitettyä Asunto ensin -periaatetta (Kettunen, 2013). Raportissa nostetaan puolestaan esille tällä hetkellä käynnissä oleva Ohjelma pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi 2030 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), jossa nuoret on nimetty yhdeksi kohderyhmäksi. Raportti tuo esille, että myös Asunto ensin -periaatetta on sovellettu erityisesti nuorten asumisen tukemiseen muun muassa Tanskassa (kts. s. 40).
Kohtuuhintainen ja laadukas asuminen kytkeytyvät niin ikään kansainvälisiin sopimuksiin. Kohtuuhintaisuuden periaate kumpuaa Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksen (TSS) yleiskommentista nro. 4 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). (kohta 8). Yleiskommentissa todetaan, että asumismenot eivät saa olla kohtuuttoman suuret tai haitata muiden perustarpeiden saavuttamista. Yleiskommentti sisältää myös tarkennuksia koskien asumisen sijaintia, saavutettavuutta ja asuinkelpoisuutta, jotka nivoutuvat tiiviisti kysymyksiin asumisen laadusta. Suomi on yksi TSS:n ratifioineista maista.
Nuoret ja huoli asunnon kohtuuhintaisuudesta
Raportissa todetaan, että Suomessa 20 prosenttia nuorista koki, että asumisen kohtuuhintaisuus on heidän suurin huolensa. Luku on hieman EU:n keskiarvon alapuolella (vrt. 23 prosenttia), ja osoittaa että joka viides suomalainen nuori pitää kohtuuhintaista asumista keskeisenä huolenaiheena. Raportin tuloksia on mahdollista verrata aiempaan kansalliseen ja kansainväliseen tutkimustietoon. Ympäristöministeriön kyselytutkimuksen Nuorten asuminen 2025 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) mukaan neljä viidestä on tyytyväisiä asumiseensa, mutta 37 prosenttia arvioi samalla, että tulot riittävät asumismenoihin huonosti. Varken Asunnottomat 2025 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) raportti on tuonut esiin, että prosentuaalisesti alle 25-vuotiaiden asunnottomuus on kasvanut Suomessa eniten. Neljäsosa nuorista arvioi Nuorten Asuminen raportissa, että asumiskustannusten kuormittavuuteen on vaikuttanut sosiaaliturvaan tehdyt muutokset.
Kohtuuhintaisen asumisen haasteet ovat keskittyneet Suomessa vuokrasektorille, mikä vastaa tilannetta myös muissa Euroopan maissa (Sutela, 2026, s. 67; kts. myös Hick et al., 2024). Suomessa nuorten yleisin asumismuoto on vuokra-asuminen, ja jopa 81 prosenttia nuorista asuu vuokralla. Vuonna 2022 julkaistu OECD raportti Ei kotia nuorille? (No Home for The Young? Stylised Facts and Policy Challenges) (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) toteaa että Suomi kuuluu yhdessä Irlannin ja Kreikan kanssa maihin, joissa 20–29-vuotiaat asuvat todennäköisemmin vuokralla suhteessa muuhun väestöön. Nuorten asunnottomuutta tarkastelevat tutkimukset ovat nostaneet esille nuorten asumisen haasteiden kauaskantoiset vaikutukset. Mayockin (2023) Irlantiin sijoittuvassa tutkimuksessa on perehdytty siihen, miten asunnottomuus vaikuttaa esimerkiksi nuorten identiteettien muovautumiseen sekä ontologisen turvallisuuden kokemuksiin ja rakentumiseen. Pitkittäistutkimuksen haastattelut osoittavat, että asunnon saaminen muutti nuorten identiteettiä ja lisäsi itseluottamusta sekä kokemusta toimijuudesta. Nämä lähtökohdat ovat olleet pohjana myös Suomen Asunto ensin -politiikassa. Toisaalta kohtuuhintaisuuden käsitettä ja periaatetta, jonka merkitystä myös YouthWiki raportti korostaa, on kritisoitu Suomen tieteellisessä keskustelussa sen epämääräisyydestä (kts. Sutela, 2026).
Kohtuuhintaisuuden monitulkintaisuus
Elina Sutelan 6. kesäkuuta julkaistu väitöskirjatutkimus The Vexed question of urban housing affordability: Definitions, measurement and policy in Finland kritisoi “kohtuuhintaisuuden” käsitettä sen epämääräisyydestä ja monitulkintaisuudesta. Väitöksessä eritellään kolme keskeistä lähestymistapaa kohtuuhintaisuuteen, ja argumentoidaan että normatiivinen lähestymistapa olisi kohtuuhintaisuuden määrittelemiseen ja mittaamiseen paras, sillä se auttaa tarkastelemaan asumista osana köyhyyttä sekä laajempaa hyvinvointivaltiota. Kyseisessä lähestymistavassa kohtuuhintaisuutta tarkastellaan usein tulojen ja kulujen jakautumisen näkökulmasta. Myös EU tason mittarit, kuten EU-SILC mittaavat kohtuuhintaisuutta tästä näkökulmasta. Asumiskulujen määritellään muodostuvan kuormittavaksi, mikäli ne kattavat yli 40 prosenttia henkilön tuloista. (Sutela, 2026, ss. 8, 41.) Sutelan mukaan Suomessa ei myöskään tunnisteta asumisen kohtuuhintaisuutta riittävässä määrin perustarpeena (Sutela, 2026, ss. 5, 89–94).
Kohtuuhintaisen asumisen sekä kohtuuhintaisuuden määrittelemisen haasteet ja moniulotteisuus eivät ole uusia havaintoja, kuten myös Ympäristöministeriön vuonna 2020 julkaisemassa selvityksessä Asuntopolitiikka Euroopassa – Mitä voimme oppia? (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) tuodaan esille. Selvityksessä todetaan, että asumisen kohtuuhintaisuuteen ja sen tarkasteluun käytettäviä mittareita tulee tutkia Suomessa tarkemmin (ss. 9, 49). Asunnottomuus on Suomessa tällä hetkellä verrattain matalalla tasolla. Vuoden 2025 Asunnottomat raportin mukaan yksinelävistä asunnottomista 17 prosenttia oli alle 25-vuotiaita. On kuitenkin mahdollista kysyä, vaikeuttaako kohtuuhintaisuuden määrittelemättömyys itsessään kykyä käydä keskustelua nuorten asumisen tukemisesta Suomessa ja kansainvälisesti? EU:n parhaillaan valmistelema kohtuullista asumista koskeva Affordable Housing Act (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) viittaa nimensä perusteella siihen, että käsite tulee olemaan keskeinen osa EU:n ajamaa asuntopolitiikkaa myös jatkossa.
Kirjoittaja
Solja Kumpula