Maahanmuuttajataustaiset nuoret hallitusohjelmassa: niukasti välittömiä, runsaasti välillisiä seurauksia

Kirjoitukseni tarkoituksena on arvioida pääministeri Juha Sipilän hallituksen ”strategisen ohjelman” maahanmuuttajataustaisiin nuoriin kohdistuvia vaikutuksia. Tarkoitan maahanmuuttajataustaisilla nuorilla noin 12–25-vuotiaita Suomessa asuvia ihmisiä, jotka ovat itse, tai joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Kyse on heterogeenisestä joukosta sekä ensimmäisen että toisen polven nuoria.

Välillisiä seurauksia…

Hallitusohjelma rakentuu yhteensä 12 luvusta, jotka eivät ole yhteismitallisia. Osassa luvuista keskitytään selkeästi rajattuihin teema-alueisiin, kuten koulutukseen, maahanmuuttoon tai biotalouteen. Osa luvuista kuvaa puolestaan koko ohjelman läpileikkaavia ajatuksia, kuten kilpailukykyä, yrittäjyyttä ja ”digitalisaatiota”. Näitä teemoja koskevat erilliset luvut ikään kuin alleviivaavat sisältöjen ideologista keskeisyyttä hallituspolitiikassa.

Vähemmistökysymykset jäävät hallitusohjelmassa vähälle huomiolle. Aiheeni kannalta erityisen huomionarvoista on, että maahanmuuttopoliittisen osion ulkopuolella etnisyyden tai monikulttuurisuuden kysymyksiä ei käsitellä lainkaan. Merkittävänä valintana voidaan pitää myös sitä, että muutkin vähemmistökysymykset, vammaisuutta lukuun ottamatta, ovat jääneet vaille mainintoja.

Vaikka hallitusohjelma vaikenee maahanmuuttajataustaisista nuorista, sillä on runsaasti heihin kohdistuvia välillisiä seurauksia.  Herääkin kysymys, pystytäänkö hallituspolitiikassa huomioimaan maahanmuuttajataustaisia nuoria koskevia erityiskysymyksiä. Seuraavaksi nostankin pohdittavaksi viisi esimerkkiä mahdollisista välillisistä vaikutuksista koulutuksen, palvelujen ja toimeentulon alueella.

1. Koulutus

Ensimmäinen esimerkkini koskee koulutusta. Hallitusohjelman koulutuspolitiikan ”kärkihankkeet” liittyvät uuden kehittämiseen ”oppimisympäristöjen digitalisoinnin”, ”uuden pedagogiikan”, liikunnan ja kielivalikoiman uusimisen muodoissa. Kun samaan aikaan tiedämme, että koulutukseen investoituja varoja karsitaan rajusti, on vaarana itse peruspalvelun (opetus, ohjaus ja muut tukipalvelut) rapautuminen. Esimerkiksi PISA-aineistojen mukaan suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus on ollut sen tasalaatuisuus – saman palvelun on saanut asuinpaikasta ja perhetaustoista riippumatta (esim. Nissinen 2015). Koulutuksellisen tasa-arvon säilyttäminen olisi suotavaa monien maahanmuuttajataustaisten nuorten lisäksi myös vuokratalovaltaisten asuinalueiden sekä syrjäseutujen nuorten näkökulmasta.

Hallituksen koulutuslinjausten yhteydessä todetaan, että tavoitteena on kaventaa oppimistuloksissa syntyneitä eroja (s. 17). On vaikea nähdä, miten hallituksen kärkihankkeet edistävät tämän vahvasti maahanmuuttajataustaisiin nuoriin liittyvän tavoitteen toteutumista. Vaikeneminen maahanmuuttotematiikasta tarkoittaa samalla sitä, että hallitusohjelmassa ei tartuta varsinaisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella järjestettävien kotouttamiskoulutusten, valmistavien opintojen ja aikuisopiskelun maailmaan liittyviin ongelmakohtiin. Eritoten pääkaupunkiseudulla tämä koulutuskenttä on hankevetoinen, alati muuttuva ja opiskelijamääriin nähden niukasti resursoitu. (ks. Nieminen & Kivi­järvi ym. 2015.) Nykyisistä turvapaikanhakijoista merkittävä osa tulee aloittamaan opintonsa virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelta, joten tarttuminen tematiikkaan kuluvalla hallituskaudella olisi enemmän kuin suotavaa.

2. Digitalisaatio

Toinen esimerkki hallitusohjelman välillisistä seurauksista liittyy paljon puhuttuun ”digitalisaatioon” erityisesti julkisten palvelujen kehyksessä. Terminä digitalisaatio jää hallitusohjelmassa konkretisoimatta, mutta ymmärtääkseni sillä viitataan palvelujen verkkopohjaisuuteen. Sekä julkiset että yksityiset palvelut toimivat jo nyt varsin laajalti verkossa.

Kehityssuunta lienee vääjäämätön, mutta ei ongelmaton eteenkään Suomen ulkopuolella syntyneiden ihmisten näkökulmasta. Etäasiointi vaatii kasvokkaista viestintää enemmän sanallisen viestinnän taitoja, kun ruumiinkieli ei ole käytössä. ”Tehokas” verkkoasiointi saattaa muuttua tehottomaksi, kun monimutkaiset asiat jäävät epäselviksi. Asioita voidaan joutua selvittämään moneen kertaan – usein lopulta kasvokkaisissa tapaamisissa.

Lisäksi viranomaisasiointi vaatii verkkotunnistautumista, mikä ei tällä hetkellä ole mahdollista ilman Suomessa hyväksyttyjä henkilöpapereita. Vaarana on, että julkiset palvelut loittonevat kokonaan joidenkin maahanmuuttajataustaisten nuorten ulottumattomiin. (Nieminen & Kivijärvi 2015.)

3. Rakenneuudistukset

Kolmas esimerkki koskee hallituksen linjauksia rakenneuudistuksista ja erityisesti kuntien kustannusten karsimista. Nuoret, myös maahanmuuttajataustaiset nuoret, kiinnittyvät usein alueisiin ja hyödyntävät ahkerasti kunnallisia palveluja.

Hallitus kuitenkin linjaa, että tulevaisuuden kunta ei ole palveluiden tuottaja, vaan alueen elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjä. Nämä ovat tärkeitä päämääriä, mutta kun samaan aikaan karsitaan kuntien tehtäviä, on aiheellista kysyä, miten käy (ennaltaehkäiseville) palveluille, joita nuoret ja erityisesti maahanmuuttajataustaiset nuoret käyttävät. Historia on osoittanut, että monille maahanmuuttajataustaisille nuorille hyödylliset nuorisopalvelut ja esimerkiksi maahanmuuttajille suunnatut neuvontapisteet ovat ensimmäisinä jonossa, kun leikkauslistoja laaditaan.

4. Kokeiluja ja liikkuvia hallintorajoja

Edellisistä esimerkeistä huolimatta hallitusohjelmalla voi olla myös myönteisiä vaikutuksia maahanmuuttajataustaisten nuorten näkökulmasta. Neljänneksi voikin nostaa esille ohjelmassa lyhyesti mainitun perustulokokeilun sekä läpileikkaavampana teemana hallintokuntarajojen madaltamisen.  Yksinkertaistaessaan suomalaista sosiaalietuusjärjestelmää perustulomalli voisi olla erityisen hyödyllinen monille maahanmuuttajataustaisille nuorille. Joillekin heistä TE-toimistojen, sosiaalitoimen, Kelan ja oleskelulupa-asioiden pyörteisiin joutuminen on erityisen kuluttavaa, eikä järjestelmän kokonaisuus avaudu helposti. Perustulomalli yhdessä vahvojen ohjauspalveluiden kanssa vapauttaisi monen maahanmuuttajataustaisen nuoren energiaa sosiaalis­ten suhteiden vaalimiseen sekä opintojen ja työllistymisen edistämiseen.

Tällä erää monet julkiset palvelut tarjoavat lähinnä neuvontapalveluita yksittäisiin tarpeisiin (esim. työnhaku, tukien hakeminen ja asunnonhaku). Neuvonnan lisäksi on järkevää taata mahdollisuus myös kokonaisvaltaiseen, yksilölliseen ja tarvittaessa pitkäkestoiseen ohjaukseen. Varsinkin hiljattain maahan muuttaneille nuorille tämänkaltainen yhdestä paikasta saatava ohjaus olisi sekä hyödyllistä yksilön näkökulmasta, että yhteiskunnalle kustannustehokasta. Pelkkä rahan antaminen ja kevyt, mahdollisesti verkkovälitteinen neuvonta ei aina riitä.

5. Yrittäjyys

Viides esimerkkini koskee yrittäjyyttä. Hallitusohjelmassa korostetaan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantamista. Onnistuessaan käytännön politiikalla voi olla myönteisiä seurauksia maahanmuuttajataustaisille nuorille aikuisille. Maahanmuuttajaväestössä yrittäjyys ja erityisesti pienyrittäjyys on verrattain yleistä. Yrittäjyyteen sysää yhtäältä vaikeus työllistyä muilla tavoin (kovat kielitaitovaatimukset, verkostojen puute ja syrjintä), mutta myös kunnianhimo (ks. Wrede & Nordberg ym. 2010). Olipa syy yrittäjäksi ryhtymiseen mikä tahansa, sen helpottaminen on monien maahanmuuttajataustaisten nuorten etu.

Välittömiä seurauksia…

Kun hallitusohjelmassa kirjoitetaan maa­­hanmuutosta, valjastetaan käyttöön varsin kielteisiä mielikuvia. Erityisesti Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevan maahanmuuton kuvaus sisältää jopa demonisoivia elementtejä. Jo alkajaisiksi puhutaan palauttamisista, väärinkäytöksistä, terrorismista, törkeisiin rikoksiin syyllistymisestä, rikoksen uusijoista, yleiselle järjestykselle vaarallisista henkilöistä ja toiseen kertaan palauttamisista (s. 38).

Tämänkaltainen mediastakin tuttu puhetapa näkyy monien maahanmuuttajataustaisten nuorten arjessa ulkopuolisuuden kokemuksina ja vaikeuk­sina kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan (esim. Harinen ym. 2003). On oireellista, jos hyvin pientä osajoukkoa koskevat kielteiset kuvaukset nostetaan kymmeniätuhansia ihmisiä määritteleväksi kärkiteemaksi niinkin korkean tason julkisessa asiakirjassa kuin hallitusohjelmassa.

Kuitenkin jo seuraavilla riveillä kansainvälisyys ja erityisesti työperäinen maahanmuutto nähdään myönteisenä. Kansainvälisyys viittaa hallitusohjelmassa johonkin nyt Suomen ulkopuolella olevaan, mutta tänne mahdollisesti saapuvaan osaamiseen ja edistykseen. Monien Suomessa asuvien maahanmuuttajataustaisten nuorten näkökulmasta heidän ylikansalliset kykynsä ja osaamisensa olisi tärkeä tunnistaa. Suomen rajojen sisällä on paljon piiloon jäänyttä ”kansainvälisyyttä”.

Maahanmuuttoa käsittelevän osion ja hallitusohjelman viimeisessä virkkeessä mainitaan maahanmuuttajanuoret ensimmäisen kerran. Virkkeessä todetaan, että ”maahanmuuttajanuorten erityinen syrjäytymisriski tunnistetaan” (s. 38). Lukija jää väistämättä epäilemään väitettä, kun mitään konkreettista asiaan liittyen ei ole esitetty. Nähtäväksi tietenkin jää, mitä käytännön hallituspolitiikka tuo tullessaan.

Tietoperustaisen politiikan aika on nyt

Hallitusohjelmassa toistetaan julkisuudessakin taajaan esitetty tarve tieto­perustaiselle politiikalle. Tavoitteeksi asetetaan ”tietoon perustuva johtaminen ja päätöksenteko” (s. 26 ja 27). Maahanmuuttajataustaisia nuoria koskeva tietoperusta voisi kuitenkin näkyä ohjelmassa nykyistä vankemmin.

On selvää, että nykyisessä tilanteessa hallitukseen kohdistuu suuria odotuksia sekä kotouttamis- että monikulttuurisuuspolitiikan näkökulmista. Samaan aikaan Suomessa on mittavaa asiantuntemusta ja kumuloitunutta tieteellistä tietoa maahanmuuttajataustaisten nuorten elinolosuhteista, koulutuspoluista ja Suomeen asettumisen kitkoista. Toivottavaa olisi, että istuva hallitus ottaisi tarjolla olevan tiedon vastaan.

Monet tutkimuslaitokset ja vakiintuneet tiedonkeruuapparaatit (esim. Kouluterveyskysely ja Nuorisobarometri) tuottavat jatkuvasti tietoa maahanmuuttajataustaisista nuorista suomalaisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan hiljattain työ- ja elinkeinoministeriön alle perustettu kotouttamisen osaamiskeskus kerää tietoa ja muovaa sitä päätöksenteossa käytettävään muotoon.

Olemassa oleva tutkimustieto viittaa yhteiskunnallisen eriarvoistumiskehityksen voimistumiseen. Valtaosa nuorista voi yhä paremmin huono-osaisuuden kasautuessa pienelle joukolle. Maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat yliedustettuna huono-osaisten joukoissa. Koulutus- ja palvelujärjestelmää sekä rakenteellisia uudistuksia koskevalla politiikalla voidaan joko muuttaa tätä kehityskulkua tai antaa sille lisää vauhtia. ”Vaikeista päätöksistä” paljon puhuva hallitus kantaa suurta vastuuta.

Kirjallisuutta

Harinen, Päivi (toim. 2003) Kamppailua jäsenyyksistä. Etnisyys, kulttuuri ja kansalaisuus nuorten arjessa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Nieminen, Harri & Kivijärvi, Antti (toim. 2015) Kiertoteitä – maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä. Helsinki: Into kustannus.

Nissinen, Kari (2015) Ovatko Suomen koulut eriytymässä? Teoksessa Jouni Välijärvi & Pekka Kupari (toim.) Millä eväillä uuteen nousuun. PISA 2012 tutkimustuloksia. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Wrede, Sirpa & Nordberg, Camilla (toim. 2010) Vieraita työssä. Työelämän etnistyvä eri­arvoisuus. Helsinki: Gaudeamus.

Kuva: Suomen Pakolaisavun Kurvi-projekti, kuvaaja Iina Helldan.

Kirjoittaja

Antti Kivijärvi

YTT, tutkija

Nuorisotutkimusverkosto

Kivijärvi on keskittynyt tutkimuksissaan etnisyyden, maahanmuuton, vapaa-ajan ja marginalisaation kysymyksiin.

KUVA: Suomen Pakolaisavun Kurvi-projekti, kuvaaja Iina Helldan