Kun tarkastelee Sipilän hallituksen ohjelmaa sateenkaarinuorten ja sateenkaariperheissä elävien nuorten näkökulmasta, ensimmäinen ajatus on epäuskoinen hämmästys. Koko ohjelmassa ei mainita käytännössä mitään sukupuolesta, seksuaalisuudesta, vähemmistöistä eikä yhdenvertaisuudesta.
Hallitusohjelmalla voi kuitenkin olla merkittäviä vaikutuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten ja sateenkaariperheiden nuorten hyvinvointiin. Sateenkaarinuoret kokevat arjessaan näkymättömyyttä, normatiivisten käytäntöjen ulossulkevaa vaikutusta sekä suoraa syrjintää. He kaipaavat vertaisten tukea ja aikuisia, joille he voivat olla kokonaisina näkyviä (Taavetti 2015). Sateenkaariperheiden nuoret saattavat kärsiä siitä, että heidän perhettään ei huomioida perheenä muiden joukossa, ja he voivat pelätä tai kokea syrjintää perhemuotonsa vuoksi.
On tärkeää, että hallitus huomioi huolto- ja tapaamislainsäädäntöä uudistaessaan sateenkaariperheet ja muut perheet, joissa tosiasiallisia vanhempia on enemmän kuin kaksi.
Sinänsä hallitusohjelman painotukset yksilöllisyydestä, yhteisöllisyydestä ja uusien toimintatapojen löytämisestä osuvat hyvin sateenkaarinuorten ja sateenkaariperheiden nuorten tarpeisiin. Painotukset eivät kuitenkaan välttämättä toteudu näiden nuorten osalta, mikäli hallituksen politiikkaa eivät ohjaa yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuslähtöisyyden ajatukset. Ohjelman vaikutukset yhdenvertaisuuteen riippuvat lisäksi siitä, millaisia rahoituspäätöksiä hallitus tekee.
Käsittelemme sateenkaariperheiden nuorten ja sateenkaarinuorten asemaa niiden linjausten osalta, joita ohjelmassa on tehty perhepolitiikasta, koulusta, yhteiskunnan palveluista ja nuorten ihmisoikeuksista erityisesti hallitusohjelman sivuilla 17–22.
Perheet ja perheiden tuki
Heti hallitusohjelman alussa määritellään, että tulevaisuuden Suomessa vahvistetaan ihmisten vastuuta itsestään ja perheestään. Tämä tavoite kuulostaa kauniilta, mutta niille sateenkaarinuorille, joille oma perhe ei ole turvallinen paikka, perheen vastuun korostaminen lisää turvattomuutta. Lisäksi kaikilla perheillä ei ole riittävää yhteiskunnan tukea perheen sisäisten vaikeuksien selvittämiseen.
Hallitusohjelman perheiden palveluita koskeva luku määrittää, että lähtökohtana on perheiden monimuotoisuus. Toisaalta samassa kappaleessa todetaan, että erotilanteessa vahvistetaan lapsen oikeutta isään ja äitiin. Onko niin, että Sipilän hallituksen Suomessa perheet ovat vain sellaisia, joissa on isä ja äiti? Ohjelma korostaa myös perheille tarjottavan tuen asiakaslähtöisyyttä. Jos perhe määritellään kapeasti ja hetero- ja sukupuolinormatiivisesti, monien perheiden osalta asiakaslähtöisyyden mahdollisuudet heikkenevät.
Hallituksen ohjelmaan kuuluu uudistaa lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslainsäädäntöä, mikä on hyvä asia. Merkittävässä osassa sateenkaariperheistä useampi kuin kaksi henkilöä jakaa lapsen vanhemmuuden. Lapsen etu kiistatta vaatii lapsen oikeutta ylläpitää suhdetta kaikkiin tosiasiallisiin vanhempiin myös erotilanteissa. Sateenkaariperheiden nuorten yhdenvertaisuuden näkökulmasta on tärkeää, että hallitus huomioi huolto- ja tapaamislainsäädäntöä uudistaessaan sateenkaariperheet ja muut perheet, joissa tosiasiallisia vanhempia on enemmän kuin kaksi.
Koulu ja turvallisuus
Koulutuksen osalta hallitusohjelma ei käsittele lainkaan monien sateenkaarinuorten koulussa kokemia ongelmia, kuten normatiivisuutta, näkymättömyyttä ja turvattomuutta. Hallitus on aikeissa tehdä arvion Suomen sisäisestä turvallisuudesta vuonna 2016, mutta vaikuttaa siltä, ettei se kata syrjintää, viharikoksia tai muita vähemmistöjen kokemia turvattomuuden aiheita.
Koulun osalta ohjelmassa todetaan, että kiusaamiseen puuttumisesta on tarkoitus tehdä velvoittavaa, mikä on hyvä asia. Selvä enemmistö suomalaisista sateenkaarinuorista on kokenut koulussa kiusaamista, mutta se on usein erityisen näkymätöntä ja siihen on vaikea puuttua (Alanko 2014, 27–28; Taavetti 2015, 94–98). Koulukiusaamisen moninaiset muodot sekä vähemmistöihin kuuluvien nuorten kohtaama syrjintä tulee huomioida, kun käsitellään kiusaamiseen puuttumisen velvoittavuutta.
Hallituksen kärkihankkeena on ”panostaa kouluviihtyvyyteen ja nostaa lasten ja nuorten henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tasoa”. Ohjelmassa tätä kuitenkin käsitellään ainoastaan pedagogiikan, digitalisaation ja liikunnan lisääminen kannalta. Jotta sateenkaarinuorten ja sateenkaariperheiden nuorten hyvinvointi koulussa lisääntyisi, tulisi opetuksessa ja muissa koulun käytännöissä huomioida seksuaalisuuden, sukupuolen sekä perheiden monimuotoisuus. Syrjinnän pelko ja syrjintä heikentävät tutkitusti hyvinvointia (katsaus: Aarnio, 2014).
Yhdenvertaiset palvelut
Tutkimuksissa on havaittu, että sateenkaarinuorilla on muita nuoria enemmän mielenterveysongelmia (Alanko 2014, 37–39). Tästä näkökulmasta ohjelmassa mainittu panostus mielenterveyspalveluihin, joka koskee sekä nuorisotakuuta että terveyspalveluita, on erittäin tervetullut ja lisää yhdenvertaisuutta. Samoin on hyvä, että palveluissa on tarkoitus painottaa varhaista tukea, jolloin ongelmat eivät pääse kasvamaan ja kumuloitumaan. Tosin jo ympäröivän yhteisön kielteisiin asenteisiin ja syrjiviin rakenteisiin puuttumisella voitaisiin ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia (katsaus: Aarnio 2014).
On hyvä, että hallitus toivoo yhteistyötä järjestöjen kanssa ja haluaa vahvistaa kokemusasiantuntemuksen käyttöä ja ihmisten omien valintojen tekemistä (s. 20–21). Kolmannen sektorin resurssit eivät kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan valtionhallinnon toimintaohjelma seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Sateenkaariperheiden nuorten ja sateenkaarinuorten hyvinvoinnin takaaminen vaatii, että valtionhallinto ottaa itse vastuun kokonaisvaltaisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöpolitiikan luomisesta, toteuttamisesta ja riittävästä rahoituksesta. Vain siten voidaan varmistaa, että yhdenvertaisuus toteutuu kaikissa palveluissa.
Nuorten ihmisoikeudet globaalissa Suomessa
Etenkin hallituksen alkukauden aikana keskusteltiin laajasti sääntelyn purkamisesta. Erityistä huomiota tältä osin ansaitsee hallituksen suunnitelma vähentää kuntien tehtäviä poistamalla tiettyjen lakien velvoittavuus. Näiden lakien joukossa on juuri valmistumassa oleva nuorisolaki. Lakiluonnoksessa on selvästi lisätty velvollisuutta vastata palveluiden yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaikutuksista. Jos lakien velvoittavuus vähenee, hyvät kirjaukset uhkaavat jäädä tyhjiksi sanoiksi. Vuoden 2015 alusta astui voimaan uusi yhdenvertaisuuslaki, joka paransi aiempaan lakiin verrattuna merkittävästi syrjintäsuojaa ja joka edellyttää esimerkiksi kouluilta yhdenvertaisuussuunnittelua. Hallitusohjelma ei mainitse yhdenvertaisuuslakia lainkaan, vaikka sen täytäntöönpano edellyttää koulutusta ja resursseja lain valvontaan.
Ihmisoikeusnäkökulma on hallitusohjelmassa esillä yhteiskunnan palveluiden osalta, joita halutaan muuttaa ihmisoikeuksien toteutumista ja omien valintojen tekemistä tukeviksi (s. 20). Se, mitä tämä tarkoittaa, jää vielä arvailujen varaan. Nykyinen translaki sisältää vaatimuksen transsukupuolisten ihmisten lisääntymiskyvyttömyydestä ja naimattomuudesta. Tämä on räikeä ihmisoikeusloukkaus, joka koskee transnuoria ja transvanhemman perheessä eläviä nuoria. Jäämme toivomaan, että ”yksilöiden omien valintojen tukeminen” sisältää kaikkien täysikäisten ihmisten mahdollisuuden lisääntyä, avioitua ja määrätä itse omasta sukupuolestaan.
Ihmisoikeudet nostetaan esille myös käsiteltäessä Suomen ulkopolitiikkaa (s. 34): tällöin ihmisoikeusongelmat paikallistuvat Suomen ja EU:n ulkopuolelle, ”muiden ongelmiksi”. Sinänsä ihmisoikeuspainotus, joka on Suomen ulkopolitiikassa sisältänyt jo joidenkin vuosien ajan myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien ajamisen, on ulko- ja kehityspolitiikan luonteva lähtökohta. Viimeistään viime syksynä Euroopan pakolaistilanteen muututtua on tullut selväksi, etteivät ”muiden ongelmiksi” sijoitetut ihmisoikeuskysymykset mitenkään pysy Suomen ulkopuolella. Maahanmuuttajataustaisilla sateenkaarinuorilla saattaa olla suuri riski joutua moniperustaisen syrjinnän kohteeksi, sillä heillä on usein heikko tuki omilta yhteisöiltään. Hallitusohjelmassa ei kuitenkaan näy, että tämän tyyppisiin ihmisoikeuskysymyksiin olisi tarkoitus tarttua Suomessa – ei maahanmuuttajien tai muidenkaan nuorten osalta.
Kirjoittajat
Kia Aarnio
PsT, toimii tutkijana Sateenkaariperheet ry:ssä opetus-ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa ”Sateenkaariperheiden lasten hyvinvointi”
Riikka Taavetti
VTM, FM, on työskennellyt Hyvinvoiva sateenkaarinuori -hankkeen tutkijana. Nuorisotutkimusseuran ja Setan tutkimushankkeen rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö. Tällä hetkellä Taavetti työsketelee väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston LivingMemories-tutkimushankkeessa.
KUVA: Katja Tiilikka
Lähteet
Aarnio, Kia (2014) Sateenkaariperheiden lasten vahvuudet ja haavoittuvuudet. Kirjallisuuskatsaus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen työpaperi, 6.
Alanko, Katarina (2014) Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto & Seta.
http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/hallitusohjelma (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Viitattu 25.1.2016.)
Taavetti, Riikka (2015) ”Olis siistiä, jos ei tarttis määritellä…” Kuriton ja tavallinen sateenkaarinuoruus. Helsinki: Nuorisotutkimusseura /Nuorisotutkimusverkosto & Seta.