Verkkoympäristöjen jatkuva monimuotoistuminen ja laajeneminen on yksi nuorten hyvinvointiin vaikuttavista megatrendeistä (VicHealth & CSIRO 2015). Yhtäältä verkkoympäristö ja sosiaalinen media avaavat mahdollisuuksia yhteydenpitoon, itsensä kehittämiseen ja identiteetin rakentamiseen. Toisaalta ne haastavat yksityisyyden rajoja ja toimivat väylinä kiusaamiselle, häirinnälle ja muulle tunkeilulle. Kumpikin ulottuvuus on olennainen myös nuorten kanssa toimivien ammattilaisten työssä, jossa halutaan tavoittaa nuoria verkkoympäristöissä. Tässä tekstissä erityishuomio on siinä, miten hyödyntää aktiivisesti digitaalisia alustoja ja kanavia nuorten hyvinvoinnin edistämisessä, ongelmien ehkäisyssä ja varhaisessa puuttumisessa.
Digitaalisuus on jo pitkään ollut teema, johon ladataan suuria odotuksia monella sektorilla, myös palvelujen kehittämisessä. Hallituksen linjaamissa kärkihankkeissa TE-, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä koko julkista sektoria on tarkoitus kehittää digitalisoinnin kautta sekä asiakaslähtöisemmäksi että tuottavammaksi1. Tosin puheet ”digiloikista” eivät herätä mielikuvia vain edistyksestä, vaan myös mahdollisesta vauhtisokeudesta ja siitä, että hitaimmat saattavat jäädä loikkijoiden jalkoihin. Jos digitalisoinnin taustalla on asiakaslähtöisyyden parantaminen, se ei saisi tarkoittaa sitä, että ihmiset ajetaan (vastahakoisesti) hakemaan palveluja virtuaaliympäristöistä kasvokkaisen palvelun kustannuksella. (Aaltonen 2015.)
Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen – PROMEQ -konsortiohanke
Nuorisotutkimusseura on mukana professori Marja Vaaraman (Itä-Suomen yliopisto) johtamassa tutkimuskonsortiossa ”Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen – PROMEQ”, joka on osa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ohjelmaa ”Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat” (2016–2019). Nuorisotutkimusseuran osahankkeessa keskitytään työn ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin, jotka rekrytoidaan yhteistyökumppaneiden, Kouvolan ja Vantaan nuorisotoimien kautta. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat nuorten aikuisten palvelupolut sekä sosiaalisen median mahdollisuudet nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Osahanketta johtaa erikoistutkija, dosentti Sanna Aaltonen ja hänen kanssaan tutkijana toimii YTT Antti Kivijärvi.
Nuorisolähtöisessä toiminnassa on pyritty seuraamaan nuoria ja tapaamaan heitä tutunoloisissa ympäristöissä, oli se sitten kauppakeskus, nuorisotalo tai Ohjaamo, Habbo Hotelli, verkkonuorisotalo Netari tai opintopoluissa neuvova Suunta-palvelu (ks. myös Gretschel & Junttila-Vitikka 2014). Vaikka painopiste nuorisotyössä on edelleen kasvokkaisissa kohtaamisissa, digitaaliseen työhön panostetaan yhä enemmän. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen yhteydessä toimivan Verken tavoitteena on edistää digitaalista nuorisotyötä ja teknologian hyödyntämistä tavoilla, jotka vahvistavat nuorten hyvinvointia, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Verkessä tiivistyy alan asiantuntemus ja uusia innovaatioita ja konsepteja etsitään myös avointen SomeJamien avulla2. Erilaisia nuorten auttavia chat-palveluja on ollut toiminnassa jo kymmenisen vuotta ja valikoima täydentyy vuoden 2017 alussa Sekasin-chatilla, jota kokeiltiin keväällä suurella menestyksellä3. Euroopan tasolla Suomi näyttäytyykin maana, jossa digitaalisuus on vahvasti läsnä nuorten kanssa tehtävässä työssä. Vierailukäynti Australiassa ja tutustuminen täkäläiseen digipohjaiseen työhön teki näkyväksi Suomen vahvuuksia, mutta myös Australian hyviä käytäntöjä ja halukkuutta investoida alan tutkimus- ja kehittämistyöhön.
Jos digitalisoinnin taustalla on asiakaslähtöisyyden parantaminen, se ei saisi tarkoittaa sitä, että ihmiset ajetaan (vastahakoisesti) hakemaan palveluja virtuaaliympäristöistä kasvokkaisen palvelun kustannuksella.
Australiassa laaja digitaalinen kirjo
Australia on yksi edelläkävijöistä nuorten hyvinvoinnin tukemisessa digitaalisen teknologian avulla. Yksi suunnannäyttäjistä on vuodesta 1996 toiminut kansallinen järjestö ReachOut, joka ensimmäisenä maailmassa keskittyi ainoastaan verkkopohjaisen 12–25-vuotiaiden nuorten mielenterveystyön tekemiseen. ReachOut tarjoaa sivuillaan tutkittua tietoa, suosituksia mielenterveyttä edistävistä sovelluksista, chat-yhteyden ammattilaisiin sekä vertaistukea keskustelufoorumeilla. Säätiön toiminnan johtoajatuksena on oman avun ja avunhakemisen tukeminen ja kotisivuilla esitellään näkyvästi NextStep-kysely, jonka avulla voi kartoittaa omaa tilannettaan ja löytää avun lähteille. Vaikka järjestö esittäytyy mielenterveyden ammattilaisena, sen tietopaketit ja palvelut tarjoavat vastauksia nuoria mietityttäviin asioihin kattavasti. Kotisivujen etusivulta voi valita kuudesta elämänalueesta suoria kysymyksiä kuten ”How to have sex for the first time – Get the facts” ja kysymystä klikkaamalla aukeaa tietosivusto, johon voi lisätä oman avokommenttinsa sekä äänestää siitä, oliko sivu hyödyllinen vai ei.
Toinen nuorten mielenterveyttä tukeva säätiö, vuonna 2006 perustettu headspace, palvelee australialaisia 12–25-vuotiaita tarjoamalla tietoa ja apua sekä paikallisissa keskuksissaan että verkossa. Suurimmissa kaupungeissa sijaitsevat paikalliskeskukset toimivat suomalaisten Ohjaamojen tavoin, sillä niihin on kerätty eri alojen asiantuntemusta saman katon alle. Headspacen rinnalla palveluihin kuuluu verkossa toimiva eheadspace-kokonaisuus, joka tarjoaa kuukausittaisia ryhmäkeskusteluja verkossa sekä mahdollisuuksia keskustella kaksin mielenterveysalan ammattilaisten kanssa chatissa tai puhelimitse. Näissä kohtaamisissa työntekijät tekevät ehdotuksia myös kasvokkaisista tapaamisista, mikä kertoo online- ja offlinetyön yhteenkietoutumisesta. Eheadspace- ja headspace-palvelujen asiakkaiden vertailun perusteella verkkoasiointia käyttävien joukossa on enemmän kohderyhmän yläikärajaa lähestyviä naisia ja heillä on enemmän varhaisia ahdistuneisuuden oireita kuin kasvokkaisia palveluja käyttävillä. Verkkoasiointi tavoittaa siis erityisen asiakasryhmän, joka saattaisi odottaa pitempään avun hakemista, jos kasvokkaiset palvelut olisivat ainoa vaihtoehto (Rickwood ym. 2016). Tämä havainto pätee epäilemättä myös Suomessa ja on tärkeää muistaa palvelujen suunnittelussa.
Kuva: Sanna Aaltonen.
Verkkoasiointi tavoittaa erityisen asiakasryhmän, joka saattaisi odottaa pitempään avun hakemista, jos kasvokkaiset palvelut olisivat ainoa vaihtoehto.
Digitaalista tukea tarjoaville tahoille edellä esitetyt esimerkit tukimuodoista lienevät tuttuja, sillä niitä sovelletaan osin myös Suomessa. Esimerkiksi Nuorten mielenterveystalo on toiminut muutaman vuoden HUSin tuottamana nettipalveluna ja myös näillä sivuilla voi testata ”mikä mua vaivaa ja mistä saan apua?”, kirjoittaa oman tarinansa tai lukea muiden tarinoita sekä antaa palautetta sivustosta. Sivujen ilme on raikas, mutta kuitenkin huomattavasti asiallisempi ja kirjallisempi kuin esimerkiksi ReachOut-järjestöllä, ja nuorella vierailijalla on oltava kärsivällisyyttä lukea pitkiä tekstejä. On toki arvokasta, että Suomessa nuorten mielenterveystyön edistäminen ei ole vain järjestöjen, vaan myös viranomaisten vastuulla, mutta voi kysyä, onko nuorilla aina kärsivällisyyttä olla asiallisten palvelujen asiallisia ja kärsivällisiä asiakkaita vai pitäisikö digitaalista kynnystä vielä madaltaa.
Tutkimus käytännön työn tukena
Kaikissa edellä mainituissa australialaisissa järjestöissä on omaa tutkimustoimintaa, mutta ne tekevät myös läheistä yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa. Pitkäjänteiseen yhteistyöhön tarjoutui harvinainen mahdollisuus, kun Australian liittohallitus investoi nuorten terveydenedistämisen kehittämiseen ja tutkimukseen rahoittamalla Young and Well Co-operative Research Centrerin perustamisen. Kyseessä oli useiden yliopistojen tutkijoita, järjestöjä ja virkamiehiä yhdistänyt tutkimuskeskus, joka keskittyi vuosina 2011–2016 tarkastelemaan, millainen merkitys teknologialla on nuorten elämässä ja miten teknologian avulla voidaan parantaa nuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia. Vaikka keskus ei saanut viisivuotisen toimintakautensa jälkeen jatkorahoitusta, investointi oli merkittävä ja edustaa sellaista ymmärrystä hyvinvoinnin edistämisen monikenttäisyydestä, jota soisi olevan rahoittajilla myös Suomessa.
Yhteistyön antina syntyi muun muassa ReachOutin kotisivuille hyvinvointia tukevia sovelluksia suositteleva Toolbox-sivusto. Sivustolla aukeaa ensin kysely, jossa vierailija valitsee korkeintaan kolme tärkeäksi kokemaansa elämänaluetta. Seuraavassa osiossa voi valita elämänalueittain tavoitteita, joihin haluaa keskittyä. Kolmannessa vaiheessa tavoitteet laitetaan järjestykseen, jonka jälkeen ohjelma suosittelee puhelimiin soveltuvia ilmaisia tai edullisia sovelluksia. Kaikki viitisenkymmentä sivustolla olevaa sovellusta ovat ammattilaisten arvioimia, mutta niiden varsinaista vaikuttavuutta ei ole todennettu. Sivusto on kuitenkin ollut erittäin suosittu ja nuoret ovat pitäneet kyselystä, joka räätälöi kullekin vierailijalle omat suositukset. Vaikka ei ole keinoa selvittää, kuinka paljon nuoret käyttävät itse sovelluksia, kyselyssä eteneminen ja vaihtoehtojen puntarointi voivat tarjota keinoja sanoittaa omia ajatuksia ja olotilaa. Koska kyselyihin vastaamisen on havaittu olevan nuorille mieluisaa, sitä voisi hyödyntää laajemminkin tapana tarjota tukea ja tietoa.
Yksi Young and Well CRC:n tutkimusohjelmista oli Safe and Well Online4, joka pyrki hyödyntämään sosiaalista mediaa ja sosiaalisen markkinoinnin keinoja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Sosiaalisella markkinoinnilla viitataan toimintaan, joka tähtää yksilön tai yhteisön hyvinvointia lisääviin käyttäytymismuutoksiin ja jossa sovelletaan markkinoinnin kanavia ja työkaluja. Englanninkielessä sosiaalisen markkinoinnin idea tiivistyy verbissä ”nudge”, joka tarkoittaa suostuttelua ja hienovaraista tönimistä toivottuun suuntaan. Safe and Well Online -tutkimusohjelmassa kehitettiin neljä verkkopohjaista kampanjaa, joiden sisältö muotoutui nuorten osallistamisesta saatujen ideoiden, aiemman ja hankkeen kuluessa kerätyn tutkimustiedon sekä hankkeen aikana kumuloituvan kokemuksen pohjalta. Kampanjoiden teemat liikkuivat toisten kunnioittamisen, positiivisen minäkuvan vahvistamisen, avun hakemiseen kannustamisen5 ja tavoitteiden asettamisen ympärillä. Niiden kehittämisen perustana oli tieto nuorten digitaalisesta käyttäytymisestä ja niissä hyödynnettiin sekä jo olemassa olevia kanavia kuten YouTubea ja Facebookia sekä kehitettiin uusia sovelluksia.
Suomessa pyritään käyttämään jo valmiiksi olemassa olevia kanavia kun taas Australiassa järjestöt kehittävät omia sovelluksiaan ja näkevät vaivaa listatessaan, suositellessaan ja arvioidessaan kaupallisia sovelluksia nuoria varten.
Suomalaisessa ja australialaisessa nuorten kanssa tehtävässä digitaalisessa työssä on paljon yhtymäkohtia, mutta suhde sovelluksiin on hieman erilainen. Suomessa pyritään käyttämään jo valmiiksi olemassa olevia kanavia kun taas Australiassa järjestöt kehittävät omia sovelluksiaan ja näkevät vaivaa listatessaan, suositellessaan ja arvioidessaan kaupallisia sovelluksia nuoria varten. Koska sovellusten käyttöä ja merkitystä on vaikea mitata, suomalainen malli tuntuu järkevältä, mutta esimerkiksi kahdenkeskisessä työssä hyvinvointia tukevan sovelluksen ohjattu käyttö voisi hyvinkin toimia kasvokkaisen kohtaamisen lisätukena (Mäkinen 20166).
Nuorisolähtöisyyden soveltaminen käytännössä
Yhteinen elementti sekä nuorten hyvinvointia tukevissa järjestöissä että tutkimuksessa on nuorisolähtöisyys. Vaikka Suomessa kaikki nuorten kanssa toimivat ja tutkivat allekirjoittanevat tämän pyrkimyksen, Australiassa periaate näyttäytyi konkreettisina ja läpileikkaavina toimenpiteinä.
Safe and Online -tutkimuksessa nuorisolähtöisyys tarkoitti asioiden kehystämistä tavalla, joka oli ymmärrettävä ja helppo ottaa vastaan. Tämä tarkoitti sitä, että ongelmien alleviivaamisen, varoittelun ja kieltojen sijasta haluttiin korostaa toisten kunnioittamista, positiivista kommunikointia ja hyvinvoinnin vahvistamista. Järjestöissä virtuaalisen tuen tiloja suunniteltaessa pyrittiin käyttämään nuorten omia ilmaisuja ja soveltamaan hakusanaoptimointia. Kuten Western Sydney Universityn tutkija, Philippa Collins totesi ”Kun ahdistunut nuori etsii netistä apua, hän ei välttämättä kirjoita hakusanaksi ’ahdistus’ (anxiety), vaan ’paska olo’ (feeling crap).” Oivalluksen käytännön merkityksen voi helposti testata. Kun hakukenttään kirjoittaa ’feeling crap’, ReachOutin sivusto on hakutuloksissa kolmantena. Jos hakukenttään puolestaan kirjoittaa ’paska olo’ tai ’vituttaa’, ensimmäiseksi hakutulokseksi ei tule ammattiapua, vaan yleisluontoisia keskustelufoorumeita.
Kieleen ja ilmaisuun liittyvän sensitiivisyyden ohella nuorisolähtöisyys tarkoittaa nuorten systemaattista osallistamista ja kuulemista. Safe and Well Online -tutkimushankkeessa tutkijat tekivät pohjatyön ongelmien tunnistamisessa ja määrittelemisessä ja nuoret otettiin osallisiksi kaikkien interventioiden ja kampanjoiden suunnitteluun. Osallistamisen keinoina käytettiin fokusryhmätapaamisia, vertaishaastatteluja ja suunnittelutyöpajoja. Näiden tuloksena kirkastui muun muassa ymmärrys siitä, että nuoria ahdisti internetin negatiivisuus, mutta heitä motivoivat uudet tavat olla yhteydessä toisiin nuoriin. Näitä oppeja sovellettiin suositun Appreciate a Mate -sovelluksen7 suunnittelussa, jossa nuoret saattoivat lähettää toisilleen valmiiksi sommiteltuja, mutta muunneltavia kannustavia viestejä.
Nuoria ahdisti internetin negatiivisuus, mutta heitä motivoivat uudet tavat olla yhteydessä toisiin nuoriin.
Useimmissa järjestöissä nuorisolähtöisyys tarkoitti myös sitä, että toiminnan suunnitteluun osallistui nuorista koostuva asiantuntijaraati (Youth Advisory Board). Nuorisoraadit vaikuttavat esimerkiksi headspace-keskusten sisustuksen ja ulkoisen ilmeen suunnitteluun tai lukevat ja kommentoivat ReachOutin kaikki materiaalit. Tällä käytännöllä halutaan varmistaa, että viestit ovat ymmärrettäviä ja että nuoret tuntevat olonsa kotoisaksi sekä fyysisissä että virtuaalitiloissa. Kyseessä on sisäänrakennettu periaate monen nuorten kanssa toimivan järjestön toiminnassa ja sitä myös toteutetaan systemaattisesti.
Young and Well CRC:n näkemyksen mukaan nuorisolähtöinen lähestymistapa, jossa kasvokkaisen ja virtuaalisen mielenterveystyön muodot muodostavat saumattoman kokonaisuuden, voi olla avain käyttäjäystävälliseen, saavutettavaan ja kustannustehokkaaseen palveluun. Konkreettinen esimerkki nuorisolähtöisestä kehitystyöstä on suunnitteilla oleva Synergy-palvelu8, jonka avulla nuori pystyisi itse kontrolloimaan ja jakamaan häntä koskevaa tietoa haluamilleen palvelun tuottajille. Palvelun avulla tiedon kulku helpottuisi ja nuoren ei tarvitsisi kertoa elämäntilannettaan ja historiaansa joka luukulla uudelleen. Myös Suomessa on pohdittu tiedonkulun hankaluutta nuorten palveluissa (ks. myös Aaltonen ym. 2015), joten hankkeen etenemistä ja siitä saatuja kokemuksia kannattanee seurata myös täällä.
Young and Well CRC:n näkemyksen mukaan nuorisolähtöinen lähestymistapa, jossa kasvokkaisen ja virtuaalisen mielenterveystyön muodot muodostavat saumattoman kokonaisuuden, voi olla avain käyttäjäystävälliseen, saavutettavaan ja kustannustehokkaaseen palveluun.
Mitä ottaa huomioon nuorille suunnatun verkkotyön suunnittelussa
Vierailuni Australiaan liittyi Strategisen tutkimusneuvoston Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat -tutkimusohjelman alaiseen PROMEQ-hankkeeseen. Tutkimusohjelman kuvauksessa todetaan kansainvälisen yhteistyön tavoitteena olevan kartoittaa, ”millaisia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä menestyksellisiä toimenpiteitä muualla on tehty, mitä niistä on opittu ja mitä voisi siirtää tai soveltaa Suomeen”. Mallien suora siirtäminen on tuskin koskaan toimiva ratkaisu, mutta suomalaisen ja australialaisen toimintakulttuurin peilaaminen antaa pohjaa listata muutamia hyviä käytäntöjä digitaalisen tuen suunnittelussa.
Nuoret tulee osallistaa toiminnan suunnitteluun ja muotoiluun:
- Otetaan käyttöön nuorten osallisuudelle ja asiantuntemuksen huomioonottamiselle systemaattinen malli, jossa kuunnellaan nuoria siinä, mikä toimii ja mikä ei.
Moderoinnin rooliin on kiinnitettävä erityistä huomiota:
- Moderoijien kouluttaminen on olennainen osa palvelujen järjestämistä.
- Moderoijien tehtävänä tulee olla rohkaista nuoria ilmaisemaan itseään ja johdattaa keskustelua asioihin, joista voi olla nuorelle apua.
- Yhtäältä on tärkeää ohjeistaa osallistujat keskustelun säännöistä ja sekä valvoa ja tukea niiden noudattamista; toisaalta äärimmäisen tiukaksi viritetty moderointi voi vieraannuttaa nuoria.
Palvelun on oltava yksiselitteistä:
- Palvelun käyttäjille on tehtävä selväksi, millaista apua palvelusta voi odottaa ja mihin tarpeeseen palvelua ei ole tarkoitettu.
- Nuoret tulee ohjata heille sopivan avun piiriin ja akuuttiajan antajien yhteystiedot tulee pitää näkyvillä.
Mahdollistetaan yhteys kasvokkaiseen palveluun:
- Verkko- ja kasvokkaisten palvelujen ei tarvitse olla erillisiä, vaan ihannetilanteessa ne täydentävät toisiaan.
Palvelu suunnitellaan siten, ettei siinä ole umpikujia:
- Hyvässä digitaalisessa tuotteessa ei ole umpikujia, vaan palvelussa voi aina edetä haluamaansa suuntaan.
- Digitaalinen maailma ja sen käyttötavat muuttuvat nopeasti ja niin käytännön työn kuin tutkimuksenkin on yritettävä pysyä perässä. Tässä kilpajuoksussa auttaa tieteenalojen, toimijoiden ja asiantuntijapositioiden rajat ylittävä yhteistyö sekä rahoitus.
Viitteet
29052015_final.pdf/6de03651-4770-492a-907f-89452141d0d5 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), haettu 30.8.2016
2 https://www.somejam.fi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), haettu 30.8.2016.
3 http://yle.fi/uutiset/suosittu_nuorten_mielenterveys-chat_sai_lisarahoitusta/9129434 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), haettu 30.8.2016.
4 http://www.uws.edu.au/__data/assets/pdf_file/0017/1101635/safe_and_well_online_report.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), haettu 30.8.2016
5 http://www.somethinghauntingyou.com (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), haettu 30.8.2016
6 Suullinen keskustelu Mimmi Mäkisen kanssa 31.8.2016
7 http://www.appreciateamate.com (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), haettu 30.8.2016.
8 http://www.youngandwellcrc.org.au/synergy (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), haettu 30.8.2016
Lähteet
Aaltonen, Sanna (2015) Hyppää voltti! Nuoret ja palvelujärjestelmä hallituksen toimenpidesuunnitelmassa. Nuorisotutkimusverkoston Näkökulma-sarja, Joulukuu 2015, nro 12.
Aaltonen, Sanna, Berg, Päivi & Ikäheimo, Salla (2015) Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Helsinki, Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.
Gretschel, Anu & Junttila-Vitikka, Pirjo (2014) Kokemuksia nuorten Suunta-ohjauksesta verkossa. ”Yläfemma sulle, kun autoit eteenpäin! Tässähän ihan tuntee itsensä toiseksi ihmiseksi”. Sitran selvityksiä. Helsinki, Sitra & Nuorisotutkimusverkosto.
Rickwood D, Webb M, Kennedy V, Telford N (2016) Who Are the Young People Choosing Web-based Mental Health Support? Findings From the Implementation of Australia’s National Web-based Youth Mental Health Service, eheadspace. JMIR Ment Health 2016;3(3): e40, DOI: 10.2196/mental.5988
VicHealth & CSIRO (2015) Bright Futures: Megatrends impacting the mental wellbeing of young Victorians over the coming 20 years. Melbourne, Victoria Health Promotion Foundation.
Järjestöjen kotisivut
Nuorten mielenterveystalo. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
ReachOut (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Verke. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Kirjoittaja
Sanna Aaltonen
VTT, dos., erikoistutkija
STN-konsortion osahankkeen johtaja
sanna.aaltonen@nuorisotutkimus.fi
020 755 2663
Twitter @saaltone