Nuorisotutkimusverkoston koordinoimassa ja syksyllä 2016 päättyneessä tutkimushankkeessa Sukupolvien väliset neuvottelut, sosiaalinen kontrolli ja sukupuolistettu seksuaalisuus (GENESO) tarkasteltiin sukupolvisuhteita ja niihin sisältyvää sosiaalista kontrollia erityisesti maahanmuuttajaperheissä. Aihepiiristä käytävässä julkisessa keskustelussa korostuvat riskit, kuten konfliktit lasten ja vanhempien välillä tai lapsiin kohdistettu väkivalta. GENESO-hankkeen keskeinen pyrkimys on ollut monipuolistaa keskustelua nostamalla esille maahanmuuttajataustaisten nuorten ja heidän vanhempiensa näkemyksiä. Samaan tapaan myös tämän kirjoituksen tarkoituksena on osoittaa, että valtaosa myös maahanmuuttajataustaisten nuorten suhteista vanhempiinsa on läheisiä ja tukevia – aivan tavallisia.
Sosiaalinen kontrolli kuvaa toimintaa, jolla pyritään varmistamaan yksilön tai ryhmän sitoutuminen normien mukaiseen käyttäytymiseen. Kontrolli voi olla myönteistä tai kielteistä. Myönteisenä se on huolenpitoon perustuvaa turvaa ja rajojen asettamista, kielteisenä kyse on äärimmillään väkivaltaista pakottamista. Sosiaalisesta kontrollista voi löytää myös jatkumon normien neuvoteltavuudesta aina lukkiutuneisiin valtasuhteisiin, joissa alistettujen neuvottelunvara on vähäinen.
Nuorten ja vanhempien näkemyksissä sosiaalinen kontrolli näyttäytyy ensisijassa tukena ja välittämisenä, turvallisten rajojen asettamisena. Tällä tavoin sosiaalinen kontrolli tavataan määritellä myös kriminologisessa tutkimusperinteessä (esim. Kivivuori 2013, 186–187). Läheisten suhteiden vanhempiin on toistuvasti osoitettu suojaavan erityisesti lapsia ja nuoria riskeiltä, kuten päihteidenkäytöltä ja rikollisuudelta (Sampson & Laub 1993). GENESO-hankkeessa tarkasteltiin yhtäältä vanhempien lapsiinsa kohdistamaa kontrollia, mutta toisaalta myös nuorten omia tulkintoja ja toimintaa suhteessa vanhempiinsa.
GENESO-tutkimushanke (2012–2016)
Sukupolvien väliset neuvottelut, sosiaalinen kontrolli ja sukupuolistettu seksuaalisuus (GENESO) -tutkimushankkeessa (2012–2016) tarkasteltiin sukupolvien välisiä neuvotteluja sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta nuorten monikulttuurisissa elinpiireissä: perheissä, lähiyhteisöissä, vertaissuhteissa ja suomalaisen yhteiskunnan instituutioissa. Hankkeen johtajana toimi professori Johanna Niemi Helsingin yliopistosta ja tutkijoina työskentelivät Veronika Honkasalo, Päivi Honkatukia, Anu Isotalo, Suvi Keskinen, Antti Kivijärvi, Martta Myllylä, Marja Peltola ja Hannele Tolonen. Tutkimushankkeen sijoituspaikkana toimi Nuorisotutkimusverkosto ja sitä rahoitti Suomen Akatemia.
Tietoa maahanmuuttajataustaisten vanhempien ja nuorten sukupolvisuhteista koottiin sekä määrällisistä että laadullisista aineistoista. Ensinnäkin hankkeessa on hyödynnetty vuoden 2013 kouluterveyskyselyä, johon on vastannut laaja joukko (n=181 773) yläkouluikäisiä nuoria ja toisen asteen opiskelijoita. Toisekseen hankkeessa analysoitiin poliisin vuonna 2013 kirjaamia rikosilmoituksia 15–20-vuotiaiden nuorten kokemasta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta (n=1133). Rikosilmoitusaineiston kautta nuorten tulehtuneisiin sukupolvisuhteisiin on mahdollista kurkistaa viranomaisnäkökulman kautta. Kolmanneksi hankkeen aikana haastateltiin laadullisesti erilaisista taustoista tulevia nuoria (n=43) ja vanhempia (n=32) heidän sukupolvisuhteistaan. Haastatteluissa sukupolvisuhteita kuvataan nuorten ja heidän vanhempiensa kertomana.
Turvaa sekä arkisia konflikteja ja neuvotteluja
Kouluterveyskyselyn analyysi osoittaa, että valtaosa kaikista nuorista raportoi hyvistä suhteista vanhempiinsa. Samalla hyvät suhteet vanhempiin suojaavat niin maahanmuuttajataustaisia kuin kantaväestön nuoria esimerkiksi varkauksiin ja väkivaltaan syyllistymiseltä ja niille altistumiselta. Voikin sanoa, että vanhempien sosiaalisen kontrollin vaikutukset ovat samankaltaiset nuorten taustoista riippumatta. Toisin sanoen maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten sukupolvisuhteissa näyttää olevan niukasti laadullisia eroja.
Hyvät suhteet vanhempiin suojaavat niin maahanmuuttajataustaisia kuin kantaväestön nuoria esimerkiksi varkauksiin ja väkivaltaan syyllistymiseltä ja niille altistumiselta. Voikin sanoa, että vanhempien sosiaalisen kontrollin vaikutukset ovat samankaltaiset nuorten taustoista riippumatta.
Kyselyn valossa erot ovat ennemminkin määrällisiä. Maahanmuuttajataustaisilla, erityisesti ulkomailla syntyneillä ensimmäisen polven pojilla, hauraat suhteet vanhempiin ovat muita yleisempiä. Verrattain usein heidän kohdallaan vanhemmat eivät tiedä missä ja keiden kanssa nuoret liikkuvat viikonloppuiltaisin. Lisäksi joidenkin maahan muuttaneiden nuorten keskusteluyhteydet vanhempiensa kanssa ovat muita heikommat. Vanhempien sosiaalisen kontrollin katkokset altistavat nuoria monenlaisille hyvinvoinnin vajeille. Esimerkiksi riski sekä syyllistyä rikkeisiin että joutua niiden uhriksi kasvaa (ks. kuvio 1).
Kantaväestöön kuuluvat ne Suomessa syntyneet nuoret, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa, 2) monikulttuurisia nuoria ovat ne Suomessa syntyneet nuoret, joiden toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla, 3) toisen polven nuoriin kuuluvat ne Suomessa syntyneet nuoret, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla ja 4) ensimmäiseen polveen kuuluvat ne ulkomailla syntyneet nuoret, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla.
Toisin sanoen vanhempien sosiaalisella kontrollilla lapsiinsa on myös maahanmuuttajataustaisille nuorille huomattavasti enemmän myönteisiä kuin kielteisiä seurauksia. Kontrollin myönteiset ulottuvuudet turvan, välittämisen ja suojan muodoissa tulevat näkyviksi väkivallan ja alistamisen sijaan.
Vanhempien sosiaalisella kontrollilla lapsiinsa on myös maahanmuuttajataustaisille nuorille huomattavasti enemmän myönteisiä kuin kielteisiä seurauksia. Kontrollin myönteiset ulottuvuudet turvan, välittämisen ja suojan muodoissa tulevat näkyviksi väkivallan ja alistamisen sijaan.
Myös GENESO-hankkeessa kootussa rikosilmoitusaineistossa maahanmuuttajataustaisten ja muiden nuorten sukupolvisuhteet vaikuttavat varsin samankaltaisilta. Vuonna 2013 poliisin tietoon tulleen väkivaltarikollisuuden valossa näyttää siltä, että maahanmuuttajataustaisten nuorten kokema perheväkivalta on monilta osin samanlaista kuin muidenkin nuorten kokema. Molemmissa ryhmissä väkivalta liittyy useimmiten arkisiin ristiriitatilanteisiin perheissä ja kärjistyneisiin ihmissuhteisiin. Selvästi harvemmin väkivaltaa käytetään rajoittamisen ja kasvattamisen välineenä. Aina väkivallan syitä ei kuitenkaan kirjata ilmoituksiin tunnistettavasti, vaan väkivallalle esitetään useita selityksiä tai pahoinpitelyn konteksti jää epäselväksi. Näin on hieman useammin maahanmuuttajanuorten kokeman perheväkivallan kohdalla. (Kuvio 2).
Kunniaan liittyvästä väkivallasta puhutaan poliisin rikosilmoituksissa vain harvoin. Tyttöjen seksuaalisuuden väkivaltaista kontrollia tulee esiin niin maahanmuuttaja- kuin kantaväestönkin perheissä. Seksuaalisuuden kontrolloinnin kulttuurisia jäsennystapoja onkin vaikea tunnistaa poliisin neutraaliutta tavoittelevien kirjaamiskäytäntöjen vuoksi. Rikosilmoitusaineiston lähiluku kuitenkin paljastaa, että kuritusväkivallalla ja autoritäärisillä kasvatuskulttuureilla on sijansa sekä maahanmuuttajataustaisissa että kantaväestön perheissä.
Haastatteluaineistojen avulla on mahdollista sukeltaa tilastotietoa syvemmälle sukupolvisuhteiden ja niihin liittyvän kontrollin merkityksiin. Haastatteluissa toistuu havainto siitä, että perhesuhteet ovat sekä nuorille että vanhemmille ensisijaisesti myönteinen resurssi, johon liitetään kuulumisen, keskinäisen luottamuksen ja lojaliteetin tunteita.
Haastatteluaineiston perusteella voi todeta, että seurustelusuhteiden kontrolloinnin käytännöt ja ideaalit ovat niin maahanmuuttotaustaisissa kuin kantaväestön perheissä hyvin vaihtelevia. Useimmilla vanhemmilla on toki lastensa seurustelusuhteita koskevia odotuksia ja sääntöjä – kulttuuritaustasta riippumatta. Nuoret puolestaan suhtautuvat vanhempiensa toiveisiin ja odotuksiin useissa tapauksessa ymmärryksellä; heidän näkemyksensä mukaan kyse on paljolti huolenpidosta.
Seurustelusuhteiden kontrolloimisesta käytiin toki jatkuvaa neuvottelua ja nuorilla oli käytössään monenlaisia keinoja toimintavapauksiensa laajentamiseen. Näistä esimerkkeinä voi mainita seurustelun ja siihen liittyvien käytäntöjen valikoivan paljastamisen tai salaamisen vanhemmilta. Joissain tapauksissa seurusteluun liittyi huolia, erimielisyyttä ja paikoin myös konflikteja – silti lähes kaikissa tapauksissa nuoret ja vanhemmat löysivät tapoja päästä yhteisymmärrykseen yli sukupolvirajojen.
Tietoon perustuvaa päätöksentekoa
GENESO-hankkeen tutkimustuloksista voi päätellä, että sukupolvisuhteisiin sisältyvä sosiaalinen kontrolli toimii kaikilla nuorilla pääpiirteittäin samaan tapaan. Valtaosalla kyse on kontrollin tuottamasta suojasta ja turvasta, huolenpitoon perustuvista lähisuhteista. Heikoimmissa asemissa olevilla nuorilla hauraat suhteet vanhempiin tarjoavat suojaa keskimääräistä vähemmän altistaen nuoria monenlaisille hyvinvoinnin vajeille. Rikosilmoitusaineiston kautta valottuu yhtä lailla kaikkien nuorten hyvinvointia uhkaavat, vanhempien kontrollin alistavat ja väkivaltaiset ulottuvuudet.
Julkisen, erityisesti kunniaväkivaltaa koskevan keskustelun perusteella voisi kuvitella, että vanhempien sosiaalisen kontrollin alistavat ulottuvuudet korostuisivat maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla. GENESO-hankkeessa tehdyistä analyyseista näin ei kuitenkaan voi päätellä. Ennemminkin päinvastoin, hauraat suhteet vanhempiin ovat verrattain tyypillisiä erityisesti ulkomailla syntyneillä nuorilla. Tämä koskee varsinkin poikia, mutta jossain määrin myös tyttöjä.
Julkisen, erityisesti kunniaväkivaltaa koskevan keskustelun perusteella voisi kuvitella, että vanhempien sosiaalisen kontrollin alistavat ulottuvuudet korostuisivat maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla. GENESO-hankkeessa tehdyistä analyyseista näin ei kuitenkaan voi päätellä.
GENESO-hankkeen tulokset herättävätkin kysymään, missä määrin lähisuhteisiin sisältyvän sosiaalisen kontrollin myönteisiä ulottuvuuksia on tähän mennessä kyetty tunnistamaan maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta koskevassa keskustelussa. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten nuorten rikollisuutta selitetään tyypillisesti kulttuurisen sopeutumattomuuden, alueellisen eriytymisen ja taloudellisen eriarvoisuuden näkökulmista (esim. Lehti ym. 2014). GENESO-hankkeen tulokset osoittavat, että kyse on näiden ohella myös sukupolvisuhteista.
GENESO-hankkeen tulokset herättävätkin kysymään, missä määrin lähisuhteisiin sisältyvän sosiaalisen kontrollin myönteisiä ulottuvuuksia on tähän mennessä kyetty tunnistamaan maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta koskevassa keskustelussa.
Edelliseen havaintoon kytkeytyviä politiikkasuosituksia on helppo nimetä. Suomalainen palvelujärjestelmä on paikoin varsin sirpaleinen ja yksilökeskeinen (esim. Ahponen ym. 2014; Aaltonen ym. 2015). Nuoret ja nuoret aikuiset kohdataan harvoin kokonaisvaltaisesti osana perheitään tai muita lähiyhteisöjä. Tulevaisuudessa nuorten sukupolvisuhteiden suojaavia vaikutuksia, kuten myös mahdollisia katkoksia olisi kuitenkin tunnistettava ja otettava huomioon nykyistä paremmin erityisesti koulutus- ja oikeusjärjestelmissä sekä yleisemmin viranomaistoiminnassa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa nykyistä tiiviimpiä yhteyksiä nuorten vanhempiin esimerkiksi kouluissa, nuorisopalveluissa sekä rikekäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin tartuttaessa.
Tulevaisuudessa nuorten sukupolvisuhteiden suojaavia vaikutuksia, kuten myös mahdollisia katkoksia olisi kuitenkin tunnistettava ja otettava huomioon nykyistä paremmin erityisesti koulutus- ja oikeusjärjestelmissä sekä yleisemmin viranomaistoiminnassa.
Suomalaisen palvelujärjestelmän lisäksi tulokset on mahdollista kytkeä nykyiseen maahanmuutto- ja erityisesti turvapaikanhakijoita koskevaan perheenyhdistämispolitiikkaan. Huomattava osa nykyisistä turvapaikanhakijoista kuuluu nuoriin ikäluokkiin ja odottaa oleskelulupaansa koskevaa päätöstä ilman perheenjäseniään. Myönteisen päätöksen saaneista valtaosa pyrkii saamaan myös läheisensä Suomeen. Viimeisten vuosien perheenyhdistämispolitiikan kiristysten myötä tämä on monille hyvin vaikeaa, lähes mahdotonta.
Monien muiden tutkimusten ohella (esim. Fingerroos ym. 2016) myös GENESO-hankkeen tulosten valossa nyt harjoitettu perheenyhdistämispolitiikka on sekä inhimillisesti kestämätöntä että yhteiskuntapoliittisesti epätarkoituksenmukaista. Lähi- ja sukupolvisuhteiden heikentäminen on harkitsematonta, sillä se evää monien nuorten mahdollisuuden turvalliseen perhe-elämään ja altistaa heidät monenlaisille hyvinvoinnin vajeille.
Hankkeen keskeisiä maahanmuuttajataustaisten nuorten sukupolvisuhteita koskevia julkaisuja
Honkatukia, Päivi & Keskinen, Suvi (2017): The social control of young women’s clothing and bodies: A perspective of differences on racialization and sexualization. Ethnicities (online before print), http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1468796817701773 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Kivijärvi, Antti (2017) Maahanmuuttajataustaiset nuoret ja sukupolvisten suhteiden suoja. Vanhempien sosiaalisen kontrollin yhteyksiä rikekäyttäytymisen ja uhrikokemusten päällekkäisyyteen. Hyväksytty julkaistavaksi lehdessä Oikeus.
Honkatukia, Päivi & Myllylä, Martta (tulossa, 2017) Nuoret, perheväkivalta ja rodullistava kontrolli – tarkastelussa rikosilmoitukset perheenjäsenen ja sukulaisen tekemistä pahoinpitelyistä. Julkaisematon käsikirjoitus.
Peltola, Marja; Keskinen, Suvi; Honkasalo, Veronika & Honkatukia, Päivi (2017): Intergenerational negotiations on (hetero)sexuality and romantic relationships – views of young people and parents in multi-ethnic contexts. Journal of Youth Studies 20(5): 533–548.
Kirjoittajat
Antti Kivijärvi
YTT, tutkija
Martta Myllylä
VTM, tutkimusavustaja
Marja Peltola
VTT, tutkijatohtori
Päivi Honkatukia
VTT, nuorisotutkimuksen professori
Lähteet
Aaltonen, Sanna & Berg, Päivi & Ikäheimo, Salla (2015) Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.
Ahponen, Pirkkoliisa & Harinen, Päivi & Honkasalo, Veronika & Kivijärvi, Antti & Pyykkönen, Miikka & Ronkainen, Jussi & Souto, Anne-Mari & Suurpää, Leena (2014) New Challenges for Nordic Welfare Supplies: Emerging Cultural Diversity in Finnish Youth Work. Nordic Journal of Migration Research, 4 (1): 30–39.
Fingerroos, Outi & Tapaninen, Anna-Maija & Tiilikainen Marja (toim. 2016) Perheenyhdistäminen. Kuka saa perheen Suomeen, kuka ei ja miksi? Tampere: Vastapaino.
Kivivuori, Janne (2013) Rikollisuuden syyt. Helsinki: Nemo.
Lehti, Martti & Aaltonen, Mikko & Hinkkanen, Ville & Niemi, Hannu (2014) Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä rekisterilähteiden valossa. Teoksessa Martti Lehti & Venla Salmi & Mikko Aaltonen & Petri Danielsson & Ville Hinkkanen & Hannu Niemi & Reino Sirén & Karoliina Suonpää (toim.) Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki 2014, 3–127.
Sampson, Robert & Laub, John (1993) Crime in the Making: Pathways and Turning Points in Life. Harvard University Press. Cambridge.
Toimituskunta
Sarianne Karikko
Tanja Konttinen