Nuorten yksinäisyyden kokemukset lisääntyivät korona-aikana

Nuorten yksinäisyys on noussut yhdeksi korona-ajan paljon keskustelluksi teemaksi julkisuudessa (esim. Yle 31.3.2021 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.); IS 17.6.2021 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.); Yle 3.8.2021 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). Näyttää siltä, että koronan vaikutukset näkyvät juuri kasvaneina yksinäisyyden kokemuksina. Lapsistrategian koronatyöryhmä nosti omassa raportissaan esiin lasten ja nuorten yksinäisyyden (Valtioneuvosto 2020, 11; Valtioneuvosto 2021, 77), ja vuoden 2021 kouluterveyskyselyn perusteella nuorten kokemukset yksinäisyydestä lisääntyivät verrattuna vuoden 2019 kyselyyn (Helakorpi & Kivimäki 2021).

Käsittelimme nuorten korona-aikana kokemaa yksinäisyyttä joulukuussa 2020 ilmestyneessä Näkökulma-kirjoituksessamme (Haikkola & Kauppinen 2020), joka perustui Tutkimus nuorten korona-ajan kokemuksista -hankkeen ensimmäisen kierroksen aineistoon. Tässä kirjoituksessa palaamme teemaan ja tarkastelemme yksinäisyyden kokemuksia hyödyntäen tutkimuksen toisen kierroksen aineistoa. Aineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2021. Tutkimme yksinäisyyden kokemuksia eri ikäluokissa tytöillä sekä pojilla ja vertaamme alkukesän 2021 tuloksia syksyn 2020 tuloksiin. Selvitämme myös logistisen regressiomallin avulla eri taustamuuttujien yhteyttä yksinäisyyden kokemuksiin. Tekstiin nostetut tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä 95 prosentin luottamustasolla.

20–24-vuotiaiden nuorten yksinäisyyden kokemukset kaksinkertaistuneet syksyn 2020 ja alkukesän 2021 välillä

Tutkimushankkeen molemmilla aineistonkeruun kierroksilla vastaajien kokemaa yksinäisyyttä selvitettiin väittämällä ”Olen tuntenut itseni yksinäiseksi korona-aikana”. Syksyn 2020 aineistonkeruun kierroksella väittämään saattoi vastata asteikolla 1=täysin eri mieltä … 5=täysin samaa mieltä. Alkukesän 2021 kierroksella vastausvaihtoehdot esitettiin sanallisesti, jolloin ne olivat täysin eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, jokseenkin samaa mieltä sekä täysin samaa mieltä.

Analyysejä varten vastaukset luokiteltiin kolmiluokkaisiksi niin, että arvot 1 ja 2 valinneet sekä täysin eri mieltä ja jokseenkin eri mieltä valinneet ryhmiteltiin luokkaan ”Eri mieltä”. Arvon 3 valinneet ovat ryhmässä ”Ei samaa eikä eri mieltä”. Arvot 4 ja 5 valinneet sekä Jokseenkin samaa mieltä ja Täysin samaa mieltä vastanneet ryhmiteltiin luokkaan ”Samaa mieltä”. Tarkastelemme tässä niitä nuoria, jotka luokittuivat ryhmään ”Samaa mieltä”, eli olivat kokeneet yksinäisyyttä korona-aikana.

Kun tarkastelimme yksinäisyyden kokemusten muutoksia syksyn 2020 ja alkukesän 2021 aineistojen perusteella eri ikäluokissa, havaitsimme tilastollisesti merkitseviä eroja niin iän kuin sukupuolenkin mukaan. Yksinäisyyden kokemukset 15–19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa olivat lisääntyneet siten, että syksyllä 2020 noin neljäsosa tytöistä oli kokenut yksinäisyyttä, kun keväällä 2021 yksinäisyyttä kokeneiden osuus oli jo 44 prosenttia. Samoin 20–24-vuotiaiden tyttöjen yksinäisyyden kokemukset olivat lisääntyneet: tytöistä 25 prosenttia oli kokenut yksinäisyyttä syksyllä 2020 ja keväällä 2021 osuus oli noussut 55 prosenttiin. Niin ikään vanhimman ikäryhmän, 20–24-vuotiaiden, poikien ryhmässä yksinäisyyttä kokevien osuus oli kasvanut 17 prosentista 36 prosenttiin. (Kuvio 1.) Kaiken kaikkiaan yksinäisyyttä kokevien osuus oli kasvanut 17,8 prosentista 32,3 prosenttiin.

Yksinäisyyden kokemusten lisääntymiseen viittaavat myös vuoden 2021 kouluterveyskyselyn tulokset, joiden perusteella yksinäiseksi itsensä tuntevien lasten ja nuorten osuus oli kasvanut kaikilla muilla kouluasteilla paitsi perusopetuksen neljännen ja viidennen luokan oppilailla (Helakorpi & Kivimäki 2021). Tässä Näkökulma-kirjoituksessa käytettyjen aineistojen perusteella näyttää siltä, että yksinäisyyden kokemukset lisääntyivät syksystä 2020 kevääseen 2021 erityisesti vanhempien, itsenäistyvien tai jo itsenäistyneiden nuorten joukossa. Lisäksi on nähtävissä eroja tyttöjen ja poikien välillä niin, että suurempi osa tytöistä kuin pojista on tuntenut itsensä yksinäiseksi.

Erityisesti 20–24-vuotiaiden nuorten sekä tyttöjen yksinäisyyden kokemukset olivat kasvaneet korona-ajan edetessä.

Itsenäistyvien tai jo itsenäistyneiden nuorten korona-ajan yksinäisyyden kokemukset ovat tulleet esiin myös muissa tutkimuksissa. Terhi-Anna Wilskan ja kumppaneiden (2021, 29–32) koronan vaikutuksia kolmessa maassa tarkastelleessa tutkimuksessa yksinäisyyttä kokivat eniten tutkimuksen nuorimmat, 18–25-vuotiaiden ikäryhmät. Vastaavia tuloksia esittää myös Christine Wickens kumppaneineen (2021) Kanadassa toteutetussa tutkimuksessaan. Heidän mukaansa osaan ikäryhmistä sosiaalisten kontaktien välttäminen ja karanteenit ovat vaikuttaneet erityisen paljon ja yksinäisyys näyttää olevan korkeinta tutkimuksen nuorimmissa ikäryhmissä eli 18–29-vuotiaiden joukossa (Wickens ym. 2021, 106). Myös Richard Weissbourdin kumppaneineen (2021, 6) Yhdysvalloissa toteuttaman tutkimuksen alustavat tulokset viittaavat siihen, että yksinäisyyden kokemukset olivat suurimmat tutkimuksen nuorimmissa ikäluokissa, 18–25-vuotiailla.

Sukupuoli, toimeentulo, asumismuoto, oppilaitos sekä kokemus harrastusten keskeytymisestä ja etäkoulusta yhteydessä yksinäisyyteen

Selvitimme logistisen regressioanalyysin¹ avulla, mitkä tekijät olivat yhteydessä nuorten yksinäisyyden kokemukseen alkukesällä 2021 kerätyssä toisen kierroksen aineistossa (Taulukko 1). Tytöillä oli poikia suurempi riski kokea yksinäisyyttä verrattuna riskiin, että ei koe yksinäisyyttä. Lisäksi korkeampi ikä ja heikompi tyytyväisyys omaan taloudelliseen tilanteeseen kasvattivat riskiä kokea yksinäisyyttä, mutta taustamuuttujien lisääminen kolmannessa mallissa heikensi iän tilastollista merkitsevyyttä.

Yksin asuvilla oli suurentunut riski kokea yksinäisyyttä verrattuna muulla tavoin asuviin. Lisäksi lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa ja yliopistossa opiskelevilla oli suurentunut riski kokea yksinäisyyttä verrattuna palkkatyössä oleviin. Kun kokemukset etäkoulusta, etätyöstä, karanteenista ja harrastusten keskeytymisestä otettiin huomioon kolmannessa mallissa, ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelu menetti tilastollisen merkitsevyytensä. Korona-ajan kokemus harrastusten keskeytymisestä ja etäkoulusta olivat yhteydessä suurentuneeseen riskiin kokea yksinäisyyttä.

Johtopäätökset

Analyysimme tulokset vahvistavat aiempia havaintoja siitä, että erityisesti tyttöjen hyvinvointi näyttää heikentyneen korona-aikana (esim. Lahtinen, Laine & Pitkänen 2021; Helakorpi & Kivimäki 2021), vaikka myös poikien kokema yksinäisyys on analyysimme perusteella lisääntynyt verrattuna syksyn 2020 tilanteeseen. Wickensin ym. (2021) täysi-ikäisiä koskevan tutkimuksen mukaan korona-aikana nuorempien ikäluokkien naiset olivat todennäköisemmin vaarassa kokea yksinäisyyttä kuin miehet. Kiinnostavaa on, että tässä tutkimuksessa tilanne oli toinen ennen koronaa, jolloin poikien ja nuorten miesten todennäköisyys kokea yksinäisyyttä oli korkeampi kuin tyttöjen ja nuorten naisten. Tämä saattaa kertoa siitä, että korona-aika rajoitti erityisesti nuorten naisten tapoja olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja saada tukea. (Wickens ym. 2021, 106–107.) Suomen tilanne tosin poikkeaa tästä, sillä kouluterveyskyselyn mukaan tytöt kokivat poikia useammin itsensä yksinäisiksi myös ennen koronaa (Helakorpi & Kivimäki 2021, 5).

Analyysissämme vanhemmat vastaajat olivat useammin yksinäisiä kuin nuoremmat vastaajat, mutta tarkemmassa tarkastelussa iän ja yksinäisyyden yhteys vaikutti välilliseltä: vanhemmat vastaajat ovat tyypillisesti yksin asuvia, ehkä opiskelijoita, ja tyytymättömämpiä omaan taloudelliseen tilanteeseensa kuin nuoremmat ja vielä vanhempiensa kanssa asuvat vastaajat. Vaikka tämän aineiston perusteella ei selkeää yhteyttä iän ja yksinäisyyden kokemuksen välillä voitu osoittaa, olisi edellä mainittujen aiempien tutkimusten perusteella jatkotutkimuksissa syytä kiinnittää huomiota itsenäistyvien tai jo itsenäistyneiden nuorten yksinäisyyden kokemuksiin ja niiden seurauksiin.

Lukiossa tai yliopistossa opiskelu kasvatti riskiä kokea yksinäisyyttä palkkatyössä oleviin verrattuna. Tätä havaintoa tukee Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen alustava tulos, jonka mukaan yli puolet korkeakouluopiskelijoista ja jopa 75 prosenttia 18–22-vuotiaista yliopistossa opiskelevista naisista olivat kokeneet yksinäisyyden tunteen lisääntyneen (Parikka ym. 2021). Näissä oppilaitoksissa, erityisesti yliopistoissa, onkin oltu monella paikkakunnalla pitkään lähinnä etäopetuksessa, jolloin sosiaaliset kontaktit ovat olleet monella opiskelijalla minimissä.

Jo ennen koronaa oli nähtävissä yhteys toimeentulon ja yksinäisyyden välillä: yksinäisistä muita suurempi osa oli pienituloisia ja koki muita useammin ongelmia tulojen riittävyyden kanssa (Haikkola & Kauppinen 2020; Okkonen 2019). Nyt kerätyn aineiston perusteella myös korona-aikana nuorilla on nähtävissä yhteys taloudelliseen tilanteeseensa tyytyväisyyden ja yksinäisyyden välillä. Se voi kertoa siitä, ettei kaikilla ole mahdollisuuksia tavata kavereita ja läheisiä rahan riittämättömyyden vuoksi erityisesti, kun normaaleja arkikohtaamisia kouluissa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla on rajoitettu. Nuorten sosioekonomiset erot on tärkeää ottaa huomioon korona-ajan toipumistoimissa.

Kokemukset etäkoulusta ja harrastusten keskeytymisestä olivat myös yhteydessä suurentuneeseen riskiin kokea yksinäisyyttä. Yksinäiseksi itsensä kokeneet toivat myös kyselyn avovastuksissa esiin erilaisten opiskelupaikkojen roolin kaverien tapaamisessa. Kysyttäessä, mitä nuori odottaa tai on odottanut eniten pääsevänsä tekemään koronarajoitusten purkamisten jälkeen, avovastauksissa korostuivat nuorten harrastukset ja muukin vapaa-ajan tekeminen kavereiden kanssa sekä se, että päästään takaisin kouluun ja oppilaitoksiin. Harrastukset, koulut ja oppilaitokset ovat nuorille tärkeitä vertaiskohtaamisten areenoita, joten ei liene yllättävää, että etäkoulu ja harrastusten keskeyttäminen ovat yhteydessä yksinäisyyden kokemuksiin.

Kirjoittajat

Tutkija Jenni Lahtinen

jenni.lahtinen@nuorisotutkimus.fi

puh. 044 416 5395

Kirjoittaja työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa tutkijana muun muassa koronaan, opinto- ja uraohjaukseen sekä sukupuolittuneisiin koulutuspolukuihin liittyvissä hankkeissa. Hän on myös tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden tohtoriohjelmassa. Väitöskirjassaan Lahtinen tutkii ammatillista koulutusta ja ammattiin opiskelevia nuoria.

KTM, FT, tutkijatohtori Eila Kauppinen

eila.kauppinen@nuorisotutkimus.fi

puh. 044 416 5335 

Kirjoittaja on filosofian tohtori (kasvatustieteiden alalta) ja työskentelee tutkijatohtorina Nuorisotutkimusverkostossa. Hän kuuluu myös Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan ”Ruoka, kulttuuri ja oppiminen” -tutkimusryhmään ja on tehnyt ennen tutkijan uraansa matkaa nuorten ja nuorisotyön maailmaan työskennellen parin vuosikymmenen ajan valtakunnallisissa järjestöissä. Tutkijana hänen kiinnostuksensa kohteina ovat erityisesti nuorisotyö, nuorten hyvinvointi ja vapaa-aika, korona-aika nuorten näkökulmasta sekä ruokakasvatus ja ruoka- ja oppimisympäristöt.

Akatemiatutkija Lotta Haikkola

lotta.haikkola@nuorisotutkimus.fi

puh. 044 416 5300

Kirjoittaja on sosiologi ja toimii akatemiatutkjana Nuorisotutkimusverkostossa. Hän tutkii nuorten työelämäkokemuksia matalapalkkaisilla palvelualoilla ja nuorten työllisyyspalveluja. Haikkola on myös on Ilmiö – sosiologinen media kaikille (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) -verkkojulkaisun päätoimittaja

Toimitus: Sarianne Karikko, Tanja Konttinen & Katja Tiilikka.

Viitteet

[1] Selitettävä muuttuja mallissa on vastaajan kokema yksinäisyys eli se, että vastaaja on vastannut väittämään ”Olen tuntenut itsenäiseni yksinäiseksi korona–aikana” joko jokseenkin samaa mieltä tai täysin samaa mieltä. Mallissa selittävinä muuttujina on sukupuoli (tyttöjä verrataan poikiin), äidinkieli (ruotsinkielisiä ja muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvia verrataan suomenkielisiin), vastaajan ikä (12–24-v.) sekä tyytyväisyys omaan taloudelliseen tilanteeseen (asteikolla 4–10) jatkuvina muuttujina, sekä tieto siitä, asuuko vastaaja yksin vai muulla tavoin. Mallissa 2 selittäviksi muuttujiksi lisättiin tieto vastaajan päätoimisuudesta (peruskoululaisia, lukiolaisia, ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakouluissa tai yliopistoissa opiskelevia sekä työttömiä verrataan palkkatyössä oleviin). Mallissa 3 lisättiin vielä tieto siitä, onko vastaaja ollut jossain vaiheessa korona-aikaa etäkoulussa, etätyössä tai karanteenissa tai onko vastaajan harrastus keskeytynyt koronan takia.

Lähteet

Haikkola, Lotta & Kauppinen, Eila (2020) Nuorten korona-ajan yksinäisyys ja näkemykset koronan vaikutuksista tulevaisuuteen. Nuorisotutkimusverkoston Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarja. (Viitattu 14.10.2021.)

Helakorpi, Satu & Kivimäki, Hanne (2021) Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2021: Iso osa lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä – yksinäisyyden tunne on yleistynyt. Tilastoraportti 30/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091446139 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Lahtinen, Jenni & Laine, Riku & Pitkänen, Tuuli (2021) Koronaan liittyvät kokemukset stressaavat nuoria. Nuorisotutkimusverkoston Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarja. (Viitattu 27.9.2021.)

Okkonen, Kaisa-Mari (2019) Yksinäisiä on sadointuhansin – yhteistä korkea ikä, pienet tulot ja huono terveys. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Tilastokeskus. (Viitattu 27.9.2021.)

Parikka, Suvi & Ikonen, Jenni & Koskela, Timo & Marjeta, Noora & Kilpeläinen, Heikki & Pietilä, Arto & Härkänen, Tommi & Lundqvist, Annamari (2021) Koronaepidemian ja sen rajaamistoimien vaikutukset korkeakouluopiskelijoiden arkielämään ja opintoihin. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) KOTT-tutkimuksen ennakkotuloksia kesällä 2021. Verkkojulkaisu: thl.fi/kott (Viitattu 27.9.2021.)

Valtioneuvosto 2020. Lasten ja nuorten hyvinvointi koronakriisin jälkihoidossa. Lapsistrategian koronatyöryhmän raportti lapsen oikeuksien toteutumisesta 24.6.2020. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Valtioneuvoston julkaisuja 2020:21. (Viitattu 13.10.2021.)

Valtioneuvosto 2021. Lapset, nuoret ja koronakriisi: Lapsistrategian koronatyöryhmän arvio ja esitykset lapsen oikeuksien toteuttamiseksi. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)Valtioneuvoston julkaisuja 2021:2. (Viitattu 13.10.2021.)

Weissbourd, Richard & Batanova, Milena & Lovison, Virginia & Torres, Eric (2021) Loneliness in America. How the Pandemic Has Deepened an Epidemic of Loneliness and What We Can Do About It (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)(pdf-tiedosto). Making Caring Common. Harvard Graduate School of Education. (Viitattu 27.9.2021.)

Wickens, Christine M. & McDonald, André J. & Elton-Marshall, Tara & Wells, Samantha & Nigatu, Yeshambel T. & Jankowicz, Damian & Hamilton, Hayley A. (2021) Loneliness in the COVID-19 pandemic: Associations with age, gender and their interaction. Journal of Psychiatric Research, Volume 136, 2021, 103–108.

Wilska, Terhi-Anna & Sirola, Anu & Nuckols, Julia & Nyrhinen, Jussi (2021) Koronavuosi kolmessa maassa: tutkimus COVID-19-pandemian vaikutuksista arkeen, kulutukseen ja digikäyttäytymiseen Suomessa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa. Julkaisuja / Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, 213. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8758-9 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)