Tarkastelemme kirjoituksessa nuorten työvoimapalveluiden käyttöä ja kokemuksia palveluista korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Artikkeli on neljäs osa talvella 2020–21 ilmestyvästä Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarjasta, jossa raportoidaan tuloksia Nuorisotutkimusverkostossa toteutetusta Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hankkeesta.
Työttömyyteen ja työnhakuun liittyvien palveluiden tarve lisääntyi kevään sulkutoimien myötä, kun monessa työpaikassa lomautettiin työntekijöitä. Lisäksi monelta nuorelta peruuntuivat kesätyöt. Vertailemme artikkelissa syksyllä 2020 kerätyn koronakyselyn vastauksia alkuvuodesta 2020, ennen koronaa, kerätyn Nuorisobarometrin 2020 havaintoihin.
Työvoimapalveluiden käyttö lisääntynyt korona-aikana
Työvoimapalveluiden käyttöä mitattiin koronakyselyssä kysymällä 18-vuotiailta ja sitä vanhemmilta “Oletko viimeisen 6 kk aikana käyttänyt työttömyyteen tai työnhakuun liittyviä palveluja, kuten Työvoimatoimiston tai Kelan palveluja?”. Työvoimapalveluiden käyttöä voidaan verrata myös aikaan ennen koronaa, sillä Nuorisobarometrin vastausdata kerättiin alkuvuodesta 2020 juuri ennen koronan rantautumista Suomeen.
Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hanke
- Nuorisotutkimusverkostossa toteutettiin alkusyksystä 2020 puhelinhaastattelututkimus, jossa kysyttiin nuorten kokemuksia korona-ajan ensimmäisestä puolesta vuodesta.
- Tutkimukseen osallistui yhteensä 1001 12–25-vuotiasta nuorta.
- Haastatteluissa selvitettiin nuorten kokemuksia korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden vaikutuksista arkeen, vapaa-aikaan ja harrastuksiin sekä kokemuksia nuoriso-, työllisyys- ja terveyspalvelujen käytöstä, riittävyydestä, saavutettavuudesta ja toimivuudesta.
- Tutkimuksen tuloksia raportoidaan syksyn 2020 ja talven 2021 aikana Nuorisotutkimusverkoston verkkosivuilla Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarjassa.
- Tutkimuksen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.
- Lisätietoa aineistonkeruusta ja tutkimuksen toteutuksesta: Miten koronatiedonkeruu toteutettiin?
Kuviosta 1 nähdään, että työvoimapalveluiden tarve on lisääntynyt korona-aikana. Ennen koronaa 79 prosenttia nuorista totesi, että työvoimapalveluille ei ole ollut tarvetta. Korona-aikana näin vastanneiden osuus oli enää 64 prosenttia. Ennen koronaa työvoimapalveluita oli käyttänyt yksi viidestä nuoresta, kun taas koronan aikana palveluiden käyttö kasvoi niin, että yksi kolmesta nuoresta ilmoitti käyttäneensä työvoimapalveluita. Tulkintaa työvoimapalveluiden tarpeen lisääntymisestä vahvistaa entisestään se seikka, että Nuorisobarometrissa palveluiden käyttöä kysyttiin edeltävien 12 kuukauden ajalta, kun taas koronakyselyssä palvelujen käytöstä kysyttiin edellisten 6 kuukauden ajalta.
Työvoimapalveluita on käyttänyt yhteensä 191 (33 %) kyselyyn vastannutta 18–25-vuotiasta nuorta. Työvoimapalveluiden käytössä on eroja nuorten iän, äidinkielen, kotitalouden toimeentulon sekä asuinalueen mukaan. Erot palveluiden käytössä ovat tilastollisesti merkitseviä, vaikkakaan eivät kovin suuria (kuvio 2). Sukupuolten välillä palveluiden käytössä ei ollut eroa (ei näytetä taulukossa).
Kuten kuviosta 2 huomataan, ikäryhmittäin tarkasteltuna näyttää siltä, että nuoremmat, 18–21-vuotiaat vastaajat ovat käyttäneet työvoimapalveluita hieman enemmän kuin vanhemmat, 22–25-vuotiaat vastaajat. Nuoremmasta ikäryhmästä lähes kaksi viidestä on käyttänyt työvoimapalveluita, kun vastaava luku vanhemmassa ikäryhmässä on alle kolmannes.
Myös äidinkielen mukaan tarkasteltuna ryhmien välillä on eroa työvoimapalvelujen käytössä. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvista nuorista lähes puolet on ollut palveluiden piirissä, kun taas ruotsinkielisistä nuorista työvoimapalveluita on käyttänyt vain 14 prosenttia. Suomea äidinkielenään puhuvat nuoret sijoittuvat tähän väliin: heistä joka kolmas on käyttänyt työvoimapalveluita. Erityisesti suomenkielisten nuorten palvelujen käyttö on lisääntynyt verrattuna alkuvuodesta 2020 kerättyyn Nuorisobarometrin aineistoon, jossa suomenkielisistä nuorista työvoimapalveluita käytti ruotsinkielisten kanssa yhtä suuri osuus (17 %) (Myllyniemi & Kiilakoski, ilmestyy).
Kotitalouden toimeentulo on niin ikään yhteydessä työvoimapalvelujen käyttöön korona-aikana. Kotitaloutensa toimeentulon heikoksi arvioineista nuorista 41 prosenttia on käyttänyt työvoimapalveluita, keskituloisiksi arvioineista 33 prosenttia ja hyvin toimeentulevaksi arvioineista enää 21 prosenttia. Kun kyse on toimeentulon ja työvoimapalvelujen käytön yhteydestä, on todennäköistä, että ilmiöiden kausaliteetti menee niin päin, että ensin on joutunut työttömäksi, mistä on seurannut työvoimapalvelujen käyttöä ja työttömyydestä toimeentulon heikkenemistä.
Asuinalueen mukaan tarkasteltuna työvoimapalveluiden käyttö on ollut yleisintä korona-aikana isojen kaupunkien lähiöissä tai muilla laita-alueilla asuvien nuorten keskuudessa. Heistä 41 prosenttia on käyttänyt palveluita. Pikkukaupungeissa asuvista nuorista palvelujen piirissä on sen sijaan ollut noin joka kolmas. Isojen kaupunkien keskustoissa sekä toisaalta maaseudulla työvoimapalveluita on käytetty vähiten, mutta kuitenkin merkittäviä määriä. Reilu 20 prosenttia näillä alueilla asuvista nuorista on käyttänyt työvoimapalveluita.
Kokemus palveluiden riittävyydestä korkeammalla tasolla korona-aikana kuin ennen koronaa
Kaikkiaan 90 prosenttia vastasi, että saatavilla olevat työvoimapalvelut ovat olleet riittäviä korona-aikana (kuvio 3). Ennen koronaa näin vastasi 83 prosenttia nuorista. Tarkemmin riittävyyden kokemuksia tarkasteltaessa huomataan, että erityisesti niiden nuorten osuus, jotka eivät ole käyttäneet palveluita ja ovat kokeneet tämän tilanteen riittäväksi, on kasvanut korona-aikana. Vastaavasti niiden nuorten osuus, jotka ovat käyttäneet palveluita, mutta eivät kokeneet saamiaan palveluita riittäviksi, on pienentynyt korona-aikana. Ennen koronaa 10 prosenttia työvoimapalveluita käyttäneistä nuorista koki, ettei ole saanut riittävästi palveluita. Tämän ryhmän osuus on laskenut puoleen korona-aikana. Molempia aikapisteitä tarkasteltaessa huomataan, että niiden nuorten osuus, jotka eivät ole käyttäneet palveluita ja ovat kokeneet ne riittämättömiksi, on melko pieni (ennen koronaa 1 % vastaajista ja korona-aikana 2 % vastaajista).
Nuorten kokemukset työvoimapalveluista myönteisiä korona-aikana
Kysyimme niiltä nuorilta, jotka olivat käyttäneet työvoimapalveluita korona-aikana, kokemuksia palveluiden onnistumisesta, saavutettavuudesta sekä yhdenvertaisuudesta. Palvelukokemuksia mitattiin väittämäpatteristolla, johon vastattiin viisiportaisella asteikolla, jossa arvo 1 kuvastaa näkemystä “täysin eri mieltä” ja arvo 5 näkemystä “täysin samaa mieltä”. Alla olevassa kuviossa 4 esitetään väittämien saamat keskiarvot. Kuviosta huomataan, että kokemukset työvoimapalveluiden käytöstä ovat olleet varsin positiivisia, sillä kaikkien väittämien keskiarvot ovat yli neljän.
Työvoimapalveluita käyttäneet nuoret ovat siis kokeneet päässeensä palveluun nopeasti (keskiarvo 4,2) ja kokeneet tulleensa autetuksi palvelussa (keskiarvo 4,2). Palvelun saavutettavuus on siis ollut hyvä, joskin suhdeperustaiset väittämät “Henkilökunta kohteli minua kunnioittavasti” (keskiarvo 4,5) ja “Minuun ei kohdistunut ennakkoluuloja tai syrjintää” (keskiarvo 4,8) saavat muutaman desimaalin verran korkeammat arvosanat.
Se, että palveluihin on päästy nopeasti valtakunnallisesti kasvaneesta työvoimapalveluiden tarpeesta huolimatta, voi kertoa erityisesti työvoimatoimistojen ja Kelan toimivista verkkopalveluista. Kyseisten virastojen palvelut ovat olleet pääosin sähköisiä jo ennen korona-aikaa, jolloin sähköisiä palveluita on ehditty testaamaan ja kehittämään toimivimmiksi. Tämä saattaa heijastua nyt myönteisenä kokemuksena palveluun nopeasta pääsystä.
Palvelukokemuksen osallisuutta kuvaava väittämä “Sain osallistua itseäni koskeviin päätöksiin niin paljon kuin halusin” saa keskiarvokseen 4,2, jota voidaan pitää myös hyvänä signaalina osallisuuden toteutumisesta. On huomionarvoista, että nuorisotyön osallisuus saa nuorilta heikomman arvosanan korona-aikana (Kauppinen, Kiilakoski & Lahtinen 2020) kuin työvoimapalveluiden osallisuus, vaikka osallisuus kuuluu nuorisotyön perinteisiin arvoihin. Todennäköisesti nuorten odotukset omasta osallisuudestaan työvoimapalveluissa ja Kelan päätöksissä ovat jo lähtökohtaisesti matalammat kuin nuorisotyössä, jolloin korkeamman arvosanan antamiseen voi olla matalampi kynnys.
Lopuksi
Nuorten työttömyysaste nousi koronan aikana nopeammin kuin koko väestön työttömyysaste, ja se oli lokakuussa 2020 3,7 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin. Koko väestön työttömyysaste nousi 1,2 prosenttiyksikköä. (SVT 2020.) Tässä valossa on ymmärrettävää, että nuorten tarve työvoimapalveluille kasvoi pandemian puhjettua. Myös koronakyselymme avovastauksissa on mainintoja esimerkiksi siitä, että korona on vaikuttanut kesätöihin niin, että töiden alkaminen on siirtynyt tai peruuntunut kokonaan.
Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lisääntyneestä palveluntarpeesta huolimatta työllisyyspalvelut ovat pystyneet vastaamaan palveluntarpeeseen. Myös nuorten tyytyväisyys saamaansa palveluun on vahvaa.
Kirjoittajat
Jenni Lahtinen
VTM, tutkija
Lotta Haikkola
VTT, akatemiatutkija
Toimitus: Sarianne Karikko, Veera Adolfsen & Tanja Konttinen.
Lähteet
Kauppinen, Eila & Kiilakoski, Tomi & Lahtinen, Jenni (2020) Nuorisotyötä koronan aikaan. Nuorisotutkimusverkoston Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarja.
Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi (ilmestyy) Tilasto-osio. Teoksessa Päivi Berg & Sami Myllyniemi (toim.) Nuorisobarometri 2020. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto. (Julkaisematon käsikirjoitus.)
Suomen virallinen tilasto (SVT) (2020) Työvoimatutkimus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 16.12.2020.