Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Otava 2022. 112 s.
Kustantamon uutuusluettelosta silmiin osuva nuorille suunnattu novellikokoelma on aina iloinen yllätys, sillä ne ovat aika harvinaista herkkua. Tällä kertaa riemunkiljahduksen aiheutti Terhi Rannelan teos Yöuinti ja muita novelleja.
Kustantamon uutuusluettelosta silmiin osuva nuorille suunnattu novellikokoelma on aina iloinen yllätys, sillä ne ovat aika harvinaista herkkua. Tällä kertaa riemunkiljahduksen aiheutti Terhi Rannelan teos Yöuinti ja muita novelleja.
Rannelalta julkaistiin kymmenen vuotta sitten samantyyppinen kirja, Yhden promillen juttuja (Otava), ja kustantamon tiedotteen mukaan uusi teos syntyi osaltaan vastaamaan edellisen kokoelman herättämään kysyntään.
Kirja sisältää 15 novellia, joissa tavataan nuoria monenlaisissa hetkissä ja tilanteissa.
Intohimoinen askartelija Ruu haaveilee Hollywood-tähden tapaamisesta, Sanni tiirailee lintuja uuden ystävänsä Kalevin kanssa, Hugo setvii tunteitaan japanilaisen terapiarobotin avustuksella ja Maarika kertoilee podcastissaan kirjakuulumisia.
Nuorten taustatkin ovat virkistävän moninaisia. Eetulla on kaksi äitiä, Leo asuu sijaisperheessä ja Jenny sinnittelee päihderiippuvaisen äidin sekoilujen armoilla.
Yhden promillen juttujen keskiössä on teoksen nimen mukaisesti alkoholi, ja monet tarinoista ovat aika synkeitä ja angstisia. Yöuinti sen sijaan on kokonaisuudessaan selvästi valoisampi.
Vaikka tarinoiden nuorilla on hankaluuksia ja haasteita, ja välillä elämä tuntuu ajautuvan huolestuttavaan suuntaan, tarinoiden loput ovat silti toiveikkaita ja jopa onnellisia. Pahimmat skenaariot eivät toteudu, apua saadaan ja virheistä opitaan.
Esimerkiksi yksi teoksen parhaista teksteistä, sugar daddy -ilmiötä kuvaava ”Bling bling baby” voisi päättyä hyvinkin vastenmielisesti, mutta niin ei käy.
Novellissa tavataan Melina, joka rahoittaa hankintojaan tapailemalla vanhempaa miestä, Maxia. Tytön isä ihmettelee tavarapaljoutta, ja paras ystävä Lumi moittii Melinaa huoraamisesta, mutta halu elää samalla tavalla kuin suosikki-influensseri ajaa kaiken edelle.
”Kun Melina näki videolta, että hänen lempparitubettajallaan Luumulla oli 30 erilaista meikkivoidesävyä, hän päätti, että se olisi hänenkin elämänsä tavoite. #lifegoals. Yksi etappi matkalla kohti seuraavia.”
Tytön toiminta herättää lukijassa alusta saakka pahoja aavistuksia, mutta erinäisten käänteiden jälkeen Melina tulee onneksi järkiinsä. Henkisiä kolhuja hoivaamaan tytölle tarjoutuu sopiva kuuntelija, ja välit isäänkin tuntuvat olevan pohjimmiltaan kunnossa.
Ihmisten väliset suhteet, yhdessä olemisen hiljainen onni ja erilaiset kohtaamiset ovatkin useimpien tarinoiden ytimessä. Ihastus tai ystävä voi tulla vastaan kirjastossa tai tunturipurolla, taloyhtiön kellarikomerossa tai lintutornissa. Sukulaissielut löytävät toisensa, vaikka heillä olisi ikäeroa, erilaiset kotiolot tai vaikkapa kommunikointia häiritsevä kuulovamma.
Rannela kierrättää novelleissa samoja henkilöitä, jolloin tarinat ketjuttuvat hauskasti. Henkilöistä muodostuneet kuvat täydentyvät ja lukija kokee kohtaamisen iloa törmätessään aiemmasta tarinasta tuttuun tyyppiin.
Novelleissa ihastuttaa se, miten pienillä vedoilla Rannela luo vereviä ja uskottavia hahmoja. Muun muassa ”Pitkä liitto” -novellin ekakertaansa varautuva ja sitä jännittävä Eetu sekä useammassa tarinassa vilahtava, identiteettiään pohdiskeleva, taiteellinen Lumi voisivat milloin vain loikata kirjan sivuilta todelliseen maailmaan.
Ensisijaisesti nuorille suunnattujen kirjojen lukeminen olisi avartavaa muillekin kuin kohderyhmään kuuluville. Kaunokirjallisuuden kautta vanhemmat ja muut nuoria kohtaavat aikuiset saisivat lisää ymmärrystä siitä maailmasta, jossa tämän päivän nuoret elävät. Rannelan novelleista on hyvä aloittaa.
Marjo Jääskä
FM, vapaa kirjoittaja