Henna Karppinen-Kummunmäki: Tyttöjen vuosisadat (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Avain, 2022. 175 sivua.
Tyttöjen ja nuorten naisten elämä on viime vuosina alkanut kiinnostaa tutkijoita, ja Henna Karppinen-Kummunmäen Tyttöjen vuosisadat on kiinnostava lisä tähän aihepiiriin.
Kirjoittajan vuonna 2020 tarkastettu väitöskirja käsitteli 1700-luvun englantilaisten yläluokan tyttöjen elämää. Tyttöjen vuosisadat pohjautuu väitöskirjaan, mutta mukana ovat laajemmin eurooppalaiset, länsimaiset tytöt. Englannin lisäksi tietoja on Ranskasta ja Pohjoismaista. Kirjoittaja on laajentanut myös aikaikkunaa kumpaankin suuntaan tarkastellen tyttöjen elämää keskiajalta 1800-luvulle. Aineistona kirjassa on pääosin tyttöjen omia kirjoituksia, kirjeitä ja päiväkirjoja. Kiinnostavat esimerkit ovat eri maista ja eri aikakausilta, joten ne tuntuvat paikoin vähän irtonaisilta, varsinkin kun niitä ei juuri kontekstoida.
Tyttöjen vuosisadat on suurelle yleisölle suunnattu kirja, joten tekstissä ei ole lähdeviitteitä. Alkuperäislähteet ja tutkimuskirjallisuus on luetteloitu lopun lähdeluetteloon. Kirja painottuu yläluokan tyttöihin, joiden kirjeitä ja päiväkirjoja ymmärrettävästi on eniten löydettävissä. Heidän elämänsä on ollut monessa suhteessa erilaista kuin muissa sosiaalisissa ryhmissä, mutta varmasti yhteisiäkin piirteitä on.
Syntymästä avioliittoon
Tyttöjen vuosisadat käsittelee nuoren naisen kasvamista lapsuudesta aikuisuuteen viiden eri teeman kautta. Liikkeelle lähdetään perheestä, sitten käsitellään kasvatusta, huvielämää ja seksuaalisuutta. Viimeisessä luvussa ollaan vähintään aikuisuuden partaalla avioliittoa solmimassa.
Entisajan perhe oli usein uusperhe, jossa saattoi olla lapsia eri avioliitoista. Monenlaiset, nykyään helpostikin hoidettavat taudit saattoivat tappaa varakkaidenkin perheiden jäseniä, joten leskeksi jääminen ja uudelleen avioituminen oli tavallista. Naisella oli lisäksi vaarana synnytys ja lapsivuodeaika. Syntymä saattoi olla vaarallinen myös lapselle, ja pikkulapsia uhkasivat monenlaiset sairaudet. Onkin sanottu, että lapsen eliniän ennuste kasvoi huomattavasti, jos hän selvisi hengissä kaksivuotiaaksi. Kirjoittaja nostaa esille myös vaihtelevat käsitykset lapsuuden luonteesta. Myöhäisellä keskiajalla lapsuutta kuvattiin elämän kevääksi ja viattomuuden ajaksi, kun taas 1600-luvulla lasta pidettiin perisynnin saastuttamana ja sen vuoksi tiukasti kurissa pidettävänä.
Varakkaiden yläluokan perheiden tyttärillä saattoi olla kotiopettaja, kauppiasperheissä tytöt pääsivät ehkä kouluun. Usein tyttären kasvattaja ja kouluttaja oli oma äiti tai joku muu naispuolinen sukulainen. Tyttöjen piti kasvaa hyveellisiksi ja vaatimattomiksi, uskonnon harjoittaminen oli tärkeää. Oppineisuus ei ollut naiselle kunniaksi, joten esimerkiksi kielitaidolla ei sopinut leveillä. Hyvää kirjallisuutta pidettiin kohottavana, mutta nuorten tyttöjen viattomuutta piti varjella, joten luettavaksi sopivat kirjat piti valita huolellisesti.
Yläluokan tyttöjen koulutukseen kuului myös ulkonäöstä huolehtiminen sekä soiton ja tanssin opiskelu. Kasvatus viimeisteltiin sukulaisten kartanoissa tai peräti hovissa. Työläisperheitten tytöt ryhtyvät varhain ansaitsemaan elantoa joko kotoa käsin tai lähtemällä palvelukseen.
Nuoren naisen elämäntehtävänä oli löytää aviomies ja sitten saada tämän kanssa lapsia. Seksuaalisuus ei kuitenkaan saanut tulla nuoren naisen elämään liian aikaisin. Tyttöjen oletettiin toisaalta olevan hyvin tietämättömiä, toisaalta heitä varoiteltiin miehistä. Tytöt ihastuivat, mutta seurustelu oli jo säädeltyä ja vakavaa. Viime kädessä avioliiton hyväksyminen oli vanhempien ja sukulaisten käsissä. Vaikka periaatteessa tyttöä ei voinut naittaa vasten tahtoaan, Karppinen-Kummunmäki nostaa esille myös tapauksia, joissa isä on valinnut tyttärensä puolison ja tytär painostetaan liittoon vastoin toiveitaan. Aviomiehet olivat tavallisesti selvästi morsiamia vanhempia. Kasvatuksesta ja opetuksesta huolimatta vaimon ja ehkä myös suuren talouden emännän velvollisuudet saattoivat tuntua kovin suurelta muutokselta teinitytön elämään.
Tytöt tänään
Tyttöjen vuosisadat -teoksen aineistoina ovat yksityiset, henkilökohtaiset tekstit. Kirjeitä tosin saatettiin lukea ääneen perhepiirissä, mutta päiväkirjamerkinnät olivat henkilökohtaisia. Lienee selvää, ettei päiväkirjoihin kirjoitettu välttämättä ollut koko totuus. Toisinaan päiväkirjoissa onkin mainintoja, ettei ihan kaikkea voi kirjoittaa edes omaan päiväkirjaan, jota säilytetään lukitussa laatikossa. Karppinen-Kummunmäki nostaa tässä rinnastuksen nykyajan someen, jossa ihmiset saattavat käsitellä julkisesti hyvinkin henkilökohtaisia asioitaan.
Tyttöjen elämä ja aikuiseksi kasvaminen on sisältänyt erilaisia asioita kuin poikien lapsuus ja nuoruus. Tyttöä valmisteltiin pikkulapsesta lähtien erilaiseen aikuisuuteen kuin poikia. Tämä näkyi jo lasten leikkikaluissa ja myöhemmin koulutuksessa. Tyttöä valmisteltiin elämäntehtävään kodin piirissä, poikia koulutettiin ja rohkaistiin astumaan kodin ulkopuolelle.
Tämän päivän sukupuolineutraalissa kasvatuksessa pyritään siihen, että lapsi saa itse löytää asiat, jotka häntä kiinnostavat, eikä lapsen valintoja rajoiteta sukupuolioletusten mukaan. Niin tyttö kuin poikakin saa iloita kotileikistä, avaruuden ihmeiden tutkimisesta, dinosauruksista tai jalkapallosta. Kun kuulen kysymyksen, eivätkö lapset saa enää olla tyttöjä ja poikia, kuulen samalla ääneenlausumattoman toiveen siitä, että tyttöjä ja poikia kasvatettaisiin nykyäänkin eri tavoin ja eri suuntiin heidän henkilökohtaisista kyvyistään ja kiinnostuksistaan piittaamatta. Se ei varmaan ole yhdenkään lapsen etu.
Merja Leppälahti
FL, tietokirjailija ja kriitikko