Katri Ylinen: Aamu ilman darraa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Into 2022. 205 s.
Raitistelu, tai kuten ilmiö englanniksi tunnetaan, sober curious, on parin viimeisen vuoden aikana ollut paljon esillä. Etenkin nuorten ja nuorten aikuisen keskuudessa siitä on tullut jopa pienoinen trendi.
Raitistelulla tarkoitetaan uteliasta ja normeja kyseenalaistavaa suhtautumista alkoholin käyttöön. Tiukka ja tärkeä kysymys on: Miksi alkoholin juominen on edelleen normi ja juomattomuus poikkeus?
Suomessa ilmiön suunnannäyttäjänä on toiminut etenkin Darravapaa-yhteisö ja -media, jonka omien kokemustensa ajamina perustivat Laura Wathén ja Katri Ylinen.
Yhteisön tarkoituksena ei ole julistaa yksioikoista ja ryppyotsaista absolutismin ilosanomaa, vaan vertaistukea pyritään antamaan laajemmalle porukalle. ”Olit sitten absolutisti, raitistelija, sober curious, ex-kärkiryyppääjä, streittari tai vielä paikkaansa etsivä dokabailaaja, niin me olemme sun alkoholiton cool gang”, mainostetaan yhteisön nettisivulla.
Samantyylistä, kaikenlaiset tyypit mukaansa kaappaavaa rentoutta on myös Katri Ylisen kirjassa Aamu ilman darraa (Into 2022).
Kirja syntyi vastauksena alkoholismia käsittelevän kirjallisuuden yksipuolisuuteen. Kun kirjoittaja lopetti juomisen, hän etsi lohtua ja tukea muiden raitistuneiden tarinoista. Alle kolmikymppisen nuoren naisen oli kuitenkin vaikeaa löytää niistä itseään. Vastaan tuli vain kertomuksia rappioalkoholisteista, jotka olivat menettäneet kaiken: työn, perheen ja terveyden.
Ylisen tilanne oli toisenlainen. Siinä vaiheessa, kun hän lopetti juomisen, mitään erityisen pahaa ei ollut vielä tapahtunut. Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin. Bailuillan jälkeen mielessä velloivat ahdistuksen ja häpeän tunteet, ja tärkeitäkin työtehtäviä tuli joskus vedettyä pahassa krapulassa, mikä tietysti aiheutti itseinhoa sekin.
Motivaatio juomisen lopettamiseen oli suuri, mutta helppoa se ei silti ollut. Moni asia mietitytti. Jääkö kaikesta hauskasta ulkopuolelle, kun valitsee kotisohvan baari-illan sijaan? Mistä aineksia uuteen minäkuvaan, kun on ”kasvanut bilemuijaksi ja kärkiryyppääjäksi”? Muuttuuko ennen villi ja vapaa ihminen raitistuttuaan automaattisesti tylsäksi ja haaleaksi?
Vähitellen Ylinen löysi sopivan rempseitä ”raittiusidoleja” ja alkoholia terveellisempiä tapoja hemmotella itseään. Myös siihen tyhjään tilaan, joka ennen täyttyi juomisella, alkoi ilmaantua inspiroivaa tekemistä.
Pitkä parisuhde päättyi kaksi ja puoli vuotta juomisen lopettamisen jälkeen, mutta siitäkin tunnemyrskystä selvittiin. ”On täysin mahdollista, että ilman alkoholia suru myös väistyy nopeammin. Käsittelemättömänä ja piiloon juotuna suru painaa tiedostamatta mielessä ja säteilee pitkälle tulevaisuuteen epämääräisenä möykkynä.”
Teoksen ytimessä on Ylisen tarina, mutta omakohtaisesta nousee myös paljon yleisesti kiinnostavaa. Tällainen teema on esimerkiksi alkoholin merkitys työelämän sosiaalisten suhteitten liukasteena.
Ylisen mukaan suomalaisessa työkulttuurissa alkoholilla on merkittävä rooli luottamuksen ja yhteisöllisyyden rakentamisessa. Yksityiselämästä ei välttämättä puhella työkavereiden kesken ennen kuin lasillisen tai parin jälkeen.
Ylinen pohtii, onko olemassa vaara, että raittiit ihmiset menettävät etenemismahdollisuuksia sen vuoksi, etteivät osallistu yhteisiin rientoihin tai eivät ainakaan heittäydy niihin samalla asenteella kuin alkoholia käyttävät työkaverinsa. Aika tympeää, jos näin on.
Hauskan pisteliäällä tyylillä kirjoitettu, virkeänä teemasta toiseen poukkoileva teos kannustaa pohtimaan alkoholin käyttöä myös voimavarakysymyksenä. Ilman alkoholin turruttavaa ja väsyttävää vaikutusta olemme paremmassa iskussa kohtaamaan kriisit ja monenlaiset muuttuvat olosuhteet. Nyt jos koskaan kapasiteettia pitäisi riittää, sillä monet hankalat kysymykset, ympäristöongelmista ja vähemmistöjen oikeuksista lähtien vaativat toimia ja ratkaisuja.
Sama pätee yksilötasolla. Ylisen haastattelema dj ja kuvataiteilija Teemu Keisteri toteaa vastaansanomattomasti, että ”unelmien toteuttaminen ei onnistu, jos on koko ajan krapula”.
Marjo Jääskä
FM, vapaa kirjoittaja