Nuorten älypuhelinten ja sosiaalisen median käyttö on aikuisväestön jatkuvan huolen aihe. Digitaalisesta ajankäytöstä keskustellaan niin eduskunnassa, opetussuunnitelmissa, kouluissa, medioissa kuin kotonakin. Älypuhelimet esitetään usein yksioikoisena juurisyynä monenlaisille nuorten kohtaamille ongelmille, kuten mielenterveyshaasteille, liian vähäiselle liikunnalle tai aivoterveyden haasteille. Nuorten digitaalisen teknologian käyttö näyttäytyykin yleisenä narratiivina, jossa nuoret esitetään keskittymiskyvyttömiksi ruudun äärelle tainnutettuna sukupolvena.
Uutuusteos Digitaalinen nuoruus ja kasvavat erot (toim. Sari Tuuva-Hongisto ja Kristiina Korjonen-Kuusipuro) lähestyy huolipuheen sijasta nuorten arjen digitalisoitumista monitahoisena ilmiönä, joka vaikuttaa lähes kaikilla elämänaloilla. Julkisessa keskustelussa esiin pääsevät usein kielteiset tulkinnat nuorten ja digitalisaation välisestä suhteesta, mutta esimerkiksi nuorten ”puhelimella oleminen” on luonut myös uudenlaista yhteisöllisyyttä ja uusia osallisuuden muotoja, jotka ovat nuorisokulttuurisesti tärkeitä.
”Nuoret tekevät verkossa monenlaisia arkisia asioita ilman, että niitä mielletään erityisesti digitaaliseksi tekemiseksi – pitävät yhteyttä perheeseen ja ystäviin, kuuntelevat musiikkia tai äänikirjoja, opiskelevat tai pelaavat. Digitaaliset käytännöt tapahtuvat usein yhtäaikaisesti reaalimaailman käytäntöjen kanssa”, huomauttaa teoksen toinen toimittaja Sari Tuuva-Hongisto.
Nuoret ovat digitalisaatiokeskustelun ytimessä
Yhteiskuntakehityksen näkökulmasta digitalisaatio on merkinnyt suurta käännettä muuttaessaan perustavanlaatuisesti esimerkiksi palveluiden, kulutuksen tai sosiaalisen vuorovaikutuksen tapoja Nuorempien sukupolvien ajatellaan usein kohtaavan yhteiskunnalliset muutokset avoimin mielin. Tämä myönteinen luonnehdinta esittää nuorison ennakkoluulottomana, teknisesti taitavana uusien digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäjänä.
Samaan aikaan lapset ja nuoret nähdään digitaalisen kehityksen edessä erityisen haavoittuvana ryhmänä, joka altistuu laitteiden ja verkkojen käytön kautta monenlaiselle epäilyttävälle sisällölle. Huolta aiheuttaa myös digitaalisten laitteiden vaatima ajankäyttö, joka ei ilmiönä ole uusi: nuorison oma aika on aiheuttanut aikuisväestössä ahdistusta läpi modernin länsimaisen historian.
”Kaikenlainen päämäärätön hengailu näyttää edelleen vaaralliselta. Huoli lasten ja nuorten digitaalisen median käytöstä on muutoinkin samansuuntainen kuin aiemmat moralistiset reaktiot erilaisia nuorisokulttuureja kohtaan esimerkiksi vaatteiden, musiikin, poliittisten mielipiteiden tai seksuaalisuuden osalta”, toteaa Kristiina Korjonen-Kuusipuro.
Digitaalisuus sekä ylläpitää että kasvattaa nuorten keskinäisiä eroja ja eriarvoisuuksia
Nuoret ja digitaalisuus niputetaan usein yhteen tehden yksinkertaistettuja negatiivisia tai positiivisia oletuksia siitä, että kaikki tietyn ikäiset nuoret ovat yhtä laajalti perehtyneitä ja valmiita käyttämään kaikenlaisia digitaalisia laitteita ja palveluja. Erilaisissa elämäntilanteissa olevat nuoret elävät kuitenkin hyvin moninaista digitaalista arkea, eikä kaikilla nuorilla ole samanlaista pääsyä tai edes kiinnostusta digitaalisuuden pariin.
Suomessa digitalisaation on uskottu luovan yhdenvertaisia elämän rakentamisen mahdollisuuksia diginatiiveina pidetyille nuorille, mutta tilastot osoittavat, että nuorten taustoihin liittyvä eriarvoisuus säilyy sitkeästi. Digitaalista pääomaa omaavat nuoret hyötyvät tiedoistaan ja taidoistaan digitaalisesti heikommassa asemassa oleviin nuoriin nähden. Useat tutkimukset tuovat esiin, että digitaalisella pääomalla on nuorten elämänkulussa keskeinen rooli, joka ulottuu muun muassa kouluttautumiseen, menestykseen työmarkkinoilla tai terveyspalvelujen käyttöön.
Teoksen taustalla tutkimushanke
Nuorisotutkimusseuran julkaiseman teoksen taustalla on Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke DEQUAL: Capturing Digital Social Inequality – Young diginatives’ asymmentrical agencies within socio-technical imperatives and imaginaries (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (2020–2024). Itä-Suomen yliopiston ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Juvenian toteuttaman tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa yhteiskunnallisesti ja yhteiskuntatieteellisesti relevanttia tietoa digitalisaation merkityksestä suomalaisten nuorten elämässä nuorten itsensä näkökulmista.
Teos esittelee tutkimushankkeen keskeiset tulokset limittäen ne osaksi laajempaa nuoruuden ja digitalisaation välisestä yhteydestä käytävää tutkimuskeskustelua. Samalla teoksessa kuuluu nuorten oma ääni ja heidän omat tulkintansa ruuduista, somesta ja verkossa eletystä nuoruudesta.
Teoksen tiedot
Sari Tuuva-Hongisto ja Kristiina Korjonen-Kuusipuro (toim.) Digitaalinen nuoruus ja kasvavat erot. ISBN 978-952-372-067-1, ISSN 1799-9219, Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 252, 2025. 253 s, nid., 33 euroa.
Painettua kirjaa voi ostaa Tiedekirjasta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) ja muista hyvin varustelluista kirjakaupoista.
Lisätiedot
Sari Tuuva-Hongisto
puh. 040 162 6713
sari.tuuva-hongisto@xamk.fi
Kristiina Korjonen-Kuusipuro
puh. 050 439 9486
kristiina.korjonen-kuusipuro@xamk.fi