Nuorten ruokakasvatus eri kentillä – kohti vahvempaa yhteistyötä!

Ruokakasvatusta tutkitaan monitieteisesti. Tutkimusalueen tavoitteena on ymmärtää nuorten omia kokemuksia sekä pyrkimys tukea nuorten monipuolisia ruokatottumuksia osana heidän arkipäiväänsä. Ruokakasvatus saatetaan joskus mieltää vain koulukontekstissa tapahtuvaksi toiminnaksi. Ruokaoppimista tapahtuu kuitenkin kaikkialla ja kaiken aikaa, myös vapaa-ajalla ja järjestöjen, kaupunkien ja kuntien nuorisotoiminnassa. Siksi on tärkeää pohtia, miten voisimme yhdessä kehittää entistäkin toimivampia ruokakasvatuksen käytäntöjä. Osana tätä pohdintaa järjestettiin Nuori2017-tapahtumassa kaksi ruokakasvatukseen liittyvää tilaisuutta, joissa keskusteltuja näkökulmia tuodaan esiin tässäkin artikkelissa.

Näkökulma avaa Nuorisotutkimusverkostossa tehtävän tutkimuksen tuloksia yhteiskunnallisiksi puheenvuoroiksija kannanotoiksi. Näkökulmat sisältävät paitsi uutta tietoa nuorista, myös politikkaan ja käytännön toimintaan suunnattuja ehdotuksia.

Ruokakasvatus tutkimusalueena

Suomessa on toteutettu pitkään ja onnistuneesti ravitsemus- ja terveyskasvatusta, mutta on myös huomattu, ettei pelkkä tieto ja asiantuntijoiden suositukset riitä muuttamaan ihmisten ruokatottumuksia (esim. Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000–2013; Kouluterveyskysely 2013). Yksittäisten ruokavalintojen tai ravitsemus- ja terveystiedon yksipuolinen korostaminen ei huomioi kattavasti ruokakäytäntöjen kokonaisuutta, joka liittyy myös ruokatuotantoon, kestävyyteen, kulttuuriin ja identiteetin muotoutumiseen (Janhonen, Mäkelä & Palojoki, 2015). Yksittäiset ruokavalinnat ovatkin aina osa laajempia prosesseja, jotka ihmisten arjessa tulevat näkyväksi esimerkiksi ruoanlaittoon tai yhdessä syömiseen kytkeytyvien rutiinien, toiminnan, merkityksenannon ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Ruokakäytäntömme ovat kietoutuneet monimutkaiseksi verkostoksi kulttuurisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutteita, joiden ymmärtämiseen tarvitaan luonnontieteiden lisäksi myös yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellistä tutkimusta.

Ruokakasvatuksen tutkimus tarkastelee ruoanlaittoon ja syömiseen liittyvää kasvatusta ja oppimista monitieteisesti, esimerkiksi kasvatustieteen, ruokasosiologian, ruokakulttuurin tutkimuksen ja kotitaloustieteen näkökulmista. Ruokakasvatuksen tutkimuksessa yhdistyvät sekä halu ymmärtää ihmisten omia kokemuksia ja perusteluita ruokavalinnoista että pyrkimys kehittää tapoja tukea ihmisten monipuolisia ruokatottumuksia osana heidän arkipäiväänsä. Aihepiiriin liittyvä tutkimus on ollut erityisen vilkasta Pohjoismaissa. Tähän mennessä tutkimusta on tehty ennen kaikkea kouluruokailuun (esim. Janhonen, 2016; 2017; Persson-Osowski, 2012; Berggren et al., 2017) ja kotitalousopetukseen (esim. Granberg et al., 2017; Höjer, 2013) liittyen, mutta tutkimustietoa on myös järjestöjen toiminnasta (ks. Kauppinen, 2009; 2015) sekä käynnissä olevan tutkimuksen kautta nuorisotalojen merkityksestä¹.

Ruokataju ruokakasvatuksen tavoitteena

Ruokakasvatus on viime vuosina herättänyt kasvavaa kiinnostusta ja yhteiskunnallista keskustelua niin kouluissa, nuorisotaloilla, järjestöissä kuin kaupallisella sektorillakin. Näkökulmien runsaus ja aloitteiden moninaisuus on ilahduttavaa, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Käytännön kehitystyön kannalta haastavaa on esimerkiksi se, että erilaisilla toimijoilla on usein varsin vaihtelevat lähtökohdat sekä toisistaan eroavat määrittelyt siitä, mikä ruokakasvatuksessa on tärkeää ja mikä sen tavoitteena tulisi olla. Samalla ympäröivä yhteiskunta on muuttunut nopeasti ja valinnanvaihtoehtomme ruoanlaittoon ja ruokailuun liittyen ovat lisääntyneet. Muutoksen myötä on syntynyt tarve myös määritellä ruokakasvatus ja sen sisällöt tähänastista ravitsemus- ja terveyspainotusta sekä tietokeskeisyyttä laajemmin.

Ruoanlaitto ja ruokailu ovat muutakin kuin ruokaa

Olemme kollegojemme kanssa halunneet osallistua ruokakasvatuksen tavoitteiden selkiyttämiseen liittyvään keskusteluun. Tutkimustyön tuloksena on syntynyt uusi käsite, ruokataju, joka merkitsee omakohtaista ymmärrystä ruokavalinnoista sekä kykyä hahmottaa syömisen sosiaalisia, kulttuurisia ja arkisia merkityksiä (Janhonen, Mäkelä & Palojoki, 2015, 2016; Janhonen, Mäkelä, Kauppinen, Palojoki, 2015). Ruokatajun käsitteen kehitystyö nojaa sitä edeltäneeseen tutkimukseen ja käsitteisiin, kuten ruokaluku- ja terveyslukutaidon käsitteisiin sekä nuorisotutkijoiden kehittämään terveystajun käsitteeseen (Hoikkala, Hakkarainen & Laine, 2005; Puuronen, 2006; Ojajärvi, 2015; ks. tarkempi vertailu em. neljän käsitteen taustoista ja painotuksista artikkelissa Janhonen, Mäkelä & Palojoki, 2016).

Ruokataju ruokakasvatuksen tavoitteena korostaa nuorten toimijuutta ja osallisuutta.

Ruokatajun ydinajatus on, että on monta tapaa valita oikein ja syödä terveyttä ja hyvinvointia tai kestävyyttä edistävästi. Ruokatajun käsitteessä arkinen ymmärrys ruokavalinnoista yhdistyy ruokajärjestelmän kokonaisuuden tiedostamiseen. Ruokataju ruokakasvatuksen tavoitteena sisältää ajatuksen toimijuudesta eli tietoisiin valintoihin harjaantumisesta sekä osallisuudesta eli asioiden kehittämisestä yhdessä. Ymmärrämme ruoanlaiton ja ruokailun toiminnallisina prosesseina, joihin on kietoutunut myös sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä sekä yksilöitä tai yksittäisiä ryhmiä laajempia yhteiskunnallisia rakenteita.

Työpajojen yhteistyökumppaneista 80 % arvioi Marttojen järjestämien kurssien tukevan nuorten arjenhallinnan taitojen kehittymistä erittäin paljon. (Kuvan oikeudet: Marttaliitto. Kuvaaja: Aino Huovio.)

Ruoanlaittoa ja ruokailua yhdessä

Ruokatajua tukevaa ruokakasvatusta järjestetään jo nyt osana nuorisotyötä, vaikkei sitä aina erikseen alleviivata eikä toiminnasta ehkä aina puhuta ruokakasvatuksena. Monissa harrastustilanteissa esimerkiksi ruokaillaan tai laitetaan ruokaa yhdessä. Liikuntaharrastuksissa nuorten monipuolisia ruokatottumuksia ja omassa liikuntalajissa kehittymistä myös usein tuetaan ruokakurssien ja -ohjeistusten avulla. Viime vuosina nuorisotalot ovat alkaneet tarjota nuorille mahdollisuuksia laittaa säännöllisesti ruokaa nuorisotaloilla. Esimerkiksi Helsingin kaupungin nuorisotaloilla toteutetaan Nutakeittiö-toimintaa, jonka tavoitteena on tukea nuorten terveellistä syömistä ja kestävää kuluttamista sekä vahvistaa heidän ruoanlaittotaitojaan.

Ruokakasvatus on jo nyt tärkeä osa nuorisotyötä!

Harrastuksissa sosiaalisella vuorovaikutuksella on usein keskeinen rooli ja tässä onkin ruoanlaiton ja ruokailun kasvatuksellisen merkityksen voima. Ruokakasvatuksen näkökulmasta ruoanlaitto ja ruokailu eivät ole vain muun toiminnan edellytyksiä, vaan myös mahdollisuuksia oppia uutta, saada onnistumisen kokemuksia sekä kohdata toisia yhteisen tekemisen äärellä. Tutkimusten mukaan (esim. Nuorisobarometri 2015) ruokakulttuurit ja ruoanlaitto ovat nuorista kiinnostavia ja innostavia aiheita. Näin ollen nuorisotaloilla ja järjestöillä on erinomainen mahdollisuus toimia niin sanotuilla muodollisen ja epämuodollisen oppimisen rajapinnoilla – osana lasten, nuorten ja heidän perheidensä omaehtoista ja aktiivista, omista kiinnostuksen kohteista kumpuavaa ruokaoppimista.

Ruoanlaitto ja yhdessä ruokailu innostavat ja vahvistavat itsetuntoa sekä vuorovaikutustaitoja.

Lisää konkreettista yhteistyötä!

Nuori2017-tapahtuman ohjelmaosuutemme Tampereella 28.3.2017 toi yhteen ruokakasvatuksen toimijoita eri kentiltä. Tapahtumassa Henri Karjula kertoi Nuorten Akatemian toiminnasta, jossa oppilaat pääsevät kehittämään kouluruokailua. Matilda Wrede-Jäntti ja Päivi Känsälä toivat Marttaliiton kurssitoiminnan ja tutkimusesimerkkien kautta näkyväksi nuorten elämän- ja arjentaitojen vahvistamiseksi tehtävää työtä työpajoilla. Marjaana Liukko esitteli 4H-liiton kerho- ja päiväleiritoimintaa, jossa yhdistyvät ruoanlaitto, lasten myönteiset ruokakokemukset ja kestävän kehityksen tukeminen. Seminaariin ja -työpajaan osallistui nuorisotyöntekijöitä kunnista, seurakunnista ja järjestöistä. Ohjelmaosuuksien aikana käydyn keskustelun pohjalta on ilmeistä, että ruokakasvatuksen parissa on paljon toimijoita ja toimintaa, jotka eivät tällä hetkellä kuitenkaan tavoita toisiaan.

Koulujen ja päiväkotien rinnalla työpajojen, nuorisotalojen ja järjestöjen rooli ruokakasvatuksessa on vahvistumassa. Ruokakasvatus nähdään hyvänä nuorisotyön välineenä. On tärkeää pohtia, miten ruokakasvatusta voitaisiin kehittää kohti entistäkin laaja-alaisempaa ja nuorten kokemukset ja toiveet huomioivaa ruokakasvatusta. Esimerkiksi sosiaalinen media ja erilaiset digitaaliset sovellukset voisivat tarjota uudenlaisia välineitä ja mahdollisuuksia yhteistyölle koulujen, nuorisotoimen ja järjestöjen välillä.

Ruokakasvatus-käsitteen käyttö tutkimusmielessä on yleistynyt erityisesti 1990-luvulta 2000-luvulle tultaessa, mutta vasta muutaman viime vuoden aikana sen käyttö on lisääntynyt suomalaisessa keskustelussa. Kuten edellä todettiin, ruokakasvatuksen kentillä on paljon toimijoita, mutta toiminnan lähtökohdat ja ruokakasvatuksen tavoitteet ja määrittelyt vaihtelevat. Jotta mahdollisimman monet lapset ja nuoret innostuvat ruoanlaittoon ja ruokailuun liittyvästä toiminnasta, oppivat toimiessaan ja rakentavat omaa ruokatajuaan, tarvitaan toimivia käytäntöjä ja eri toimijoiden aktiivista yhteistyötä. Sen rinnalla tarvitaan järjestelmällistä, monitieteellistä tutkimusta, jonka kautta voidaan arvioida nykyisiä ja uusia käytäntöjä, tehdä niiden vaikutuksia näkyväksi sekä tukea kehittämistä ja yhteistyötä.

Kirjoittajat

Kristiina Janhonen

KT, tutkija (Ruokakasvatus), Nuorisotutkimusseura

kristiina.janhonen@nuorisotutkimus.fi

puh. +358 50 3017486

Eila Kauppinen

KM, KTM, väitöstutkija, Helsingin yliopisto

eila.kauppinen@helsinki.fi

puh. +358 40 5419076

Viitteet

1 Lisätietoa Eila Kauppisen käynnissä olevasta väitöskirjatutkimuksesta oheisen linkin kautta: https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/person/ekkauppi

Kirjallisuutta

Berggren, L., Talvia, S., Fossgard, E., Björk Arnfjörð, U., Hörnell, A., Sigríður Ólafsdóttir, A., Gunnarsdóttir, I., Wergedahl, H., Lagström, H., Waling, M. & Olsson, C. (2017),” Nordic children’s conceptualizations of healthy eating in relation to school lunch ”, Health Education, 117 (2). pp. 130 – 147, doi: http://dx.doi.org/10.1108/HE-05-2016-0022 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Granberg, A., Olsson, V. & Mattson Synder, Y. (2017), “Teaching and learning cooking skills in Home Economics: What do teachers for students with mild intellectual disabilities consider important to learn?”, British Food Journal, 119 (5), pp.1067-1078, doi: 10.1108/BFJ-09-2016-0435

Hoikkala, T., Hakkarainen, P., & Laine, S. (Eds.). (2005). Beyond health literacy. Youth cultures, prevention and policy. Helsinki: Finnish Youth Research Society and Stakes.

Höijer, K. (2013), Contested food – The Construction of Home and Consumer Studies as a Cultural Space. Uppsala University, Doctoral dissertation (Articles).

Janhonen, K. (2017), The roles of humour and laughter in youth focus groups on school food, Journal of youth studies, E-publication ahead of print. doi: http://dx.doi.org/10.1080/13676261.2017.1311404 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Janhonen, K. (2016), Adolescents’ Participation and Agency in Food Education. University of Helsinki, Doctoral dissertation (Articles).

Janhonen, K., Mäkelä, J. & Palojoki, P. (2016), “Food education: from normative models to promoting agency”, in Sumner, J. (Ed.), Learning, Food, and Sustainability: Sites for Resistance and Change, Palgrave/Macmillan, London, pp. 93–110.

Janhonen, K., Kauppinen, E., Mäkelä, J. & Palojoki, P. (2015). Ruokataju on omakohtaista ymmärrystä ruokavalinnoista (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Kotitalous-lehti.

Janhonen, K., Mäkelä, J. & Palojoki, P. (2015), “Peruskoulun ruokakasvatus ravintotiedosta ruokatajuun”. Teoksessa Janhonen-Abruquah, H. & Palojoki, P. (Toim.), Luova ja vastuullinen kotitalousopetus, Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 38, Unigrafia, Helsinki, 107–121.

Kauppinen, E. (2009). ”Jos heti lataa kaiken ja osoittaa sormella, ei ne nuoret tule mukaan.” Järjestöjen mahdollisuudet vaikuttaa nuorten ruokatottumuksiin. Helsingin yliopisto, Pro gradu -tutkielma.

Kauppinen, E. (2015). Nuori, äiti vai opettaja – kenellä on vastuu nuorten ruokatottumuksista? Teoksessa Myllyniemi, M. (Toim.) Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015. Helsinki: Grano Multiprint Oy, 215–226.

Ojajärvi, A. (2015). Terve sotilas! Etnografinen tutkimus varusmiesten terveystajusta sosiaalisena ilmiönä. Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 99, Tiede.

Ojansivu, P., Sandell, M., Langström, H. & Lyytikäinen, A. (2014). Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa – ruokailoa ja terveyttä lapsille (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa-hankkeen asiantuntijaraportti. Turun Lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 8/2014, Turun yliopisto.

Persson-Osowski, C. (2012), The Swedish School Meal as a Public Meal: Collective Thinking, Actions and Meal Patterns, Doctoral dissertation (Articles).

Puuronen, A. (2006). Mitä on terveys – tietoa, taitoa vai tajua? Teoksessa: Terveystaju. Nuoret, politiikka ja käytäntö (pp. 5–20). Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 63.

Sumner, J. (Ed.), Learning, Food, and Sustainability: Sites for Resistance and Change, Palgrave Macmillan, New York.

Swan, E. and Flowers, R. (2015). Food Pedagogies, Ashgate, London.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN), Opetushallitus (OPH), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2017), Syödään ja opitaan yhdessä – Kouluruokailusuositus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Helsinki: Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

Kiitos tuesta ja yhteistyöstä: Nuorisotutkimusseura ry, THL, Helsingin yliopisto, Marttaliitto ry, Suomen 4H-liitto, Nuorten Akatemia ja Elli Sunisen ja Rachel Trobergin säätiö.