Asia: Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2024-27.
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/27297/2023.
Nuorisotutkimusseuran näkökulmasta hallituksen tasa-arvo-ohjelman luonnos sisältää joitakin kannatettavia tavoitteita ja toimenpiteitä. On kuitenkin niin, että ohjelmassa tuodaan esille selvästi enemmän tavoitteita ja ehdotetaan selvitysten laatimisia, kuin linjataan selkeistä toimenpiteistä. Sukupuolen tasa-arvoon ja moninaisuuteen liittyen on jo varsin paljon sekä akateemista tutkimustietoa että viranomaisten tuottamaa selvitystietoa. Monin paikoin olisikin suotavaa siirtyä toimenpiteisiin lisäselvitysten ja abstraktien tavoitteiden asettamisten sijaan.
Esimerkiksi tasa-arvon edistäminen koulutuksessa jää ohjelmaluonnoksessa torsoksi olemassa olevan tutkimustiedon sivuuttamisen takia. Tasa-arvokysymyksenä nostetaan vahvasti esille poikien verrattain heikko osaaminen kouluissa, mutta ei esitetä asiaan liittyen konkreettisia toimenpiteitä. Aihepiiristä on runsaasti tutkimustietoa. On tiedossa, että valtaosa pojista pärjää osaamismittauksissa varsin hyvin. Samalla on kuitenkin niin, että heikoimpien osaajien joukossa pojat ovat yliedustettuina. Kyse ei siten ole yksinomaan sukupuolesta, vaan myös sosioekonomisesta ja alueellisesta tasa-arvosta. Mahdollisten toimenpiteiden kohdentaminen kaikille pojille esimerkiksi opetusta viihteellistävän poikapedagogiikan muodoissa johtaa todennäköisesti vaatimustason laskuun ja entistä heikompiin tuloksiin. Olisikin syytä panostaa edelleen sukupuolinormien ja kouluvastaisten poikakulttuurien purkamiseen jo varhaisessa vaiheessa. Tasa-arvo-osaamista on syytä edelleen vahvistaa opettajankoulutuksessa. Lisäksi olisi tärkeää varmistaa riittävä vaatimustaso myös alisuorittaville oppilaille sekä taata riittävä ja yksilöllinen oppimisen tuki sitä tarvitseville.
1. Johdanto, yleiset huomiot
Hallituksen tasa-arvo-ohjelman luonnos sisältää monia kannatettavia tavoitteita ja toimenpiteitä. Nuorisotutkimusseura kiinnittää yleisellä tasolla huomiota kahteen seikkaan. Ensinnäkin ohjelmassa tuodaan esille selvästi enemmän tavoitteita ja ehdotetaan selvitysten laatimisia, kuin linjataan selkeistä toimenpiteistä. Sukupuolen tasa-arvoon ja moninaisuuteen liittyen on jo varsin paljon sekä akateemista tutkimustietoa että viranomaisten tuottamaa selvitystietoa. Monin paikoin olisi jo nyt mahdollista siirtyä toimenpiteisiin lisäselvitysten ja abstraktien tavoitteiden asettamisten sijaan. Toisekseen monet tasa-arvo-ohjelmassa asetetut tavoitteet tai toimenpiteet ovat ristiriidassa hallituksen käytännön politiikan kanssa. Ilmeisimmät esimerkit ovat viime aikoina julkisuudessakin esillä ollut Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvä kysymys ja kotoututumispalvelujen vahvat tasa-arvopainotukset tilanteessa, jossa ollaan tekemässä varsin rajuja ja erityisesi kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin naisiin kohdentuvia leikkauksia.
2. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen koulutuksessa
Tässä osiossa esitetyt toimenpiteet jäävät hampaattomiksi. Toimenpiteiden sijaan kyse onkin lähinnä suunnitelmista ja tavoitteista. Tietoa koulutusjärjestelmän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvajeista on runsaasti, joten olisi aivan mahdollista esittää konkreettisia toimenpiteitä. Esimerkiksi kouluosaamisen näkökulmasta heikoimmassa asemassa olevista pojista on runsaasti sekä määrällistä että laadullista tutkimustietoa. Toimenpiteissä voisi olla kyse sukupuolitietoisemmasta kasvatuksesta ja opetuksesta, riittävän vaatimustason varmistamisesta kaikille, sekä tarvittaessa riittävästä ja yksilöllisestä oppimisen tuesta. Sama koskee yhdenvertaisuuskysymyksenä maahanmuuttotaustaisten nuorten koulumenestyksen parantamista. Kyse voisi esimerkiksi olla vahvemmin resursoidusta oman äidinkielen opetuksesta, joustavammasta ja yksilöllisemmästä valmistavasta opetuksesta, monikielisemmästä- ja kanavaisemmasta kommunikaatioista vanhempien kanssa tai opettajankoulutuksen uudistamisesta vastaamaan paremmin moninaisen yhteiskunnan tarpeisiin.
3. Tasa-arvo työelämässä ja työn ja perheen yhteensovittamisen tukeminen
Tämä ohjelman osio sisältää edellistä enemmän konkreettisia toimenpiteitä. Lisäksi on hienoa, että istuva hallitus jatkaa edellisen kauden perhevapaauudistuksen toteuttamista ja mahdollisten vaikutusten seuraamista. Kriittisemmin voi kuitenkin suhtautua kotoutumislain uudistusten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaikutuksiin. Kotoutumispalveluihin kohdennetaan varsin merkittäviä leikkauksia, joiden seurauksena erityisesti valmiiksi heikoissa asemissa olevien maahanmuuttajien asema tulee heikentymään entisestään. On vaikea nähdä, miten valtio konkreettisesti tukee kuntia ja hyvinvointialueita sukupuolen tasa-arvon edistämisessä osana kotoutumislain uudistamista.
On sääli, että ohjelmassa ei linjata toimenpiteistä liittyen hallitusohjelmassa mainittuun lasten ja nuorten vuoroasumiseen tai monipaikkaiseen asumiseen. Ilmiö koskettaa yhä kasvavaa osaa lapsiperheistä. Tämän todellisuuden huomiointi politiikassa, palvelujen järjestämisessä sekä sosiaalietuuksissa olisi olennaista.
4. Sukupuolten tasa-arvoisen osallisuuden ja edustuksen lisääminen
Tässä osiossa esitetään edelleen selvitettäväksi joitakin sellaisia asioita, joista on jo olemassa verrattain paljon tietoa. Usein tämä koskee sukupuolivähemmistöjä. Kansainvälisesti mutta myös Suomessa on paljon tutkimustietoa sukupuolivähemmistöjen kokemasta syrjinnästä eri elämänalueilla. Tätä tutkimustietoa olisi järkevää hyödyntää politiikkatoimenpiteitä toteutettaessa. Erityisen heikossa asemassa ovat transnaiset, mikä kertonee mieskategorian kapeudesta suhteessa naiskategoriaan. Miehiksi luokitelluille henkilöille sallitut sukupuolen ilmaisemisen tavat ovat naisia jossain määrin ahtaammat. Miehiä koskevien normien ja odotusten lisääntynyt joustavuus olisi suurella todennäköisyydellä keskeinen vastaus myös tässä osiossa kuvattuun poikien ja nuorten miesten syrjäytymiskysymykseen.
Syrjäytymisestä keskusteltaessa ei kuitenkaan ole syytä ylikorostaa poikien tai nuorten miesten osuutta. Myös monien tyttöjen ja nuorten naisten voi nähdä jäävän syrjään, mutta heidän syrjäytymisensä on tyypillisesti vaikeammin havaittavaa eikä näkyvää yhteiskuntavastaisuutta tai esimerkiksi väkivaltaista käyttäytymistä.
On suotavaa, että järjestö- tai harrastuskentän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioihin kiinnitetään huomiota. Onkin hyvä, että liikunta-alan järjestöjen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia luvataan tarkastella ja niiden ajantasaisuutta seurata. Lisäksi on kannatettavaa, että kulttuuriharrastamisen tasa-arvoon kiinnitetään huomiota sukupuolen näkökulmasta. Sukupuolen ohella, ja ehkä edellä, olisi syytä edistää kulttuuriharrastamisen alueellista ja sosioekonomisiin asemiin liittyvää yhdenvertaisuutta.
5. Naisiin kohdistuva-, lähisuhde sekä muu väkivalta
Esitetyt toimenpiteet herättävät joitakin kysymyksiä. Siihen nähden, että Suomi on naisille varsin väkivaltainen maa, kiinnittyy hallituksen huomio voimakkaasti pienten vähemmistöryhmien tekemään ja kokemaan väkivaltaan. Toimenpiteistä konkreettisimmat kohdentuvatkin maahanmuuttotaustaiseen väestöön tai etnisiin vähemmistöihin. Esimerkiksi sukupuolielinten silpomisen kriminalisoinnista on keskusteltu ja tehty selvityksiä aiemminkin, mutta asian erillinen kirjaaminen lakiin on jäänyt tekemättä. Kriminalisointi ei todennäköisesti muuttaisi nykyistä rangaistuskäytäntöä mitenkään ja kyse olisikin lähinnä poliittisen tahtotilan ilmaisemisesta. Lisäksi toimenpiteissä viitataan kuntien ja hyvinvointialueiden velvoitteiden sekä turvakotipaikkojen lisäämiseen. Nämä tavoitteet lienevät ristiriidassa nykyisen leikkauspolitiikan kanssa. On riskinä, että asetetaan tavoitteita, joiden toteutuminen on epärealistista. Lopulta voi kiinnittää myös huomiota siihen, millä perusteella Nollalinja on valikoitunut erikseen mainittavaksi ja tuettavaksi tahoksi ohjelmatekstissä. Myös muita vastaavia toimijoita on olemassa.
Lasten ja nuorten näkökulmasta on syytä kiinnittää huomiota toimenpiteeseen 29., jonka myötä esitetään nykyistä ”tehokkaampaa” puuttumista luvattomiin poissaoloihin sijaishuoltopaikoista. On oletettavaa, että tehokkuus viittaa tässä aiempaa laajempaan pakkokeinovalikoimaan. Kovien keinojen ohella olisi tärkeää panostaa myös pehmeämpiin keinoihin, joilla lapset ja nuoret saadaan kiinnittymään myös vapaaehtoisesti sijaishuoltoon. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten kohtaamisessa, tahdon toteutumisessa ja kuulemisessa on kehittämistä sijaishuoltopalveluissa.
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen Euroopan unionissa ja kansainvälisessä toiminnassa
–
Institutionaaliset rakenteet
Osio sisältää monia kannatettavia toimenpide-ehdotuksia. Lasten ja erityisesti nuorten näkökulmasta arvonlisäveroprosentin lasku kuukautissuojien ja vaippojen osalta on tervetullut linjaus. Tämä vaikuttanee myönteisesti köyhyydestä kärsiviin lapsiperheisiin, erityisesti yhden (nais)huoltajan perheisiin. Yhdeksi tavoitteeksi ohjelmassa linjataan kutsuntoihin liittyvän ennakkoterveystarkastuksen mahdollisesta koskemisesta koko ikäluokkaa. Tämä olisi varmasti hyödyllinen ja ongelmia ennalta ehkäisevä linjaus nuoren aikuisuuden kynnyksellä. On kuitenkin epävarmaa, miten tällainen linjaus voisi toimia uutena opiskelijaterveydenhuollon tehtävänä, kun resurssit riittävät kehnosti nykyistenkin velvoitteiden täyttämiseen.
Lausunnon valmistelija Nuorisotutkimusseurassa: vastaava tutkija Antti Kivijärvi.
