Brit Bennett: Äidit (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Suom. Maria Lyytinen. 304 s. Tammi, 2023.
Amerikkalaiskirjailija Brit Bennettillä menee lujaa. Vuonna 2020 ilmestynyt toinen romaani The Vanishing Half (suom. Mikä meidät erottaa, 2022) oli bestseller. Se pääsi myös kahden vaikutusvaltaisen kirjavinkkaajan, Oprah Winfreyn ja Barack Obaman, listoille. Kritiikit ovat kohdelleet Bennettiä hyvin. Esikoisteos Mothers (2016) oli sekin hitti. Se on nyt suomennettu nimellä Äidit.
Bennett kuvaa mustien yhteisöjä ja perhesiteitä. Äitien päärooleissa on kolme nuorta: kaksi tyttöä ja yksi poika. Tapahtumat sijoittuvat kalifornialaiseen pikkukaupunkiin 2000-luvulla. 17-vuotias Nadia asuu isänsä kanssa. Äiti on juuri tehnyt itsemurhan, mikä vaikuttaa vahvasti molempiin. Nadia alkaa seurustella neljä vuotta vanhemman Luken kanssa. Poika haluaa pitää suhteen salassa vanhoillisten vanhempiensa takia, mikä ärsyttää tyttöä.
Nadia tulee raskaaksi ja haluaa abortin. Hän muistaa äitinsä varoituksen: nuorena saatu lapsi torppaa opiskelut. Michiganin yliopisto siintää edessä. ”Hän ei voisi antaa tämän lapsen kahlita elämäänsä paikoilleen, kun kerran juuri oli saanut tilaisuuden häipyä.” Luken vanhemmat maksavat raskauden keskeytyksen omista motiiveistaan käsin. Katkeruuden siemenet kylvetään, kun Luke ei hae tyttöä klinikalta toimenpiteen jälkeen.
Abortilla on pitkällisiä seurauksia kaikkien elämään. Vuodet kuluvat, arvet syvenevät. Nadia lähtee yliopistomaailmaan, mutta ei kiinny mihinkään. Luke menee naimisiin Nadian parhaan ystävän, hurskaan Aubreyn kanssa, mutta haikailee syntymätöntä lastaan. Kun Nadian isä loukkaantuu, tyttö palaa kaupunkiin. Hän haluaa hyvittää menneitä. Vanha kiihko herää Luken kanssa. Samaan aikaan Aubrey ja Luke yrittävät lasta.
Romaanin pääteemana on sekä äitiys että äidittömyys. Nadia suree menetettyä lastaan, ja tekee äidillisiä tekoja auttamalla isäänsä ja yhteisöä. Nadian oma äiti teki parhaansa perheen hyväksi. Toinen äiditön, Aubrey, on myös äidillisen huolehtivainen.
Naisten elämään kuuluu kärsimystä. Samaan aikaan he hallitsevat yhteisöä ja miehet mukautuvat heidän päätöksiinsä. Kaikki ovat pohjimmiltaan hyviä, inhimillisiä erehtyväisyydessään. Lukijan on helppo niellä heidän ratkaisunsa.
Kirjan keskeisin tapahtumaympäristö on Upper Roomin seurakunta. Luken isä on seurakunnan pastori, mutta äiti se, joka vetelee naruja. Nadian isä auttaa seurakuntaa kuskaamalla tavaroita lava-autollaan. Nadia työskentelee pastorin sihteerinä abortin jälkeen. Hänen äitinsä kuului myös kirkkoon. Aubrey on Luken puolisona kirkon arvostettu jäsen.
Kirjassa on kaksi kertojaa, kaikkitietävä sekä kreikkalaista kuoroa muistuttava ryhmä. He ovat Upper Roomin vanhempia naisia, Äitejä. Äidit valvovat yhteisön siveellisyyttä. Nadia on heidän silmissään villikko, johon ei voi luottaa, kuten ei tytön äitiinkään voinut. Abortin mahdollisuutta ei voi kuvitellakaan. Siitä, mitä Äidit eivät tiedä, he juoruilevat.
Samalla Äidit huolehtivat ihmisistä. Kodittomille annetaan vaatelahjoituksia, lastensairaalaan leluja, turvakodin naisia tai tutkintavankilan nuoria ei jätetä yksin. Huolenpidossa voi olla vallankäytön piirteitä, mutta se on naisille kristityn velvollisuus.
”Me siivosimme tämän maailman sotkuja, kuurasimme sen sairaaloiden lattioita ja silitimme paitoja, hikoilimme sen keittiöissä ja kauhoimme koululounaat lautaselle, hoivasimme sen sairaita ja hoidimme sen lapsia. Mutta maailma ei meitä halunnut, joten me häivyimme ja annoimme rakkautemme Upper Roomin seurakunnalle. Nyt tämä maailma kauhistuttaa meitä.”
Se, että tuomitseva kristillinen yhteisö voi olla samaan aikaan välittävä, on hyvä huomio. Kirja on kuitenkin liian melodramaattinen. Yhteisöllisiin ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi hyväntekeväisyyttä, ei yhteiskunnallisia muutoksia. Abortista puolestaan seuraa enemmän harmia kuin iloa, vaikka on myös asioita, jotka puoltavat sitä. Syntyy vaikutelma, että abortin jälkeen nainen ei osaa asettua, mikä kuulostaa vähän piilokonservatiiviselta.
Herman Raivio
FM, vapaa kirjoittaja