Asia: VN/20873/2026
Nuorisotutkimusseuran lausunto luonnoksesta sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n muuttamiseksi
Nuorisotutkimusseura pitää avustusharkintaa ohjaavien kriteerien kirjaamista asetustasolle lähtökohtaisesti kannatettavana. Erityisesti tilanteessa, jossa avustusmäärärahat vähenevät, on tärkeää, että arviointiperusteet ja avustusten myöntämistä ohjaavat kriteerit ovat läpinäkyviä, ennakoitavia ja pitkäjänteisiä sekä tiedossa riittävän aikaisin. Tarkennettujen myöntämisperusteiden tulee vahvistaa yhdenvertaisuutta sekä tunnistaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan moninaisuus.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on merkittävä rooli nuorten tukemisessa. Järjestöt tarjoavat yhtäältä konkreettisia mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa, löytää yhteisöjä ja kokea merkityksellisyyttä sekä toisaalta matalan kynnyksen keskusteluapua, vertaistukea, kohtaamispaikkoja, ryhmätoimintaa sekä ennaltaehkäisevää toimintaa, joiden kautta nuoret voivat saada apua jo ennen ongelmien vaikeutumista. Järjestöt ovat myös aktiivisia digitaalisten palveluiden toteuttajia ja kehittäjiä. Järjestöjen vahvuutena on niiden kyky tavoittaa nuoria myös silloin, kun julkiset palvelut eivät ole helposti saavutettavissa, tai kun nuori ei syystä tai toisesta hakeudu virallisten palveluiden piiriin. Palveluiden ja toimintamahdollisuuksien kaventuminen voi heikentää erityisesti niiden nuorten asemaa, joilla on muuta vähemmän osallistumisen ja tuen resursseja. Tällä on merkitystä paitsi yksittäisten nuorten hyvinvoinnille myös palvelujärjestelmän kestävyyden näkökulmasta.
Nuorisotutkimusseura haluaa kiinnittää huomiota erityisesti kohtaavan työn käsitteelliseen määrittelyyn asetusluonnoksessa (3§:n 2 momentti, kohta 1). Kohtaavaa työtä ei tule määritellä liian kapeasti, vaan siinä tulee huomioidaan järjestöjen toiminnan erityisyys ja moninaisuus. Myös asiakastyö on käsitteenä järjestötoiminnan näkökulmasta asetusehdotuksessa liian kapeaksi määritelty. Ihmisiä kohdataan järjestöjen toiminnassa toki asiakkaina, mutta erityisesti jäseninä, vapaaehtoisina, vaikuttajina, vertaisina ja osallistujina. Määrittelyssä on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä edistävää kohtaavaa työtä tehdään sekä yksilö- että yhteisötasolla.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen merkitystä ei tule arvioida ainoastaan välittömien suoritteiden tai palveluvaikutusten kautta. Järjestöt toimivat tärkeänä osana hyvinvoinnin ja osallisuuden ekosysteemiä: ne täydentävät palveluverkostoa, kehittävät uusia kasvokkaisia ja digitaalisia toimintamalleja ja palveluita, tuottavat tietoa, vahvistavat yhteisöllisyyttä sekä tarjoavat kansalaisosallistumisen foorumeita. Asetuksen soveltamisessa tulee tunnistaa myös neuvonnan, asiantuntijatyön, koulutuksen, viestinnän, kehittämistyön, koordinaation ja vaikuttamistyön merkitys silloin, kun toiminta edistää sosiaalista hyvinvointia tai terveyttä.
On tärkeää, että avustusten kohdentamisessa voidaan jatkossakin huomioida toiminnan vaikuttavuus, yhteiskunnallinen merkitys, kohderyhmien tarpeet sekä eri toimintamuotojen keskinäinen täydentävyys. Sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tapahtuu järjestökentässä monin eri tavoin eikä vaikuttavuus synny yksinomaan suorasta asiakaskohtaamisesta. Nuorisotutkimusseura pitää tärkeänä, että asetuksen toimeenpanossa turvataan myös sellaisten toimintojen rahoitus, joiden vaikutukset syntyvät pitkällä aikavälillä ennaltaehkäisyn, osallisuuden vahvistamisen, mielenterveyden tukemisen ja hyvinvointierojen kaventamisen kautta. Näiden vaikutusten arviointi edellyttää laajaa yhteiskunnallista näkökulmaa ja tutkitun tiedon hyödyntämistä.
Lopuksi Nuorisotutkimusseura ilmaisee huolensa sosiaali- ja terveysjärjestöihin kohdistuvien merkittävien rahoitusleikkausten vaikutuksista lasten ja nuorten elämään, hyvinvointiin ja tulevaisuususkoon. Erityisen huolestuttavaa on, jos leikkaukset heikentävät matalan kynnyksen tukea, osallisuutta vahvistavaa toimintaa tai vähemmistöihin kuuluville ja erityistä tukea tarvitseville nuorille suunnattuja palveluja ja toimintaa. Riskinä on, että järjestöjen toiminnan supistuminen heikentää kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada tukea ja osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisina jäseninä.
On keskeistä, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin kohdistuvien leikkausten sekä muiden lapsiin ja nuoriin kohdistuvien julkisten talouden sopeutustoimien yhteisvaikutuksia arvioidaan huolellisesti sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin, mielenterveyden, osallisuuden ja tulevaisuususkon tukeminen on yhteiskunnallisesti keskeinen investointi, jonka heikentymisen seuraukset voivat näkyä pitkälle tulevaisuuteen.
