Näkökulma sisältää Anu Gretschelin Kommentti-tekstin: Nuorisotyö voi kadota nopeasti – Suomi Iso-Britannian jalanjäljissä?
Nuorisopalveluiden katoamisen uhkakuva on todellinen Suomessa. Sekä hallitusohjelman että nuorisolain kaavaillut muutokset viittaavat suuntaan, jossa nuorisopalveluiden sisältöön ja järjestämistapaan ei lailla enää velvoiteta. Suunnitellut muutokset meillä ovat samanlaisia kuin Isossa-Britanniassa jo tehdyt. Siellä ne johtivat laajamittaiseen nuorisotyön alasajoon.
Jos molemmat uudistukset – palveluiden sisällöt ja toteuttamistavat – tulevat edellä esitetyn sisältöisinä voimaan, ei nuorisopalveluille ole kunnissa lainsäädännöllistä minimitasoa kuin etsivän nuorisotyön osalta.
Voidaan ajatella, että omavalvonnan ongelmat koskettavat myös nuoria, jotka eivät vielä tunne omia oikeuksiaan, ja joille yhteiskunnan palvelujärjestelmän mahdollisuudet voivat olla vieraita.
Nuorisotyö voidaan määritellä keinoksi paitsi rakentaa nuorten hyvää arkea, myös toimia ongelmia ennaltaehkäisevästi. 2000-luvulla nuorisopolitiikassa on näkynyt nuorisotyön arvostuksen ja rahoituksen kasvu sekä vahvempi kokonaisvaltainen moniammatillinen lapsi- ja nuorisopoliittinen työ. Nuorisotyöllä onkin merkitystä niin omana toimialanaan kuin kyvyssä tuoda oma osaamisensa osaksi monialaista nuorten kasvuyhteisöjä kehittävää työtä. Suomessa nuorisotyötä toteuttavat kunnat, järjestöt ja seurakunnat. Sitä tehdään sekä vapaaehtoisesti että palkattuna. Nuorisotyön kokonaisuuden tärkeä ja näkyvä osa on kunnallinen nuorisotyö, sillä valtiovalta on nuorisolaissa määrittänyt nuorisotyön ja nuorisopolitiikan kuntien tehtäväksi. Kuntaliiton mukaan maassamme on 3400 kuntien työllistämää nuorisotyöntekijää.
Normien purku ja nuorisolain velvoittavuus
Hallitusohjelman mukaisesti kuntien tehtäviä ja velvoitteita on tarkoitus vähentää. Erityisesti liitteessä 3 tätä on konkretisoitu myös nuorisotyötä ja -politiikkaa koskien. Seuraava maininta koskee muun muassa nuoriso-, kirjasto- ja liikuntalakia:
Säädetään laki, jonka puitteissa kunnat voivat harkintansa mukaan päättää, millä tavalla ne järjestävät laissa lueteltujen lakien mukaisia palveluja. Kunnat eivät ole velvollisia noudattamaan mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita tai suosituksissa mainittuja menettelytapoja palveluiden toteuttamiseksi. (Hallitusohjelma s. 11 & liite 3.)
Voimassa olevaan nuorisolakiin (jota ollaan uudistamassa) on kirjattu kunnille lukuisia tehtäviä, kuten kasvatuksellinen ohjaus, tieto- ja neuvontapalvelut, toimitilojen ja harrastusmahdollisuuksien järjestäminen, nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tukeminen, liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, nuorten ympäristökasvatus sekä nuorten työpajapalvelut ja etsivä nuorisotyö tarpeen mukaan. Myös muut paikallisista olosuhteista ja tarpeista juontuvat toimintatavat on mahdollistettu. (Nuorisolaki 7 §, 20.8.2010/693.) Nuorisolaki on puitelaki, jossa määritellään yleisellä tasolla nuorisotyön tavoitteet ja tehtävät, ja kunta päättää tarkemman palveluiden järjestämistavan. Tätä kehitystä järjestämistavan vapaudesta edellä esitetty hallitusohjelman mainitsema uusi laki vahvistaisi.
Jo edellisellä hallituskaudella aloitetussa nuorisolain uudistamistyössä paitsi palveluiden toteuttamistavat, myös itse palvelut on suunniteltu kirjoitettavaksi varsin väljään muotoon paikallisten olosuhteiden korostuessa. Lähinnä todetaan, että nuorisotyö- ja politiikka kuuluvat kunnan tehtäviin. Palveluista erillisen maininnan saa vain etsivä nuorisotyö. (Hallituksen esityksen luonnos 2.9.2015.) Jos molemmat uudistukset – palveluiden sisällöt ja toteuttamistavat – tulevat edellä esitetyn sisältöisinä voimaan, ei nuorisopalveluille ole kunnissa lainsäädännöllistä minimitasoa kuin etsivän nuorisotyön osalta. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kunta tuottanee vain sen, mikä on pakko. Nuorisolakia uudistettaessa olisi siksi tärkeää huomioida, ettei itse palveluita jätettäisi konkretisoimatta. Palveluiden konkretisoimattomuus vaarantaa myös nuorten alueellisen yhdenvertaisuuden. Näin siitäkin huolimatta, että hallitusohjelmaan on kirjattu alueellista eriarvoisuutta tasapainottavia elementtejä, kuten lasten ja nuorten luovuuden vahvistaminen lisäämällä taiteen perusopetusta ja kulttuuritoimintaa niin, että epätasaisesti jakautunut taiteen perusopetus ja lastenkulttuuri olisi saatavissa tasaisesti maan eri osissa (hallitusohjelma s.16).
Jotain hyvää? Monialaisen yhteistyön helpottuminen
Normien purkaminen ei ole yksiselitteisesti huono asia. Jos ja kun kuntien velvoitteita tullaan vähentämään myös nuorisotyön ja -politiikan sektoreilla, korostuvat muiden tällä sektorilla toimivien tahojen roolit. Voimassaolevan nuorisolain mukaisesti nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan jo nyt monialaisena yhteistyönä sekä yhteistyönä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa (nuorisolaki 7.3 § 20.8.2010/693).
Hallituksen esityksessä voimassa olevaa nuorisolakia koskien on kuvattu monialaista yhteistyötä: ”[n]uorisopolitiikassa korostuu moniammatillinen yhteistyö kunnan opetus-, sosiaali-, liikunta- ja kulttuuritoimen sekä kunnassa toimivien valtionviranomaisten kanssa (HE 28/2005 vp.).” Hallitusohjelman mukaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä nuorten tukemisessa syvennetään entisestään (hallitusohjelma s.17). Hallitusohjelmaan sisältyvä tavoite helpottaa järjestötyötä ja vapaaehtoistoimintaa normeja purkamalla tukee tätä suuntausta (mt. s. 18).
Tässä yhteydessä pyrkimystä normien purkamiseen voidaan pitää kannatettavana. Sääntelytaakan keventäminen on yleisemminkin vahva EU-tasolta asti vaikuttava suuntaus (European Commission COM(2014)368).
Lopuksi: normien ikeestä omavalvonnan autuuteen?
Oikeudellisesti sitovien normien purkamisella on myös haittapuolia. Tutkimukset osoittavat, että sääntelyn sisältö voi karata nk. ”soft law” -normistoon, josta ohjausta on vaikea löytää. Yhdenvertaisen linjan takaamiseksi joudutaan tällöin turvautumaan kasvavaan informaatio-ohjaukseen. Informaatio-ohjauksella tarkoitetaan tavoitteellista tiedon välitystä, jolla pyritään vaikuttamaan. Se voi konkreettisesti olla esimerkiksi hyvien käytäntöjen tai tutkimustiedon välittämistä. (Tukia & Wilksman 2011, 6.)
Valvonnan ja informaatio-ohjauksen lisääntynyt tarve saattavat syödä normien purkamisen ja yksityisen ja kolmannen sektorin roolin vahvistamisen tuoman taloudellisen hyödyn julkiselle sektorille (ks. Stenvall & Syväjärvi 2006). Vaikka hallitusohjelman liitteessä 3 on kiinnitetty huomiota valvontaan, keskittyy se valtion ja kunnan välisen valvonnan huomioimiseen ja karsimiseen. Hallitusohjelmassa ei avata, kuinka yksityisiä tai kolmannen sektorin toimijoita valvotaan ja ohjataan ja miten tähän liittyvä taakka jaetaan. Ratkaisuksi tarjotaan hallitusohjelmassa lähinnä omavalvontaa, joka on otettu erityisesti yksityistettyjen sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta ratkaisuksi valvonnan resurssiongelmiin Suomessa (ks. myös HE 302/2010 vp, s.1). Omavalvonnassa palveluntuottaja huolehtii valvonnasta itse laatimalla julkisen omavalvontasuunnitelman, jota asiakkaat voivat arvioida. Koska omavalvonta edellyttää asiakkailta aktiivista roolia, sitä on pidetty ongelmallisena perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Asiakkaina kun on usein toimintakyvyltään heikkoja ryhmiä, kuten vanhuksia tai vammaisia, joiden kyky ajaa oikeuksiaan voi olla alentunut. (Kotkas 2015.)
Voidaan ajatella, että omavalvonnan ongelmat koskettavat myös nuoria, jotka eivät vielä tunne omia oikeuksiaan, ja joille yhteiskunnan palvelujärjestelmän mahdollisuudet voivat olla vieraita. Ongelma ei tietenkään ole kovin relevantti, jos nuorisopalvelut määritellään lainsäädännössä niin väljästi, että lain vastainen toiminta on mahdotonta. Tällöinhän mitään valvottavaa ei enää ole.
Lähteet
European Commission (COM(2014)368) Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. Regulatory Fitness and Performance Programme (REFIT): State of Play and Outlook. http://ec.europa.eu/smart-regulation/docs/com2014_368_en.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Viitattu 6.11.2015.)
Hallituksen esitys (HE 28/2005) Hallituksen esitys eduskunnalle nuorisolaiksi sekä laiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta.
Hallituksen esitys (HE 302/2010 vp) yksityisiä sosiaalipalveluja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.
Hallituksen esityksen luonnos uudeksi nuorisolaiksi 2.9.2015. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/vireilla_nuoriso/nuorisolaki/liitteet/Nuorisolaki_HE-luonnos_PYKxLxT_NETTIIN_2015.09.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Viitattu 5.11.2015.)
Kotkas, Toomas (2013) Viranomaisvalvonnasta omavalvontaan: yksityisten sosiaalipalveluiden valvontakeinojen murros. Lakimies 4/2013 s. 720–733.
Kotkas, Toomas (2015) From official supervision to self-monitoring: Privatizing supervision of private social care services in Finland. Social Policy & Administration [in print].
Mäntylä, Niina (2015) Bullying at School in Finland and Sweden: Are there any Effective Legal Remedies? Teoksessa Peter Wahlgren (toim.) Scandinavian Studies in Law: Comparative Law. Volume 61. Stockholm: Stockholm University Law Faculty, 247–262.
Stenvall, Jari & Syväjärvi, Antti (2006) Onks tietoo? Valtion informaatio-ohjaus kuntien hyvinvointitehtävissä. Tutkimukset ja selvitykset 3/2006. Helsinki: Valtiovarainministeriö.
Tukia, Helena & Wilksman, Kaarina (toim.) (2011) Informaatio-ohjaus kuntien tukena. Raportti 57/2011. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.
Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Viitattu 5.11.2015.)
Kommentti: Nuorisotyö voi kadota nopeasti – Suomi Iso-Britannian jalanjäljissä?
Anu Gretschel
Nuorisolain ansiosta nuorisotyötä on Suomessa tarjolla joka puolella maata ja suhteellisen laadukkaasti. Hallitusohjelmassa suunniteltu nuorisolain sisällön neutralisointi asettaa nuorisotyön osaksi rahoituspeliä, jossa systeemiset voimat voivat kaataa koko työn olemassaolon. Iso-Britanniassa näin jo kävi.
Iso-Britanniassa nuorisotyön alasajon voi katsoa tapahtuneen kolmessa vaiheessa. Vuonna 2003 kansakunnan herätti hyväksikäytetyn kahdeksanvuotiaan kuolema. Tämän seurauksena tuotettiin Every Child Matters -aloite ja Children Act -laki, joissa eri tahot velvoitettiin yhteistyöhön. Lisäksi palveluille asetettiin laatu- ja mittausvelvoitteita. Mittauksia tehtiin huomioimatta kunkin työn luonnetta. Nuorisotyö epäonnistui tuottamaan vaikutuksistaan tilastollista näyttöä. Tämän vuoksi keskushallinto lopetti nuorisotyön rahoituksen välittömästi.
Tämäkään ei kuitenkaan selitä, miten nuorisotyö onnistuttiin ajamaan alas maan joka kolkasta, kun paikallishallinnollakin on päätösvaltaa. Muutosvoimana toimikin säästämisen ja kurjistamisen politiikka, jonka seurauksena kaikki rahoitus keskushallinnolta paikallistasolle väheni pisteeseen, jossa ei-lakisääteinen toiminta yksinkertaisesti lakkautettiin. Mekanismi toimi täydellisesti: nuorisotyö loppui muutamassa kuukaudessa kaikista kaupungeista. Julkisen puolen nuorisotyöntekijät sijoitettiin tekemään kohdennettua työtä sosiaalityön puolelle. Avointa työtä ovat pienessä mittakaavassa jatkaneet keskenään kilpailevat järjestöt, joiden pitäisi lyhyessä siirtymäajassa saada oma toimintansa kannattavaksi ilman julkista rahaa. Ymmärrettävästi on haastavaa saada yksityistä rahaa toimialalle, joka on ensin leimattu tehottamaksi.
Uusimmassa vaiheessa nuorisotyötä korvaamaan on kehitetty kaikille nuorille suunnattu muutaman viikon tehokkaaksi väitetty kansalaispalvelusohjelma. Ohjelman järjestämisen osalta kilpailutuksen voitti monikansallinen yhtiö, joka hoitaa raideliikenteestä lähtien kaikkea mahdollista. Yhtiö (Serco) on sittemmin jäänyt kiinni väärinkäytöksistä (the Guardian 29.7.2013) – ja muun muassa liittyen kansalaispalveluohjelman vaikutusten todentamiseen (lisätietoja http://indefenceofyouthwork.com/ (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)).
Keväällä Sipilän hallitusohjelman tavoite riisua nuorisolaki kaikesta velvoittavuudesta vain kimpaannutti. Iso-Britanniassa käynnin jälkeen suhtautumiseni muuttui. Nyt asia painaa sielua koko voimallaan. Toimien lopputulosta on turha yrittää ennustaa – miksi niihin pitää siis ryhtyä? Kuntien itsemääräämisoikeuden turvaamisella hallitusohjelman ylivetoja on turha perustella. Myös nuoret ovat kuntalaisia, eikä heitä kuultu ohjelmaa kirjoitettaessa. Tuskin kukaan kuitenkaan halusi, että nuorisotyö katoaisi?
***
Iso-Britanniassa ja nyt myös Suomessa kampanjoidaan Nuorisotyön säilymiseksi, ks. http://indefenceofyouthwork.com/ ja https://nuorisotyonpuolesta.wordpress.com/. Nuorisotyön alasajon jälkeen Iso-Britannian keskushallinto oli aloitteellinen organisaation perustamiseksi kehittämään nuorisotyön vaikutusten esille saamista http://youthimpact.uk/ (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Lähteet
Jones, Kevin. Engagement – Exploring the Value to the Relationship. Esitelmä Mikkelin amk 6.10.2015 työpajassa: ”Personalisation in Youth Services – Still an Untapped Opportunity?“
National Council for Voluntary Services (2010) Comprehensive Cuts: Report on Funding Changes in the Voluntary and Community Sector. London: NCVS.
Ord, Jon (2012) Planning, for Opportunities Not Outcomes. Teoksessa Jon Ord (toim.) Critical Issues in Youth Work Management, London: Routledge, 72–81.
Ord, Jon (2014) Aristotele’s Phronesis and Youth Work: Beyond Instrumentality. Youth & Policy 112, 56–73.
Prideaux, Simon. Austerity! Austerity! Austerity! The Preserve of the Poor. Esitelmä Mikkelin amk 6.10.2015 työpajassa: ”Personalisation in Youth Services – Still an Untapped Opportunity?“ (Viitattu 6.11.2015.)
The Guardian (29.7.2013) Serco: the Company That is Running Britain. Article by John Harris.
Unison Local Government. The UK’s youth services. How cuts are removing opportunities for young people and damaging their lives. https://www.unison.org.uk/content/uploads/2014/07/On-line-Catalogue225322.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) (Viitattu 6.11.2015.)
Kirjoittajat
Niina Mäntylä
HTT, OTM
julkisoikeuden tutkijatohtori
Vaasan yliopisto
Mäntylän erikoisalaa ovat hallinto-oikeus, lapsioikeus sekä ympäristöoikeus.
Tomi Kiilakoski
FT, tutkija
Nuorisotutkimusverkosto
Kiilakoski tutkii nuorisotyötä, koulua yhteisönä ja nuorten tilakokemuksia.
Anu Gretschel
FT, erikoistutkija
Nuorisotutkimusverkosto
Gretschel perehtyi nuorisotyön koulutukseen ja organisaatioihin Iso-Britanniassa kesällä 2015 ollessaan vierailevana tutkijana University of St Mark & St Johnissa Plymouthissa.
KUVA: Sole Lätti
