Pandemia lisäsi taloudellisen tyytyväisyyden ääripäitä ja syvensi olemassa olevia eroja nuorten taloudellisessa tilanteessa. Taloudellinen tilanne heikkeni erityisesti nuorilla naisilla ja maahanmuuttotaustaisilla. Erojen purkaminen vaatii puuttumista esimerkiksi työelämän rasismiin, epätyypillisiin työsuhteisiin, hoivatyön epätasaiseen jakautumiseen sekä perusturvan riittämättömyyteen.
Johdanto
Koronapandemialla on ollut moniulotteisia vaikutuksia eriarvoisuuteen, mistä on keskusteltu aktiivisesti myös julkisuudessa. Tässä kirjoituksessa keskitymme eriytymiseen, jolla tarkoitamme eri sosioekonomisista taustoista tulevien ihmisten materiaalisten ja sosiaalisten todellisuuksien jakautumisesta entistä voimakkaammin (Kortteinen & Vaattovaara, 2015; Saikkonen ym., 2018). Eriytyneessä yhteiskunnassa ihmisten välillä on suuret tulo- ja varallisuuserot ja elämäntyylit ovat eriytyneet; eri asemassa olevat ihmiset asuvat eri asuinalueilla, käyvät eri kouluja, sekä käyttävät eri terveyspalveluita. Tämä vähentää yhteiskunnan koheesiota ja heikentää alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksia toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.
Korkea sosioekonominen asema tuo mukanaan erilaisia aineellisia ja aineettomia resursseja, jotka auttavat kestämään pandemioiden kaltaisia yhteiskunnallisia mullistuksia. Yksityiset terveyspalvelut, perheenjäsenten taloudellinen tuki ja etätyömahdollisuudet ovat esimerkkejä resursseista, jotka helpottavat sopeutumista pandemian aiheuttamiin häiriöihin, ja jotka eivät ole kaikille sosioekonomisille luokille mahdollisia (Sutela & Pärnänen, 2021). Voidaan ajatella, että sosioekonomisella taustalla on vaikutuksia eri ihmisryhmien väliseen eriarvoisuuden kuilun kasvuun myös pandemian kaltaisessa tilanteessa.
Voidaan ajatella, että sosioekonomisella taustalla on vaikutuksia eri ihmisryhmien väliseen eriarvoisuuden kuilun kasvuun myös pandemian kaltaisessa tilanteessa.
Myös elämänvaihe vaikuttaa todennäköisyyteen kohdata erilaisia kriisejä. Erityisesti nuorten aikuisten elämäntilanne on herkkä pandemian aiheuttamille töiden, vapaa-ajan, ja liikkumisen häiriöille (Kivijärvi et al. 2023). Nuoret aikuiset ovat usein juuri muuttaneet pois kotoa. He asuvat kenties paikkakunnalla, jossa heillä ei ole valmiita sosiaalisia verkostoja. Heillä ei välttämättä ole vielä omaa kerättyä varallisuutta. He työskentelevät suurella todennäköisyydellä epätyypillisissä työsuhteissa aloilla, joiden työpaikkoihin pandemiarajoitukset ja niiden aiheuttama matalasuhdanne vaikuttivat poikkeuksellisen paljon.
Nuoret kohtaavat usein taloudellista niukkuutta: ikäihmisten ohella 18–24-vuotiaat nuoret ovat virallisten tilastojen mukaan suomalaisen yhteiskunnan pienituloisimpia (Van Aerschot ym., 2016). Jos negatiiviset rajoituskokemukset ovat kasautuneet valmiiksi huonommassa taloudellisessa tilanteessa oleville ryhmille, niin rajoitusten voidaan katsoa lisänneen nuorten taloudellista eriarvoisuutta. Taloudellinen tilanne on tiiviisti kytköksissä muuhun hyvinvointiin (Saikku & Hannikainen, 2019). Aikaisemman tutkimuksen perusteella taloudellisen tilanteen heikkeneminen oli tärkeä selittävä tekijä pandemian aikaiselle nuorten yleisen elämäntyytyväisyyden laskulle (Lahtinen ym., 2022). Tämän vuoksi lähdimme selvittämään koronapandemian ja siihen liittyvien rajoitusten vaikutusta nuorten taloudelliseen tilanteeseen.
Tässä Näkökulmassa tarkastelun kohteena olivat useat subjektiiviset, itse raportoidut hyvinvoinnin indikaattorit: kuinka tyytyväisiä vastaajat olivat omaan taloudelliseen tilanteeseensa, oliko taloudellinen tilanne heikentynyt koronan takia, ja kokivatko vastaajat koronarajoitukset hyvänä omalta kannaltaan. Selvitämme, ovatko pandemia ja siihen liittyvät rajoitukset syventäneet kuilua nuorten koettujen taloudellisten tilanteiden välillä. Lisäksi tutkimme, ovatko pandemian aiheuttamat muutokset nuorten taloudellisessa tilanteessa syventäneet taloudellisia eroja sukupuolen ja maahanmuuttotaustan mukaan määräytyvien nuorten ryhmien välillä. Lopuksi tarkastelemme, miten koettu tyytyväisyys omaan talouteen oli yhteydessä kokemuksiin koronarajoituksista.
Vastaajat on eroteltu sukupuolen ja äidinkielen mukaan. Suurimmat muunkieliset nuorten ryhmät aineistossa olivat venäjän-, viron- ja arabiankieliset, mikä indikoi maahanmuuttotaustaisuudesta. On tosin muistettava, että äidinkieli on epätäydellinen indikaattori, sillä moni maahan muuttaneiden jälkeläinen puhuu äidinkielenään suomea. Lisäksi alle kymmenen vastaajaa yhteensä noin viidestätuhannesta vastaajasta puhui äidinkielenään muita kotimaisia kieliä, kuten saamen kieliä.
Aineistomme on kerätty puhelinhaastatteluilla osana Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hanketta. Korona-aikana kerättyjä tuloksia heijastellaan Nuorisobarometrin 2021 aineistoon (Berg & Myllyniemi, 2021), joka kerättiin juuri ennen pandemiatilan julistamista. Kaikkien käytettyjen aineistojen haastattelut on kerätty tammikuun 2020 ja joulukuun 2022 välisenä aikana.
Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hanke
Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hankkeen tuloksia on raportoitu syksystä 2020 alkaen Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarjassa.
Tutkimuksessa selvitetään, miltä koronatilanne ja sen pitkittyminen vaikuttavat nuorten näkökulmasta, millaisia ovat heidän keinonsa selvitä siitä, miten he kokivat erilaiset rajoitustoimet ja niiden vaikutukset arkeensa ja hyvinvointiinsa sekä mitä palveluita nuoret ovat käyttäneet korona-aikana.
Tulosten raportointi verkkojulkaisujen muodossa mahdollistaa nuorten hyvinvointia ja sen vajeita koskevan tutkimustiedon tuomisen tuoreeltaan poliittisen päätöksenteon tueksi.
Toistuvat, puhelinhaastatteluina toteutetut aineistonkeruukierrokset muodostavat ainutlaatuisen seuranta-aineiston, jonka avulla nuorten tilanteen vaihteluja on mahdollista tarkastella koronatilanteen pitkittyessä.
Vastaajia kussakin aineistonkeruussa on ollut noin tuhat.
Ensimmäinen aineistonkeruu toteutettiin jo alkusyksyllä 2020, kun pandemia-aikaa oli Suomessa eletty vajaat puoli vuotta. Muutaman kuukauden välein toteutettuja aineistonkeruita on tehty yhteensä viisi, joista viimeisin toteutettiin marras-joulukuussa 2022. Neljänteen ja viideen aineistonkeruuseen on sisällytetty uusia kysymyksiä epävarmuuden ja turvattomuuden tunteista muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa. Lisätietoja aineistoista löytyy tutkimushankkeen sivuilta.
Tutkimuksen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.
Kokemukset omasta taloudellisesta tilanteesta ovat polarisoituneet
Pandemian alkamisen jälkeen yhä harvempi 15–24-vuotias nuori antoi omalle taloudelliselle tilanteelleen kouluarvosanan asteikon keskivaiheilta (7–8). Sen sijaan yhä useampi antoi sille alhaisen arvosanan (4–6) ja, mikä yllättävää, myös korkean arvosanan (9–10). Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että vastaajien kokemukset omasta taloudellisesta tilanteestaan eriytyivät pandemian alkamisen jälkeen. On huomionarvoista, että vastaajien kokemukset olivat joulukuussa 2022 edelleen eriytyneemmät kuin ennen pandemian alkua tammikuussa 2020, huolimatta siitä, että esimerkiksi tapahtumia ja ravintoloita koskevat rajoitukset olivat päättyneet jo kesäkuussa 2022. Havainto on yhtenevä sen käsityksen kanssa, että rajoituksilla on ollut pitkäaikaisia vaikutuksia nuorten koettuun taloudelliseen tilanteeseen.
Taloudelliseen tilanteeseensa erittäin tyytyväisten osuuden kasvua verrattuna koronaa edeltävään aikaan voidaan pitää yllättävänä. Aineisto ei kerro, mikä tämän kasvun syy on, mutta aikaisemmassa kirjallisuudessa on havaittu, että subjektiivisen hyvinvoinnin mittarit voivat olla sidoksissa käsityksiin oman vertaisryhmän ihmisten tilanteista (mm. Caporale ym., 2009). Yksi mahdollinen selitys tilanteelleen korkean arvosanan antaneiden osuuden kasvulle on, että pandemian aikainen julkinen keskustelu muutti nuorten käsitystä vertaistensa keskimääräisestä taloudellisesta tilanteesta. Tämä taas on voinut saada heidät arvioimaan oman, aiemmassa tilanteessa kohtuullisen taloudellisen tilanteensa erinomaiseksi pandemian muuttamassa maailmassa. Jos oma käsitys maailmasta on, että työttömyys uhkaa ja talous sakkaa, oma vakituinen työpaikka tai vanhempien vakaa taloudellinen tilanne voivat yhtäkkiä tuntua arvokkaammilta asioilta kuin aikaisemmin. Tilanteessa, jossa taloudelliset ongelmat todella ovat lisääntyneet ja osa on kohdannut työttömyyttä sekä etuuksien käsittelyn viivästymistä, voi tämä olla yksi mekanismi, joka on lisännyt koetun taloudellisen tyytyväisyyden eroja ihmisten välillä.
Taloudelliseen tilanteeseensa erittäin tyytyväisten osuuden kasvua verrattuna koronaa edeltävään aikaan voidaan pitää yllättävänä.
Toisaalta pandemia myös vähensi mahdollisuuksia moniin kulutusmuotoihin, kun liikkuminen, matkustelu, sekä kulttuuritapahtumissa ja ravintoloissa käyminen vaikeutuivat. Vakavaraisilla henkilöillä, joiden toimeentuloon pandemia ei vaikuttanut, on jäänyt enemmän rahaa säästöön kulutusmahdollisuuksien vähennyttyä (Wilska ym., 2020).
Osa koki merkittäviä taloudellisia takaiskuja
Vuoden 2021 kesäkuussa 19 prosenttia ja marraskuussa 23 prosenttia 15–24-vuotiaista nuorista koki taloustilanteensa heikentyneen koronaan liittyen. Nämä kokemukset eivät kuitenkaan olleet yhtä yleisiä kaikissa nuorten ryhmissä. Tilastollisen tarkastelun perusteella on lähes varmaa, että miehet ja äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvat kokivat taloudellisia kolauksia harvemmin kuin naiset ja muut kuin suomen- ja ruotsinkieliset (vastedes muunkieliset). Analysoinnissa käytetyn mallin mukaan esimerkiksi 20-vuotiaiden työssäkäyvien keskuudessa suomenkielisistä miehistä alle 20 prosenttia koki taloutensa heikentyneen, kun taas muunkielisten naisten kohdalla osuus on huomattavasti korkeampi, todennäköisesti 30–50 prosenttia (kuvio 2). Ruotsinkielisiä vastaajia oli liian vähän, jotta vertailua suomenkielisiin olisi mahdollista tehdä luotettavasti.
Tulokset vahvistavat kuvaa pandemiasta, jonka taloudelliset vaikutukset eivät jakautuneet tasan väestön kesken. Taloudellisen toiminnan rajoitukset kohdistuivat rajusti naisvaltaisille palvelualoille, kuten kulttuuri-, ravintola- ja matkailualoille, ja onkin raportoitu, että pandemia on vaikuttanut naisten työllisyyteen miesten työllisyyttä voimakkaammin (Mesiäislehto ym., 2022; Varanka ym., 2022).
Tulokset vahvistavat kuvaa pandemiasta, jonka taloudelliset vaikutukset eivät jakautuneet tasan väestön kesken.
Aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että suomalaisilla työmarkkinoilla esiintyy etniseen taustaan ja kieleen perustuvaa syrjintää. Äidinkielensä ja nimensä takia maahanmuuttotaustaiseksi määritettävien työnhakijoiden on muita vaikeampi päästä työhaastatteluihin, vaikka heillä olisi verrattava suomen kielen taito sekä enemmän työkokemusta kuin suomalaiseksi oletetuilla hakijoilla (Ahmad, 2022). Lisäksi kansainvälisessä kirjallisuudessa on esitetty, että työnantajien rekrytointikäytännöt ovat sitä syrjivämpiä, mitä korkeampi on yleinen työttömyysaste (Couch & Fairlie, 2010). Ulkomaalaistaustaiset työskentelevät myös muita useammin epätyypillisissä työsuhteissa sekä mm. palvelualoilla ja ravintoloissa (Nieminen ym., 2015), joten koronan vaikutukset ovat voineet kohdistua heihin samoista syistä kuin naisiinkin.
Syrjivien työmarkkinakäytäntöjen lisäksi muunkielisten suomenkielisiä voimakkaammin heikentynyt taloudellinen tilanne voi selittyä osin myös muilla syillä. Asemaan työmarkkinoilla voi vaikuttaa myös koulutus. Kahdeksantoista vuotta täyttäneistä muunkielisistä vastaajista 50 prosenttia oli suorittanut toisen asteen tutkinnon, kun suomenkielisten vastaajien keskuudessa osuus oli 70 prosenttia. On huomattava, että aineiston puhelinhaastattelut tehtiin suomeksi tai ruotsiksi, joten nämä tulokset eivät kerro niistä nuorista, jotka eivät osaa Suomen kansalliskieliä.
Aineiston perusteella koronarajoitusten aiheuttamat taloudelliset takaiskut ovat siis kohdistuneet ryhmiin, joilla on ollut jo valmiiksi vähemmän taloudellisia resursseja käytettävissään
Ulkomaalaistaustaisilla ja naisilla on keskimäärin pienemmät tulot kuin ei-ulkomaalaistaustaisilla ja miehillä; pienituloisuus kytkeytyy näillä ryhmillä yhteen epätyypillisen työn tekemisen kanssa (Okkonen, 2021; Saukkonen, 2021). Aineiston perusteella koronarajoitusten aiheuttamat taloudelliset takaiskut ovat siis kohdistuneet ryhmiin, joilla on ollut jo valmiiksi vähemmän taloudellisia resursseja käytettävissään ja joiden joukossa on suhteellisesti enemmän niin sanottuun prekaariin luokkaan (Peltokoski, 2006) kuuluvia. Tämä vahvistaa oletustamme pandemian vaikutusten jakautumisesta sosioekonomisen taustan mukaan.
Heikko taloudellinen tilanne on sidoksissa tyytymättömyyteen rajoitustoimista
Ne nuoret, jotka kokivat taloudellisen tilanteensa heikoimmaksi, olivat myös keskimäärin tyytymättömimpiä koronarajoituksiin, ainakin toukokuussa 2022 (Kuvio 3). Tosin valtaosa myös taloudellisen tilanteensa heikoimmaksi kokevista piti koronarajoituksia omalta kannaltaan ainakin jokseenkin hyvinä.
Omaan taloudelliseen tilanteeseensa tyytymättömät pitivät koronarajoituksia vähemmän hyvinä kuin muut. Tässä joukossa on nuoria, jotka joutuivat henkilökohtaisesti kokemaan koronarajoitusten aiheuttamia negatiivisia taloudellisia seuraamuksia.
Nuoret avasivat kokemuksiaan tutkimuksen avovastauksissa. Eräs 23-vuotias mies kertoi, miten “työt lähti alta”, ja että “Kelan kanssa tuli ongelmia takaisinmaksusta”. Opiskelijan näkökulmaa selostava 21-vuotias naisvastaaja huomioi, että moni opiskelija työllistyy ravintola-alalle, ja että näillä olivat “työt vähentyneet koronan takia ja toimeentulo vaikeutunut”. Työnsä menettänyt 21-vuotias nuori mies kertoi haastattelussa, että “säästöt piti käyttää velkaan, mitä ei pitänyt ottaa, elikkä talous meni ihan päin peetä”. Hän veti tuntemuksensa rajoituksista yhteen seuraavasti: “Mutta miten asiat on yritetty hoitaa hallituksen yms. toimesta ei oo kyllä omaa elämää millään tapaa parantanut”.
Vastaajien käsitys rajoitusten hyvyydestä omalta kannaltaan oli siis sidoksissa siihen, oliko rajoituksilla kielteisiä vaikutuksia heidän omaan taloudelliseen tilanteeseensa. Aineiston pohjalta ei kuitenkaan voida päätellä, kohdistuivatko taloudellisen tilanteen vaikeutumiset niille, jotka valmiiksi olivat talouteensa tyytymättömiä.
Yhteenveto ja johtopäätökset
Pandemian alkamisen jälkeen toimeentulonsa sekä erinomaiseksi että huonoksi kokevien nuorten määrä on kasvanut. Koetun taloudellisen tilanteen heikkeneminen keskittyi keskimäärin pienituloisemmille ja epävarmemmissa työsuhteissa työskenteleville, aineistossamme nuorille naisille ja muunkielisille. Näiden tulosten pohjalta voidaan päätellä, että pandemian rajoittamiseksi tehdyt toimet ovat eriyttäneet nuorten taloudellisia tilanteita entisestään. Tulokset ovat linjassa aikaisemman koko väestöä käsittelevän tutkimuksen kanssa, jossa on korostettu pandemian taloudellisten vaikutusten osuneen pahiten nuoriin (Helske ym., 2021). Aikaisemmasta tutkimuksesta tiedetään myös, että taloudellisen tilanteen heikkeneminen on vaikuttanut kielteisesti prekaareissa työsuhteissa työskenteleviin, jotka tekevät pienipalkkaista työtä epätyypillisissä työsuhteissa.
Myös työmarkkinat ovat eriytyneet sukupuolen ja maahanmuuttotaustan mukaan. Koska pandemia vaikeutti tiettyjen ammattien harjoittamista enemmän kuin toisten, myös pandemian negatiiviset vaikutukset nuorten taloudelliseen tilanteeseen osuivat voimakkaammin nuoriin naisiin ja vieraskielisiin.
Koska kyse on nuorista, joista osa asuu kotona, on muistettava, että pandemian vaikutukset ovat voineet iskeä heihin myös huoltajien kautta. Pandemia onkin voinut heikentää myös työelämän ulkopuolella olevien nuorten tilannetta syventäen taloudellista epävarmuutta. Tässä kirjoituksessa ei tutkittu tarkemmin vanhempien taloudellisen tilanteen vaikutuksia nuoriin, mutta on syytä olettaa, että kriisillä on ylisukupolvisia taloudellisia vaikutuksia. Sosioekonomisen aseman, sukupuolen ja maahanmuuttotaustan mukaan kohdentuvat taloudelliset vaikutukset vaikeuttavat esimerkiksi pääosin naisten vastuulla olevien yksinhuoltajaperheiden ja maahanmuuttajataustaisten perheiden tilannetta, mikä syventää yhteiskunnassa jo esiintyvää taloudellista epätasa-arvoisuutta ja edesauttaa sen siirtymistä sukupolvelta toiselle. Vastaavasti hyvin toimeentulevissa perheissä, joissa ei olla yhden vanhemman tulojen varassa, koettu taloudellinen tilanne on tulostemme mukaan saattanut pandemian seurauksena jopa parantua.
Pandemia onkin voinut heikentää myös työelämän ulkopuolella olevien nuorten tilannetta syventäen taloudellista epävarmuutta
Miten pandemian kaltaisen ulkoisen shokin aiheuttamaa taloudellisen eriarvoisuuden kasvua sitten pitäisi purkaa? Koska pandemia syventää olemassa olevia ongelmia, pidämme järkevänä ensisijaisesti näiden eriarvoisuutta aiheuttavien rakenteiden purkamista. Työelämän rasismiin sekä naisille ja maahanmuuttotaustaisille keskittyneiden epätyypillisten työsuhteiden ongelmiin on poliittisessa keskustelussa esitetty useita ratkaisuehdotuksia. Marinin hallituksen rasisminvastaisessa toimintaohjelmassa ehdotettiin muun muassa anonyymin rekrytoinnin edistämistä sekä rasismia kokeneiden matalan kynnyksen palveluiden kehittämistä (Oikeusministeriö, 2021). Samassa ohjelmassa todettiin, että Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio on ehdottanut Suomelle yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivallan kasvattamista niin, että tämä voisi nostaa yksittäisissä työelämän syrjintätapauksissa kanteita tuomioistuimissa omasta aloitteestaan.
Epätyypillisissä työsuhteissa, kuten nollatuntisopimuksilla, vuokratyössä tai määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevillä, sekä vasten tahtoaan yrittäjiksi joutuneilla on yhteistä työn tekijän riskialtis asema verrattuna vakituisessa, kiinteät työtunnit takaavassa työsuhteessa työskentelevään. Epätyypillisten työsuhteiden ongelmiin olisi syytä keskittyä siksikin, että niiden määrä on kasvanut voimakkaasti (Latja & Peltonen, 2023). Ainakin epätyypillisiin työsuhteisiin liittyvää työnantajien valvontaa (Miettinen, 2007) sekä sosiaaliturvan selkeyttä (Virrankari ym., 2021) on ehdotettu parannettavaksi. Lisäksi lainsäädännössä olisi kehitystarpeita alustatyöntekijöiden aseman selkeämmäksi määrittelemiseksi, mikä näkyy mm. useiden viranomaisten ja hallinto-oikeuden ristiriitaisina tulkintoina ruokalähettien työntekijäasemasta (Yle Uutiset 2021).
Myös hoivavastuun tasaisemmalla jakamisella olisi positiivisia vaikutuksia sukupuolten väliseen taloudelliseen tasa-arvoon. Yksi syy määräaikaisten työsuhteiden sukupuolittuneisuuteen on perhevapaiden epätasainen jakautuminen, sillä naisten korkeampi perhevapaiden käyttö keskittää sijaisuuteen perustuvat määräaikaisuudet naisvaltaisille aloille (Lehto & Sutela, 2008). Nuorten vanhempien keskuudessa hoivavastuu jakautuu vielä epätasaisemmin kuin iäkkäämpien vanhempien parissa (Lammi-Taskula, 2022). Vuoden 2022 lopulla voimaan tullut perhevapaauudistus on tässä mielessä askel oikeaan suuntaan. Kansainvälisesti tarkasteltuna hoivavastuun epätasainen jakautuminen on myös lisännyt naisten poistumista työmarkkinoilta koronasulkujen aikana lastenhoitoon liittyvistä syistä, jos mahdollisuutta etätyöhön ei ole ollut. Suomessa tällainen tilanne oli esimerkiksi palvelualan matalan koulutustason töissä työskentelevillä naisilla (Mesiäislehto ym., 2022).
Taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaa tietysti myös perusturvan taso. Perusturvan riittävyyden arviointiryhmän (2023) mukaan työttömän, sairaan, vanhempainvapaalla olevan ja pelkällä opintorahalla ilman opintolainaa opiskelevan opiskelijan perusturva ei riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Saman raportin mukaan seitsemän kymmenestä perusturvan varassa elävästä on kokenut vaikeuksia selviytyä yllättävistä menoista. Monet perusturvaa saavat ovat oikeutettuja myös toimeentulotukeen. Esimerkiksi työmarkkinatukea saavista kolme kymmenestä saa myös toimeentulotukea (Perusturvan riittävyyden IV arviointiryhmä, 2023). Toimeentulotuki on kuitenkin usein alikäytetty etuus, sillä 20–60 prosenttia toimeentulotukeen oikeutetuista ei hae sitä (Virrankari ym., 2021). Tässä valossa nuorten taloudellista eriarvoisuutta voitaisiin vähentää kolmella keinolla: nostamalla nuorten käyttämien perusturvaetuuksien tasoa, yksinkertaistamalla sosiaaliturvaa niin, ettei perusturvaa tarvitsisi hakea monesta lähteestä sekä kertomalla nuorille aktiivisemmin, mihin sosiaaliturvaetuuksiin he ovat oikeutettuja.
Pandemia ja siihen liittyvät rajoitustoimet ovat siis heikentäneet nuorten hyvinvointia ja lisänneet nuorten taloudellista eriarvoisuutta. Nämä vaikutukset jakautuivat sosioekonomisen aseman, sukupuolen ja maahanmuuttotaustan mukaan ja syvensivät olemassa olevia eriarvoisuuksia. Näitä eriarvoisuuksia on kuitenkin mahdollista purkaa esimerkiksi puuttumalla työmarkkinoiden rasismiin, parantamalla epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asemaa, jakamalla hoivatyötä tasaisemmin sekä perusturvaa parantamalla.
Kirjoittajat
Konsta Happonen
FT, Tilastotutkija
Kirjoittaja on tilastollisiin menetelmiin perehtynyt, poikkitieteellistä tutkimusta tekevä ekologi-nuorisotutkija.
Alix Helfer
YTM, Tutkija
Kirjoittaja on taustaltaan sosiologi ja valmistunut Jyväskylän yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Hän on tutkinut Nuorisotutkimusverkostolla muun muassa nuorten kokemuksia poikkeusolojen aikana sekä nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluita.
Kiitokset
Kiitämme Lotta Haikkolaa ja Sonja Kosusta tekstin luonnokseen annetuista kommenteista.
Toimitus
Kuviot Tanja Konttinen, verkkotoimitus Solja Kumpula ja Sarianne Karikko
Lähteet
Ahmad, A. (2022). Does additional work experience moderate ethnic discrimination in the labour market? Economic and Industrial Democracy, 43(3), 1119–1142. https://doi.org/10.1177/0143831X20969828 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Berg, P., & Myllyniemi, S. (Toim.). (2021). Palvelu pelaa! Nuorisobarometri 2020 (Nro 232; Kenttä). Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto.
Caporale, G. M., Georgellis, Y., Tsitsianis, N., & Yin, Y. P. (2009). Income and happiness across Europe: Do reference values matter? Journal Of Economic Psychology, 30(1), 42–51. https://doi.org/10.1016/j.joep.2008.06.004 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Couch, K. A., & Fairlie, R. (2010). Last hired, first fired? Black-white unemployment and the business cycle. Demography, 47(1), 227–247. https://doi.org/10.1353/dem.0.0086 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Helske, S., Ylöstalo, H., & Koskinen, H. (2021). Samassa myrskyssä mutta eri veneissä. COVID-19 ja eriarvoisuus. Yhteiskuntapolitiikka, 86(5–6), 585–596. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143402/YP2105-6_Helskeym.pdf?sequence=1 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Hiilamo, E.-A. (2021). Hallinto-oikeus arvioi ruokalähetin olevan yrittäjä – Wolt pitää yksittäispäätöstä merkittävänä, SAK:n juristi ei. Yle Uutiset. https://yle.fi/a/3-12058425 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Kivijärvi, A. (Toim.). (2023). Läpi kriisien. Nuorisobarometri 2022. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura ja opetus- ja kulttuuriministeriö. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2023/03/nuorisobarometri-2022-web.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Kortteinen, M., & Vaattovaara, M. (2015). Segregaation aika. Yhteiskuntapolitiikka, 80(6). https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015121023620 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Lahtinen, J., Laine, R., Haikkola, L., Kauppinen, E., & Pitkänen, T. (2022). Nuorten tyytyväisyys elämään korona-ajan ensimmäisenä vuonna. Teoksessa M. Kekkonen, M. Gissler, P. Känkänen, & A.-M. Isola (Toim.), Poikkeuksellinen nuoruus korona-aikaan. Nuorten elinolot -vuosikirja 2022 (ss. 50–61). Nuorisotutkimusseura & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Valtion nuorisoneuvosto.
Lammi-Taskula, J. (Toim.). (2022). Young parents on parental leave in the Nordic countries. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. https://www.julkari.fi/handle/10024/144170 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Latja, L., & Peltonen, J. (2023). Työvoiman saatavuus, työvoimapula ja kohtaanto-ongelmat vuonna 2022, Työvoimatiekartat -hankkeen loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164550/Ty%C3%B6voimatiekartat_hankkeen%20loppuraportti_tarkistettu.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Lehto, A.-M., & Sutela, H. (2008). Työolojen kolme vuosikymmentä — Työolotutkimusten tuloksia 1977–2008. Tilastokeskus. https://www.tilastokeskus.fi/tup/julkaisut/tiedostot/isbn_978-952-467-930-5.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Mesiäislehto, M., Elomäki, A., Kivipelto, M., Närvi, J., Räsänen, T., Sutela, H., & Kärkkäinen, E. (2022). Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa (Nro 46; Vsk. 2022). Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164176/VNTEAS_2022_46.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Miettinen, A. (2007). Pätkätyön tulevaisuus?: asiantuntijanäkemyksiä määräaikaisen työn kehittämistarpeista ja tulevasta kehityksestä Suomessa. Väestöliiton väestöntutkimuslaitos. https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/12/f4491aed-patkatyon-tulevaisuus.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Nieminen, T., Sutela, H., & Hannula, U. (2015). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Tilastokeskus. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/184506/yyti_uso_201500_2015_16163_net.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Oikeusministeriö. (2021). Yhdenvertainen Suomi, Valtioneuvoston toimintaohjelma rasismin torjumiseksi ja hyvien väestösuhteiden edistämiseksi. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163577/OM_2021_34_ML.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Okkonen, K.-M. (2021). Miehet ja naiset tuloluokkakuvassa – sekä tulot että tuloerot ovat miehillä naisia suuremmat. Tilastokeskus. https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2021/miehet-ja-naiset-tuloluokkakuvassa-seka-tulot-etta-tuloerot-ovat-miehilla-naisia-suuremmat/ (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Peltokoski, J. (2006). Prekariaatti, palkitsematon elämä. Teoksessa T. Hoikkala & M. Salasuo (Toim.), Prekaariruoska? Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta. Nuorisotutkimusseura. https://nuorisotutkimus.fi/images/julkaisuja/prekaariruoska.pdf#page=21
Perusturvan riittävyyden IV arviointiryhmä. (2023). Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2019-2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-037-8 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Saikkonen, P., Hannikainen, K., Kauppinen, T., Rasinkangas, J., & Vaalavuo, M. (2018). Sosiaalinen kestävyys: asuminen, segregaatio ja tuloerot kolmella kaupunkiseudulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-084-6 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Saikku, P., & Hannikainen, K. (2019). Työttömien ja työllisten koettu työkyky ja toimeentulo. Teoksessa L. Kestilä & S. Karvonen (Toim.), Suomalaisten hyvinvointi 2018 (ss. 143–158). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902286584 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Saukkonen, P. (2021). Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitieto. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/21_03_10_Tutkimuksia_1_Saukkonen.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Sutela, H., & Pärnänen, A. (2021). Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin [Työpaperi]. Tilastokeskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978%E2%80%93952%E2%80%93244%E2%80%93690%E2%80%939 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Van Aerschot, L., Häikiö, L., Snellman, K., & Kallinen, Y. (2016). Nuoret, pienituloisuus ja asuinalueiden eriytyminen. Lähiössä asuvien nuorten käsityksiä taloudellisesta niukkuudesta. Yhteiskuntapolitiikka, 81(5), 540–550. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016102725605 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Varanka, J., Packalen, P., Voipio-Pulkki, L.-M., Määttä, S., Pohjola, P., Salminen, M., Railavo, J., Berghäll, J., Rikama, S., Nederström, H., & Hiitola, J. (2022). COVID-19 -kriisin yhteiskunnalliset vaikutukset Suomessa : Keskipitkän aikavälin arvioita. Valtioneuvosto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-708-9 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Virrankari, L., Mattila, H., Saikku, P., Sihvonen, E., & Tervola, J. (Toim.). (2021). Tutkimuskatsaus Suomen sosiaaliturvan monimutkaisuuteen. Sosiaali- ja terveysministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163274 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Wilska, T.-A., Nyrhinen, J., Tuominen, J., Šilinskas, G., & Rantala, E. (2020). Kulutus koronan aikaan – ja sen jälkeen : tutkimus COVID-19-epidemian rajoitustoimien vaikutuksesta kuluttajien käyttäytymiseen, taloudelliseen toimintaan ja hyvinvointiin. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8180-8 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
