Millaista on työskennellä korkeakouluharjoittelijana Nuorisotutkimusseurassa? Tampereen yliopiston nuorisotyön- ja nuorisotutkimuksen maisteriohjelmassa opintojaan viimeistelevä Julia Jumppanen kirjoitti syksyn 2023 harjoittelukokemuksistaan Nuorisotutkimusseuran blogiin.
Jäin syksyllä 2023 opintovapaalle vakituisesta työstäni sosiaali- ja hyvinvointialan järjestökentältä aloittaakseni korkeakouluharjoittelun. Useamman vuoden kohtaavan asiakastyön jälkeen olin astumassa toisenlaiseen ympäristöön; maisteriopinnot Tampereen yliopiston nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opintosuunnassa olivat rohkaisseet hakeutumaan tutkimustyön pariin, ja ilokseni olin saanut harjoittelupaikan kolmeksi kuukaudeksi Nuorisotutkimusseuralta.
Mitä on nuorisotutkimus?
Kolmen kuukauden harjoittelun perusteella Nuorisotutkimusseurassa tehtävä työ on luovaa ja ajassa mukana kulkevaa. Pieni tutkimusorganisaatio on parhaimmillaan ketterä toimija; laaja-alaisen tutkimustyönsä lisäksi se ottaa aktiivisesti kantaa, pitää päättäväisesti yllä nuorisotutkimuksen verkostoja ja kohtaa eri tahoja, joita nuorten elämä tavalla tai toisella koskettaa. Seuran tutkijat ja työntekijät edustavat eri tieteenaloja, minkä ansiosta nuoria ja nuoruutta koskevia kysymyksiä tarkastellaan monitieteisesti ja -menetelmäisesti – tämä monipuolistaa näkymää nuorisotutkimuksesta ennakkoluulottomana kenttänä, jossa erilaisille tutkimisen ja tekemisen tavoille on tilaa. Kun työtä tekee osaava joukko eri tutkimussuuntien ja -alojen ammattilaisia, on myös helpompaa pysyä mukana nuorten nopeasti muuttuvissa elämis- ja kokemusympäristöissä.
Koska nuoruus elämänvaiheena on muuttuvaista ja moniulotteista, voi sitä tarkasteleva nuorisotutkimus vaikuttaa asiaan perehtymättömän mielestä helposti hieman hajanaiselta ja sirpaleiselta. Pienenä organisaationa Nuorisotutkimusseuralla on kuitenkin jatkuvia yhteisen tiedon jakamisen foorumeita, joissa lukuisat eri tutkimuksen tekemisen palaset ja kokonaisuudet yhdistyvät yhteisen agendan, nuorten elämän ymmärtämisen äärelle. Joku tutkijoista tutkii nuorten vapaa-aikaa, yksi itsetuhoisuutta, toinen planetaarisen tutkimuksen kysymyksiä, kolmas lähisuhteita… Oli tutkimusaihe mikä tahansa, on kaikilla kuitenkin yhteinen tahtotila luoda eettisesti kestävää ja korkeatasoista tietoa koskien nuoria ja nuorten maailmaa.
Laadukkaalla tutkimuksella on Jumppasen mielestä tärkeä rooli viime vuosien kaltaisina kriisiaikoina, jolloin nuorten luottamus elämän kantokykyyn voi olla vähäistä.
Monimuotoista tutkimusta toteuttaessaan Nuorisotutkimusseura asettuu mielestäni hyvin keskeiseksi osaksi nuorten elämisen edellytyksiä puolustavaa rintamaa. Aikoina, jolloin maailma näyttäytyy kriisien täyteisenä, voi luottamus elämän kantokykyyn olla monilla nuorilla vähäinen – tällöin jokainen nuori tarvitsee entistä kipeämmin omien oikeuksiensa ja näkymisensä puolustajia, jossa laadukkaalla tutkimuksella on mielestäni tärkeä rooli ja paikka.
Nuorisotutkimuksellisia näkökulmia tutkimuksen tekemiseen
Tutkimuksellinen painotus työharjoitteluni tehtävissä auttoi ymmärtämään laajemmin sitä, millaisia erityispiirteitä nuorisotutkimukseen sisältyy. Nuorisotutkimuksen ydintä voi olla vaikeaa tiivistää, mutta itseäni puhutteli se, kuinka nuorisotutkimus näyttäytyy ilmiönä, jota ei pyritä kehystämään liian tarkkoihin raameihin, vaan sen annetaan joustaa ja hengittää ajassa ja paikassa. Tässä liikkuvaisessa tilassa oleminen voi olla helposti haastavaa, mutta toisaalta se antaa mahdollisuuden kehittymiseen ja oman tutkimuksen kriittiseen tarkasteluun.
Itseäni nuorisotutkimuksen jäsentämisessä auttoivat muutamat konkreettiset vinkit, joita sain kokeneemmilta tutkijoilta harjoitteluni aikana. Ensinnäkin oleellista on ymmärtää, että tehtyä tutkimusta ohjaa nuorilähtöisyys; katse pyritään kääntämään aktiivisesti nuorten itsensä suuntaan, eikä tutkimusta tehdä aikuiskeskeisesti nuorten yläpuolella tai edessä. Tärkeää on myös muistaa, kuinka nuorten tapa jäsentää omaa elettyä elämäänsä ei ole koskaan vakio, minkä vuoksi tutkijan tulee olla jatkuvasti tietoinen omasta suhteestaan tutkimuksensa kohteeseen ja siinä tapahtuvaan muutokseen. Oman tutkijaposition ymmärtäminen on toki oleellista kohderyhmästä riippumatta, mutta nuoruutta tutkiessa ajattelen siihen liittyvän aktiivisen pohdinnan korostuvan entisestään; tällöin tutkija pysyy nuoren itsensä puolella, eikä toimi häntä vastaan. Myös kirjoitettavalla tekstillä on valtaa suhteessa nuoriin – kirjoitettu kieli voi muuttua lähes huomaamatta kohteensa moninaisuutta kaventavaksi, ulossulkevaksi tai yksinkertaistavaksi.
Omasta harjoittelusta
Kolme kuukautta työssäoppimista on ajallisesti lyhyt, lähes ohikiitävä hetki, mutta tästä huolimatta koen harjoitteluni olleen antoista ja palkitseva. Työtehtäväni kiinnittyivät pääosin Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamaan Ulos epätoivosta -hankkeeseen, jossa tutkimuksen kohteena on nuorten väkivalta-, huume- ja itsemurhakuolemat, sekä läheltä-piti tilanteet. Hankkeen parissa pääsin mm. avustamaan chat-aineiston tutkimuksellisessa käsittelyssä ja koodauksessa, toteuttamaan nuorille suunnattua työpajaa, sekä osallistumaan erilaisiin konsortiohankkeen tilaisuuksiin. Tämän lisäksi osallistuin harjoitteluni aikana erilaisiin tutkimusseminaareihin ja Nuorisotutkimuspäiville, joissa vuonna 2023 teemana oli Toivon moninaisuus.
Nuorisotutkimusseuran työyhteisössä mukana kulkeminen ja verkostoituminen, sekä pienet avustukselliset tehtävät olivat oleellinen osa harjoitteluni arkea, joiden kautta muodostin kuvaa Nuorisotutkimusseuran tekemästä työstä ja nuorisotutkimuksen nykytilasta. Seuran tekemä työ näyttäytyi minulle hyvin merkityksellisenä – läpi koko harjoittelun itselläni oli kokemus siitä, että nuorten parissa tehtävässä tutkimustyössä toimitaan arvokkaiden asioiden edistämiseksi, mikä itsessään motivoi oppimaan ja kehittymään.
Kirjoittaja
Julia Jumppanen työskenteli Nuorisotutkimusseurassa korkeakouluharjoittelijana syksyllä 2023. Harjoittelun aikana hänen työtehtäviinsä kuului erilaisia tutkimusavusteisia tehtäviä Ulos epätoivosta– ja Chat-palvelut nuorten hyvinvoinnin tukena -hankkeiden parissa. Harjoittelun jälkeen Jumppanen viimeistelee opintojaan Tampereen yliopiston nuorisotyön- ja nuorisotutkimuksen maisteriohjelmassa ja työstää sosiaalista ulossulkemista, eli ostrakismia käsittelevää pro gradu -tutkimustaan.