Toiminnallisuuteen keskittyvän alan kirjaamisinto vaihtelee. Kun vuonna 2021 nuorisotyöntekijöille suunnatussa työhyvinvointikyselyssä (Rauas 2021) tarkasteltiin kirjaamiseen ja tilastointiin liittyviä näkemyksiä, asia ei näyttäytynyt varauksetta työhyvinvointia lisäävänä tekijänä. Toisaalla turhaudutaan ja koetaan, että kirjaaminen vie energiaa sekä aikaa kohtaavalta työltä. Toisaalla kirjaaminen tukee työhyvinvointia, kun samalla tulee purkaneeksi päivän tapahtumia ja näkyväksi tehtyä työtä. Kumpaakin näkemystä yhdistää se, että raportointia ja tilastointia on enenevissä määrin työkuvasta riippumatta. (Rauas 2021.) Nuorisotyön perustelemiseen ja arviointiin liittyvä kehityskulku on ymmärrettävää ja voikin lähinnä ihmetellä, miten vähäinen näiden asioiden merkitys on toimialalla aikaisemmin ollut. Siitäkin huolimatta, että nuorisotyön ydinosaamiseen on kuulunut taito perustella asioita: ”miks me tehdään tätä työtä”. (Malm 2021.)
Osaamiskeskus Altiuksen yhtenä tehtävänä on tarkastella nuorisotyön tiedontuotantoa. Siihen liittyvät myös nuorisotyön kirjaaminen ja tilastointi. Kun aiheeseen perehtyy, saattaa hämmästyä, mitä kaikkea voidaan tilastoida. Monipuolinen nuorisotyö antaa oivan alustan luovuudelle.
Nuorisotutkimusseuran johtaman osaamiskeskus Altiuksen tehtävänä on koota kuntien nuorisotyön toteutumista koskeva tilannekuva ja tehdä ehdotus nuorisotyön tiedonkeruun sisällöistä, rakenteista ja jatkuvuudesta. Osaamiskeskus aloitti toimintansa vuoden 2025 alussa.
Koska nuorisotyössä ei ole vahvaa kirjaamisen perinnettä, on kirjaamiseen löydetty erilaisia ratkaisuja. Kirjaukset voivat olla tilastoja tai sanallista pohdintaa nuorisotyön sisällöistä, nuorten toiminnasta, työntekijöiden näkökulmista tai työyhteisön päätöksistä.
Tässä blogitekstissä keskityn nuorisotyön numeroihin eli tilastointiin.
Blogiteksti on osa osaamiskeskustutkijan Minna Rauaksen nuorisotyön mittaamiseen liittyvien kirjoitusten sarjaa. Lue myös aiemmin ilmestynyt blogiteksti Mittaaminen on yhteistyötä.
Numeroihin tulee suhtautua numeroina
Numerot ja nuorisotyö eivät kaikkien mielestä sovi automaattisesti yhteen. Syynä voi olla periaatteellinen näkemys siitä, etteivät nuoret ole numeroita. Mutta laajemmalti lienee kyse työntekijöiden kokemuksesta, etteivät numerot kykene kertomaan nuorisotyön sisällöstä. Esimerkiksi avoimen nuorisotilatoiminnan osallistujamäärän ei katsota kertovan nuorisotyön laadusta vaan esimerkiksi nuorisotilan koosta, sijainnista tai vallitsevasta säätilasta.
Muistan omastakin työhistoriastani, miten talvella nuorisotilan kävijämäärä yhtäkkiä laski. Se oli varmin merkki siitä, että paikallinen tekojäärata oli avautunut. Ei voinut kuin olla tyytyväinen nuorten tekemästä valinnasta: ulkoilmaa ja liikkumista. Nuorisotilan heikot kävijämäärät kertoivat siis nuorten kyvystä tehdä raikkaita ratkaisuja vapaa-ajan vietostaan.
Muistan omastakin työhistoriastani, miten talvella nuorisotilan kävijämäärä yhtäkkiä laski. Se oli varmin merkki siitä, että paikallinen tekojäärata oli avautunut.
Osallistujamäärät kertovat usein myös siitä, mistä varsinainen nuorisotyö alkaa. Tämä tuli ilmi Osaamiskeskus Altiuksen tutkimuksessa, jossa kerättiin käyttäjäkokemuksia nuorisotyön dokumentointijärjestelmistä. Eräs nuorisotyöntekijä kuvasi tilannetta niin, että Kimbleä saattoi pelata kahdeksan nuoren kanssa, mutta varsinainen työ alkoi, kun pelaamisen jälkeen yksi nuorista jäi kertomaan häntä huolestuttavista asioista. Samoin koulunuorisotyössä tilastoidaan välituntitoimintaan osallistujat ja välkkärikahvien juojat, mutta esimerkiksi nuorisotyöntekijän oppilaalle osoittamat koulunkäyntiä tukevat rohkaisevat sanat jäävät näkymättömiin. Nuorisotyössä ollaan siis tältä osin oikeassa, eikä tilastointi kerro kaikkea nuorisotyön sisällöstä. Toisaalta, eihän potilasmääräkään kerro lääkärin osaamisesta tai oppilasmäärä opetuksen laadusta. Oikeastaan on aika hassua, että nuorisotyössä ollaan niin kiinni numeroiden merkityksessä. Niiden pelätään antavan virheellisen kuvan tai peittävän nuorisotyön todellista sisältöä.
Numeroiden haaste taitaa olla se, että ne on helppo laittaa järjestykseen, mihin taas liittyy pelko siitä, että isoin numero tarkoittaisi parasta tulosta. Mutta tilastoja ei sovi myöskään vähätellä – kokonaisuuksista rakentuvat usein ne mieleenpainuvimmat luvut. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yli miljoona euroa yhteiskunnalle, etsivässä nuorisotyössä tavataan noin 20 000 nuorta vuodessa ja keväällä 2025 oli nuorisotiloilla yli 700 000 käyntikertaa. Numeroilla on mahdollista kuvata myös volyymia, eikä sekään taida olla nuorisotyön kannalta huono asia.
Tilastoinnin taakka ja hyöty
Joskus kuulee sanottavan, että tilastointi ja raportointi vievät aikaa varsinaiselta työltä. Tällaiseen argumenttiin sisältyy ajatus, ettei kirjaaminen ole varsinaista työtä. Se voi kertoa myös siitä, ettei nuorisotyössä ole tapana jyvittää kirjaamiselle työaikaa. Ei ole myöskään olemassa sairaalamaailman raportointiaikoja tai poliisin pakkoa tapahtumien kirjaamisesta. Tällöin on luonnollista, että kirjaaminen ei istu suoraan käytännöksi.
Turhautumista aiheuttaa myös kirjaaminen, jonka tarkoitus ei avaudu. Työntekijän tulee nähdä ja hänellä tulee olla käytössä tilastoinnista rakentuvat pylpyrät ja kaaviot, missä työ näkyy numeroina ja prosentteina. Prosessin läpinäkyvyys kirjaamisesta sen hyödyntämiseen ja seurauksiin on välttämätön. Resursseja tulee kuluttaa vain tarkoituksenmukaisen tiedon keräämiseen ja sen huolelliseen tulkitsemiseen. Johtamisen tehtävä on tehdä näkyväksi, miten kerättyä ja analysoitua tietoa hyödynnetään päätöksenteossa ja kehittämisessä. (Kivijärvi, Kauppinen & Kiilakoski 2024.)
Resursseja tulee kuluttaa vain tarkoituksenmukaisen tiedon keräämiseen ja sen huolelliseen tulkitsemiseen. Johtamisen tehtävä on tehdä näkyväksi, miten kerättyä ja analysoitua tietoa hyödynnetään päätöksenteossa ja kehittämisessä.
Nuorisotyön kirjaaminen ei näyttäydy eheänä kokonaisuutena. Osaamiskeskustutkimuksessa haastattelemamme nuorisotyöntekijät tuovat usein esiin epävarmuutta kirjaamisen hyödyllisyydestä ja hyödyntämisestä. Toisaalta kirjaamisen merkitys ymmärretään. Nuorisotyön sisällöt halutaan näkyväksi.
Hieman ristiriitaisesti näyttää siltä, että nuorisotyössä tiedostetaan kirjaamisen merkitys, mutta sen halutaan tapahtuvan jossakin muualla kuin nuorisotyön arjessa. Toisaalta on myös olemassa näyttöä, että kerättyä tietoa hyödynnetään nuorisotyön merkityksen perustelemiseen sekä aseman ja tunnettavuuden vahvistamiseen. Sillä tehdään näkyväksi työ organisaation sisällä ja ulospäin päättäjille, jotta he voivat tunnistaa tehdyn työn arvon. (Kivijärvi, Kauppinen & Kiilakoski 2024.)
Kirjaamiseen sisältyvä potentiaali
Aiemmin mainitun työhyvinvointitutkimuksen pohjalta laadittiin suositukset, joiden mukaan kirjaamisen tulee olla tarkoituksenmukaista ja sille tulee olla varattuna työaikaa. Kirjaamisen tulee palvella nuorisotyötä – niin yksittäistä työntekijää kuin laajemmin koko ammattikuntaa. Suositusten mukaan kirjaaminen tulisi valjastaa työhyvinvoinnin välineeksi. (Rauas 2021.)
Ehkä tulisi puhua työkulttuurin muutoksesta, kun puhumme nuorisotyön tilastoinnista ja raportoinnista osana työtä. Ja kun olemme käytäntöjen ja tapojemme orjia, pysyvän muutoksen toteuttaminen on vaativaa ja vaatii usein tiedon lisäksi muitakin vaikuttimia. (ks. KETTU- katsaus 3/2024.) Jos nuorisotyössä ei ole käytäntöjä kirjaamisesta tai jos sitä ei ole asetettu osaksi työtä ja työaikaa, on luonnollista pitää kiinni nuorisotyön perinteestä ja suunnata resurssit ja aika nuorten parissa työskentelyyn.
Niin kauan kuin kirjaamisen ja siihen liittyvän tilastoinnin vain väitetään tekevän nuorisotyötä näkyväksi, sillä ei ole ehkä kovinkaan paljon vaikutusta. Mutta kun työntekijälle tulee näkyväksi kirjaamisesta rakentuva prosessi, jolla tuotetaan tietoa ja jota hyödynnetään oman työn ja koko toimialan kehittämisessä, ollaan lähellä maalia. Kirjaaminen ja siihen liittyvä tilastointi taitavat olla huonoja isäntiä, mutta hyviä renkejä. Tämä tarkoittaa, että niillä tulee olla selkeä rooli ja niitä tulee johtaa. Nuorisotyön kirjaamiseen ja tilastointiin sisältyy paljon käyttämätöntä potentiaalia.
Nuorisotyön kirjaamiseen ja tilastointiin sisältyy paljon käyttämätöntä potentiaalia.
Kirjoittaja
Minna Rauas toimii tutkijana Osaamiskeskus Altiuksessa keskittyen nuorisotyön tilastointiin ja kunnallisen nuorisotyön tilannekuvan rakentamiseen. Rauaksen 20 vuoden mittainen kokemus nuorisotyön parista tarjoaa käytännönläheisen näkökulman tutkimustyöhön. Hän haluaakin olla rakentamassa siltaa teoreettisen tiedon ja käytännön toiminnan välille.
Lähteet
Kivijärvi, Antti, Kauppinen Eila & Tomi Kiilakoski 2024.Nuorisotyön arviointi ja tietoperusta. Teoksessa: Poikkeusoloista uuden kynnykselle. Kunnallinen nuorisotyö Suomessa 2023. Nuorisotutkimusseura julkaisuja 249.
Malm, Karla (2021) Parempi vaihtoehto kuin 80-luvun Suomi? Nuorisotyön tekijät, paikat ja ympäristöt vuonna 2030 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). HUMAK.
Rauas, Minna (2021) Riittämättömyyden tunteesta maailmanparantajaksi -työhyvinvointi nuorisotyössä. Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat.
Valtioneuvoston kanslia (2024) KETTU-katsaus 3/2024, Käyttäytymistieteellinen tutkimuskatsaus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).