Kolme viimeaikaista aikuisikää koskevaa artikkelia Nuorisotutkimusseuran tutkijoiden julkaisujen joukossa on saattanut herättää kysymyksiä. Nuorisotutkimus on merkityksellistä myös pitkittäistutkimuksen osana.
Nuoruus on yksilölle ainutkertainen. Siihen kohdistuva jatkuva ja monipuolinen tutkimus on tärkeää sekä nykytilanteen että ikäluokkien välisten erojen ymmärtämiseksi. Lisäksi tarvitaan pitkittäistutkimuksia, joissa seurataan samoja ihmisiä ikävaiheesta toiseen. Lapsesta aikuiseksi on erinomainen esimerkki pitkittäistutkimuksista, jollaisia tarvitaan myös tulevaisuudessa.
Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksessa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on seurattu vuodesta 1968 samoja henkilöitä tutkittavien ollessa 8-, 14-, 20-, 27-, 36-, 42-, 50- ja 61-vuotiaita. Tutkimusta toteutettiin psykologian laitoksella professori Lea Pulkkisen johdolla vuoteen 2013 saakka. Johtaminen siirtyi Katja Kokolle, joka toimii tutkimusjohtajana Gerontologian tutkimuskeskuksessa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Tutkimukseen on vuosien varrella osallistunut paljon tutkijoita, ja siitä on valmistunut satoja julkaisuja. Keskeiset tulokset julkaistiin kirjana3 vuonna 2017.
Seuranta ikävaiheesta toiseen vaatii osaamista
Alkuperäinen tutkimusjoukko sisälsi 12 koululuokkaa (n = 369). Määrä oli silloisissa olosuhteissa toteutettuna varsin mittava. Pitkittäistutkimukseen on osallistuttu aktiivisesti; viimeisimmässä aineistonkeruussa määrä oli 206. Monet tutkimusjoukkoon kuuluvat henkilöt ovat viestineet arvostavansa sitä, että heidän elämästään ollaan kiinnostuneita ja että tietoa hyödynnetään tutkimuksessa.
Pitkittäistutkimuksessa muutoksen seuranta vaatii monipuolista osaamista ja jatkuvuutta. Viimeisimmän aineistonkeruun tutkimusprosessi ja menetelmät on paljon kertova julkaisu4. Olen iloinen siitä, että saan olla mukana asiantuntijoiden laajassa joukossa.
Ilman seurantaa johtopäätökset olisivat olleet toiset
Ensimmäisen kerran olin mukana haastattelijana vuonna 1986, kun tutkittavat olivat 26–27-vuotiaita. Tästä ikävaiheesta oli silloin niukasti tutkimuksia. Menetelminä käytettiin mm. keskustelemalla etenevää teemahaastattelua sekä elämäntilannetta, arvoja ja asenteita koskevaa kyselyä (ks. Tietoarkisto). Oma tutkimusintressini kohdistui erityisesti päihteiden käyttöön sekä nuorten aikuisten kokemuksiin omien vanhempiensa alkoholinkäytöstä.
Päihteidenkäytöstä kysyttiin 14-, 20- ja 27-vuotiaana kuhunkin ikävaiheeseen sopivasti ja monesta näkökulmasta. Seuranta ikävaiheesta toiseen on vaativaa, sillä eri ikäisille ei voi esittää täysin samoja kysymyksiä ja lisäksi päihteet, kielenkäyttö, tavat ja yhteiskunnan normit sekä monet muut asiat muuttuvat ajan myötä. Tutkimusosaamisen ja -menetelmien kehittymisen myötä kysymysten muotoilua saatiin tarkennettua ja vakiinnutettua seurantaa varten5.
Pitkittäisseuranta toi esiin varhaisen alkoholinkäytön aloittamisen yhteydet aikuisiän päihdeongelmiin6, mikä aikanaan yllätti ja muutti suhtautumista nuorten alkoholinkäyttöön. Aiemmin myös oletettiin, että humalahakuinen alkoholinkäyttö vähenee nuoren aikuisiän jälkeen. Alla oleva kuvio havainnollistaa, että 1960-luvun alussa syntyneillä humalahakuisen juomisen useus pysyi kuitenkin varsin vakaana 27-vuotiaasta 50-vuotiaaksi7.
Tupakointia, alkoholin käyttöä ja fyysistä aktiivisuutta on nyt tutkittu 61-vuotiaaksi saakka. Ne näyttäytyvät aikuisiässä suhteellisen pysyvinä ja ovat yhteydessä myös sosioekonomisiin ja persoonallisuustekijöihin8.
Seurantatiedolla on kysyntää
Kekäläisen ym. artikkeli1 julkaistiin 24.4.2025 ja se sai kolmessa viikossa yli 6300 lukijaa ja paljon mediahuomiota ympäri maailman2. Artikkelissa paneuduttiin terveyskäyttäytymiseen sekä hyvinvointi- ja terveysindikaattoreihin ja niiden yhteyksiin 27-vuotiaasta 61-vuotiaaksi. Tulokset osoittivat, että sekä samanaikaisten riskikäyttäytymisten määrä että erityisesti niiden ajallinen kasautuminen liittyivät heikentyneeseen mielenterveyteen, alhaisempaan itsearvioituun terveyteen ja suurempaan määrään aineenvaihdunnan riskitekijöitä. Terveyskäyttäytymisiä on tärkeää tarkastella sekä yhdessä että erikseen, sillä ne ovat todennäköisesti yhteydessä osittain eri mielenterveyden ja terveyden osa-alueisiin.
Lupaprosessien tulisi tukea pitkittäistutkimusten toteuttamista tulevaisuudessa
Pitkittäistutkimuksen hallinnoimiseen, suunnitteluun ja aineistonkeruuseen liittyy paljon ajan ja toimintatapojen muuntuvuuteen, seurannan luotettavuuteen sekä tutkimuslupiin liittyviä erityiskysymyksiä. Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksen aikana käytännöt ovat eläneet, mutta erillisten tutkimussuunnitelmien, lupaprosessien ja rahoituspäätösten avulla aineistonkeruuta on voitu onnistuneesti toteuttaa elämänkulun eri vaiheissa.
Nykyisin vaaditaan tarkkoja suunnitelmia ja aikarajoja, jotka voivat hankaloittaa pitkien seurantatutkimusten toteuttamista tulevaisuudessa. Pitkittäistutkimukselle erityisiä asioita ja vaatimuksia eivät tutkimukselle yleisohjeita laativat ja reunaehtoja asettavat tahot useinkaan muista tai osaa. Toivottavasti nykyisistä säädöksistä, rajoituksista ja kustannuksista huolimatta Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksen kaltaisia pitkittäistutkimuksia syntyy myös tulevaisuudessa. Kannustan pohtimaan pitkittäisasetelmia. Seurantatutkimuksia tarvitaan.
Kirjoittaja
Kirjoittaja on Nuorisotutkimusseuran tutkimuspäällikkö, Jyväskylän yliopiston dosentti Tuuli Pitkänen.
Kirjallisuutta
1 Kekäläinen, T., Ahola, J., Reinilä, E., Savikangas, T., Kinnunen, M-L, Pitkänen, T. & Kokko K. (2025) Cumulative associations between health behaviours, mental well-being, and health over 30 years, Annals of Medicine, 57:1, 2479233, https://doi.org/10.1080/07853890.2025.2479233 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
2 Mediaraportti kuva (15.5.2025). Media Report by Natasha Chen – Media Relations Assistant. Taylor & Francis Group Newsroom, UK.
3 Pulkkinen, L. (2017) Human Development from Middle Childhood to Middle Adulthood: Growing Up to Be Middle-Aged. (In collaboration with Katja Kokko.) Abingdon: Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315732947 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
4 Kokko, K., Fadjukoff, P., Reinilä, E., Ahola, J., Kinnunen, M., Kroger, J., Laakkonen, E. K., Pitkänen, T., Pulkkinen, L., Rantanen, T., Staudinger, U. M., Taipale, S., Törmäkangas, T., Kekäläinen, T., and Saajanaho, M. (2024). Developmental Perspectives on Transitions at Age 60: Individuals Navigating Across the Lifespan (TRAILS) – latest data collection in a longitudinal JYLS study. Longitudinal and Life Course Studies. https://doi.org/10.1332/17579597Y2023D000000009 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
5 Pitkänen, T., Kokko, K., Lyyra, A-L & Pulkkinen, L. (2008). A developmental approach to alcohol drinking behavior in adulthood: A follow-up study from age 8 to age 42. Addiction, 103, Supplement, 48–68. https://doi.org/10.1111/j.1360-0443.2008.02176.x
6 Pitkänen, T., Lyyra, A L., & Pulkkinen, L. (2005). Age of onset of drinking and the use of alcohol in adulthood: a follow-up study from age 8-42 for females and males. Addiction, 100, 652–661. Julkaistu myös kreikan kielellä Exartisis Scientific Journal on Addiction Issues, 8, 57–75. https://doi.org/10.1111/j.1360-0443.2005.01053.x (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
7 Pitkänen, T. (2010). Päihteiden käyttö aikuisiässä. Teoksessa Keski-ikä elämänvaiheena (toim. L. Pulkkinen & K. Kokko) s. 56–65. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3894-9 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
8 Ahola, J., Kekäläinen, T., Kinnunen, M-L., Tolvanen, A., Pitkänen, T., Pulkkinen, L., Saajanaho, M. & Kokko K. (2024) Stability in health behavior patterns in middle adulthood: a 19-year follow-up study, Psychology & Health. https://doi.org/10.1080/08870446.2024.2316676 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)