Planetaarisen puutarhan kenttäaseman ensimmäisestä toimintavuodesta on syntynyt kolme nuorten kirjoittamaa blogitekstiä, jotka perustuvat heidän omakohtaisiin kokemuksiinsa puutarhasta. Otaniemen lukiosta keväällä ylioppilaaksi valmistunut Arttu Mattila kirjoittaa, kuinka lukion kestävän kehityksen oppitunnit muuttuivat puutarhan kautta konkreettisiksi ja kuinka paikkaan vuodessa on rakentunut aitta tuleville sukupolville ja kasvimaa. ”Kun olen puutarhassa, en ole vain pienellä espoolaisella tontilla, vaan jossakin paljon suuremmassa”, Mattila kuvaa kokemuksiaan.
Ympäristöpolitiikan opiskelija ja oikeudenmukaisuuden tavoittelija Liisa Uljas päätyi puutarhaan osana Sofia Laineen ja Juni Sinkkosen vetämää ekofeminististä nuorisotutkimusprojektia. Hän pohtii kirjoituksessaan Planetaarista puutarhaa monilajisen yhteistyön, kohtaamisen, toiminnan ja levon paikkana. Uljas osallistui ekokehollisuus-ohjaaja Ida Nurmen työpajaan Planetaarisen puutarhan vanhassa omenapuutarhassa. Työpajan aikana myös syötiin yhdessä ja tehtiin pitkä loppurentoutus aitan kahdessa kerroksessa sateen ropistessa kattoon: ”Muunlajisten läsnäoloa havainnoitiin vierailuni aikana huomattavasti aktiivisemmin kuin länsimaisessa arjessa keskimäärin, ja suhtautuminen niiden läsnäoloon oli korostuneen sallivaa. Muunlajisten kanssa pyrittiin myös kommunikoimaan tavoilla, jotka tuntemassani kulttuurissa ovat varsin epätyypillisiä.”
Kolmannessa tekstissä Kenttäaseman hiljainen kutsu 15-vuotias Otaniemn lukion opiskelija Paula Jantunen kuvailee ensikohtaamistaan puutarhan kanssa ja visioi sille valoisaa tulevaisuutta: ”Planetaarisen puutarhan kenttäasema puhuttelee minua, koska se antaa mahdollisuuden pysähtyä. Meidän elämässämme on niin vähän paikkoja, joissa voi oikeasti kuunnella: metsää, sienirihmastoa, savun suhinaa, tulta, keskustelua, vaimeita ääniä yössä. Kenttäasema voisi olla sellainen hiljaisuuden ja kasvun paikka, pieni mutta merkittävä. Se tarjoaa toivon, että ihmiset voivat oppia, eivät vain teoriassa, vaan jalkojensa alla olevan maan kautta. Että syntyy kunnioitus luonnon hitaudelle, sen suhteille, sen hauraudelle ja sen voimalle.”
Planetaarisen puutarhan kenttäasema laajentuu ja vakiintuu uuden rahoituksen myötä
Planetaarisen puutarhan kenttäasema on tutkimusprofessori Sofia Laineen perustama kestävän elämäntavan kokeiluille omistettu kenttäasema Espoon Bembölessä, missä eri alojen asiantuntijat voivat toimia tasa-arvoisessa yhteistyössä nuorten kanssa. Toiminta planetaarisessa puutarhassa tarjoaa nuorille mahdollisuuden kasvattaa ruokakasveja, kokeilla erilaista kestävyystoimintaa, käsitellä ja kohdata ympäristötunteita sekä elää monilajista, yhteisöllistä elämää. Planetaarisen puutarhan kenttäasema on osa Laineen johtamaa planetaarisen nuorisotutkimuksen tutkimusohjelmaa, josta Tieteentekijät palkitsivat hänet Vuoden tieteentekijä 2024-tunnustuksella (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Planetaarisen puutarhan kenttäaseman toiminta vakiintuu ja laajenee uuden, Nesslingin säätiön myöntämän rahoituksen turvin. Rahoitettu toimintahanke etsii nuorilähtöisiä ratkaisuja kestävyysmurrokseen yhdessä nuorten kanssa.
Lue blogitekstit:
- Liisa Uljas: Planetaarinen puutarha monilajisen yhteistyön, kohtaamisen, toiminnan ja levon paikkana
- Paula Jantunen: Kenttäaseman hiljainen kutsu
- Arttu Mattila: Jossakin kokoaan suuremmassa
