Maaliskuun lopulla (25.3.) julkaistiin OKM:n asiantuntijaryhmän raportti suomalaisten nuorten tulevaisuususkon heikkenemisestä ja politiikkasuosituksista (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) asiaan liittyen. Oli ilo ja kunnia olla ryhmässä mukana, ja oma tonttini oli erityisesti ympäristökriisi. Raportin suositukset nro 10–12 keskittyvät ympäristökriisin teemaan, mutta monet muutkin suosituksista linkittyvät siihen: kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja nuorten kokonaisvaltaisesta kokemuksesta siitä, otetaanko heidät ja maailman tilanne tosissaan.
Nuorten tulevaisuususko -työryhmän loppuraportti julkaistiin 25.3.
Nuorisobarometrin 2024 esiin tuoman nuorten tulevaisuususkon romahduksen vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriö asetti asiantuntijaryhmän, jonka työn tuloksena syntyneet 36 toimenpidesuositusta esitettiin 25.3.2026 julkaistussa Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan? -loppuraportissa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Pihkala oli yksi työryhmän asiantuntijajäsenistä.
Mitä nuori ihminen voi 2020-luvulla tehdä ympäristötietoisuuden suhteen, jos ja kun näyttää siltä, että politiikassa muut asiat ajavat jatkuvasti ympäristöasioiden yli? Pidän hyvin ymmärrettävänä inhimillisenä reaktiona sitä, että nuoret usein työntävät ympäristöhuolen ja mahdollisen ympäristöahdistuksen mielensä taka-alalle. Tähän vaikuttaa myös se, että monet poliittiset päätökset ja yhteiskunnalliset muutokset ovat tehneet nuorten elämästä vaikeampaa. Esimerkiksi töiden saanti on usein todella haastavaa ja ihmisten huomio kiinnittyy yleiseen pärjäämiseen, esimerkiksi ympäristöaktiivisuuden sijaan. Tuoreen, vuoden 2025 Nuorisobarometrin mukaan huoli työllistymisestä on myös nuorten merkittävin paineiden aiheuttaja.
Mutta tämä ei tarkoita, etteikö nuoria huolettaisi ympäristökriisi tai globaali monikriisi – päinvastoin. Huoli on taustalla, koska taustalle asettaminen on selviytymiskeino, mutta siellä taustalla luonnontuho on kuin kammottava hirviö, joka jatkuvasti raatelee uskoa tulevaisuuteen. Tutkimukset, joissa annetaan enemmän tilaa nuorten elämänkokemukselle ja mahdollistetaan myös taustalla olevien huolien esiin tuominen, paljastavat tämän. Suomessa tuoreeltaan tämän osoittavat sekä maaliskuussa ilmestynyt Nuorisobarometri 2025, että ne selvitykset, joita teimme OKM:n asiantuntijaryhmässä.
Kuulemista ylipuhumisen sijaan
Aikuisten on vaikea kohdata tämä ympäristöhuoli, sekä itsessään että nuorissa. Kukapa aikuinen ei haluaisi jättää nuorille parempaa tulevaisuutta? Niissä hetkissä, joissa nuoret tuovat huolensa julki, on aikuisilla suuri houkutus ja taipumus lähteä tarjoamaan nuorille ensisijaisesti ongelmanratkaisua, vakuuttelua tai lohduttelua. Tästä koettiin esimerkkejä myös tulevaisuususko-raportin julkistamistilaisuudessa. On vaikeaa pysähtyä, myöntää, harjoittaa myötätuntoa, kuunnella yhdessä, tuntea kipu yhdessä – ja vasta sitten lähteä yhdessä keskustelemaan siitä, miten toimitaan. Tätä toivoisin nyt. Yhteistä päättäväisyyttä olla ylisukupolvisesti maailman ja Suomen tilanteen äärellä.
On vaikeaa pysähtyä, myöntää, harjoittaa myötätuntoa, kuunnella yhdessä, tuntea kipu yhdessä – ja vasta sitten lähteä yhdessä keskustelemaan siitä, miten toimitaan. Tätä toivoisin nyt. Yhteistä päättäväisyyttä olla ylisukupolvisesti maailman ja Suomen tilanteen äärellä.
Tulevaisuususko-loppuraportin lukuisista toimenpidesuosituksista löytyy paljon keskusteltavaa tähän, ja toivottavasti mahdollisimman moni taho ottaa ne käyttöön. Alle on kirjattu nimenomaan ympäristöön liittyvät suositukset ja kuten niistä näkyy, asia koskee suoraan esimerkiksi nuorisotyötä ja kouluja. Osallisuutta ja toimijuutta tarvitaan myös paikallistasolla, mutta poliittiset päätökset ovat olennaisia.
Tulevaisuususko-loppuraportin toimenpidesuositukset (10–12) koskien nuorten osallisuuden ja tulevaisuususkon vahvistamista ilmasto- ja ympäristötoimissa
10. Toteutetaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa, joka vahvistaa nuorten tulevaisuususkoa.
11. Lisätään keinoja, joilla nuoret voivat vaikuttaa vahvemmin ilmasto- ja ilmastopolitiikkaan.
12. Lisätään nuorten parissa toimivien aikuisten osaamista ilmasto- ja ympäristöahdistuksen vähentämisessä sekä toivon vahvistamisessa. Kirkastetaan nuorisotyön roolia nuorten omaehtoisen ympäristötoiminnan tukemisessa ja alullepanijana.
Lähde: Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan? Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän loppuraportti.
Kirjoittaja
Panu Pihkala
Kirjoittaja on kansainvälisesti tunnettu asiantuntija ympäristöahdistukseen ja muihin ympäristötunteisiin liittyen. Hän työskentelee erikoistutkijana tutkimusprofessori Sofia Laineen johtamassa Planetaarisen nuorisotutkimuksen tutkimusohjelmassa.
Laine ja Pihkala toimivat vastaavina päätoimittajina myös nuorisotutkimuksen kansainvälisen Youth and Globalization (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) -tiedelehden planetaariseen nuorisotutkimukseen ja nuorten ympäristötunteisiin keskittyvässä teemanumerossa.
Kuvat: Unsplash.