Haastattelin viime vuonna nuorisotyön dokumentointijärjestelmien käyttäjiä. Osallistujien ja tuntimäärien kirjaaminen saattaa nuorisotyössä ärsyttää, jos toimintojen sisältöä ei kyetä avaamaan. Tilastointijärjestelmää ei tarvita kertomaan, että nuorisotilalla käy poikavoittoista porukkaa tai että vapettaminen on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Mikäli järjestelmän anti on silmillä havaittavissa, jäävät järjestelmään kohdistuneet tavoitteet täyttymättä.
Tekemieni haastattelujen pohjalta tulkitsen, että toimialalla ja sen kehittämisessä tulee pohtia, miten nuorisotyössä laatua saataisiin paremmin esille järjestelmien avulla. Tarkastelen tässä blogissa laadukkaan nuorisotyön arvioimisen mahdollisuuksia, mikä on myös yksi Osaamiskeskus Altiuksen tehtävistä.
Nuorisotyön laatua määrittämässä
Nopea googlailu aihepiiriin tuottaa tuloksen, että yhteiskunnassa on menossa ammattirajat ylittävä laatutyön määrittämisen trendi. Laatukriteereitä on kirjattu, laaturekisteriä kasataan, laatuoppaita on julkistettu ja laatutähtiä jaellaan. Laatutyö on käynnissä myös nuorisotyössä, jossa pisimmälle se on ehkä viety eri puolilla Suomea toteutetuissa auditointi- ja itsearvioinneissa. Tämän kaltainen laatutyö näyttää käyvän todellisesta työstä. Esimerkiksi alueellisen nuorisotyön laatukriteeristön rakenteessa vuodelta 2015 on 27 tekijää ja tavoitteellisten pienryhmien laatukriteeristöjen rakenteessa 40 eri tekijää (Nöjd 2015, 15–21). Myöhemmin mallia on kehitetty eteenpäin, mutta tämä kuvaa hyvin laadun rakentumista nuorisotyössä – se ei ole yksi tai kaksi asiaa, vaan monimutkainen rakennelma.
Blogiteksti on osa osaamiskeskustutkijan Minna Rauaksen nuorisotyön mittaamiseen liittyvien kirjoitusten sarjaa. Lue myös aiemmin ilmestyneet blogitekstit Mittaaminen on yhteistyötä ja Nuorisotyö numeroina – havaintoja nuorisotyön kirjaamisesta ja tilastoinnista.
Lisäymmärrystä laatutyöhön saa tarkastelemalla laatutyötä muissa ammattiryhmissä, kuten terveydenhuollossa tai kysymällä, millainen opetus on laadukasta. Laadun määrittämisen lähtökohtana näyttää usein olevan toimialan lainsäädäntö ja toimialalle osoitetut tehtävät (ks. OKM 2012, Kuntaliitto 2019). Koko ammattiryhmää koskevia laadun osatekijöitä on usein inhimillinen määrä, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa kuusi: hoidon lääketieteellisyys, asiakaslähtöisyys, saatavuus, turvallisuus, vaikuttavuus ja kustannustehokkuus (Kuntaliitto 2019). Laatu voidaan jakaa myös ammattikuntaa koskevaksi ja työn kohderyhmää käsittäväksi, kuten perusopetuksen laatukriteeristössä, jossa laatutyö perustuu neljään rakenteelliseen laatukorttiin ja yhdeksään oppilaan kohtaamisen laatukorttiin (OKM 2012). Tällaista kokonaisuutta on esitetty myös koulunuorisotyön laatutyön lähtökohdaksi (Kauppinen ym. 2023). Ammattiryhmää koskevissa laatukriteereissä valtakunnallisuutta pidetään tärkeänä, sillä tämä mahdollistaa palveluiden tavoitetason määrittämisen yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa. Laadunarviointi on kirjoitettu myös yhä useammalla toimialalla lakiin (ks. OKM 2012, Kuntaliitto 2019).
Myös terveydenhuollossa ja opetuksessa laatutyö pirstaloituu eri teemoihin, kuten koulukohtaisiin laatuasiakirjoihin tai eri sairauksien laaturekistereihin. Laatu saa siis erilaisia merkityksiä ja sitä voidaan tarkastella eri tasoilla. Laatutyön tarkastelu osoittaa, että arvioinnin lähtökohtana voi olla ”toiminto, kuten nuorisotilatoiminta, ”kohde”, kuten diabetesrekisteri tai ”paikka”, kuten yksittäisen koulun laatukäsikirja.
Laatutyön tarkastelu osoittaa, että arvioinnin lähtökohtana voi olla ”toiminto, kuten nuorisotilatoiminta, ”kohde”, kuten diabetesrekisteri tai ”paikka”, kuten yksittäisen koulun laatukäsikirja.
Tiettyyn ammattiryhmään kohdistuva laatutyö vaatii lakipohjaisen tai muun selkeän lähtökohdan toiminnan tarkoituksista. Ilman yhteistä käsitystä esimerkiksi nuorisotyöstä, ei selkeiden ja hyödyllisten laadullisten kriteerien rakentaminen ole mahdollista. Yhteistä eurooppalaista nuorisotyön laatujärjestelmää laadittaessa korostettiin vapaaehtoista osallistumista, arkioppimista ja toteuttajatahojen heterogeenisyyttä. (Youth policy and programme 2015.) Laadun tarkastelussa konteksti muodostaa oman kierrepallon. Yhteistä eurooppalaista näkökulmaa haastavat maakohtaiset tavat järjestää nuorisotyötä sekä nuorisotyön toimintaympäristöjen muuttuminen.
Laadun tarkastelussa konteksti muodostaa oman kierrepallon. Yhteistä eurooppalaista näkökulmaa haastavat maakohtaiset tavat järjestää nuorisotyötä sekä nuorisotyön toimintaympäristöjen muuttuminen.
Nuorisotyön arviointia tarkastelemassa
Laatutyön rinnalla kulkee kysymys, miten nuorisotyötä ja sen laatua voidaan arvioida. Nuorisotyössä arviointi törmää moneen seinään. Esimerkiksi ennaltaehkäisevän työn mittaaminen tarkoittaisi sellaisten asioiden mittaamista, joita ei tapahdu. Pitkäaikaisia vaikutuksia tulevat usein sotkemaan lukuisat eri tekijät. Mikäli laatua arvioidaan nuorissa tapahtuvissa muutoksissa, tulee vaikeudeksi osoittaa, mitkä muutokset johtuvat juuri nuorisotyön toimintaan osallistumisesta. Lisäksi voidaan pohtia, miten tarkastella hyvinvointia ylläpitävää nuorisotyötä, jossa ihan mukavasti voivat nuoret haluavat toimia eikä toiminnalla tavoitella muutosta. (ks. Nöjd 2015, 52, 75.)
Nuorisotyössä arviointi törmää moneen seinään. Esimerkiksi ennaltaehkäisevän työn mittaaminen tarkoittaisi sellaisten asioiden mittaamista, joita ei tapahdu.
Haasteet nuorisotyön arvioinnissa eivät ole tarkoittaneet asian suhteen luovuttamista, vaan nuorisotyölle on laadittu esimerkiksi tunnuslukuja arvioinnin mahdollistamiseksi (Gretschel, Junttila-Vitikka & Puuronen 2016) ja rakennettu Kyllin hyvä -nuorisotyön arviointipaketti (Kanuuna 2024). Lisäksi Nuorisotyö kunnissa ja peruspalvelujen arviointi -kyselyllä kerätään säännöllisesti tietoa nuorisopalveluiden tuottamisesta (AVI 2024). Näiden koko toimialaa kattavien arviointien lisäksi on lukuisia yksityiskohtaisempia arviointimalleja, kuten avoimelle nuorisotyölle kehitetty arviointiprosessi (Gretschel 2021) tai koulunuorisotyön rakenteiden laatukriteerit (Nuoska 2023).
Olemassa olevat nuorisotyön laatukriteerit ja arviointimallit herättävät kysymyksen, tulisiko nuorisotyön arviointia selkeyttää. Muuten edessä voi olla arviointiähky eli kokemuksia turhauttavasta ja työllistävästä arvioinnista. Tällaiset kokemukset ovat omiaan ruokkimaan välinpitämätöntä suhtautumista arviointeihin. (ks. Atjonen 2021, 31.) Arviointia kehitettäessä tulee pohtia myös itse arvioinnin merkitystä ja sitä, kenelle arviointia tehdään.
Kehittävä arviointi ei ole vain menetelmä vaan myös työskentelytapa. Parhaimmillaan työssä rakentuu arviointimyönteinen kulttuuri, jossa ihmiset ja organisaatiot haluavat parantaa työtään oma-aloitteisesti, ilman ulkopuolelta tulevaa pakotetta. Arvioinnin tarkoituksena voidaan nähdä nykytilanteen paljastaminen ja tulevaisuuteen suuntaaminen. (Atjonen 2021.) Nuorisotyön laatutyön ja siihen liittyvän arvioinnin tulisi tähdätä toimintamalliin, joka kehittää nuorisotyötä ja vahvistaa työntekijän motivaatiota.
Kehittävä arviointi ei ole vain menetelmä vaan myös työskentelytapa. Parhaimmillaan työssä rakentuu arviointimyönteinen kulttuuri, jossa ihmiset ja organisaatiot haluavat parantaa työtään oma-aloitteisesti, ilman ulkopuolelta tulevaa pakotetta.
Arvioinnissa on määriteltävä mitä arvioidaan, kuinka laajasti, kenen näkökulmasta, millä aikajänteellä ja miten arviointi toteutetaan (Pekkola 2025, 11–12). Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Arvioinnin onnistuminen edellyttää toimivaa mittaria eli selkeää määrittelyä siitä, mitä mitataan. Lisäksi arviointi edellyttää tulosten vertailua esimerkiksi aiempaan mittaukseen, valtakunnalliseen keskiarvoon tai lähtö- ja lopputilanteen väliseen muutokseen.
Mittarin laadinta herättää keskeisiä kysymyksiä: Arvioidaanko palvelun tuottajaa (nuorisopalvelut), palvelun kohdetta (nuori) vai itse palvelua (nuorisotyö)? Tarkastellaanko asiaa tuottajan vai palvelun käyttäjän näkökulmasta?
Mittarin vaihtaminen voi tuottaa täysin erilaisia tuloksia, jolloin esimerkiksi kansalaisille hyödylliseksi koettu palvelu voi toisen mittarin perusteella näyttäytyä hyödyttömänä (ks. Pekkola 2025, 12). Kun keskusteluissa ei huomioida mittaamisen lähtökohtia, syntyy helposti näkemyseroja.
Samankaltaisuudesta samanlaisuuteen
Eri toimijat ovat määritelleet omia, keskenään yhteensopimattomia mittaristoja, jotka eivät mahdollista alueiden tai edes toimipisteiden tai toimintojen välistä vertailevuutta, yksilötasosta puhumattakaan (Lehtonen ym. 2025, 63).
Yllä oleva lainaus voisi kertoa nuorisotoimialasta, mutta sillä on kuvattu sote-organisaatioiden tiedonkeruuta. Nuorisotyö näyttää siis olevan jollakin tavalla samassa tilanteessa hieman isompien toimijoiden kanssa. Pienenä ja joustavana toimialana ratkaisun avaimet lienevät kuitenkin lähempänä. Laadussa ja sen arvioinnissa näyttäisi olennaisinta olevan näkökulman määrittäminen. Keskeisimmät kysymykset tällöin ovat: Minkä laatua tarkastelemme? Mistä näkökulmasta laatua arvioimme? Millaisista vaikutuksista olemme kiinnostuneita? Kokonaisuuden voi tällöin nähdä kolmiulotteisena matriisina, jossa vaakasuoralla rivillä on nuorisotyön laatu, pystysarakkeella arvioinnin näkökulma ja syvyysakselilla nuorisotyön vaikuttavuus. Nämä eri sektorit tulisi määritellä siten, että ne palvelevat niin kuntien nuorisopalveluja kuin valtakunnallista tiedon tuottamista.
Arvioinnin ja vaikuttavuuden mittaamisen mahdollistavat tieto (data), tietovarastot ja niiden tarkoituksenmukainen toteuttaminen (Lehtonen ym. 2025, 62). Tämä toteutuu, kun nuorisotyössä on siihen soveltuvat järjestelmät, joita työntekijät perehdytetään käyttämään ja joita myös kattavasti käytetään.
Kirjoittaja
Minna Rauas toimii tutkijana Osaamiskeskus Altiuksessa keskittyen nuorisotyön tilastointiin ja kunnallisen nuorisotyön tilannekuvan rakentamiseen. Rauaksen 20 vuoden mittainen kokemus nuorisotyön parista tarjoaa käytännönläheisen näkökulman tutkimustyöhön. Hän haluaakin olla rakentamassa siltaa teoreettisen tiedon ja käytännön toiminnan välille.
Lähteet
Atjonen Päivi (2021) Kehittävä arviointi kasvatusalalla.
AVI (2024) Kunnallisen nuorisotyön saatavuus 2023.
Gretschel Anu (2021) Avoimen nuorisotyön arviointivälineen käyttöönotto.
Gretschel Anu, Junttila-Vitikka Pirjo & Puuronen Anne (2016) Suuntaviivoja nuorisotoimialan määrittelyyn ja arviointiin.
Lehtonen Vilhelmi, Huhtamäki Jukka, Laihonen Harri, Palvalin Miikka & Pekkola Samuli (2025) Vaikuttavuustiedon tuottaminen tietojärjestelmien avulla. Teoksessa: Vaikuttavuuden kasvot.
Malm Karla (2021) Parempi vaihtoehto kuin Parempi vaihtoehto kuin 80-luvun Suomi? Nuorisotyön tekijät, paikat ja ympäristöt vuonna 2030. HUMAK.
Nuoska (2023) Koulunuorisotyön rakenteiden laatua koskeva ohjeistus.
Nöjd Taija (2015) Laatua! Tuloksia! katsaus nuorisotyön arviointiin. Lappeenrannan kaupungin nuorisotoimi.
Kanuuna (2024) Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus.
Kuntaliitto (2019) Terveydenhuollon laatuopas.
Kauppinen Eila & Tomi Kiilakoski & Kivijärvi Antti (2024) Vapaata kuin umpihanki? Huomioita koulunuorisotyön laadusta ja sen kehittämissuunnista. Teoksessa: Koulunuorisotyö.
OKM (2012) Perusopetuksen laatukriteerit Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:29.
Pekkola Samuli, Leponiemi Ulrika & Heikkilä Matias (2025) Johdanto: Vaikuttavuuden monien kasvojen nykyisyys. Teoksessa: Vaikuttavuuden kasvot.
Youth policy and programme (2015) Quality Youth Work, A common framework for the further development of youth work. Directorate-General for Education and Culture.