Olen onnistunut välttelemään lentämistä vajaan kymmenen vuoden ajan. Toistaiseksi viimeisiksi lentomatkoiksi jäivät siviilipuolella matka Osloon Madrugadan juhlakonserttiin talvella 2019, ja työreissuista matka Dubliniin marraskuussa 2018 tutustumaan paikalliseen maker-kulttuuriin nuorisotyössä. Syyt lentämisen välttelyyn ovat tietysti ekologisia, eikä lentäminen matkustamisen muotonakaan ole minulle kovin mieluinen.
Nyt edessä oli kuitenkin matka Antwerpeniin Erasmus+-hanketapaamiseen. Lentäminen ei tosiaan ajatuksena innostanut ja koska työyhteisön tapaamisessa oli hiljattain ollut puheenaiheena kestävämmän kulttuurin rakentaminen Nuorisotutkimusseuraan, niin aloin miettimään maata pitkin matkustamista vaihtoehdoksi lentämiselle. Olinhan jo siviilissä reissannut junalla pohjois-Norjaan ja polkupyörällä Kotkasta Rovaniemelle, joten ajallisesti pitkät matkat olivat jo tuttuja. Hetken ajatuksissa piipahti polkupyörällä Belgiaan ajaminen, mutta ehkä se olisi häirinnyt liikaa työkalenteria.
Leskinen matkusti Antwerpeniin Erasmus+-hankkeen tapaamiseen marraskuussa. Empowering youth voices Harnessing AI to Strengthen Youth Engagement (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) -hankkeessa selvitetään tekoälyn hyödyntämistä nuorisotyössä ja nuorten osallisuusprosesseissa, ja sen aikana pilotoidaan kolmea tekoälytyökalua osallisuustyössä. Nuorisotutkimusseura on hankkeen partneri Suomessa.
Matkan suunnittelu
Katsoin ensin Flix-busseja, koska sellaiset kulkevat parin kilometrin päästä kotiovelta, mutta matka-aika Belgiaan olisi ollut Baltian maiden kautta varsin mittava, noin 48 tuntia. Ajallisesti ei juurikaan pidempi kuin muutkaan maata pitkin kulkevat vaihtoehdot, mutta samassa linja-auton penkissä istuminen kahden vuorokauden ajan alkoi särkemään selkää jo pelkän ajatuksen tasolla.
Siirsin katseeni siis junalla matkustamiseen, koska se on mieluisampi tapa matkata myös kotimaassa linja-autoihin verrattuna. Olin kuullut maata pitkin matkustavien yhteisöstä sosiaalisessa mediassa, mutta pettymyksekseni huomasin heidän majailevan enimmäkseen Facebookissa, joten Metattomana kansalaisena sen yhteisön tuki jäi saamatta. Jos arvoisa lukija harrastaa tätä sosiaalisen median alustaa, niin sieltä kuulemma saa hyviä kokemuksiin perustuvia vinkkejä matkan suunnitteluun.
Olin törmännyt kuitenkin Mastodonissa (algoritmiton epäkaupallinen some, vahva suositus!) muihin maata pitkin reissaaviin, ja yksi heistä oli joskus vinkannut kehitysvaiheessa olevasta Railfinder (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)-alustasta. Vilkaisin Helsinki-Antwerpen-reittiä sen avulla, ja sieltä alkoikin löytymään sopivia yhteyksiä. Tämäkään sovellus ei tosin osannut välttämättä priorisoida vaihtojen sujuvuutta ja matkan kokonaiskestoa, vaan yritti vinkata matkustajalle helpoimpia vaihtoehtoja, kuten yöjunia ja pitkiä yksittäisiä välejä kaupunkien välillä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan myös tätä alustaa, mobiilisovelluskin löytyi ainakin iPhonelle selainversion lisäksi.
Eri alustojen suosittelemia reittejä ja omaa aikataulua yhdistellen aloin hahmottelemaan matkan etenemistä, ja kestoakin ainakin summittaisesti. Reitistä tuli seuraavan näköinen:
- Helsingistä Turkuun junalla (Turku Helsingin sijaan, koska lautta olisi perillä aiemmin kuin Helsingistä lähtevä, ja näin ehtisi seuraavaan yhteyteen sujuvammin)
- Turusta Tukholmaan yön yli lautalla
- Tukholmasta Kööpenhaminaan junalla
- Kööpenhaminasta Hampuriin junalla
- Hampurista Düsseldorfiin junalla
- Düsseldorfista Brysseliin junalla
- Brysselistä Antwerpeniin junalla
Reitti tulisi kulkemaan kuuden valtion alueilla, joten matkalippujakin joutuisi ostamaan monesta eri paikasta. Useat verkkosivut tarjoavat mahdollisuutta ostaa junalippuja keskitetysti, mutta niitä kokeillessani törmäsin usein siihen, että järjestelmä ohjaa lopulta kuitenkin paikallisten junayhtiöiden verkkosivuille.
Päädyin ostamaan lippuni paikallisilta toimijoilta myös siksi, että niistä sai kaikki tarvittavat tositteet ja paikkavarauskuviot hoidettua kunnialla, vaikka usean kauppapaikan taktiikka hieman työläämpi olikin. Aikataulun ja lippujen hallinnointiin käytin excel-tiedostoa, johon oli helppo rakentaa tarkistuslistaa lipuille ja minuuttiaikataulua junavaihdoille. Suosittelen matkan rakentamisen dokumentointia myös sen takia, että matkan jälkeen koittaa hetki, jolloin hoidetaan kuittirumbaa ja päivärahahakemuksia. Suunnitteluun käytetty aika palkitsee myös hallinnollisten tehtävien kohdalla.
Suosittelen matkan rakentamisen dokumentointia myös sen takia, että matkan jälkeen koittaa hetki, jolloin hoidetaan kuittirumbaa ja päivärahahakemuksia. Suunnitteluun käytetty aika palkitsee myös hallinnollisten tehtävien kohdalla.
Kauppapaikkoja, joista liput ostin: VR, Viking Line, SJ (Statens Järnväger), DB (Deutsche Bahn) ja Belgian Train. Lippujen osto sujui ilman ongelmia, tosin aikaa siihenkin meni tovi, kun joka lipun kohdalla tuli tarkistettua vielä aikataulut seuraavaan kulkuvälineeseen ehtimisen näkökulmasta. Tein lippuja sisältäville sähköposteille oman kansion Outlookiin, ja otin vielä kuvakaappaukset lipuista puhelimen valokuviin omaan alakansioonsa. Kuvakaappaukset siis siltä varalta, että puhelimen verkkoyhteys ei jossain kohtaa toimisi, tai väsyneet aivot eivät löytäisi sähköposteja matkan aikana.
Matka Belgiaan
Lähtö kotikulmilta Kaakkois-Suomesta alkoi sunnuntaina paikallisjunalla. Kouvolassa menopeli vaihtui vähän nopeampaan, ja edessä olikin vain odotusta ensimmäisen suht’ tiukan vaihdon jälkeen Tikkurilaan. Turun juna löytyi kuitenkin nopeasti ja matka länsirannikolle jatkui syksyisen illan alkaessa hämärtymään. Pimeydestä tulikin matkalle uskollinen toveri, yllättävän vähän tuli nähtyä maisemia matkan aikana.
Pimeydestä tuli matkalle uskollinen toveri, yllättävän vähän tuli nähtyä maisemia matkan aikana.
Turusta löytyi laivaterminaali ja laivakin, vaikka junaa piti vielä kerran vaihtaa Turussa. Parin tunnin terminaalihengailun jälkeen laivaan pääsi sisään, ja matka Suomen ulkopuolelle alkoi. Laivalla oleminen oli vähän omituista, kun kyseessä oli työmatka lomailun sijaan. Yö sujui kuitenkin rauhallisesti, vaikka muilla matkustajilla meno tuntuikin sujuvan lomatunnelmissa.
Aamulla Tukholmassa oli pari tuntia aikaa ennen Kööpenhaminan junan lähtöä, joten kävelin satamasta rautatieasemalle. Kaikki mahdollisuudet liikkua kannattaa hyödyntää maata pitkin matkustaessa, koska istumista on tiedossa runsain määrin. Seuraavaa kulkuvälinettä odotellessa kannattaa myös miettiä eväiden hankkimista. Suurimmassa osassa junia ei ollut kotimaisista junista tuttua ravintolavaunua, joten asemilta ostetut voileivät ja pienet purtavat tulivat matkan aikana tutuiksi.
Suunnitellussa reitissä ei ollut kuin yksi pidempi vaihtoaika, ja se oli noin neljän tunnin vaihto Hampurissa keskellä yötä. Onneksi Kööpenhaminasta lähtenyt juna otti pieniä taukoja matkan varrella teknisten haasteiden ja muista junista tulevien matkustajien mukaan ottamisen vuoksi, ja Hampurin vaihto typistyi noin puoleentoista tuntiin. Saksan junaliikenteen kanssa kannattaa olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen – peruutukset ja myöhästelyt tuntuivat olevan enemmän normi kuin poikkeus. Samaa viestiä kyseisestä rautatieyhtiöstä on kuulunut muiltakin maata pitkin matkustavilta, joten suosittelen reittejä suunnittelevia paitsi varaamaan matkustamiseen aikaa, myös suhtautumaan myöhästelyihin viilipyttymäisellä rauhallisuudella. Aina sieltä tulee joku toinen juna, joka vie taas kohti kohdetta.
Suosittelen reittejä suunnittelevia paitsi varaamaan matkustamiseen aikaa, myös suhtautumaan myöhästelyihin viilipyttymäisellä rauhallisuudella. Aina sieltä tulee joku toinen juna, joka vie taas kohti kohdetta.
Ja niinhän siinä kävi myös minulle. Hampurin ja Düsseldorfin välillä viivästyksiä oli sen verran, että varsin nopeasti kävi ilmeiseksi, etten tule ehtimään seuraavaan yhteyteeni. Eipä siinä, katselin verkosta juna-aikatauluja, ja suunniteltua reittiä kulki runsaasti hitaampia paikallisjunia, mutta koska siirtymiset olivat kohtuullisen lyhyitä, en alkanut asiaa sen enempää murehtimaan. Loppumatka sujui ehkä seitsemän junan kyydissä neljän pikajunan sijaan, mutta olin lopulta Antwerpenissa vain tunnin myöhemmin, kuin alun perin oli tarkoitus. Lippuja ei muuten loppumatkan aikana kysytty kuin kerran, ja silloin paikallisjunaan kelpasi asian selittämisen jälkeen alkuperäinen pikajunalippu. Uskoisin tämän olevan normaali käytäntö, jos henkilökunnallekin junien myöhästelyt ja peruuntumiset ovat arkipäivää.
47 tuntia, reilu tuhat kilometriä ja ehkä noin 12 kulkuvälinettä myöhemmin olin Antwerpenissa, ehkä hieman väsyneenä mutta hyvillä mielin. Vaikka matka oli hieman mutkikkaampi kuin suunnitelmiin kuului, eivät peruuntumiset ja viivästykset juurikaan vaikuttaneet lopputulokseen. Junien kyydissä sai sujuvasti tehtyä töitä, luettua kirjoja ja kuunneltua lukuisia podcast-jaksoja ja musiikkia. Siitä tulikin mieleeni suositus muille maata pitkin matkustaville: varavirtalähde on hyödyllinen matkavaruste. Läheskään kaikissa junissa ei ollut helppoja latauspisteitä, mutta asemilta yleensä löysi pistokkeen jostain nurkasta, mistä sai ladattua lisää virtaa varavirtalähteeseen.
Summa summarum
Vaikka lensin takaisin Suomeen aikatauluhaasteiden vuoksi, niin pidin reissua onnistuneena. Mieluummin olisin toki tullut maata pitkin takaisin kotiinkin, mutta matka kokonaisuudessaan olisi venynyt kahdeksaan vuorokauteen kahden päivän hanketapaamisen vuoksi. Työ- ja siviilikalenterin ollessa suosiollisempi olisin silti sen vaihtoehdon valinnut lentämisen sijaan. Hybridimalli lievensi kuitenkin hieman Eurooppaan matkustamisen aiheuttamia tunnontuskia.
Hintaa reissulle tuli enemmän kuin edestakaisin lentäessä: maata pitkin kulkevan reitin matkaliput ja lentolippu yhteen suuntaan maksoivat enemmän kuin edestakainen lentolippu, mutta eivät paljoa. Ero oli ehkä 20 prosentin luokkaa. Työnantajalle tietty tuli lisäkustannuksia myös päivärahoista, mutta ei merkittävästi niitäkään, koska matkapäiviä tuli vain yksi ylimääräinen verrattuna lentämiseen. Ero kapenee entisestään tällaisen matkustajan kohdalla, jonka olisi pitänyt jo Suomessakin matkustaa lentokentälle useita tunteja.
Suosittelen maata pitkin matkustamista lämpimästi, kunhan varaa a) aikaa mahdollisille viivästyksille, b) suhtautuu matkaan kärsivällisesti ja c) on valmis sietämään hieman epämukavuutta ja -varmuutta.
Kaksi peukkua, neljä tähteä ja 8/10 kokemukselle.
Kirjoittaja
Juha Leskinen toimii tutkijana Osaamiskeskus Altiuksessa. Kunnallisen nuorisotyön tilannekuvan rakentamisen ohella hän on mukana Erasmus+-hankkeessa, jossa selvitetään tekoälyn käyttöä eurooppalaisessa nuorisotyössä. Nuorisotyön digitalisaation lisäksi häntä kiinnostaa kestävät ratkaisut arjen valinnoissa.