Mona Bling: 23 transmyyttiä. Totta ja tarua transihmisistä (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Into 2022. 264 s.
Transsukupuoliset ihmiset ovat yksi eniten syrjintää ja ennakkoluuloja kohtaavista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, ja monien ajatuksissa heihin liittyvät kummalliset stereotypiat ja päähänpinttymät. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat purkaa myyttejä. Talkoisiin osallistuu kirjallaan toimittaja ja somevaikuttaja Mona Bling.
23 transmyyttiä -teos nappaa käsiteltäväksi 23 myyttiä, joiden kautta Bling näyttää cissukupuolisille minkälaisessa maailmassa transihmiset elävät. Jo lukujen otsikoiksi muotoiltujen myyttien nopea vilkaisu osoittaa, että iso osa mielikuvista on nurjia ja negatiivisia: ”Kaikki transihmiset ovat päästään sekaisin”, ”Transsukupuolisuus on likaista ja häpeällistä”, ”Transihmiset vaanivat vessoissa”.
Jokaisen uskomuksen ja tabun kohdalla ei kuitenkaan ole kyse täysin virheellisestä käsityksestä. Esimerkiksi väite ”Transihminen voi saada töitä vain sirkuksesta” sisältää totuuden siemenen. Tosiasia on, että monet transihmiset joutuvat kokemaan työpaikoillaan syrjintää ja transfobista kohtelua. Selvitysten mukaan heidän työllisyystilanteensakin on heikompi muuhun väestöön verrattuna.
Teoksessa käsitellään laajalti eri elämänalueille paikantuvia teemoja. Vastauksia saadaan esimerkiksi siihen, minkälaista on transihmisen vanhemmuus, mitä merkitystä on ulkonäöllä ja nimellä, saako transsukupuolisuudella vitsailla ja miten transtaustaisiin suhtaudutaan urheilukisoissa.
Bling kertoo selväsanaisesti myös transprosessiin mahdollisesti liittyvistä leikkauksista ja transfobian ilmenemismuodoista sekä kuvaa lyhyesti, mistä transsukupuolisuudessa on kysymys. Käsitteitä ja sanastoa selitetään lisäksi tietolaatikoissa. Niistä voi tarvittaessa tarkistaa, mitä tarkoittavat vaikkapa stealth, klokata, haamunimi, läpimeneminen ja TERF.
Kovin perusteellisesti eri teemoja ei käsitellä, mutta se ei olekaan kirjan tarkoitus. Lisätietoa löytää helposti asianmukaisen lähdeluettelon avulla.
Yksi kirjan ansioista on ilman muuta se, että transyhteisön oma ääni pääsee teoksessa monipuolisesti kuuluville. Runsaat haastattelulainaukset tuovat tekstiin mukavaa moniäänisyyttä Blingin oman tarinan sekä asiantuntijakommenttien lomaan.
Kokonaisuudessaan kirja avaa hyvin silmiä transtaustaisten ihmisten arjelle ja todellisuudelle. Joskus siihen voi kuulua iloa omasta identiteetistä, mutta usein kokemukset ovat negatiivisempia.
Haastatellut ihmiset ja myös Bling itse ovat kohdanneet esimerkiksi henkilökohtaisiin ja intiimeihin asioihin liittyvää suorasukaista utelua, seksualisointia, mielenterveysongelmaiseksi leimaamista, väärinsukupuolittamista ja väkivallan uhkaa.
Bling kirjoittaa notkealla tyylillä, toisinaan pisteliäästi ja julistaen, toisinaan humoristisesti ja napakasti opettaen. Sävy vaihtelee riehakkaasta vakavaan ja lempeään.
Huumori on tunnetusti vaikea laji, sekä tyylin että määrän suhteen. Tässäkin tapauksessa riippuu aivan lukijasta, tuntuvatko Blingin vitsit ja anekdootit huvittavilta vai vaivaannuttavilta.
Itse pidin etenkin huumorin harkitusta annostelusta. Sanoma säilyy painokkaana, mutta väistämättä aika raskas aihe, jossa vähän väliä sivutaan esimerkiksi väkivallan uhkaa, saa kepeämmästä sanailusta ympärilleen hiukan ilmaa.
Teos on omiaan cissukupuolisille lukijoille, joiden tietämys aiheesta on ohutta tai värittynyttä. Aivan erityisesti kirjaan pitäisi tarttua niiden ihmisten, joiden läheisiin kuuluu transtaustaisia. Mitä paremmin vähemmistöt otetaan huomioon erilaisissa yhteisöissä, sitä paremmin aivan kaikki ihmiset voivat.
Marjo Jääskä
FM, vapaa kirjoittaja