Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti vuonna 2018 merkitsi tietynlaista käännekohtaa sille, miten yhteiskunnissa ja poliittisessa keskustelussa ilmastonmuutoksesta puhutaan. Se käynnisti myös kansainvälisen nuorten ilmastoliikehdinnän, jonka luomaan paineeseen aikuisyhteiskunta ja sen instituutiot joutuivat reagoimaan. Näissä keskusteluissa valittiin joko tietoisesti tai tiedostamatta myös se sanasto, jolla asioista puhutaan, ja myös se, miten asioista puhutaan: pitäisikö puhua ilmastonmuutoksesta, ilmaston lämpenemisestä, ilmaston kuumenemisesta, ilmastokriisistä, ilmastohätätilasta vai ilmastokatastrofista?
Sanasto ja keskustelut ovat sittemmin levinneet yhteiskunnan eri areenoille, myös kasvatukseen ja nuorisotyöhön ja aivan kuten nuorisotyön käsitteistössä laajemminkin, on käytettävä sanasto monenkirjavaa ja ajoittain epätarkkaa (jälkimmäisestä ks. Rauas & Kauppinen 2025).
Ekologisen kestävyyden kysymykset koskettavat myös nuorisotyötä
Työpaperi Ekologisen kestävyyden sanasto nuorisotyössä (Mikko Piispa & Minna Rauas) muodostaa kokonaiskuvan siitä, millaisia käsitteitä nuorisotyössä käytetään puhuttaessa ilmastonmuutoksesta, ympäristövastuusta ja kestävyysteemoista. Työpaperissa tarkastellaan valtakunnallisia ohjausasiakirjoja, nuorisotyön perussuunnitelmia (NUPS), nuorisotyön tilastointia sekä erilaisia hankemateriaaleja.
Analyysi osoittaa, että vaikka ekologinen kestävyys näkyy sekä nuorisotyön linjauksissa että hankkeissa, yhteinen sanasto on vasta muotoutumassa. Terminologia on monimuotoista, osin päällekkäistä ja ajoittain epäselvää. Työpaperi tarjoaa jäsentävää tietoa, joka tukee nuorisotyön kehittämistä kohti ekologisesti kestävämpiä toimintatapoja.
Lue työpaperi:
Ekologisen kestävyyden sanasto nuorisotyössä
Mikko Piispa & Minna Rauas, 9.3.2026
Osaamiskeskus Altiuksen työpaperit
Nyt julkaistava työpaperi on kolmas osaamiskeskus Altiuksen työpaperi. Työpapereita julkaistaan säännöllisesti osaamiskeskuskauden (2024–2026) ajan.
Kuva: Unsplash.