Kaikki lienevät kuulleet humoristisen väittämän tilastojen tuottamasta tiedosta, jota kuvataan kolmivaiheisena asteikkona: valhe, emävalhe, tilasto. Vähemmän tunnettu on tilastotieteilijä Mostellerin sanonta: tilastoilla on helppo valehdella, mutta helpompaa on valehdella ilman niitä (Hand 2017).
Epäluuloisuus tilastointia ja niiden tuottamaa tietoa kohtaan ei johdu tilastoista vaan niiden käytöstä (Hand 2017). Kyse taitaa olla siitä, miten tiedot on kerätty ja ovatko luvuista tehdyt tulkinnat perusteltuja. Tilastoimisen tavat eivät koskaan ole täydellisiä, sillä tilastodata perustuu aina siihen, millä tavalla dataa on tuotettu ja mitä sillä on pyritty mittaamaan (Hand 2017).
Tilastoista muodostuvan datan tuottamisen ketjun tulisi olla kunnossa. Jos jokin lenkki ketjussa hapertuu, koko ketjun vahvuus kärsii. Nuorisotyössä laadukas tilastointi tarkoittaa, että työntekijät tekevät kirjaukset toiminnoista yhteisesti sovitulla tavalla, että tietoa kootaan luotettavilla välineillä ja että sitä analysoidaan.
Numerot eivät ole tietoa. Tietoa niistä tulee vasta, kun niitä tulkitaan. Menemättä sen enempää tilastotieteen maailmaan on hyvä muistuttaa, että tilastot mahdollistavat meitä havaitsemaan paljaalle silmälle näkymättömiä asioita, vastaavasti kuin mikroskooppi tai röntgenkone. Tilastotieteen avulla pystymme tarkastelemaan ympäröivää maailmaa ja todellisuutta näkyvien ilmiöiden takana. Tilastotiedettä hyödynnetään kaikkialla maaviljelystä lääketieteeseen, lennonjohdosta kauppiaisiin. Tilastotieteen avulla poimitaan datasta merkitys. (Hand 2017.)
Blogiteksti on osa osaamiskeskustutkijan Minna Rauaksen nuorisotyön mittaamiseen liittyvien kirjoitusten sarjaa. Lue myös aiemmin ilmestyneet blogitekstit: Laatu ei ole mielipide vaan näkökulma, Mittaaminen on yhteistyötä ja Nuorisotyö numeroina – havaintoja nuorisotyön kirjaamisesta ja tilastoinnista.
Nuorisotyötä tilastojen valossa
Kun tarkastellaan nuorisotyötä lukuina, toimialan volyymi näyttää melko mukavalta. Nuorisotyö toimii, tuottaa erilaisia palveluita ja tavoittaa nuoria. Nuorisotilastot.fi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) -sivustolta voi tarkastella nuoriin ja nuorisotyöhön liittyviä tilastoja. Vuonna 2024 Suomen kunnissa tehtiin nuorisotyötä noin 3 200 henkilötyövuotta, joista melkein puolet toteutettiin nuoriso-ohjaaja nimikkeellä. Melkein kaikissa kunnissa järjestetään avointa nuorisotyötä tai pienryhmä- ja kerhotoimintaa, mihin sisältynee myös nuorisotilatoiminta. Laajimmalle on levinnyt etsivä nuorisotyö, jota tehdään peräti 99 % Suomen kunnista. Sen avulla tavoitettiin 20 569 nuorta. Lisäksi esimerkiksi koulunuorisotyötä toteutetaan yli 90 prosentissa Suomen kunnista. Lukuvuoden 2023–2024 aikana Harrastamisen Suomen mallissa järjestettiin yhteensä 8 679 erilaista viikoittain kokoontuvaa kerhoa. Malli kohdistui nuorempiin nuorisotoiminnan ikäryhmiin, eli 7–16-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin. (Nuorisotilastot 2024.) Arvion mukaan näihin kerhoihin kertyi viikoittain noin 143 000 osallistumiskertaa (Harrastamisen malli -raportti 2026). Toisessa päässä nuorisotyön ikähaitaria eli 17–28-vuotiaille oli tarjolla nuorten työpajatoimintaa 219 eri työpajassa, joissa valmentautui yli 12 000 nuorta (Nuorisotilastot 2024).
Kun tarkastellaan nuorisotyötä lukuina, toimialan volyymi näyttää melko mukavalta. Nuorisotyö toimii, tuottaa erilaisia palveluita ja tavoittaa nuoria.
Nuorisotyön tilastointi tuo esille sen volyymia. Nuorten vapaa-ajalla tapahtuva toiminta näyttäytyy tilastojen valossa edelleen vahvana ja valtionavustusta saaneet etsivä nuorisotyö, harrastustoiminta ja koulunuorisotyö ovat muutamassa vuodessa vahvistaneet rooliaan. Rahoituksen myötä näihin toimintoihin liittyy tilastointi- ja raportointivelvollisuuksia.
Nuorisotyön kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta on yhtä tärkeää tilastoida ja tarkastella myös ”vanhoja ja perinteisiä” nuorisotyön toimintoja. Nuorten vapaa-aikaan keskittyvä nuorisotilatoiminta toimikoon esimerkkinä. Nuorisotilastojen (2024) mukaan nuorisotiloja löytyy Suomesta 818 kappaletta ja kun osallistumiskertoja tarkastellaan nuorisotyön dokumentointijärjestelmien (Kompassi, LogBook, NuoDo) valossa niin voidaan todeta, että vuoden 2025 aikana osallistumiskertoja nuorisotilatoimintaan tilastoitiin lähes 2,5 miljoonaa.
Isot luvut ovat vakuuttavia. Ilman tilastotiedettäkin nuorisotyöstä on saatavissa lukuja, joita ei voi havainnoida paljain silmin. Yksi tapa suhtautua tilastointiin ja siitä saatavaan dataan on nähdä se eräänlaisena todistusaineistona. Kun todellisten havaintojen ja teorian mukaisten havaintojen välillä on yhteneväisyys, voidaan ajatella, että mittaamisessa ollaan oikeilla jäljillä. (Hand 2017.) Tilastot voivat siis toimia myös nuorisotyössä todisteena tehdystä työstä.
Vaikka rahoitukseen liittyvää raportointivelvoitetta ei olisi olemassa, voimme todeta nuorisotilatoiminnan tavoittavan lukumäärällisesti paljon nuoria. Se, mitä noissa yli 2,5 miljoonassa osallistumiskerrassa tapahtuu, on sitten toinen tarina. Tätä todellisuutta ei sitten avatakaan kovin helposti. Tilastojen valossa voidaan kuitenkin todeta, että ilman nuorisotilatoimintaa nämä nuoret olisivat viettäneet aikaansa jossakin muualla eikä näissä muissa paikoissa ole läheskään aina läsnä aikuista, saati kasvatuksen ammattilaista.
Tilastojen hyödyntäminen paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti
Yksinkertaisten lukujen, kuten nuorisotilojen tai muiden toimintojen osallistumiskertojen määrät voivat houkuttaa tekemään laskelmia, jotka eivät välttämättä kohtaa todellisuuden kanssa. Mikäli jakaisimme osallistujamäärän nuorisotilojen määrän kanssa, voisimme väittää, että jokaisella nuorisotilalla on vuodessa keskimäärin noin 3 000 osallistumiskertaa. Tällä väittämällä olisimme aika lähellä aiemmin mainittua vitsikästä tilastoinnin luonnehdintaa eli emävalheen ytimessä. Nuorisotyötä tuntevat tietävät, että esimerkiksi tilojen koko vaihtelee huomattavasti, joten kyseinen laskelma ei enää kohtaa todellisuutta. Tämän esimerkin kautta voimme ymmärtää myös valtakunnallisen ja paikallisen tiedontarpeen eroja. Valtakunnallisesti on tarpeellista nähdä nuorisotilatoiminnan volyymi, mutta se ei korvaa paikallista tietoa ja näkemystä. Alueellisesti ja paikallisesti, eri tilat ja niiden mahdollisuudet tuntien, sekä saamme että tarvitsemme yksityiskohtaisempaa tietoa.
Alueelliset erot ovat nuorisotyötä määrittäviä tekijöitä. Toisinaan pienten paikkakuntien ja suurten kaupunkien eroja käsitellään arvottavasti. Tällaisten erontekojen rakentaminen nuorisotyön sisälle on epätoivottava kehityssuunta. Vaikka nuorisotyö on moninaista, on sen yhtenäisyydellä enemmän merkitystä (esim. Malm 2021). Yhtenäisyydellä ei tarkoiteta samankaltaisuutta toteutuksessa vaan samankaltaisuutta työn lähtökohdissa, periaatteissa ja tavoitteissa. Tällainen tilanne on varsin tyypillinen palvelurakenteissa: esimerkiksi lukio, urheilulukio ja iltalukio eroavat toteutukseltaan, mutta niillä on kuitenkin sama valkolakkisuuteen liittyvä päämäärä. Nuorisotyössä erojen huomioiminen tekee näkyväksi erilaisia nuorisotyön toteuttamisen tapoja, ei eroja nuorisotyöhön. Esimerkiksi pienillä paikkakunnilla nuorisotilalla on usein keskeisempi merkitys nuorten vapaa-ajanvieton ja nuorisotyön toteutuksen paikkana kuin suurissa kaupungeissa. Toisaalta kyseinen työmuoto löytyy miltei jokaisesta kunnasta ja siten toiminnalla on volyymia.
Alueelliset erot ovat nuorisotyötä määrittäviä tekijöitä. Esimerkiksi pienillä paikkakunnilla nuorisotilalla on usein keskeisempi merkitys nuorten vapaa-ajanvieton ja nuorisotyön toteutuksen paikkana kuin suurissa kaupungeissa.
Alueellisia eroja ja siihen liittyvää asetelmaa voimme nähdä myös nuoruudessa ja sen toteutumisessa. Kun vertaamme Lauttasaaresta tai Saarijärveltä kotoisin olevan nuoren elämää, löytyy sekä yhdistäviä että erottavia piirteitä. Alueellinen moninaisuus tuottaa mielenkiintoisia näkökulmia, joihin on syytä suhtautua positiivisen uteliaasti. Tänä keväänä saamme kuulla tuloksia esimerkiksi Nuorisopuntari -kyselystä, joka kerää tietoa itäsuomalaisten nuorten hyvinvoinnista, arvoista ja asenteista. Ei pidä unohtaa, että toisenlaisia kokemuksia kuuntelemalla ymmärrämme usein jotain myös omasta olemisestamme.
Osallistujamäärät nuorisotyössä
Luvut ovat datan perusosia ja voimme hyödyntää dataa tarkastelemalla lukujen välisiä suhteita tai yhdistelemällä niitä (Hand 2017). Tämä osoittautuu kuitenkin melko haastavaksi nuorisotyön osalta. Esimerkiksi osallistujien tilastoinnissa näyttää nuorisotyössä olevan kolme eri tapaa:
- Arviointi (Suomen harrastamisen malli)
- Osallistumiskertojen laskeminen (nuorisotilatoiminta)
- Kohdattujen nuorten määrä (etsivä nuorisotyö)
Tämänkaltaiset erot datan keräämisessä tuottavat haasteita yhtenäisen tiedon rakentamiselle. Kun luvut eivät ole vertailukelpoisia, tilastoja on käsiteltävä omina, toimintakohtaisina kokonaisuuksinaan. Tämä voi palvella eri toimijoita ja heidän tiedontuotannon tarpeitaan, mutta eri toimintamuotoja yhdistävä kokonaiskuva jää rakentumatta. Valtakunnallisesta näkökulmasta arvioinnin tapojen tulee olla paitsi nuorisoalan moninaisuuden huomioivaa, myös jossakin suhteessa yhteismitallisia (Malm 2021).
Nuorisotyössä tilastointia on lähdetty rakentamaan toiminnoista käsin. Nuorisotyön kokonaisuutta yhdistävän datan keräämisen tarve on saanut väistyä. Nuorisotyössä kerätään tietoa eri tavalla eri toiminnoissa. Lisäksi dokumentaatiojärjestelmien tarkastelu on paljastanut, ettei kaikkia toimintoja kirjata järjestelmiin. Tilastoimisen näkökulmasta tämä tarkoittaa puuttuvia osallistumiskertoja, mikä on dataa heikentävä tekijä (ks. Hand 2017).
Paras tapa minimoida ongelmia on toteuttaa datan kerääminen tarkoituksenmukaisesti. Mutta kun tapoja on jo monia, ollaan erilaisten vaihtoehtojen äärellä. Toisaalta tämä voidaan nähdä mahdollisuutena vaihtoehtoisten tapojen vertailuun. Osaamiskeskus Altius onkin mielenkiintoisen haasteen edessä, kun se kautensa lopuksi tekee ehdotuksen nuorisotyön tiedontuotannon tarpeesta ja toteutuksesta.
Tilastojen kerääminen on tärkeää
Riippumatta siitä, miten nuorisotyössä tiedontuotantoa jatkossa kehitetään tilastoinnin osalta, ovat keskeisessä asemassa tiedon kirjaajat ja kirjauksessa käytettävät välineet. Jokaisen numeron takana on tapahtuman kirjannut työntekijä ja mikä vielä tärkeämpää: jokaisen numeron takana on tavoitettu ja kohdattu nuori. Nuorisotyössä on viime aikoina pohdittu paljon (allekirjoittanut mukaan lukien) uusia mahdollisuuksia mitata nuorisotyön laatua ja vaikuttavuutta. Sen myötä helposti unohtuu, kuinka paljon nuorisotyöstä on jo olemassa dataa.
Riippumatta siitä, miten nuorisotyössä tiedontuotantoa jatkossa kehitetään tilastoinnin osalta, ovat keskeisessä asemassa tiedon kirjaajat ja kirjauksessa käytettävät välineet. Jokaisen numeron takana on tapahtuman kirjannut työntekijä ja mikä vielä tärkeämpää: jokaisen numeron takana on tavoitettu ja kohdattu nuori.
Suomalaista rakkausbiisiä mukaillen voisin todeta, että osaan kertoa kymmenellä tavalla, miksi nuorisotyön laadun mittaaminen on haastavaa. Tämänkin takia määrällinen ja tilastollinen mittaaminen on tärkeä tiedontuottamisen väline. Laadukkaasti toteutettu tilastointi tuottaa kylmää faktaa siitä, millaisten volyymien kanssa nuorisotyö operoi arjessa. Kun nuorisotyön tilastointi toteutetaan laadukkaasti, se tuo luotettavasti esille nuorisotyön volyymin. Tätä kokonaisuutta avaavat sitten yksityiskohtaisemmin nuorisotyön laadulliset arvioinnit ja vaikuttavuuden mittaamiset.
Laadukkaasti toteutettu tilastointi tuottaa kylmää faktaa siitä, millaisten volyymien kanssa nuorisotyö operoi arjessa. Tätä kokonaisuutta avaavat sitten yksityiskohtaisemmin nuorisotyön laadulliset arvioinnit ja vaikuttavuuden mittaamiset.
Nuorisotyön tilastot ovat yksi tapa sanallistaa tehtyä työtä. Siksi tilastojen merkitystä ei sovi väheksyä arvioitaessa nuorisotyötä ja sen vaikutuksia.
Kirjoittaja
Minna Rauas toimii tutkijana Osaamiskeskus Altiuksessa keskittyen nuorisotyön tilastointiin ja kunnallisen nuorisotyön tilannekuvan rakentamiseen. Rauaksen 20 vuoden mittainen kokemus nuorisotyön parista tarjoaa käytännönläheisen näkökulman tutkimustyöhön. Hän haluaakin olla rakentamassa siltaa teoreettisen tiedon ja käytännön toiminnan välille.
Lähteet
Hand, David J. (2017) Tilastot. Lyhyet johdatukset. Helsinki: Art House Oy.
Harrastamisen malli -raportti (2026) Ratkaiseeko Harrastamisen Suomen malli harrastamattomuuden? Hyvistä tuloksista kohti suurempaa visiota (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Malm, Karla (2021) ”Parempi vaihtoehto kuin 80-luvun Suomi”? Nuorisotyön tekijät, paikat ja ympäristöt vuonna 2030. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 119.