Liisa Huhta: Uupuneet nuoret pärjääjät (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Bazar 2022. 253 s.
Ylen verkkosivulla julkaistiin jokin aika sitten juttu, jossa pohdittiin lukion jälkeisiä välivuosia. Juttuun haastateltu nuori kertoi, että saatuaan opiskelupaikan hän ei tuntenutkaan suurta riemua vaan murtui itkuun.
Pienen nikottelun jälkeen välivuosi oli nimittäin alkanut tuntua fiksulta vaihtoehdolta, sillä se olisi tarkoittanut lepoa lukioajan stressin jälkeen. Kun koulupaikka yllättäen aukeni, olikin päällimmäinen tunne ahdistus.
Lehtijuttujen ja muiden mediatekstien kommenttiketjujen lukeminen ei yleensä ole hyvä idea, eikä se ollut sitä tälläkään kerralla. Tuli paha mieli siitä, miten tämän päivän nuoret leimattiin muutamissa kommenteissa liian hyvään tottuneiksi velttoilijoiksi.
Jokaisen, joka ajattelee nykylukiolaisten pääsevän liian helpolla, pitäisi lukea Liisa Huhdan kirjoittama kirja Uupuneet nuoret pärjääjät. Teos on suora raportti lukiomaailmasta sillä tavalla kuin nuorten pulmia ratkova opinto-ohjaaja sen näkee.
Huhta työskentelee Tampereen yhteiskoulun lukiossa, siis ison kaupungin isossa lukiossa. Haasteita lukiolaisten jaksamisessa on kuitenkin muuallakin. Kouluterveyskyselyn mukaan Suomessa ei ole yhtään paikkakuntaa, jossa koulu-uupuneiden lukiolaisten määrä ei olisi noussut.
Kirjan ytimen muodostavat kirjoittajan haastattelemien nykyisten lukiolaisten tai joitakin vuosia sitten lukio-opintonsa lopettaneiden kokemukset sekä Huhdan omat havainnot. Lisäksi ilmiötä avataan tutkimuskirjallisuuden kautta.
Teos antaa hyvän kuvan siitä, miten erilaisia taustoja koulu-uupuneilla on. Stereotyyppinen supersuorittaja, ”kympin tyttö” on vain yksi kuva jaksamisensa äärirajoilla sinnittelevästä nuoresta. Oireilevissa on myös oppimisvaikeuksien tai toimintakykyä rajoittavan sairauden kanssa kamppailevia, yksinäisyydestä kärsiviä sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia.
Nuoren taustajoukoillakin on merkitystä. Vanhemmat voivat kunnianhimossaan hiillostaa nuorta väärällä tavalla ja väärällä hetkellä, mutta toisaalta uupumukselle voi alistaa myös kotoa saadun tuen puute tai vanhempien väliset ongelmat.
Työuupumuksen tavoin koulu-uupumuskin voi iskeä myös aktiiviseen, tekemisistään aidosti innostuvaan ihmiseen. Vaikka lukujärjestys tekisi mieli täyttää valinnaisilla opinnoilla ja hauskoilla projekteilla, liikaa ei ole syytä ahmia. Varsinkin jos nuori koulun lisäksi vielä harrastaa tavoitteellisesti, jaksamista kannattaa puntaroida tarkkaan.
Huhdan mukaan uupuneet nuoret syyttävät tilastaan aina itseään. Pohjimmiltaan vika on kuitenkin ympäröivässä maailmassa. Tehokkuutta ja suorituskeskeisyyttä ihannoidaan, ja yhä nuorempana pitäisi olla tavoitteellinen ja tietää, mihin suuntaan haluaa elämässään edetä. Onnellisuuden edellytyksenä nähdään menestys.
Koulutusuudistuksiakaan ei ole tehty nuorten ehdoilla. Kurssimuotoinen lukio lisäsi valinnaisuutta ja yksilöllisyyttä, mutta samalla menetettiin pysyvät ryhmät ja niiden opiskelijoille tarjoama tuki ja turva.
Opetussuunnitelmien uudistukset puolestaan ovat paisuttaneet opiskeltavia sisältöjä. Omaksuttava tietomäärä on toisin sanoen lisääntynyt, vaikka vuorokaudessa on edelleen saman verran tunteja kuin ennenkin.
Julkisuudessakin paljon puitu korkeakoulujen valintauudistus on ehkä vähentänyt abikevään paineita, mutta samalla laajentanut stressiä koko lukioajan mittaiseksi. Huhdan mielestä etenkin uudistuksen uutisointi on lisännyt nuorten paineita. Hakupainealoilla ehkä vaaditaankin laudaturrivejä, kuten otsikot revittelevät, mutta totta on sekin, että suurimmalla osalla aloista opiskelupaikan saa ilman huippuarvosanoja.
Huhta toivoo, että lukiolaisnuorilla olisi elämässään väljyyttä, aikaa hengata kavereiden kanssa ja nauttia ainutlaatuisesta elämänvaiheesta. Lukiolaista lähellä olevien aikuistenkin olisi syytä muistaa joutilaisuuden, jopa hölmöilyn merkitys.
Kaikkein tärkeintä on silti yhteyden ylläpitäminen omaan nuoreen. Pysähdy, kysele kuulumiset ja kuuntele vastaus tarkkaan.
Marjo Jääskä
FM, vapaa kirjoittaja