Nuorisotutkimusseura on antanut lausuntonsa Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmaan. Kiinnitimme monien muiden lausunnonantajien tavoin lausunnossamme huomiota lasten, nuorten ja perheiden kokemustiedon merkitykseen osana päätöksenteon tietopohjaa. Kaipasimme myös lapsistrategiaan ja sen toimenpiteisiin lisää painoarvoa nuorille ja nuoruudelle. Toimenpidesuunnitelman kirjaus, jonka mukaan lapsistrategia sijoittuu ”lapsuuden ja aikuisuuden nivelvaiheeseen”, jättäen samaan aikaan mainitsematta ”nuoruuden”, konkretisoi ongelmaa. Tässä ajattelumallissa lapsuudesta siirrytään suoraan aikuisuuteen, vaikka nuoruus on elämänvaiheena myös tutkimuksellisesti laajasti tunnistettu. Asetelma vaikuttaa ratkaisevasti kerättävään tietopohjaan ja siihen, halutaanko kerätä vain lapsia koskevaa tietopohjaa vai huomioida myös nuoret omine tarpeineen ja erityispiirteineen.
Kiinnitimme lausunnossamme myös huomiota, että toimenpideohjelmasta puuttuu lasten, nuorten ja perheiden huomiointi arvioinnin subjekteina sekä laadullisten menetelmien käyttäminen. Vastaaminen aikuistahojen tekemiin kyselyihin on arvioinnin objektina toimimista, jos samaan aikaan lapsille, nuorille ja perheille tai heidän edustajilleen ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa kyselyprosessiin. Arvioinnin subjekteina toimiminen tarkoittaisi vaikutusmahdollisuuksien avaamista esimerkiksi sen suhteen, mitä teemoja arviointiin nostetaan, miten vastauksia tulkitaan ja millaisia kehittämistoimia tulosten perusteella päätetään tehdä. Käytännössä tilannetta voisi parantaa esimerkiksi liittämällä tutkimusasetelmaan edes jossain määrin myös vuorovaikutteista arviointia, jossa kyselyprosessia reflektoidaan. Kansalaisjärjestönä pidämme tärkeänä nuorten kuulemista ja osallistamista tutkimukseen.
Toimeenpanosuunnitelma, josta lausunto annettu: Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Lausunto on jätetty 26.4.2024.
Nuorisotutkimusseuran lausunto Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmaan
Asia: VN/8757/2024
Lausunnonantajan lausunto.
Ovatko toimenpiteet linjassa lapsistrategian vision “luodaan aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi” kanssa?
Osin.
Miten lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman tavoitteiden toteutumista ja vaikutuksia tulisi seurata?
Kuten toimeenpanosuunnitelmassa todetaan (s. 27), “tulee toimeenpanosuunnitelman laatiminen, toteuttaminen ja seuranta kytkeä huolella valittuihin indikaattoreihin, joilla seurataan yhtäältä strategiassa tehtyjen linjausten ja toisaalta niitä hallituskausittain toteutettavien toimenpiteiden vaikuttavuutta…sekä edistetään toimien laajaa yhteensovittamista viranomaisten, sidosryhmien ja muiden toimijoiden välillä.” Viranomaisina suunnitelmassa esitellään valtio, alueet, kunnat ja muina toimijoina esimerkiksi kansalaisjärjestöt. Arvioinnissa tulee huomioida sekä eri tahojen välisen yhteistoiminnan ja -toimien yhteensovittamisen prosessin laatu, arvioida toimien laatua ja vaikuttavuutta, huomioida lasten ja nuorten omia näkökulmia, toimintaympäristön muutokset ja tulevaisuusnäkymät, viedä eteenpäin mahdollisia esille tulevia lainsäädännöllisiä tarpeita sekä kehittää pidemmällä tähtäimellä myös strategian sisältöä. Valmiutta tulee olla myös kehitettävän arviointiasetelman jatkokehittämiseen kokemusten pohjalta. Toteutettavassa arvioinnissa tulisi huomioida niin kansallista, alueellista kuin paikallistakin tietoa ja tiedon tulisi olla moniäänisesti tuotettua eli lapset, nuoret, perheet ja haavoittuvassa asemassa olevat myös arvioinnin subjekteina huomioiden. Arviointidatan tulisi olla tuotettua niin laadullisilla kuin määrällisillä menetelmillä toisiaan täydentäen ja myös pidemmältä ajalta. Tietoon perustavan päätöksenteon mahdollistamista ajatellen, tulisi yhteydet päätöksentekoon eri tasoilla luoda jo varhaisessa vaiheessa. Yksi luontainen prosessi lapsistrategian toimeenpanon tulosten saattamiseksi osaksi päätöksenteon tietopohjaa voisi olla synergian hakeminen suhteessa kuntien ja alueiden hyvinvointisuunnitteluun, kuten suunnitelman toimenpiteissä jo tuodaan myös ilmi.
Lausuttavassa toimeenpanosuunnitelmassa esitellään otteita Kansallisesta lapsistrategiasta (2021) ja strategian jalkauttamiseen tarkoitettuja toimenpiteitä (TP). Toimenpiteiksi nimettyjä toimia on kaikkiaan 36. Kriittisesti luettuna osa toimenpiteiksi tällä hetkellä nimetyistä toimista on tavoite-, ei toimenpidekuvauksia. Myöskään mahdollisia toiminnan seurannan indikaattoreita ei juurikaan esitellä. Suunnitelmaa on näistä näkökulmista vietävä eteenpäin, jotta sen toteutumisen arviointi on ylipäätään mahdollista.
Lapsia koskevan tietopohjan riittävyys ja käytettävyys
Nuorisotutkimusseura yhtyy monien muiden lausunnonantajien näkemykseen lasten, nuorten ja perheiden kokemustiedon huomioinnin tärkeydestä suunnittelun ja päätöksenteon tietopohjaa koottaessa. Samalla Nuorisotutkimusseura kaipaa lapsistrategiaan ja sen toimenpiteisiin lisää painoarvoa ”nuorille” ja ”nuoruudelle”. Toimenpidesuunnitelman kirjaus (s.3) konkretisoi ongelmaa. Siinä sanotaan lapsistrategian koskettavan kaikkia alle 18-vuotiaita, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aiemmin, sekä perheitä, joissa lapset elävät sekä lapsuuden ja aikuisuuden nivelvaiheessa olevia ”nuoria aikuisia.” Tässä ajattelumallissa lapsuudesta vaihdetaan suoraan aikuisuuteen, vaikka nuoruus on elämänvaiheena myös tutkimuksellisesti laajasti tunnistettu. Kerättävään tietopohjaan asetelma vaikuttaa ratkaisevasti, halutaanko kerätä vain lapsia koskevaa tietopohjaa vai myös nuoria. Nuorisotutkimusseura on mielellään vastaamassa tietotarpeisiin, joita lapsistrategiatyöskentelyssä kohdistuu nuoriin ja nuoruuteen. Nuorisobarometri säännöllisenä vuosittaisena tiedonkeruuna täyttää 30-vuotta (15-29-vuotiaat), lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus (8-29-vuotiaat) sekä nuorten elinolot -vuosikirja mahdollistavat myös pitkien aikasarjojen tarkasteluja. Monitieteinen nuorisotutkimus tuottaa tietoa nuorten näkemyksistä, kokemuksista ja hyvinvoinnista, rakentaa perustaa sille, että tietoa nuorista, nuoruudesta ja nuorten elämästä voidaan välittää yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksenteon tueksi. Nuorisotutkimusseura pyrkii avaamaan nuorisokulttuurisia ja muita nuoruuteen liittyviä ilmiöitä yhteiskunnallisessa keskustelussa, eri sukupolville, nuorten näkökulmasta. Ongelmalähtöisyyden sijaan Nuorisotutkimusseuran tutkimus kohdistuu erityisesti nuorten panokseen yhteiskunnassa ja maailmassa sekä nuorten omiin kokemuksiin ja näkemyksiin.
Mitä tulee toimenpiteen muihin kehittämistarpeisiin, niin siitä puuttuu lasten, nuorten ja perheiden huomiointi arvioinnin subjekteina sekä laadullisten menetelmien käyttäminen. Arvioinnin subjekteina toimiminen tarkoittaa vaikutusmahdollisuuksien avaamisesta sen suhteen, mitä teemoja arviointiin nostetaan, miten vastauksia tulkitaan ja millaisia kehittämistoimia tulosten perusteella päätetään tehdä. Tämän näkemyksen mukaan vastaaminen aikuistahojen tekemiin kyselyihin on arvioinnin objektina toimimista, jos samaan aikaan lapsille, nuorille ja perheille tai heidän edustajilleen ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa kyselyprosessiin. Käytännössä tilanteen voi aukaista esimerkiksi liittämällä tutkimusasetelmaan edes jossain määrin myös vuorovaikutteista arviointia, jossa kyselyprosessia reflektoidaan. Nuorisotutkimusseura kansalaisjärjestönä pitää tärkeänä nuorten kuulemista ja osallistamista tutkimukseen.
Toimenpide keskittyy lapsia (ja toivottavasti myös nuoria ja perheitä) koskevan tietopohjan riittävyyden ja käytettävyyden kehittämiseen tiedon tuotantoa tietovarannoksi koordinoimalla. Toimenpiteen tulisi ulottua kansallisen ja alueellisen tason lisäksi myös paikallisen tiedon kartuttamiseen ja hyödyntämiseen osana päätöksenteon tietopohjaa. Ylipäätään yhteydet tietopohjaisen päätöksenteon kehittämiseen tulisi ottaa esille toimenpiteen kuvauksessa. Nyt yhteys on luettavissa toimenpiteen nimessä olevan termin “käytettävyys” kautta, mutta ei juuri muutoin.
Lasten yhdenvertaisuus ja eriarvoistumisen ehkäisy erityisesti haavoittuvassa asemassa ja syrjinnän vaarassa olevien lasten ja nuorten osalta
Huom. Korjaus: suunnitelmassa (s. 9) sanotaan: “…syrjinnälle alttiiden lapsi- ja nuorisoryhmien osalta.” Toimenpiteen kuvaus on yleisellä tasolla, kuvaten enemmänkin toimenpiteen tavoitteita kuin toimenpiteitä. Jää auki, miten haavoittuvassa asemassa olevien tarpeita aiotaan huomioida päätöksenteossa aiempaa paremmin. Tekstissä viitataan eurooppalaisen lapsitakuun kansalliseen toimintasuunnitelmaan sekä tarpeeseen koordinoida siinä tehtävää indikaattorityötä yhteistyössä Tilastokeskuksen, lapsiasiavaltuutetun ja Itlan kanssa. Jos toimenpiteen ydin on indikaattorien kehittämisessä, tulisi asian näkyä myös toimenpiteen nimessä. Nuorisotutkimusseura näkisi mielellään myös itsensä osana indikaattorien kehittämistä koskevassa yhteistyössä, niin tämän kuin muidenkin toimenpiteiden osalta.
Lapsi- ja perhepolitiikan poikkihallinnollinen koordinaatio
Toimenpiteen kuvauksessa viitataan tällä hetkellä lapsistrategiatyöryhmän tekemään kansallisen tason työskentelyyn valtavirtaistamalla, koordinoimalla ja kehittämällä poikkihallinnollista työtä valtioneuvostossa, näin ollen kansallinen taso voisi näkyä toimenpiteen nimessä. Toisaalta kyseinen toimenpide tällaisenaan on niin perustavan laatuisesti lapsistrategian olemassaolon ydintä, että miettiä voi, onko se erillinen toimenpide vai osa lapsistrategian ylläpitoa. Lisäksi on tarpeen arvioida, ovatko nuoret omana ikävaiheenaan huomioituna poikkihallinnollisessa koordinaatiossa riittävän hyvin.
Kuntien ja hyvinvointialueiden strategia- ja ohjelmatyön tukeminen
Tavoite on erittäin tärkeä ja vaikuttavuudeltaan onnistuessaan oletettavasti yksi strategian merkittävimpiä. Toimenpide on kyseisen tavoitteen kannalta kuitenkin kapea eli kertaluonteinen valtakunnallinen kiertue. Prosessimaisesti etenevä laaja toimintatutkimukseen nojaava kehittämisote olisi esimerkiksi tässä kohti oletettavasti paljon hedelmällisempi lähestymistapa.
Lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsibudjetoinnin vahvistaminen jatkuu
Toimenpide on muutoin kuvattu asianmukaisesti ja jopa mahdollisia seurannan indikaattoreita esille tuoden, mutta lasten, nuorten ja perheiden subjektiutta tiedontuottajina lapsivaikutusten arvioinnissa tai lapsibudjetoinnissa ei tuoda esille.
Lapsen oikeuksista ja lapsistrategiasta viestiminen sekä lapsen oikeuksien koulutukset
Toimenpide on kapea, koskien lähinnä informaation jakamista: verkkokoulutus lasten ja nuorten kanssa työskenteleville sekä tietoaineiston tuottaminen lapsille ja nuorille itselleen heidän oikeuksistaan. Toimenpidettä voi toisaalta kiittää siinä mielessä, että lapsiystävällisen materiaalin tuottaminen on harvinaista kaiken kaikkiaan 36 mukana olevan toimenpiteen osalta. Toisaalta, kuten mainittu, toimenpide on kapea eikä lasten, nuorten ja perheiden subjektiuden mahdollisuutta huomioida esimerkiksi koulutusten ja tietopakettien suunnittelussa esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden tms. roolissa.
Lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen
On arvokasta, että toimenpiteen yhteydessä mainitaan, ettei lasten (ja toivottavasti myös nuorten ja perheiden) näkemysten kuuleminen ja huomioon ottaminen toteudu Suomessa yhdenvertaisesti (lasten ja nuorten osalta ks. esim. Gretschel & Rautiainen & Vanhanen-Nuutinen & Tarvainen 2023 Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus Suomessa : Tilannekuva ja suositukset 2023. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:24). Samalla tulee esille myös yksi toimenpideohjelman suurimmista heikkouksista, sillä osallistumisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista tulisi tarkastella jokaisen lapsistrategian 36 toimenpiteen osana, eikä vain tässä yhdessä asialle nimetyssä toimenpiteessä. Sinänsä toimenpide on yksi monipuolisimmista: edistetään pysyviä rakenteita valtionhallinnossa, kunnissa ja hyvinvointialueilla, huomioidaan eri-ikäisiä ja taustaisia, tuodaan esille eettisiä periaatteita ja toteutetaan osallistavan budjetoinnin malli valtakunnan tason kehittämiseen, luodaan deliberatiivisia areenoita, luodaan yhteyksiä asioiden virtaamiseksi päätöksentekoon ja seurataan vaikuttavuutta.
Puuttuuko suunnitelmasta mielestäsi jotain olennaista?
Kun mietitään, mitä suunnitelmasta puuttuu, voidaan palata pohtimaan kysymystä 1: Ovatko toimenpiteet linjassa lapsistrategian vision “luodaan aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittaa Suomi” kanssa? Aidosti lapsi-, nuori- ja perhemyönteisen yhteiskunnan esteenä Suomessa ovat asenneongelmat, lasten ja nuorten mukaan heitä ja heidän mielipiteitään ei arvosteta riittävästi (ks. esim. emt. Gretschel ym. 2023), eikä asenneilmapiiriin muuttamiseen ole suunnitelmassa tarjolla toimenpiteitä. Lapsiin, nuoriin ja perheisiin kohdistuvia investointeja tehdään säästäväisesti ja heidän itsensä näkökulmia kuulematta. Nuorten mahdollisuudet käyttää kaupunkitilaa ovat rajalliset, ja heihin kohdistuu häirintää aikuisten suunnalta. (Laine, Kauppinen, Malm, Hoikkala, Nyyssölä, Jurvanen 2023 Suositukset ja toimenpide-ehdotukset. Teoksessa Laine & Kauppinen & Malm & Hoikkala toim. Nuoruus korona-ajan kaupungissa. Tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 242, 345–348). Samaan aikaan heille tarjotaan rajallisesti mahdollisuuksia toimia yhteisen hyvän eteen samalla yhteiskunnan ja yhteisöjen toimintatapoja uudistaen. Lisäksi lasten ja nuorten arvostaminen perustuu enemmän heidän nähtyyn arvoonsa tulevaisuuden veronmaksajina kuin yhteiskunnan tärkeinä jäseninä tässä ja nyt, heidät ikäänkuin ohitetaan nykyhetken subjekteina, heitä arvostaen ja heidät myönteisesti tunnistaen (ks. esim Häkli, Kallio & Korkiamäki toim. 2015 Myönteinen tunnistaminen. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 171, verkkojulkaisuja 90.)
Millaisin toimin lapsistrategia tuottaisi lisäarvoa lapsi- ja perhepolitiikan toimijoiden entistä parempaan kokonaiskoordinaatioon?
Kunnissa on tällä hetkellä monenlaisia monialaisia yhteistyöverkostoja usean perättäisen laki- tai hallinnonuudistuksen seurauksena. Verkostojen määrä yksittäisessä kunnassa voi olla suorastaan massiivinen. Voisiko lapsistrategian toimenpiteisiin kuulua verkostorakenteiden päivitystä sen sijaan, että mahdollisesti luodaan vain uutta verkostorakennetta olemassa olevien päälle? Edellä oleva asia liittyy samalla lapsistrategian kokonaisvaikuttavuuden arviointiin. On tarpeellista arvioida lapsistrategian toimeenpanon toteutumista, ei irrallaan, vaan sen omassa verkostomaisessa toimintakontekstissaan paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että osa indikaattoreista koskisi kokonaiskoordinaatiota prosessina eikä vain yksittäisiä toimenpiteitä. Kuten olemme jo aiemmin tuoneet lausunnossamme esille, Nuorisotutkimusseura näkisi mielellään myös itsensä mukana indikaattorien kehittämistä koskevaa yhteistyötä.
Muut huomiot?
Lausunnonantajina jäimme pohtimaan, miksi lausuntokierroksella pyydettiin arviota vain osasta toimenpiteitä. Näkemyksemme mukaan suunnitelman toimenpiteissä on vielä kaiken kaikkiaan paljon kehitettävää myös nyt lausuttujen lisäksi.
Gretschel Anu
Sofia Laine
Nuorisotutkimusseura
