Nuorisotutkimusseura on antanut lausuntonsa kansallisesta ohjelmasta demokratian ja osallistumisen edistämiseksi. Pidämme keskeisenä, että ohjelma perustuu kansainvälisten ihmisoikeusvalvontaelinten ja Euroopan komission, unionin ja parlamentin antamiin suosituksiin, akateemiseen tutkimustietoon sekä aiemmin tehdyn työn arviointiin ja sidosryhmiltä saatuun palautteeseen. Tulevaisuudenkin kannalta on oleellista ja kannatettavaa, että ohjelman tavoitteena on vahvistaa erityisesti lasten ja nuorten osallisuutta. Aiempiin dokumentteihin verrattuna ohjelma on mielestämme kehittynyt monin tavoin myönteisesti. Nostamme kommenteissamme esiin erityisesti niitä näkökulmia, joihin olisi Nuorisotutkimusseuran näkökulmasta vielä syytä kiinnittää huomiota.
Kiitämme ohjelmaluonnoksen sisällöllistä rakennetta sen suhteen, että lapsia ja nuoria sekä heidän suhdettaan demokratiaan käsitellään ohjelman kaikissa osioissa. Kuten tässä luonnoksessa, lapset ja nuoret on nähtävä toimijoina ja vaikuttajina ikätasonsa mukaisesti kaikissa demokratiaan liittyvissä osioissa, eivät vain liittyen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen kehittämiseen.
Nuorisotutkimusseuran lausunto
Asia: VN/25525/2023 Lausuntopyyntö Lausuntopalvelu-sivustolla (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Nuorisotutkimusseuran lausunnossa otettiin kantaa luonnoksen seuraaviin kohtiin:
LUKU 3.1 Edistämme äänestysaktiivisuutta
Tavoitelinjaus 1: Etsimme keinoja lisätä erityisesti nuorten äänestysaktiivisuutta sekä tasoittaa väestöryhmien ja alueiden välillä havaittuja eroja äänestysaktiivisuudessa ja pysäyttää eriytymiskehitys.
Tavoite nuorten äänestysaktiivisuuden nostamisesta on kannatettava. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että varsinkin eduskuntavaaleissa juuri nuorten ikäluokkien äänestysaktiivisuus on kasvanut ja nostanut koko väestön äänestysprosenttia. Samalla esimerkiksi Nuorisobarometreista on nähtävissä, että nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on lisääntynyt. Kysymykset viestinnästä ja äänestyspaikkojen saavutettavuuksista ovat varmasti olennaisia ja on ymmärrettävää, että toimenpide-esitykset kohdentuvat oikeusminiteriön hallinnonalalle. Samalla on kuitenkin niin, että erityisesti nuorten näkökulmasta järeämpiäkin toimenpiteitä olisi löydettävissä. Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä pyritään kenties historiallisista syistä epäpoliittisuuteen eikä kannustusta yhteiskunnallisiin keskusteluihin tai jopa konflikteihin ole tunnistettavissa opetussuunnitelmista tai koulumaailman käytännössä. Suomalaiset koululaiset tai opiskelijat oppivat tietämään poliittisesta järjestelmästä mutta vaikuttamishalua ei välttämättä synny samassa määrin. Koulutusjärjestelmään liittyvien kysymysten ohella on havaittu, että poliittiset puolueet eivät puhuttele nuoria niinkään potentiaalisina äänestäjinä, vaan toimenpiteiden kohteina. Tällainen esineellistävä tapa nähdä nuoret lienee omiaan vaikuttamaan nuorten intoon vaikuttaa ja äänestysprosenttiin.
Tavoitelinjaus 2: Lisäämme lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada tietoa vapaiden vaalien merkityksestä ja harjoitella äänestämistä.
Tavoitelinjauksessa keskitytään lasten ja nuorten vapaita vaaleja koskevan tiedonsaannin merkitykseen sekä äänestämisen harjoittelemiseen. Kyseinen harjoittelujakso on kuitenkin pitkä. Nuorisotutkimusseuran näkemyksen mukaan tositoimiin äänestämisessä tulisi päästä jo nykyistä aiemmin, silloin kun suuri osa nuorista asuu vielä lapsuuden kotipaikkakunnallaan 16-vuotiaana, ja ennen siirtymää toiselle asteelle. Muutto pois lapsuudenkodista tarkoittaa monille kenties äänestysaktiivisuutta lisäävien sukupolvisuhteiden etääntymistä. Evankelis-luterilainen kirkko onkin vapauttanut seurakuntavaalien äänestysoikeuden yli 16-vuotiaille jo vuonna 2010.
LUKU 3.2 Vahvistamme lasten ja nuorten osallisuutta
Sana ”osallisuus” on jo pitkään näytellyt tärkeää osaa suomenkielisessä demokratiakeskustelussa, mutta sanana se saattaa tietyissä tilanteissa hämärtää viestiä siitä, mitä ollaan tekemässä tai halutaan tapahtuvan. Luonnoksessa kyseiseen sanaan on lisätty alaviite, jossa kerrotaan termillä viitattavan lasten ja nuorten mahdollisuuksiin osallistua päätöksentekoprosesseihin ja vaikuttaa yhteisössä tehtäviin päätöksiin sekä kokemukseensa tulla kuulluksi. Mielestämme kyseisen osallisuustermin määritelmän voisi alaviitteestä siirtää kyseisen osion johdantotekstiin ja kenties myös lähdeviitteineen, viitata voi esim. Valtakunnalliseen osallisuushankkeeseen 1990-luvun linkittyneeseen tutkimukseen, jossa osallisuutta määriteltiin juuri nyt käytetyllä tavalla, ks. Gretschel 20021. Nyt käsillä olevan osion otsikossa sen sijaan voisi osallisuuden sijaan käyttää seuraavaa muotoilua: ”Vahvistamme lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia.”
Tähän osioon liittyy myös toinen huomio. Valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma (Vanupo) on julkaistu puoli vuotta ennen tätä nyt käynnissä olevaa lausuntokierrosta eli keväällä 2024. Kumpaankin ohjelmaa on valmisteltu jo tätä pidempään. Vanupossa viitataan nyt lausuttavana olevaan ohjelmaan lähes samoin sanamuodoin, kun nyt tässä viitataan Vanupoon: ”… toimenpiteiden suunnittelu ja toimeenpano koordinoidaan ja sovitetaan yhteen kansallisen lapsistrategian ja valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman toimeenpanon kanssa.” Julkaisuina ohjelmadokumentit kuluvat käyttäjiensä käsissä, joten ainakin niistä jälkimmäiseen olisi tärkeää saada näkyviin konkretiaa: mitä ohjelmien välinen yhteistoiminta pitää sisällään ja millaisia toimenpiteitä tavoitellaan toteutettavan eri yhteiskunnan tasoilla? Sama havainto koskee myös kohdassa 3.6 mainittua kansalaisjärjestöstrategiaa, joka myös on jo julkistettu.
Tavoitelinjaus 3: Vahvistamme kuntien ja hyvinvointialueiden nuorisovaltuustojen asemaa sekä yhteistyötä ja vuorovaikutusta muiden lapsia ja nuoria edustavien toimielinten, kuten oppilas- ja opiskelijakuntien, ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten parissa työskentelevien toimijoiden kanssa.
Lausuttavasta ohjelmasta puuttuu kauttaaltaan nimeltä mainiten maakuntaliittojen toimiminen yhtenä suomalaisen yhteiskunnan demokraattisena lähellä kuntalaisia olevana toimintaympäristönä, kuten puuttuu tässäkin käsillä olevasta tavoitelinjausesimerkissä. Tämän osion johdannossa mainitaan siinäkin vain yleisesti ”paikallisen ja alueellisen tason toimijat eli kunnat, hyvinvointialueet ja muut viranomaiset.” Tavoitelinjauksessa 9 mainitaan eduskunta, hyvinvointialueet ja kunnat. Toimenpiteet 10 ja 11 keskittyvät hyvinvointialueisiin ja kuntiin teemoinaan paikallishallinto ja lähidemokratia. Maakuntaliittojen näkymättömyys demokratiaohjelmassa kuvaa toisaalta hyvin tilannetta, jossa maakuntien tarjoamia vaikuttamisen ja osallistumisen ei kootusti käsitellä lakipohjassa samalla tavalla kuin kuntien ja hyvinvointialueiden vastaavia.
Tavoitelinjaus 4: Vahvistamme lapsi- ja nuoriystävällistä osallistumista ja kuulemista heitä itseään koskevissa asioissa.
Tavoitelinjauksessa olisi tarpeen korostaa sen koskevan kaikkien lasten ja nuorten osallistumisen ja kuulemisen mahdollistamista. Lapset ja nuoret ovat esittäneet huomioita, ettei heidän kuulemisensa saa toteutua vain lasten ja nuorten edustuksellisten ryhmien kautta, kuten nuorisovaltuustot tai oppilaskuntien hallitukset (ks. esim. jo ohjelmassa muutoinkin viitattu Gretschel ym. 2023). Edustuksellisiin ryhmiin valikoituu vain osa lapsista ja nuorista, joiden joukossa hyväosaiset taustat ovat yliedustettuina.
Nuorisotutkimusseura haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, ettei lausuttavassa ohjelmassa nouse riittävästi esiin nuorten omat tavat osallistua ja olla osa demokraattista yhteiskuntaa ja näihin liittyvät mahdolliset kehittämistarpeet ja -mahdollisuudet. Ohjelman valmisteluun liittyvissä dokumenteissa ”Kuulemistilaisuuksien koonti kevät 2024” ja ”Sidosryhmäkyselyn tulokset”, jotka ovat samalla erittäin hyviä esimerkkejä siitä, kuinka sidosryhmäkuulemisten antia tulee raportoida, todetaan esimerkiksi somevaikuttamisen ja kansalaisaloitteiden merkitys nuorten vaikuttamisen kanavina, lisäksi niissä on useaan kertaan painotettu haavoittuvassa asemassa olevien ja erilaisten nuorten ryhmien äänten kuulemisen tärkeyttä. Tätä jälkimmäistä voitaisiin kutsua esimerkiksi vaikuttamismahdollisuuksien yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
LUKU 3.3 Kehitämme demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen hyviä käytäntöjä
Tavoitelinjaus 5: Vahvistamme demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen jatkumoa eri kouluasteiden välillä varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle ja tiivistämme demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen kansallisen tason yhteistyötä, koordinointia ja seurantaa.
Nuorisotutkimusseura kiittää tutkimusperustaisen koordinointiin liittyvän suosituksen huomioimista nyt lausuttavana olevassa ohjelmassa (ks. jo ohjelmassa muutoinkin viitattu Gretschel ym. 2023). Koordinointi on keskeinen menestystekijä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen kehittymiselle Suomessa. On myös kannatettavaa, että seurantaa kehitetään. Toimenpiteissä olisi hyödyllistä myös mainita se, miten seurantatietoa käytetään päätöksenteossa, johtamisessa ja kehittämisessä.
Tavoitelinjaus 6: Parannamme demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen hyvien käytäntöjen sekä opetusmateriaalien ja -menetelmien laatua ja saatavuutta kansallisesti.
Tavoitelinjaus 7: Vahvistamme siviilipalveluskoulutukseen, kotoutumiskoulutukseen, monikieliseen yhteiskuntaorientaatioon sekä varusmiespalvelukseen osallistuvien tietämystä ja osaamista demokratiasta.
On tärkeää varmistaa, että erityisesti kotoutumiskoulutusten ja monikielisten yhteiskuntaorientaatioiden yhteydessä maahanmuuttajia ei nähdä vain koulutusta ja kasvatusta tarvitsevina kohteina, joka ajattelumallina edustaisi epädemokraattisia ja patriarkaalisia kulttuureita. Tämän ohjelmaluonnoksen sanamuodoista näin ei suoraan voi päätellä, mutta tuonkaltaisesta paternalistisesta orientaatiosta on näyttöä aiemmassa tutkimuksessa sekä aiemmissa istuvan hallituksen esityksissä. Olisi suotavaa, että myös maahanmuuttajat selkeästi nähtäisiin potentiaalisina suomalaisen yhteiskunnan osallistujina ja vaikuttajina.
LUKU 3.4 Vahvistamme hyvän keskustelun ja mielipiteen vaihtamisen kulttuuria yhteiskunnassa
Nuorisotutkimusseura kiittää tämän toimenpiteen mukaan ottamisesta ohjelmaan. Tämä on tarvittava lisäys suomalaiseen demokratia- ja ihmisoikeuskeskustelun maisemaan.
Tavoitelinjaus 8: Parannamme monikanavaisia osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia erilaisten alueiden ja eri väestöryhmien, erityisesti lasten ja nuorten erilaiset osallistumisen edellytykset sekä haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret huomioon ottaen.
Tavoitelinjaus 9: Tuemme suoran kansalaisosallistumisen mallien kehittämistä ja dialogisten menetelmien käyttöönottoa päätöksentekoprosesseissa eri hallinnontasoilla.
Nuorisotutkimusseuran mielestä yhdenvertaisuusajattelu näkyy ohjelmassa liian vähän, erityisesti vaikuttamisen monikanavaisuuteen liittyen tavoitelinjauksissa 8 ja 9.
LUKU 3.5 Kehitämme paikallishallintoa ja varmistamme lähidemokratian toteutumisen
Tavoitelinjaus 13: Vahvistamme kansallisen demokratiapolitiikan ja demokratian edistämistoimien vaikuttavuuden arviointia, seurantaa ja läpinäkyvyyttä.
Nuorisotutkimusseura pitää kannatettavana, että demokratiapolitiikan ja demokratian edistämistoimien vaikuttavuuden arviointia, seurantaa ja läpinäkyvyyttä vahvistetaan. On myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että arviointi- ja seurantatietoa käytetään perusteluina päätöksenteossa sekä tietoperustana johtamisessa ja toimenpiteiden kehittämisessä.
1 Tilannekuva: Demokratian tila kansainvälisesti ja Suomessa
Yleiset huomiot
Tilannekuvan luomisessa on käytetty monipuolisesti erilaisia aineistoja. Merkittävää on kuitenkin, ettei lasten ja nuorten näkemyksiä demokratian toimivuudesta Suomessa ole tilannekuvan luomisessa huomioitu ja raportoitu. Lähteinä edellä mainittuun olisi voinut käyttää esimerkiksi Nuorisobarometria, Kouluterveyskyselyä sekä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen liittyvää tilannekuvaa, jossa lasten ja nuorten näkemyksiä kyseiseen teemaan liittyen on käsitelty (Gretschel ym. 2023). Tämän käsillä olevan ohjelman valmistelussa on kuultu lapsia ja nuoria. Harmillisesti heidän äänensä ei kuitenkaan näy ohjelmaluonnoksessa eikä koostetta ole ollut saatavana lausuntokierroksen aikana.
Viitteet
- Gretschel, A. (2002) Kunta nuorten osallisuusympäristönä. Nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaikutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 85. Väitöskirja.
