Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). 416 s. WSOY, 2022.
Marisha Rasi-Koskisen (s. 1975) kaunokirjoja yhdistää leikittely todellisuuden eri tasoilla. Niissä on mysteerisyyttä, mutta ei halpaa mystisyyttä. Teokset ovat älyllisiä, mutta mukaansa tempaavia. Vuonna 2020 ilmestynyt REC oli moniulotteinen rakennelma ja kirjavuoden huippuja.
REC sisälsi myös hienoa nuorisokuvausta. Rasi-Koskinen työskenteli ennen kirjailijan uraansa psykologina lasten, nuorten ja perheiden parissa. Hän voitti vuonna 2019 ilmestyneellä nuortenromaanillaan Auringon pimeä puoli sekä Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian että Nuori Aleksis -palkinnon. Uusin teos Pudonneet on myös nuortenromaani, ja ensiluokkainen sellainen.
Pienessä englantilaisessa sisämaankaupungissa sijaitsee Turnaround-niminen katu. Nimen voi tulkita täyskäännökseksi, kääntöpaikaksi tai kaduksi, joka ei johda mihinkään. Pudonneiden tapahtumat sijoittuvat sen varrelle.
17-vuotias Ian on saanut nimensä itsemurhan tehneen brittilaulaja Ian Curtisin mukaan. Hän keräilee kaikenlaisia ääniä ja muokkaa niistä musiikkia. Pienenä hän teki kappaleen puhelimen hälytysäänestä. Ian kuuluu Outerspace-nettiyhteisöön, jossa samanikäiset ympäri maailmaa touhottavat muun muassa musiikista. Pojalle on sattunut 2-vuotiaana onnettomuus, minkä vuoksi hän istuu pyörätuolissa. Muusikkoisä on kuollut periytyvään sydänvikaan. Ian asuu yksin tekoälykodissa, jonka laitteet toimivat äänikomennoilla. Omasta mielestään hän pärjää mainiosti ilman muiden apua.
Viereiseen taloon muuttaa Elias, hänkin 17-vuotias. Poika on syntynyt Englannissa, mutta adoptoitu pienenä suomalaiseen perheeseen, jossa on kaksi isää. Kun biologinen isä kuolee, Elias perii Turnaroundilta talon. Tarkoitus on asua siellä koulun alkamiseen asti. Toinen isätön poika siis. Myös Eliakselle on tärkeää osoittaa itsenäisyytensä. Huonokuntoinen talo kaipaa remonttia. Joku on nähtävästi asunut siellä salaa isän kuoleman jälkeen, mutta kuka?
Pudonneiden kolmas nuori, hupparipäinen tyttö, ilmaantuu Turnaroundille tyhjästä. Hän alkaa tehdä kadun asukkaille pikkutöitä ja tulee osaksi Ianin ja Eliaksen elämää. Pikkuhiljaa paljastuu, että tyttö etsii jotain Turnaroundilta. Jos hän ei löydä etsimäänsä, tapahtuu jotain kamalaa – tämä on kirjan keskeinen jännityselementti. Tyttöä kutsutaan kolmella eri nimellä: K, Koo ja Kay. Eri nimillä on kertomuksen kannalta suuri merkitys.
Romaanissa siirrytään vähitellen uudelle, kiinnostavalle tasolle, jossa elämä ja peli sekoittuvat. Pelejä intohimoisesti harrastava Elias haaveilee omasta roolipelistä. Se olisi tavallista elämää jäljittelevä monimaailmapeli, jossa pelattaisiin vaihtoehtoisia todellisuuksia. Ne syntyisivät, kun hahmojen elämä sattumien ja valintojen seurauksena muuttuisi.
Valintatilanteissa useat vaihtoehdot toteutuvat samaan aikaan, mutta eri todellisuuksissa. Pudonneissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ”samasta tarinasta” kerrotaan peräjälkeen kolme eri versiota. Niissä toistuu sama tapahtumapaikka, henkilökaarti ja juonenkaari, mutta ne myös eroavat ratkaisevasti toisistaan. Yhtäältä ”saman tarinan” toistuminen, hieman eri muodossa, muistuttaa painajaista. Toisaalta osa lähtökohdiltaan synkän tarinan variaatioista vie valoisaan suuntaan.
Romaani haluaa sanoa, että todellisuutta voi havainnoida monin tavoin. Ian ottaa tilan haltuun äänten kautta. Elias näkee maailman ja ihmiset pelin osina. Elias tutustuu pieneen tyttöön, joka valokuvaa koko ajan merkityksettömiltä tuntuvia asioita Polaroid-kamerallaan. Eliaksen isän entinen heila on taiteilija, joka maalaa ihmisten ideaalikuvia. Todellisuutta ei ole lyöty lukkoon, kuten ei romaanin tulkintakehikkoakaan.
Rasi-Koskinen kuvaa pudonneita nuoria, jotka eivät ole osuneet vielä maahan. Hän kirjoittaa taitavasti, vailla yksinkertaistuksia ja sokerisuutta. Moni asia jätetään auki. Toivon mukaan mahdollisimman moni nuori tarttuu tähän aivoja vaivaavaan kaunokirjalliseen peliin.
Herman Raivio
FM, vapaa kirjoittaja