History of Youth Clubs in Iceland
Árni Gudmunssson (Faculty of Health Promotion, Sport and Leisure Studies / The Centre for Research in Childhood and Youth, University of Iceland)
The idea that Youth Clubs should exist in Iceland first came up in 1942, but the first actual Youth Club was created much later in 1957. Over a few decades, Iceland developed from a simple and poor rural farmers society to an urban community. Over 80 years, from 1901 to 1980, the community underwent a drastic change. At the beginning of the twentieth century, 80% of the society lived rural and 20% in urban areas. In 1980, however, this had been reversed, and only 20% of Icelanders lived rurally and 80% in urban areas.
Youth and youth-specific topics were off the agenda. Youth matters came to the forefront of public discussion when Iceland was occupied in the Second World War. It was mainly because of concerns around the perceived adverse effects of the occupation on children and young people. In this climate, the ideas around the first youth clubs were heard and, subsequently, agreed by Reykjavík city council that a youth hall should be built in 1942.
They were, first and foremost, humanists who worked with the welfare of the youth in mind. The education society and head teachers, in general, were negative towards these ideas on entertaining the child and felt that youth centres encouraged attitude and that young people should instead focus on homework in their free time. The Youth Hall was never built
Sports venues were also of poor quality up until the year 1960. The same applies to cultural venues, and there were no cultural venues for young people until the Youth Club Tómstundarheimilið að Lindargötu was created in 1957. After this, there was a rapid development in terms of youth venues; the first increase was after 1960, but the most significant increase was after 1970. The Association of Youth Clubs in Iceland SAMFÉS was founded in 1985. Today, 95% of Youth Clubs fall under this association.
Nuorten tulevaisuuden unelmat ja siirtymät – kiinnittyminen yhteisöihin ja yhteiskuntaan
Anni Nyyssölä, Tarja Tolonen & Hanna Yrjänä (Helsingin yliopisto)
Yhteiskunnallinen keskustelu nuorten elämästä ja elämänkulun riskeistä käy jatkuvasti kiivaana. Jotkut ryhmät ja alueet nähdään erityisen riskialttiina. Tutkimuksessamme käännämme asetelmaa ja tutkimme yhteiskunnan nuorille luomia rakenteellisia mahdollisuuksia ja esteitä.
Pohdimme tutkimuksessamme ensinnäkin nuorten kuulumista paikkoihin ja tiloihin, sosiaalisiin yhteisöihin sekä laajemmin suomalaiseen (ja vertaillen myös ruotsalaiseen) yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastelemme, miten erilaiset kuulumiset muovaavat nuorten siirtymiä ja toisaalta muuttuvat siirtymien myötä. Nuorten elämässä on useita merkittäviä siirtymiä, jotka eivät ole vain perheestä itsenäistymistä yksilöiksi tai normatiivisia, yhteiskunnan odottamia polkuja koulutuksen ja työelämän äärelle, vaan erilaisten sosiaalisten suhdeverkostojen muuttumista toisenlaisiksi ja monen suuntaisiksi ajassa ja paikassa. Kohdistamme katseemme itähelsinkiläisten nuorten elämään haavoittuvien siirtymien hetkellä – miten nuoret itse näkevät tulevaisuuden kuvansa ja millaisia ajatuksia heillä on kotoa pois muuttamisesta.
Kysymme laadullisen tutkimusaineiston avulla, mistä nuoret haaveilevat ja minkä he näkevät olevan heille mahdollista? Mihin nuoret kokevat kuuluvansa, ja millaista rajatyötä (sisään- ja ulossulkemisen tekoja) nuoret tekevät kuuluakseen ja määritelläkseen, kuka voi kuulua? Miten he näkevät oman lähiönsä/kotipaikkansa tulevaisuuden, ja mihin he itse asettuvat? Miten luokka, sukupuoli ja rodullisuus muovaavat kuulumista, siirtymisiä ja tulevaisuuskuvia?
Tutkimuksessamme on kyse nuorten siirtymistä ja toiminnasta ja toimijuuden mahdollisuudesta, mutta samalla heidän olemassaolon edellytyksistään suomalaisessa yhteiskunnassa: heidän yksilölliset kuulumisen tunteensa kietoutuvat sosiaalisiin paikallisiin suhteisiin ja toimintaedellytyksiin, mutta myös laajemmin demokraattisen yhteiskunnan kehittymiseen avoimena ja toimivana.”
Keinoja yksinäisyyden vähentämiseksi. Lasten ja nuorten kaveritaitojen vahvistaminen.
Riikka Paloneva & Anja Saksola
(Suomen Punainen Risti)
Posteri esittelee Suomen Punaisen Ristin Kaveritaitoja-ohjelmakokonaisuutta. Ohjelman taustalla ovat havainnot nuorten ja nuorten aikuisten lisääntyneestä yksinäisyyden kokemuksesta sekä tarpeesta vahvistaa sosiaalisia taitoja. Kaveritaitoja-ohjelman onkin rakennettu tarvelähtöisesti kuullen yksinäisyyttä kokevia nuoria, moniammatillista työryhmää (opettajia, koulukuraattoreita, nuorisotyöntekijöitä) sekä nuoria kohtaavia Punaisen Ristin vapaaehtoisia. Ohjelman pääviesti on, että kaveritaidot ovat harjoiteltavia taitoja: hyvät kaveritaidot eivät ole meissä automaattisesti, vaan jokainen tarvitsee harjoitusta ja rohkaisua ainakin johonkin osa-alueeseen. Kaveritaitoja-ohjelman avulla vahvistetaan nuorten vuorovaikutustaitoja, autetaan heitä tutustumaan itseensä ja rohkaistaan ihmissuhteiden luomiseen ja syventämiseen. Ohjelma tarjoaa työkaluja myös yksinäisyyden käsittelyyn ja ilmiön tunnistamiseen sekä kiinnittää huomiota yksinäisyyden yleisyyteen ja ratkaisemiseen. Ohjelma rohkaisee pohtimaan muun muassa sitä, miten voin käsitellä jännittämisen tunnetta, mitä arvostan ihmissuhteissa ja miten suhtaudun epäonnistumisiin. Ohjelman sisältö on toteutettu Suomen Punaisen Ristin ja MIELI Suomen Mielenterveys ry:n yhteistyönä, ja se rakentuu kuudesta temaattisesta osasta: Uuteen ihmiseen tutustuminen, Itsetuntemus, Itsemyötätunto, Kaveritaidot, Yksinäisyys ja Vastoinkäymisten kohtaaminen. Jokainen osa koostuu läsnäoloharjoituksesta, teemaa käsittelevästä videosta ja tekstistä, tehtävistä ja haasteesta. Ohjelma on suunniteltu siten, että sitä voi tehdä itsenäisesti verkkoalustalla, opettajan tai ohjaajan johdolla ryhmässä, tai kahden kesken. Ohjelmaa voi hyödyntää kokonaisuudessaan tai poimia siitä yksittäisiä tehtäviä, videoita ja haasteita. Kaveritaitoja-ohjelmaa ja nuoremmille suunnattua Kaveritaitoja Muumien tapaan -materiaalia voidaan käyttää varhaiskasvatuksesta ylemmille kouluasteille saakka. Ohjelma on saanut hyvää palautetta, ja sen helppo toteutustapa ja valmiit tuntisuunnitelmat ovat saaneet erityistä kiitosta opettajilta. Ohjelmaa voi käyttää etä- ja lähityöskentelyssä, ja se on koettu toimivaksi erilaisissa ryhmissä. Kaveritaitoja-ohjelma on saatavilla suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja selkokielellä.