Päivi Honkatukia
Arkitiedon voima: miten nuoret liikuttavat tutkijaa ja tutkimusta
Nuorten arki on nuorisotutkimuksellisen tiedontuotannon ytimessä. Pohdin esitelmässäni, miten nuorten arjesta kumpuava tieto haastaa tutkijaa tarkastelemaan kriittisesti sitä, mitä pidetään tärkeinä tutkimuskysymyksinä ja merkityksellisenä tietona. Väitän, että nuoret liikuttavat tutkijaa ja tutkimusta ainakin neljässä mielessä: tilallisesti, emotionaalisesti, eettisesti ja poliittisesti. Tilallisesti nuoret liikuttavat tutkijaa viemällä tämän sinne, missä he elävät arkeaan, toimivat ja rakentavat merkityksiä. Nuorikeskeinen tutkimustieto ei synny etäältä, vaan nuorten elämismaailmojen läheisyydessä. Nuorten tiloihin astuminen edellyttää luottamuksen rakentamista, aitoa kiinnostusta ja kuuntelemaan asettumista. Emotionaalisesti nuoret liikuttavat tutkijaa herättämällä monenlaisia tunteita. Jo heidän luottamuksensa saavuttaminen voi olla syvästi koskettava kokemus. Nuorten kertomukset, huolenaiheet, toiveet ja oivallukset haastavat tutkijaa tunnistamaan oman asemansa ja tunteidensa merkityksen tiedontuotannossa. Eettisesti nuoret liikuttavat tutkijaa haastamalla pohtimaan tiedon tuottamisen ja välittämisen vastuullisuutta. Nuorten näkemykset pakottavat tarkastelemaan kriittisesti tiedon valtasuhteita: kenen kokemuksille annetaan arvoa ja mitä pidetään arvokkaana tietona. Poliittisesti nuoret liikuttavat tutkijaa haastamalla vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Nuoruuden marginaaleista kumpuava tieto synnyttää usein episteemistä kitkaa suhteessa vallitseviin tapoihin ymmärtää maailmaa. Tämän kitkan vakavasti ottaminen voi avata uusia näkökulmia yhteiskunnallisiin epäkohtiin sekä niiden muuttamiseen. Esitelmä kutsuu pohtimaan nuorten arkitietoa voimana, joka ei ainoastaan tuota uutta tietoa nuorten elämästä vaan myös liikuttaa tutkimusta itseään: sen kysymyksiä, menetelmiä, eettisiä lähtökohtia ja yhteiskunnallisia tavoitteita.
Esittely
VTT Päivi Honkatukia on nuorisotutkimuksen professori Tampereen yliopistossa ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa ammentaa nuorisotutkimuksen, feministisen ajattelun ja kriittisen kriminologian keskusteluista. Honkatukia työn keskiössä ovat olleet nuorten sukupuolistuneet kokemukset ja oikeudenmukaisuuden kysymykset, muun muassa väkivalta. Honkatukian tutkimuksellista työtä ohjaa vahva missio arvostaa nuorten tietoa moninaisuudessaan ja tehdä näkyväksi sen merkitystä niin tieteellisissä kuin yhteiskunnallisissa keskusteluissa.
Keskeistä Honkatukian lähestymistavassa on aikuiskeskeisten puhetapojen ja käytäntöjen kriittinen tarkastelu sekä vastajulkisuuksien rakentaminen tilanteissa, joissa nuorten kokemuksia, näkemyksiä ja tietämistä ohitetaan tai vähätellään. Honkatukia näkee nuorten tiedon ja toimijuuden keskeisenä voimavarana monikriisien ajassa. Hänen tavoitteenaan on kehittää käsitteellisiä ja metodologisia välineitä nuorten tiedon tunnistamiseen, arvostamiseen ja mukaan ottamisen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja muun muassa koulutusjärjestelmien, nuorisotyön ja hyvinvointipalvelujen rajapinnoilla. Honkatukia on johtanut useita tutkimushankkeita näillä alueilla. Hän on toiminut myös monissa tieteellisissä ja yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä sekä muun muassa YOUNG – Nordic Journal of Youth Research -lehden päätoimittajana.
Noora Pyyry
Nuorten hyvinvointi ja oppiminen kilpailun maisemassa
Käsittelen puheenvuorossani kilpailun roolia nuorten hyvinvointia ja oppimista kehystävässä maisemassa. Pohjaan tarkasteluni ihmismaantieteelliseen feministiseen teoretisointiin ja ammennan myös tutkimuksistani teini-ikäisten nuorten kanssa. Korostan nuorten arkisten kokemusten merkitystä sekä kilpailun logiikan sisäistymisessä että oppimisen ja hyvinvoinnin rakentumisessa. Kilpailu on tarkastelussani nuorten elämää organisoiva prosessi, joka toimii tiedontuotannon ja affektiivisen subjektifikaation kautta. Tarkastelussani painottuvat siksi erityisesti tunnerekisterissä vaikuttavat olosuhteet, jotka usein pakenevat representaatiota. Kysyn, mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme oppimisesta? Mitä hyvinvointi on, jos sitä lähestytään yksilön sijasta tilallisena prosessina? Tarkennan puheenvuoroni erityisesti maantieteen opetuksen ja nuorten maantieteen kentälle ”kasvatusmaantieteeksi” nimeämäni tutkimusotteen avulla. Aloitan esitykseni kahdesta lähtökohdasta: 1) monet nuoret kokevat, että maantieteen opetus tuntuu etäiseltä eikä liity heidän kiinnostuksen kohteisiinsa; ja 2) koulutuksen taloudellistuminen rajoittaa oppimisen ja hyvinvoinnin mahdollisuuksia, sillä standardoitu arviointi ja kilpailun logiikka ohjaavat prosessia liiaksi. Esittelen lopuksi hengailun maantieteen näkökulman kritiikkinä tälle logiikalle ja avauksena vaihtoehtoisten maisemien rakentamiseen. Tavoitteena on tehdä tilaa nuorten mielekkäälle asumiselle, toiminnalle ja oppimiselle osana planeettamme muuttuvia todellisuuksia.
Esittely
FT Noora Pyyry toimii maantieteen apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. Hänen vastuualueenaan on maantieteen opettajankoulutus ja hän opettaa maantieteen kandi- ja maisteriohjelmissa esimerkiksi feministisen maantieteen ja nuorten maantieteen teemoista. Pyyry on myös nuorten ja oppimisen maantieteen dosentti Itä-Suomen yliopistossa. Häntä kiinnostavat tiedon ja tietämisen politiikka sekä osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kysymykset koulutuksessa ja myös laajemmin. Hänen tutkimuksensa kärkenä on oppimisen tilallinen teoretisointi, joka haastaa yksilökeskeistä ja välineellistä suhtautumista koulutukseen. Pyyry lähestyy ajattelevaa subjektia siis maantieteellisestä näkökulmasta.
Nuorten hengailukäytäntöjä koskevan aikaisemman osallistavan tutkimuksensa inspiroimana Pyyry tarkastelee oppimista tapahtumana, joka ylittää ja purkaa ihmisyksilön rajat. Hän analysoi tutkimuksessaan niitä voimia, joiden kohtaamisissa osallistuminen, oppiminen ja arjen (mikro-)politiikka kehkeytyvät. Pyyry on tuonut kasvatustieteelliseen keskusteluun ajatuksen lumoutumisen pedagogiikasta. Lumoutumisella hän viittaa yllättävään ja radikaaliin tapahtumaan, joka pakottaa ihmisen kysymään, miksi maailma on sellainen kuin se on, ja miten se voisi olla toisenlainen. Lumoutuminen nyrjäyttää hetkellisesti paikoiltaan maailmaa rakentavat suhteet ja avaa näin tilaa politiikalle. Käytännössä lumoutuminen kytkeytyy sekä transformatiiviseen oppimiseen että nuorten mahdollisuuksiin asua mielekkäästi maailmassa, joka ei koskaan ole kokonaan heidän omansa. Näitä kysymyksiä Pyyry pohtii representaation ylittävän osallistavan tutkimuksen keinoin.