Chairs:
Sofia Laine (Finnish Youth Research Society)
Vihtori Kylänpää (Non-Military Service Centre & Global Education Research in Finland Network)
At the Annual Conference of Youth Research 2023, one working group will be organized in English and the other in Finnish. The English-speaking working group will tackle questions related to the employment opportunities for young people in ecotourism in Morocco, the participation of Sámi parents in their children’s decolonial and sustainable future, and climate grief among young environmental activists.In the Finnish-language working group, global education, sustainable well-being and the climate emergency are discussed in relation to various educational institutions (primary school, vocational school, universities, Non-Military Service Centre).
Nuorisotutkimuspäivillä 2023 toinen työryhmä järjestetään englanniksi ja toinen suomeksi. Englanninkielisessä työryhmässä pohditaan nuorten työllistymismahdollisuuksia ekoturismiin Marokossa, saamelaisten vanhempien osallistumista lapsiensa dekoloniaaliseen ja kestävään tulevaisuuteen sekä ilmastosurua ympäristöaktivistinuorten parissa. Suomenkielisissä työryhmässä pohditaan globaalikasvatusta, kestävää hyvinvointia ja ilmastohätätilaa suhteessa erilaisiin kasvatusinstituutioihin (peruskoulu, ammattikoulu, korkeakoulu ja siiviilipalveluskoulutus).
English session
Planetary youth research is a new framework proposal for youth research, in which young people and youth are studied in relation to planetary boundaries (i.e. ecological, social and economic sustainability), taking the ongoing climate change and its environmental and social effects seriously into account. The historical foundation of planetary youth research originates from the second report of the Club of Rome, Humanity at a Crossroads (Mesarovic & Pestel 1974). In it, a multidisciplinary group of scientists lists four tasks necessary for humanity, through which the values and attitudes of individuals could turn towards global ethics. Global ethics, they say, is necessary for humanity to survive. These four tasks lead to the four dimensions of planetary youth research: 1) ”One must learn to identify with future generations and be ready to exchange one’s own interests for the interests of future generations”; 2) ”It is necessary to create a universal consciousness, with the help of which each individual understands his role as a member of the world community”; 3) ”Man’s relationship with nature must be changed so that it is based on harmony and not on the conquest of nature”; and 4) ”A new ethic of the use of raw materials must be created, in which a lifestyle in harmony with the coming period of scarcity is created” (Mesarovic & Pestel 1974).
New Framework Proposal: Planetary Youth Research
Sofia Laine (The Finnish Youth Research Society)
As the ecological crisis grows more intense, youth research must attune itself to the ongoing climate emergency marked by mass extinction, the era of pandemics and world political turmoil. How can youth research participate in finding solutions to the dilemmas involved in achieving sustainable development and the well-being of all living things and beings, and of the planet itself? In this presentation I shortly tell about my article that outlines s new framework for youth research: planetary youth research. It is structured in accordance with the four pillars of the ‘global ethical framework’ outlined by the Club of Rome in 1974 in its second report, Mankind at the Turning Point: 1) One must learn to identify with future generations; 2) A universal consciousness must be created; 3) Humanity’s relationship with nature should be based on harmony; and 4) A new ethic for the use of raw materials must be created. The planetary youth research framework proposal expands and updates these historical pillars through the application of current trends and findings in youth research and social science research.
Keywords: Youth research, planetary youth research, the Club of Rome, global ethics, global crises, sustainable development, sustainable well-being, future generations
Entrepreneurial speleology an innovative path for responsible tourism at the Tazekka Parc in Morocco
Mohamed Elkoutour (University Mohammed 5, FSJES Agdal -Rabat- Morocco & Economia Hem Research Center)
Aziza Mahil (University Hassan2, FSJES Ain Sebaa -Casablanca- Morocco & Economia Hem Research Center)
Youth inclusion has been a crucial issue in achieving sustainable development aims. Promoting youth financial inclusion has various reasons. The rate of youth unemployment mainly in Africa is an important issue, especially in urban areas. According to High Commission for Planning in Morocco, youth unemployment rate stood at 46,7% in 2022 while in rural areas is at 15,9%. In fact, according to the International Labour Organisation (ILO), African countries have the highest unemployment rate when compared to all other regions of the world. Bearing in mind these massive work scarcities and the difficulty of creating enough job opportunities in the formal sector, many youths attempt to engage in entrepreneurial activities. Thus, to attract young people to entrepreneurship, many governments have launched various programs to facilitate youth entrepreneurial inclusion (Ozaralli & Rivenburgh, 2016).
Thus, this study tends to redesign socio-ecological systems through entrepreneurial speleology and its effect on socioeconomic welfare of young local communities. Drawing on ecotourism fundamentals, we show how responsible managers can strengthen their social enterprise ecosystems’ resilience and engage young local population in managing their business. Also, the paper draws on insights from the extensive management-as-practice literature and current conceptualization of Corporate Social Responsibility (CSR) in elevating sustainable awareness among entrepreneurs. Based on this review, we raise the following research question: how can entrepreneurial speleology increase the socioeconomic welfare of the local population, mainly young people, and help spread sustainable thinking among ecotourists and local communities? In order to tackle this issue, we adopted an exploratory qualitative study embedded in a three-day stay in the field of study in which we interviewed the entrepreneur, young local population, and local authorities.
Sámi Parental Agency in Finnish Education: Decolonizing Practices and Shaping Sustainable Futures
Michelle Francett-Hermes (Giellagas Institute – University of Oulu)
Christine Namdar (Åbo Akademi, University of Helsinki)
Our article highlights Sámi parents of children attending formal early childhood care and education and/or basic education in the Aanaar/Inari municipality area in Sápmi/Finland as knowledge holders and active knowledge producers. The study explores Sámi parents current and potential agency and involvement in education planning taking use of a foresight research (Aalto 2022) and past future framework (Kwazema 2023). The agency of Sámi parents in securing and building futures for their children and youth as well as planetary futures, has not been examined as a vital part of developing Sámi or mainstream education in Finland.
Though our study focuses on parents, who might not all be considered as youth at this point, their experiences as past youth under constant threat of cultural and linguistic genocide as well as their hopes of the past, assumedly greatly impact their current decisions as parents of the future generation of youth.
Though the Indigenous Sámi people remain underrepresented in Nordic and Finnish education (Miettunen 2020; Mikander 2023) there is an increasing reliance on the Sámi for insights into sustainability. Additionally, Sámi educational perspectives and needs are receiving more attention in research, funding and teacher education development (for example Saamen kielten etäopetushanke 2018-2023, Ketterä Korkeakoulu 2019-2022, Sámi Climate Council 2023-, and Akwé: Kon 2011-).
Our basic assumption in this research is that the inclusion of parents and their visions of futures is vital for developing Sámi and mainstream education towards securing more equitable and sustainable futures and plays a key role in the direly needed attitude changes in human-and-other-than-human relations. We suggest that parental involvement in education planning can lead to a new ethics in relations between humans and beyond. This article contributes to identifying capabilities and tools for education professionals and students to work more consciously and responsibly for sustainable Sámi and planetary futures.
Keywords: Sámi Education, Parental Agency, Finnish Education System, Decolonising Practices, Sustainability, Indigenous Knowledge
Emotions and especially grief among young environmental activists
Panu Pihkala (University of Helsinki)
Sofia Laine (Finnish Youth Research Society)
Juni Sinkkonen (University of Eastern Finland)
Emotions are present in and around environmental activism in many ways. Emotions can drive people to act or they can be part of defensive attitudes. Drawing from both youth studies and growing interdisciplinary research about environmental emotions, this forthcoming chapter discusses the role of emotion and especially the role of grief in young peoples environmental activism. What is commonly called eco-anxiety can include both strong distress and an underlying desire to do something about complex threats; the latter can be called practical eco-anxiety. Many kinds of losses can evoke sadness and grief, and felt losses are often part of peoples motivation to act and prevent future losses. Ecological grief and climate grief can be intense, however, and it has been observed that young environmental activists need various kinds of support to cope with these feelings constructively. Sometimes youth have developed various methods on their own for this, and sometimes psychological professionals have offered their assistance. Furthermore, there are cultural politics of emotion around ecological grief, and many kinds of social dynamics and power structures need attention. Ecological grief can be devalued and turn into disenfranchised grief, but it can also be creatively integrated into various performances and rituals in public space. We discuss case examples provided especially by Finnish youth studies and argue for the importance of considering emotion in various strands of related research. [This presentation is based on a forthcoming chapter to Routledge Handbook of Young People and Environmental Activism.]
Suomenkielinen työryhmä
Planetaarinen nuorisotutkimus on tuore nuorisotutkimuksellinen kehys ja avaus, jossa nuoria ja nuoruutta tutkitaan suhteessa planeetan katokykyyn sekä käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen ja sen ympäristövaikutuksiin. Planetaarisen nuorisotutkimuksen historiallinen perusta tulee Rooman klubin toisesta raportista Ihmiskunta tienhaarassa (Mesarovic & Pestel 1974). Siinä monitieteinen tieteentekijöiden joukko luettelee neljä ihmiskunnalle välttämätöntä tehtävää, jotta yksilöiden arvot ja asenteet kääntyisivät kohti globaalia etiikkaa. Globaali etiikka taas on välttämätön, jotta ihmiskunta selviytyy hengissä. Nämä neljä tehtävää suuntaavat planetaarisen nuorisotutkimuksen neljään ulottuvuuteen: 1) ”On opittava samastumaan tuleviin sukupolviin ja oltava valmis vaihtamaan omat etunsa tulevien sukupolvien etuihin” ; 2) ”On luotava yleismaailmallinen tietoisuus, jonka avulla jokainen yksilö käsittää tehtävänsä maailmanyhteisön jäsenenä”; 3) ”Ihmisen suhde luontoon on muutettava sellaiseksi, että se perustuu sopusointuun eikä luonnon valloitukseen” ; 4) ”On luotava raaka-ainevarojen käytön uusi etiikka, jossa syntyy tulevan niukkuuden kauden kanssa sopusoinnussa oleva elämäntapa” (Mesarovic & Pestel 1974).
Suomenkielisen globaalikasvatustutkimuksen anti planetaariselle nuorisotutkimukselle
Vihtori Kylänpää (Siviilipalveluskeskus)
Riikka Suhonen (Helsingin yliopisto)
Globaalikasvatus on nouseva tutkimusala, johon Dublinin julistuksen (2022) mukaisesti kuuluu kehityskasvatuksen, sukupuolien tasa-arvokasvatuksen, kestävän kehityksen kasvatuksen, ihmisoikeuskasvatuksen, globaalin kansalaiskasvatuksen, globaalin nuorisotyön, kulttuurienvälisen kasvatuksen, rauhankasvatuksen, digitaalisen kansalaiskasvatuksen sekä kansalais- ja moraalikasvatuksen globaaleja ulottuvuuksia käsitteleviä aiheita. Siihen voidaan katsoa kuuluvan myös muita globaalin oppimisen muotoja, joissa edistetään oikeudenmukaisuutta. Viisi suomalaista globaalikasvatustutkijaa osallistui vuonna 2022 globaalikasvatuksen akateemisen tutkijaverkoston ANGELin Multilingual Global Education Digestiin (ANGEL, 2022), jonka tarkoituksena on kerätä yhteen eri kielillä julkaistua globaalikasvatustutkimusta. Suomenkielisiä tutkimusjulkaisuja vuosilta 20172021 löytyi yhteensä 105. Nuorisotutkimuspäivillä esitellään suomenkielisen selvityksen antia planetaariselle nuorisotutkimukselle.
Yleiskuvana voidaan todeta, että aivan kuten aikaisemmassa, vuosien 20072017 välille kohdistuvassa selvityksessä (Lehtomäki & Rajala, 2020) valtaosa suomenkielisestä globaalikasvatustutkimuksesta näyttää edelleen keskittyvän joko kestävyyskasvatukseen tai kulttuurienväliseen kasvatukseen. Sen sijaan suomeksi kirjoitetaan melko vähän muutamista muista ajankohtaisista teemoista, kuten ihmisoikeus- tai rauhankasvatuksesta.
Nuorisotutkimuspäivien esityksessä tuomme esille, mitä aiempi suomenkielinen globaalikasvatustutkimus kertoo erityisesti planetaarisen nuorisotutkimuksen ulottuvuuksista kaksi ja kolme, eli yleismaailmallisen tietoisuuden ja ihmisen luontosuhteen muuttamisen mahdollisuuksista. Koulujärjestelmä ja siihen kohdistuva tutkimus ovat tässä muutoksessa keskeisiä, koska koulujärjestelmällä on merkittävä asema tietojen, arvojen, toimintahalun ja vaikuttamistaitojen välittäjänä ja kasvattajana. Käsittelemme myös sitä, mitä tutkimukset kertovat nuorten kannalta olennaisesta epämuodollisen (nonformaalin) ja satunnaisen (informaalin) oppimisen, eli koulun ulkopuolella tapahtuvan oppimisen alueesta. Myös nuorten kohdalla korostuvat tutkimukset, joissa peilataan nuorten näkemyksiä kestävän kehityksen kasvatuksesta ja kulttuurienvälisyydestä sekä globaaleihin aiheisiin liittyvät opetusmenetelmäoppaat. Planetaarisen tutkimuksen kannalta kiinnostavasti suomenkielisessä tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös utopioita, tulevaisuuskasvatusta sekä jälkikoloniaalisia näkökulmia.
Me ollaan se tulevaisuus – tulevat sukupolvet ja aikakäsitysten haastavuus
Mari Pienimäki (Tampereen yliopisto)
Marjukka Colliander (Tampereen yliopisto)
Tulevien sukupolvien oikeudesta elinvoimaiseen planeettaan on puhuttu vuosikymmeniä ilmastonmuutoksen yhteydessä. NYT!-tutkimuksessa tapaamamme yläkouluikäiset kokevat olevan se tuleva sukupolvi. Pariisin ilmastosopimuksen täyttyminen on kuitenkin yhä etäinen haave. Esityksessä haluamme nostaa esille niitä ristiriitoja, joita nuorten kokemus tulevina sukupolvina luo heidän elämäänsä ja niitä haasteita, joita nykykulttuuri rakentaa heille erilaisten aikakäsitysten haltuun ottamiseksi. NYT!-hanke on toimintatutkimus, jossa kerättiin mittava, moninainen aineisto kolmessa noin viikon mittaisessa luontopainotteisessa leirikoulussa (2020–2021), joihin osallistui 71 yläkoululaista, lähinnä yhdeksäsluokkalaisia. Tutkimuksessa tarkasteltiin ennen kaikkea nuorten mahdollisuuksia ja esteitä toimia ympäristön puolesta. Esityksemme pohjautuu lähinnä nuorten loppu- ja seurantahaastatteluihin, joista erittelimme muun muassa tekijöitä, jotka rakentavat epävarmuutta tai epäluottamusta lähteä itse toimimaan ympäristön puolesta. Analyysissa nousi esiin, että nuorten toimintaa tulevina sukupolvina vaikeuttaa, jopa estää erilaiset tulevaisuuteen ja aikakäsityksiin liittyvät paradoksit, kuten kaksiraiteinen tulevaisuusajattelu, menetetty planeetta ja nykykulttuurin lyhytkatseisuus.
Toivotonta menoa? Ammattiin opiskelevien näkemyksiä globaalien aiheiden käsittelystä ammatillisessa koulutuksessa
Riikka Suhonen (Helsingin yliopisto)
Aiemmassa nuorisotutkimuksessa on havaittu merkittäviä eroja ammattikoululaisten ja lukiolaisten tiedoissa, taidoissa ja asenteissa esimerkiksi ympäristö- ja maahanmuuttokysymyksiin liittyen. Ammattiin opiskelevat tai ammatillisesta koulutuksesta valmistuneet nuoret kokevat osattomuutta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, ovat keskimäärin vähemmän huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja luottavat vähemmän yhteiskunnallisiin instituutioihin kuten mediaan, yliopistoihin, poliittisiin puolueisiin, oikeuslaitokseen tai demokratiaan (Maunu & Kiilakoski, 2018; Meriläinen & Piispa, 2020; Aarnio ym., 2017)). Ammattiin opiskelevat nuoret ovat kuitenkin hyvin moninainen joukko, jonka käsitykset hyvästä elämästä vaihtelevat yksilökeskeisestä, materialistisesta hedonismista laajempia yhteiskunnallisia teemoja kuten ilmastonmuutosta koskevaan epävarmuuteen ja jopa toivottomuuteen, mutta myös haluun vaikuttaa (Meriläinen & Ågren, 2022).
Suomalaisessa ja kansainvälisessä ammatillisen koulutuksen tutkimuksessa on lisäksi todettu, että ammatilliselle opiskelijoille tarjottava kansalaiskasvatus ja yhteiskunnallisten aiheiden käsittely ylipäänsä on huomattavasti suppeampaa ja vähemmän kriittistä lukiolaisiin verrattuna (Rönnlund ym., 2019; Koski, 2009; Rosvall & Nylund, 2022). Ammattiin opiskelevat ovat toivoneet koulutukseensa lisää yhteiskunnallisia sisältöjä ja taitoja (Osku, 2022). Myös opettajien mukaan globaalien aiheiden käsittely toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa on yhä tärkeämpää, vaikka tutkinnon perusteet ja lähiopetuksen laskeva osuus eivät tue globaalin kansalaiskasvatuksen suunnitelmallista toteuttamista (Suhonen ym., 2023).
Esityksessäni keskityn työn alla olevan väitöskirjani viimeiseen osatutkimukseen, jossa haastattelen ammattiin opiskelevia nuoria heidän kokemuksistaan ja toiveistaan käsitellä erityisesti kiistanalaisia globaaleja aiheita ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitkä globaalit aiheet ovat merkityksellisiä ammattiin opiskeleville nuorille ja miksi? 2) Miten ammattiin opiskelevat nuoret näkevät mahdollisuutensa käsitellä kiistanalaisia globaaleja aiheita koulutuksessaan yhdenvertaisuutta ja turvallisempaa tilaa edistävällä, mutta kuitenkin kriittisellä tavalla?
Tuotan aineistoa loppuvuodesta 2023 alkaen pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomessa sijaitsevissa ammatillisissa oppilaitoksissa yhteistyössä kahden globaalia kansalaiskasvatusta toteuttavan kansalaisjärjestön kanssa. Nuorisotutkimuspäivillä esittelen työni teoreettisia ja pedagogisia lähtökohtia globaalin kansalaiskasvatuksen tutkimuskentältä. Rakennan sekä haastattelut että toteuttamani työpajat opiskelijoille kriittisen ja feministisen pedagogiikan ajatuksille toivon pedagogiikasta ja dialogisesta kohtaamisesta. Sekä problematisoivassa (Freire) että vapauttavassa (hooks) kasvatuksessa lähdetään liikkeelle osallistujien esiin nostamista tutun kokemusmaailman ongelmista, puretaan niitä yhdessä ja kehitetään dialogisesti kykyä havainnoida kriittisesti sitä, miten maailmassa ollaan.
Ammattiin opiskelevien nuorten kestävä hyvinvointi -havaintoja tutkimuksen alkutaipaleelta
Jenni Lahtinen (Itä-Suomen yliopisto)
Väitöskirjatyössäni tutkin ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvointia inhimillisten toimintavalmiuksien (Sen 1993; Nussbaum 2011) ja ekososiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Nykyinen planetaarinen ekososiaalisten kriisien vyyhti (Heikkinen ym. 2023) on pakottanut tunnistamaan hyvinvoinnin tavoittelun planetaariset reunaehdot. Samaan aikaan automatisaatio, koneoppiminen ja epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen ovat muuttaneet ja monimuotoistaneet työn ja toimeentulon muotoja. Siinä missä työn murroksen on tunnistettu haastavan ammatillista koulutusta ja ammattiin opiskelevien hyvinvoinnin mahdollisuuksia, hyvinvoinnin tavoittelun ekososiaalisten reunaehtojen tunnistaminen ja käsittely ovat jääneet ammattiin opiskelevia nuoria koskevissa tutkimuksissa vähäisiksi. Esityksessä lähestyn hyvinvointia nuorten omista ymmärryksistä käsin, ja kysyn miten ekologinen ja sosiaalinen kestävyys kytkeytyvät nuorten käsityksiin hyvinvoinnista ja sen tavoittelun edellytyksistä.
Tutkimukseni lähtökohtia on inspiroinut Lesley Powelln ja Simon McGrathn (2019) toimintavalmius-lähestymistapaan (Capability Approach) pohjaava ajatus siitä, että aiemmat ammatillista koulutusta hallinneet tuottavuus- ja talouskeskeiset tarkoitukset ja päämäärät eivät toimi teoriassa eivätkä käytännössä ja vaativat siten toisin ajattelua. Toimintavalmius-lähestymistapaan nojaten he esittävät, että ammatillisen koulutuksen ensisijainen rooli ja tarkoitus tulisi olla opiskelijoiden elämänmahdollisuuksien avartaminen, myös yli ja ohi työllistettävyyskykyjen sekä työmarkkinoille siirtymisen. Esityksessä pohdinkin sitä, miten ammatillinen koulutus onnistuu edistämään nuorten kestävää hyvinvointia heidän itsensä arvostamalla tavalla.
Kerään aineistoni etnografisesti virittäytyneen kenttätyöskentelyn aikana kahdessa ammatillisessa oppilaitoksessa lukuvuoden 2023–2024 aikana. Esityksen havainnot pohjautuvat ensimmäisten haastatteluiden ja osallistuvan havainnoinnin tuloksiin.
Heikkinen, Hannu L.T., Kiilakoski, Tomi, Kaukko, Mervi, Kemmis, Stephen (2023) Miten muuttaa käytäntöjä ihmisen ja luonnon kannalta kestäviksi? Ekososiaalinen sivistys käytäntöarkkitehtuuriteorian valossa. Kasvatus 541(1), 6474.
Nussbaum, Martha (2011) Creating Capabilities. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Powell, Lesley & McGrath, Simon (2019) Skills for Human Development. Transforming Vocational Education and Training. London: Routledge.
Sen, Amartya (1993) Capability and Well-Being. In Martha Nussbaum & Amartya Sen (ed.) The quality of life. Oxford: Clarendon Press, 929.
Ympäristötunteet korkeakouluyhteisöissä
Sini Forssell (Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hanke, Nyyti ry)
Hanna Rintala (Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hanke, Nyyti ry)
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon teemat ovat kaikkialla ympärillämme, vaikka niistä ei välttämättä ole helppo puhua. Ne tulevat vaikuttamaan tulevaisuuteemme voimakkaasti, ja herättävät jo nyt monenlaisia tunteita ja ajatuksia, huolta ja ahdistustakin.
Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hanke on edistävää mielenterveystyötä tekevien järjestöjen (Mieli ry, Nyyti ry ja Tunne ry) yhteishanke, jossa yhtenä kokonaisuutena on tuoda keinoja ympäristökriisin aiheuttamien tunteiden ja ajatusten käsittelyyn korkeakouluopiskelijoille ja korkeakouluyhteisöihin.
Korkeakouluopiskelijoille aiheen käsittely on tärkeätä, koska he ovat alttiita monenlaisille kuormittaville ympäristötunteille. Toisaalta monelle nuorelle (tai nuorelle aikuiselle) on merkityksellistä kohdata näitä kysymyksiä ja löytää mahdollisuuksia toimia kestävän tulevaisuuden puolesta osana omaa opiskelualaansa ja tulevaa työtään.
Joitain kysymyksiä, joita hankkeessa kysymme, ovat esimerkiksi: Minkälaisia ajatuksia ja tunteita korkeakouluopiskelijoilla nousee ekokriisiin liittyen? Miten opiskelijat voivat kohdata ympäristökriisiin liittyviä tunteita ja ajatuksia omassa opiskeluyhteisössä ja vaikkapa tulevassa työssä ihmisten parissa? Miten opinnoissa voitaisiin luoda ilmapiiriä, jossa näistä asioista on helppo puhua? Mitä tiedekunnissa tehdään tai voitaisiin tehdä, jotta ympäristötunteista puhuttaisiin enemmän kampuksilla ja yhteiskunnassamme?
Tässä puheenvuorossa käytännön työstämme kentällä kerromme hankkeessa ja sitä edeltäneessä Ympäristöahdistuksen mieli -hankkeessa nousseista havainnoista, sekä suunnitelmiamme hankkeessa tehtävästä toiminnasta näiden teemojen esille nostamiseksi korkeakoulukentällä.
Nuorille aikuisille merkitykselliset ihmisoikeusteot
Vihtori Kylänpää (Siviilipalveluskeskus)
Ihmisoikeuksien edistäminen on yksi globaalin kansalaisuuden (Gaudelli, 2016) osa-alueista, ja osa planetaarisen nuorisotutkimuksen tavoitetta tukea yleismaailmallisen tietoisuuden kehittymistä. Ihmisoikeustekojen opettaminen on kuitenkin hankalaa, koska opettaminen tapahtuu yhdessä paikassa, mutta varsinaiset teot myöhemmin jossakin toisessa paikassa, minkä vuoksi kasvattajien olisi syytä opettaa toimintamuotoja, jotka ovat hyödyllisiä nuorille heidän käytännöllisissä tilanteissaan (Celermajer, 2017). Nuoret aikuiset saattavat pitää eri toimintamuotoja tärkeinä kuin heidän opettajansa (Celermajer, 2017; Kylänpää, 2022). Tiedetään myös, että nuoren taustalla voi olla yhteydessä sen kanssa, mitä kansalaistoimintatekoja hän pitää tärkeänä (Barrett & Brunton-Smith, 2014). Student voice -tutkimuksen (Lundy, 2007; Wisby, 2011) ihanteiden mukaisesti toteutettavan tutkimuksen tavoite on selvittää, mitkä ihmisoikeusteot nuoret aikuiset ilmoittavat itse tärkeiksi, jotta näiden toimintamuotojen opettamista voidaan painottaa opetuksessa ja muussa nuorisotoiminnassa. Tarkoituksena on myös selvittää, onko tutkimusjoukossa nuorten aikuisten luokka-asemaan tai vähemmistötaustaan liittyviä eroja, eli painottuvatko jotkin toimintamuodot enemmän joidenkin nuorien kohdalla kuin toisten.
Tutkimus toteutetaan Siviilipalveluskeskuksella, missä 18–30-vuotiaat nuoret aikuiset osallistuvat neljän viikon pituiseen koulutusjaksoon. Tutkimukseen osallistuvat oppilaat ovat ennen tiedonkeruuta osallistuneet kymmenen lähiopetusoppitunnin (yhteensä 450 minuuttia) ihmisoikeuskurssiin. Tutkimustapa on Sequential Mixed Methods, jossa tutkimuksen laadullinen osio suoritetaan ensin ja määrällinen sen jälkeen (Creswell & Creswell, 2018). Tutkimuksen ensimmäisessä osassa syksyn 2023 aikana toteutetaan muutaman kurssin jälkeen ryhmähaastatteluja, joiden aikana oppilailta yritetään selvittää, mistä toimintamuodoista heiltä kannattaa kysyä lomaketutkimuksessa. Tavoitteena on, että laadullinen osa kiinnittäisi huomiota toimintamuotoihin, joita ei voida löytää aikaisemmasta tutkimuksesta. Tässä vaiheessa haastatelluille tarjotaan ehdotuksina kirjallisuudessa esitettyjä valmiita toimintamuotoja, mutta lisäksi myös esitellään heille konkreettisen utopian käsite (Rajala et al., 2023), jotteivat he tyytyisi liian kunnianhimottomiin vaihtoehtoihin. Jälkimmäisessä osassa selvitetään vuoden 2024 puolella suuremmalta määrältä nuoria aikuisia, mitkä toimintamuodot ovat tärkeitä eritaustaisille nuorille aikuisille. Nuorisotutkimuspäivillä voidaan keskustella siitä, miten tutkimuksen jälkimmäisen osan toteutus tukisi parhaiten planetaarisen nuorisotutkimuksen tavoitteita.