Puheenjohtajat:
Tiina Valkendorff & Harry Lunabba (Helsingin yliopisto)
Keskiviikkona 8.11.2023 klo 16.00–17.15 (lähiryhmä)
(samassa tilassa Nuoret ja haavoittuvuus -työryhmän kanssa)
Lapset ja nuoret ovat tutkimusetiikan näkökulmasta erityinen ryhmä paitsi ikänsä puolesta, myös sen vuoksi, että lapsi- ja nuorisotutkimuksen parissa tutkitaan myös sensitiivisiä aiheita tai eri tavoin haavoittuvia ryhmiä. Tutkimuseettiset kysymykset ovat nousseet ajankohtaisiksi myös uudentyyppisten aineistojen ja menetelmien, kuten sosiaalisen median tutkimuskäytön myötä. Myös tietosuojaan ja henkilötietoihin liittyvät teemat askarruttavat tutkijoita ja opiskelijoita.
Tutkimuseettiset haasteet ja erityisesti tietosuojakysymykset ovat viime aikoina olleet paljon keskustelussa, mikä on lisännyt tutkijoiden eettistä pohdintaa ja tuonut mukanaan myös varovaisuutta lähestyä erityisesti haavoittuvia ryhmiä ja eettisesti haastavia tutkimusaiheita. Kuitenkin yhteiskunnassa tarvitaan tutkimusta myös eettisesti sensitiivisistä aiheista. Tutkimusetiikan on tarkoitus tukea tutkimusta, antaa välineitä tutkijan eettiseen itsearviointiin ja mahdollistaa lasten ja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden toteutuminen.
Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa -työryhmään ovat tervetulleita niin opiskelijat kuin tutkijatkin tai aiheesta muutoin kiinnostuneet. Työryhmässä pohditaan tutkimuseettisiä kysymyksiä ja mahdollisuuksien mukaan pyritään löytämään niihin myös ratkaisuja. Tutkimuseettiset pohdinnat voivat kohdentua tutkimusprosessin eri vaiheisiin, sillä tarve eettiselle pohdinnalle ei rajoitu tutkimuksen suunnitteluvaiheeseen tai aineistokeruuseen, vaan eettistä herkkyyttä tarvitaan kaikissa tutkimuksen eri vaiheissa ideoinnista raportointiin.
Työryhmässä pyritään vahvistamaan eettisesti kestävää lapsi- ja nuorisotutkimusta, ja siellä voidaan pohtia esimerkiksi seuraavia asioita: Millaisia kokemuksia tutkimuksen eettisestä toteuttamisesta on ja millaiset eettiset kysymykset askarruttavat tutkijoita? Miten eettistä tutkimustyötä voisi kehittää ja tutkijoiden eettistä itsearviointia tukea? Entä milloin tarvitaan tutkimuseettistä ennakkoarviointia?
”Koska tää alkaa?” Tutkimuseettistä pohdintaa, kun kohderyhmänä ovat lastensuojelun sijoittamat nuoret ja aiheena abstrakti lainvalmistelu
Essi Julin (Helsingin yliopisto)
Timo Harrikari (Helsingin yliopisto)
Linda Määttä (THL)
SILE-tutkimushankkeessa tutkitaan erilaisten hiljaisten toimijoiden osallisuutta lainvalmisteluun. Yhtenä tarkastelun kohteena ovat lastensuojelun piirissä olevat lapset ja nuoret. Heidän äänensä kuulumista lainvalmistelussa on selvitetty keräämällä fokusryhmähaastatteluaineisto lastensuojelun sijoittamilta 15–17-vuotiailta nuorilta. Kyseessä on siis tutkimushanke, jossa kohderyhmät ja tutkimuskysymykset on jo pitkälti määritelty tutkimuksen suunnitteluvaiheessa, eikä siten esimerkiksi kanssatutkimuksellinen ote ole sellaisenaan mahdollinen, vaan tutkimusprotokolla noudattaa melko formaaleja käytäntöjä.
Matka sijoitettujen nuorten tutkimushaastattelujen tekemiseksi on sisältänyt useita portteja, joita aikuiset vartioivat. Ensimmäinen askel oli eettisen ennakkoarvion toteuttaminen. Eettisen ennakkoarvion läpäisemiseksi ja tutkimuslupien saamiseksi tutkimussuunnitelman piti olla pitkälle rakennettu ja materiaalien kuten tutkimustiedotteiden ja tietosuojailmoitusten oli oltava valmiina jo ennen tutkimuksen kohderyhmän lähestymistä. Kuitenkin nämä formaaliin tutkimusetiikkaan kuuluvat seikat osoittautuivat käytännössä jopa tutkijoita ja tutkimuksen kohderyhmää toisistaan etäännyttäviksi ja tutkijoiden valta-asemaa korostaviksi.
Sijoitetut nuoret, joista monet vielä harjoittelevat aikataulujen noudattamista ja sovittujen asioiden hoitamista arjessaan, eivät olleet niinkään kiinnostuneita monisivuisista paperipinoista, joissa kerrottiin tutkimuksen kulusta ja aineiston tietosuojaan liittyvistä seikoista hyvin yksityiskohtaisesti. Formaalit tutkimuksen tekemisen tavat ja yhteydenpitoväylät tuntuivat auttamattoman jähmeiltä ja vanhanaikaisilta, eikä samalle aaltopituudelle nuorten kanssa pääseminen ollut tutkijoille helppoa.
Myös haastattelutilanteissa nuorten keskittyminen saattoi olla lyhytjänteistä, ja useiden formaaliin tutkimusetiikkaan kuuluvien asioiden läpikäyminen haastattelun alussa lyhensi itse tutkimuksen kohteena olevan asian käsittelyaikaa entisestään. Erityisesti kun tutkimuksen aiheena on melko abstrakti ja kohderyhmälleen kenties vieras asia, kuten lainvalmistelu, olisi aiheen käsittely ja siihen orientoituminen vaatinut paljon aikaa ja panostusta tutkijoilta. Formaalien tutkimuseettisten asioiden läpikäyntiin käytetty aika oli pois tästä työstä. Kuten yksi nuori totesi haastattelutilanteessa kesken tutkijan aloituspuheenvuoron luottamuksellisuudesta, anonyymiydestä ja tietoturvallisuudesta: Koska tää alkaa?
Voisiko silloin, kun tutkimuksen kohderyhmänä on sijoitettujen nuorten kaltainen ryhmä, tutkimuseettisessä ennakkoarviossa ja tutkimuslupien myöntämisessä painottaa formaalin tutkimusetiikan rinnalla nykyistä enemmän tutkijoiden taitoja ja ymmärrystä tutkimuksensa kohderyhmästä ja aiheesta ja siten luottaa heidän toteuttavan tutkimuseettisiä periaatteita eletyissä tutkimuksen tekoon liittyvissä tilanteissa ja kohtaamisissa?
Lasten taloudellisen avun kokemukset – tutkimuseettisiä pohdintoja
Aino Sarkia (Jyväskylän yliopisto)
Köyhien lapsiperheiden lasten ja vanhempien kokemuksia perheen saamasta taloudellisesta avusta on tutkittu niukasti. Erityisesti näin on lasten osalta. Erilaiset taloudellisen avun muodot ovat kuitenkin merkittäviä tukijoita vähävaraisten lapsiperheiden elämässä, ja perheenjäsenten omakohtaisia kokemuksia tutkimalla aihepiirin ymmärrystä voidaan lisätä.
Esitys pohjautuu työn alla olevaan sosiaalityön väitöskirjatutkimukseen, jossa tarkastellaan vähävaraisten lasten ja vanhempien kokemuksia taloudellisesta avusta niin virallisen kuin epävirallisen avun näkökulmasta. Tutkimuksen metodologis-teoreettiset lähtökohdat paikantuvat fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan. Fenomenologia muodostaa niin filosofisen kuin menetelmällisen tutkimuskehikon, jossa kokemusta taloudellisesta avusta tutkitaan. Tutkimus on toteutettu kaksiosaisen aineistonkeruun avulla: ensimmäisen vaiheen muodostivat haastattelut, toisen luovat menetelmät, joissa omia kokemuksia käsiteltiin itse valitsemalla tavalla, joko kirjoittamalla tai kännykällä videoimalla. Haastatteluja kertyi 23 ja niihin osallistui yhteensä 34 henkilöä. Luoviin menetelmiin pohjautuvia tuotoksia kertyi seitsemältä osallistujalta. Tutkimusosallistujista 20 oli lapsia (917 vuotta) ja 14 vanhempia (äitejä).
Perheiden köyhyys ja saatu taloudellinen apu edellyttävät tutkijalta sensitiivistä otetta sekä tarkkaa tutkimuseettisten kysymysten pohdintaa. Eettinen ennakkoarviointi on keskeinen lähtökohta eettisten valintojen konkretisoinnissa, mutta myös joustavuutta ja avoimuutta uusille vaihtoehdoille tarvitaan, mikäli ennakkoarvioinnissa tehdyt valinnat osoittautuvat toimimattomiksi.
Esityksessä paneudutaan tutkimuseettisiin kysymyksiin erityisesti lasten ja nuorten kannalta. Pohdinnan alla on, minkälaisia valintoja tutkijalla on edessään, kun aihepiiri liittyy lasten kokemuksiin ja köyhyyden teemoihin. Lisäksi tarkastellaan kantaaottavan tutkimuksen mahdollisuuksia ja sitä, miten eettisiä valintoja voi ulottaa tutkimustulosten julkaisemiseen ja sen jälkeiseen aikaan. Kysymys on ajankohtainen, kun pohditaan esimerkiksi poliittisten päätösten vaikutuksia köyhien lapsiperheiden elämään ja tutkimustiedon mahdollisuuksia vaikuttaa suunniteltuihin päätöksiin.
Perusteluja, jännitteitä ja ratkaisuja lapsi- ja nuorisotutkimuksen eettisissä kysymyksissä
Tiina Valkendorff (Helsingin yliopisto)
Harry Lunabba (Helsingin yliopisto)
Lasten ja nuorten tutkimusetiikan kysymykset ovat ajankohtaisia. Tutkimuseettinen tietoisuus on lisääntynyt ja tutkimuksen eettinen sääntely kehittynyt. Erilaiset tutkimusyhteistyön muodot, uudenlaiset aineistot ja muuttuvat tutkimuskohteet lisäävät eettisen pohdinnan tarvetta. Tutkimuseettiset ohjeet kehystävät tutkimusten toteutusta, mutta eettiset kysymykset ovat myös tapauskohtaisia ja toisinaan haastavia.
Tutkimuksessamme tarkastelemme, miten lasten ja nuorten eettisiä kysymyksiä tarkastellaan eri tutkimuksissa ja millä tavoin lapsi ja nuori asemoituu tutkimuseettisissä tarkasteluissa. Tutkimuksemme aineisto koostuu kahden tieteellisen aikakauslehden lapsia ja nuoria sekä tutkimusetiikkaa koskevista artikkeleista (Nuorisotutkimus ja Janus) vuosilta 2010–2023. Analyysin lähtökohtana on, että lasta ja nuorta voidaan huomioida niin tutkimuksessa kuin tutkimusten eettisissä pohdinnoissa objektina, subjektina, toimijana tai kanssatutkijana. Tavoitteenamme on tuoda esiin, miten lasten ja nuorten näkemyksiä huomioidaan eettisissä ratkaisuissa, millaisia eettisiä perusteluja, jännitteitä ja ratkaisuja tutkimuksissa esiintyy. Muodostamme kuvan viimeaikaisista lasten ja nuorten tutkimusetiikan keskeisistä jännitteistä ja pohtia, miten lapsuus- ja nuorisotutkimuksessa problematisoidaan eettisiä kysymyksiä ja mahdollistetaan eettisesti vaativien aiheiden tutkiminen.