Puheenjohtajat:
Pekka Hakkarainen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)
Alix Helfer (Nuorisotutkimusseura)
Torstaina 9.11.2023 klo 9.00–11.30 (hybrid)
Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Tämä näkyy muun muassa kouluterveyskyselyissä säännöllisesti tehtyjen ahdistuneisuus- ja masennusoiremittausten perusteella sekä huumekuolemien tilastoissa. Yleisesti ottaen nuoret ja nuoret aikuiset voivat suhteellisen hyvin ja ovat luottavaisia, mutta hyvinvointiselvityksissä näkyy selvästi ikäryhmän lisääntyvä eriarvoistuminen, jakaantuminen hyvin voiviin ja syrjäytymisvaarassa oleviin tai haavoittuviin ryhmiin. Polarisoituvassa maailmassa osalla nuorista on entistä vaikeampaa rakentaa elämäänsä ja löytää paikkansa yhteiskunnassa.
Olemme kutsuneet työryhmään esityksiä, jotka käsittelevät polarisaation, rakenteellisen syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen ilmiöitä. Löytyykö nuorten epätoivoisista tilanteista toivoa ja ulospääsyä? Kiinnostuksemme kohdistuu nuoriin (alle 30-vuotiaat), jotka ovat menettäneet tai olleet lähellä menettää elämänsä huumeiden käytön, väkivallan tai itsemurhan vuoksi. Työryhmässä pohditaan tarkemmin:
Minkälaisia epätasa-arvon, syrjäytymisen ja yleisen pahoinvoinnin mekanismeja liittyy haastaviin elämänkulkuihin? Miten nuorten elämän kipupisteet ja tavoitteiden, toiveiden ja resurssien ristiriitaisuudet näyttäytyvät kaikkein paljaimmillaan?
Minkälaisia menetelmiä on löydetty huumeiden käytön, väkivallan tai itsemurhien vähentämiseksi? Mitä pitäisi tehdä nuorten huume-, väkivalta- ja itsemurhakuolemien ehkäisemiseksi ja miten yhteiskunta voisi nykyistä paremmin suojella nuorten ihmisten elämää?
Miten vahvistaa toivoa tilanteissa, joista sitä vähiten löytyy?
Työryhmän pitää Ulos epätoivosta -tutkimushanke, jota toteuttavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n lisäksi Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Nuorisotutkimusseura ja A-klinikkasäätiö. Hankkeen tavoitteena on vähentää nuorten vakavaa väkivaltaa, huumeiden yliannostuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä. Tutkimalla alle 30-vuotiaiden kuolemia ja läheltä piti -tapauksia etsitään keinoja nuorten riskikäyttäytymisen ehkäisyyn ja hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden lisäämiseen. Tutkimalla kuolemaa haluamme suojella elämää. Tehostamalla epäsuotuisimpien tapahtumakulkujen ehkäisyä voidaan pahoinvoivia nuoria auttaa laajemminkin.
Syrjässä elämästä – elämästä syrjäytyminen päihderiippuvuudessa ja asunnottomina elävien nuorten parissa toteutetun etnografian valossa
Keiju Vihreäsalo (Helsingin yliopisto)
Suomessa huolta ovat herättäneet nuorten lisääntyneet huumausainekuolemat sekä tähän ilmiöön usein linkittyvä yhteiskunnallinen huono-osaisuus ja ongelmien ylisukupolvisuus (Tilastokeskus 2022). Vaikka 15–24-vuotiaiden nuorten huumekokeilut väestötasolla ovat lisääntyneet maltillisesti, samaan aikaan vastaavan ikäisten nuorten huumeiden ongelmakäyttö vakavine haittoineen on kasvanut (Rönkä ym. 2020; Jurvanen & al. 2023). Hyvinvointi polarisoituu: yhä useampi nuori voi aiempaa paremmin, mutta myös yhä useampi nuori voi todella huonosti (Jurvanen & al. 2023). Huumausainekuolematilastoissa havaitun numeerisen tiedon taustasyitä tunnetaan toistaiseksi verraten vähän.
Esitys pohjautuu kahden kuukauden mittaiseen, keväällä 2022 asunnottomina ja päihderiippuvuudessa elävien nuorten kanssa toteutettuun, etnografiaan. Etnografian avulla oli mahdollista päästä tilastollisesti havainnoidun ilmiön elettyyn puoleen: mitä tilastojen takana tapahtui? Miten nuoret ja heidän kanssaan työskentelevät ohjaajat havainnoivat ja näkivät tilanteet tilastojen takana? Minkälaista toiseuttamista ja syrjään siirtämistä nuoret kohtaavat ja olivat kohdanneet elämänsä aikana?
Tarkastelen esityksessäni syrjäyttämistä aktiivisena tekona, syrjäytymisen sijaan kiinnitän huomiota syrjäyttämiseen ja siihen, missä kaikkialla nuorten hädän ja tarpeiden läpi on katsottu ja minkälaiset rationaliteetit ovat tehneet mahdolliseksi katsoa hädän ja tarpeiden läpi. Kyseenalaistan ajatusta, että syrjäytyminen olisi sattumanvaraista, passiivista ja yksin lapsen/nuoren toiminnan ohjaamaa. Kiinnitän huomion rakenteisiin ja rationaliteetteihin. Minkälainen käsitys ihmisyydestä, lapsuudesta, kasvatuksesta tai päihteiden käytön motiiveista palvelujärjestelmien rationaliteeteissa on tehnyt mahdolliseksi sen, että oireilevat lapset ja nuoret voidaan sulkea avun, tuen, hoidon, kasvatuksen, palveluiden ja yhteisön ulkopuolelle?
Nuorten surutoimijuus sosiaalisissa suhteissa
Paula Vainikka (Lapin yliopisto)
Crista Juutinen (Lapin yliopisto)
Maria Labbart (Lapin yliopisto)
Aliisa Kukkola (Lapin yliopisto)
Henna Pirskanen (Lapin yliopisto)
Vaikka yhteiskuntatieteellinen surututkimus onkin lisääntynyt, on aiempi tutkimustieto kuitenkin jättänyt vähäisemmälle huomiolle surun kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ulottuvuudet, ja keskittynyt yksilöön liittyviin näkökulmiin. Koska suru ei kuitenkaan tapahdu sosiaalisessa tyhjiössä, on sitä syytä tarkastella myös sosiaalisten ulottuvuuksien näkökulmista. Esityksessä tarkastelemme nuorten itsensä kuvaamaa toimijuutta sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Tarkoituksenamme on ymmärtää suru ilmiönä, johon ympäristö vaikuttaa, ja joka vaikuttaa takaisin ympäristöönsä.
Tässä esityksessä keskitymme tarkastelemaan erityisesti sosiaalisten suhteiden merkitystä nuorten surukokemuksissa. Kuvaamme esityksessä nuorten surutoimijuuden käsitettä tarkoittaen sillä nuorten kykyjä ja mahdollisuuksia surra sosiaalisissa suhteissaan haluamillaan ja itselleen luontaiseksi kokemillaan tavoilla. Tutkimusta varten on haastateltu 9. luokkalaisia nuoria eri puolilla Suomea. Esittelemme puheenvuorossa artikkelin metodologisia lähtökohtia ja tutkimuksen alustavia tutkimustuloksia. Peilaamme tutkimustuloksia myös suhteessa aiempaan tutkimustietoon.
Itsemurha-ajatuksista kohti parempaa tulevaisuutta. Nuorten neuvot ja vertaistuki itsemurhaa ajatteleville nuorille Helsingin Sanomien nuorten palstalla 1970–1989
Aino Saaristo (University of Helsinki)
Nuorten itsemurhien määrä lähti kasvuun Suomessa 1970-luvulla pysyen korkealla tasolla 1990-luvulle saakka. 1960-luvulta lähtien Suomessa kehitettiin itsemurhan ehkäisyä (Kirkon palveleva puhelin 1964, SOS-puhelin 1970), mutta ammattilaisauttajien lisäksi nuoret hakivat myös toisenlaisia avunlähteitä ja kirjoittivat nuortenlehtiin ja nuorten palstoille kirjeitä itsetuhostaan saaden vastauksia vertaisiltaan tai palstoja toimittavilta aikuisilta. Tämän tutkimuksen kohteena on Helsingin Sanomien Nuorten Postissa / Nuorten Horisontissa vuosina 1970–1989 julkaistut nuorten vastauskirjeet itsetuhoisille nuorille, sekä erityisesti millaisia neuvoja nuoret ehdottivat itsetuhoisille vertaisilleen. Tutkimus on osa nuorten itsemurhia ja itsetuhoisuutta käsittelevää väitöskirjatutkimusta, jossa tarkastellaan itsemurhakäsitysten ja -diskurssien vuorovaikutusta itsemurhaehkäisytyön ja -asiantuntijapuheen kanssa 19601990-lukujen Suomessa.
Nuorten lähettämät vastauskirjeet kertovat millaista apua itsemurhaa harkitseva nuori itse kaipaisi, miten omista itsemurha-ajatuksista on päästy, sekä minkä nuoret, jotka eivät ole kokeneet itsemurha-ajatuksia, ajattelivat auttavan. Tutkimuksen tarkoitus on päästä asiantuntijapuheen taakse ymmärtämään nuorten omia itsemurhakäsityksiä sekä niiden vuorovaikutusta nuorten itsemurhien ehkäisyn kanssa.
Analysoiduissa vastauskirjeissä (64 kpl) noin puolet nuorista kertovat omista kokemuksistaan itsetuhoisista ajatuksista, jotkut myös itsemurhayrityksistä. Alustavissa analyyseissa nuorten antamista neuvoista tunnistettiin viisi laajempaa teemaa: elämänasenteen muutos, paremman tulevaisuuden toivo, ulkopuolinen apu, pienet käytännön muutokset sekä uskonto. Nuoret vaikuttavatkin pitäneen itsemurhaa harkitsevia nuoria ennen kaikkea nuorina vaikeassa elämäntilanteessa: paremmasta tulevaisuudesta puhuvat kirjeet sekä pieniä käytännön muutoksia ehdottavat kirjeet ymmärtävät nuoren vaikeudet ja siitä seuranneen itsemurhakriisin ohimenevänä elämänvaiheena, ja Jumalaa tai ammattiapua ehdottavat kirjeet tarjoavat jonkinlaisia keinoja selvitä vaikeuksista. Asenteen muutokseen kannustavat kirjeet ovat suurimmaksi osaksi hyväntahtoisia, mutta asettavat itsemurhakriisin syyt vahvasti siitä kirjoittavan nuoren harteille, eivätkä välttämättä tarjoa apuvälineitä vaikeuksista ylipääsemiseen.
Miten anonyymit chat-palvelut voivat tukea itsetuhoisia nuoria?
Alix Helfer (Nuorisotutkimusseura)
Nuorten mielenterveysongelmat ja palvelujen vaikea saavutettavuus ovat puhututtaneet erityisesti koronapandemian varjostamassa ajassa. Mielenterveyspalvelujen kasvavaan kysyntään on vastattu erinäisin verkkovälitteisin palveluin, kuten chat-palveluilla ja terveyspalveluita on vahvasti digitalisoitu. Nuorille matalan kynnyksen verkkovälitteiset palvelut voivat toimia paremmin kuin perinteiset kasvokkaiset palvelut. Vaikka tekstimuotoinen kommunikaatio on hitaampaa ja siitä voi puuttua empaattinen kehonkieli, verkkovälitteiset viestit voivat madaltaa palvelukynnystä anonymiteettinsä takia.
Esitys tuo esiin palveluiden ulkopuolella olevien nuorten kokemuksia ja näkemyksiä liittyen itsemurha- ajatuksiin tai tilanteisiin. Chat-aineistosta on analysoitu 15–29-vuotiaiden nuorten yhteydenottoja liittyen itsetuhoisiin ajatuksiin tai käytökseen. Aineisto (n = 277) on kerätty anonyymistä online chat-palvelusta aikavälillä 21.12.2022–25.5.2023. Keskusteluaineiston pohjalta vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: mitä tekijöitä on taustalla nuorten pahoinvointiin ja miksi nuoret hakeutuvat chat-palveluihin? Mitkä ovat olleet esteenä muihin palveluihin hakeutumiseen itsetuhoisissa tilanteissa? Miten chat-palvelut voivat olla tukena ja luoda toivoa epätoivoisissa hetkissä? Esityksen pohjalta pohditaan minkälaisia interventiokeinoja chat-päivystäjillä tai sote-alan henkilökunnalla on itsetuhoisten nuorten kohtaamiseen.
Esitys pohjautuu Ulos epätoivosta – ratkaisuja nuorten väkivaltakuolemiin, itsemurhiin ja huumekuolemiin johtavien elämänkulkujen katkaisemiseksi -tutkimukseen. Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimusneuvoston rahoittaman konsortiotutkimuksen tavoitteena on vähentää nuorten vakavaa väkivaltaa, huumeiden yliannostuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä. Tutkimalla alle 30-vuotiaiden kuolemia ja läheltä piti -tapauksia etsitään keinoja nuorten riskikäyttäytymisen ehkäisyyn sekä hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden lisäämiseen. Tutkimuskonsortiohanketta toteuttavat THL (konsortion johto), Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Nuorisotutkimusseura ja A-klinikkasäätiö.