Puheenjohtaja: Sari Näre
Työryhmä kokoontuu keskiviikkona 8.11.2023 klo 14.30–17.15 (lähiryhmä)
Työryhmän esitysten taustalla on nuorten haavoittuva asema aikuisten määritysten ja vallan kohteena sekä nuorten keinot selviytyä niiden puristuksessa. Miten voimaantua ja tulla tunnistetuksi ohi normatiivisten kategorioiden? Kysymyksiä lähestytään ensinnäkin jokanuoren oikeutena olla seksuaalinen toimija ja seksuaalinen kansalainen sekä neuroepätyypillisten nuorten ja autismiaktivistien vähemmistöidentiteetistä käsin. Toiseksi haavoittuvuus kytkeytyy mielenterveyteen ja toimintakykyyn, mihin avautuu näkökulma ihmissuhdehaasteiden työstössä lyhytinterventioilla. Kolmanneksi nuorten haavoittuvuutta käsitellään sukupolviväkivallan kehyksestä: miten vanhemmat sukupolvet ovat harjoittaneet sitä nuorten militarisoinnissa ja lähettämisessä sotaan?
Seksuaalisen kansalaisuuden viitekehystä rakentamassa – miten tutkia seksuaalisuutta yhteiskuntaan ja nuorten hyvinvointiin liittyvänä kysymyksenä?
Päivi Honkatukia (Tampere University)
Vallitseva keskustelu nuorten seksuaalisuudesta on huolikeskeistä. Nuorten pelätään kohtaavan kaltoinkohtelua tai päätyvän tietämättömyyttään tekemään kiellettyjä tekoja, etenkin nykyisessä digitalisoituneissa mediaympäristöissä. Tyypillistä keskusteluille on ollut se, että nuoret nähdään ensi sijassa riskiryhmänä ja aikuisyhteiskunnan toimenpiteiden kohteina, joilla itsellään ei ole relevanttia asiantuntemusta. Huoli- ja riskikeskeisyyden hallitsevuuden vuoksi myös nuorten seksuaalisuutta koskevissa tutkimuksissa jää helposti nuorten omien näkökulmien lisäksi katveeseen kysymys siitä, miten yhteiskunnan pitäisi tukea nuoria kasvamaan ihmisiksi, jotka kokevat voivansa määrätä seksuaalisuudestaan, kunnioittaa toisten vastaavaa oikeutta ja joiden intiimi elämä on heille hyvinvoinnin lähde. Esitys perustuu ajatukseen, jonka mukana seksuaalinen kansalaisuus on yhteiskunnassa rakentuva ja sosiaalisesti tuotettu ajatus jokaisen oikeudesta olla seksuaalinen toimija. Esityksessä pohditaan seksuaalisen kansalaisuuden käsitteen mahdollisuuksia auttaa tuottamaan aikaisempaa kokonaisvaltaisempaa tutkimustietoa nuorten seksuaalisuudesta ja uusia näkökulmia siihen. Käsite kiinnittää huomiota seksuaalisten tekojen yhteiskunnalliseen kontekstiin sekä auttaa ymmärtämään, selittämään ja edistämään erilaisista taustoista tulevien nuorten mahdollisuuksia saavuttaa hyvinvointia seksuaalisina toimijoina. Tällainen tutkimusote rakentaa siltaa nuorten seksuaalisen hyvinvoinnin (puutteita) koskevan määrällisen tutkimusten ja laadullisten, nuorten arkea syväluotaavien tutkimusten välille.
Neuroepätyypillisyys vähemmistökokemuksena
Konsta Happonen (Nuorisotutkimusseura)
Autismiaktivistit saivat viimeistään 90-luvun alussa nostettua esille näkökulman, ettei autismi ole kehityshäiriö, vaan osa ihmisen luontaista neurokirjoa. Viime vuosina yhä useammat hermostonsa toiminnan tai kehityksen takia poikkeaviksi luokitellut ihmiset ovat järjestäytyneet käsitteiden neuroepätyypillinen ja neurovähemmistö alle. Näihin ryhmiin on identifioitunut paitsi autismidiagnoosin saaneita myös esimerkiksi ihmisiä, joilla on keskittymishäiriö, Touretten oireyhtymä, tai muu hermoston kehitykseen tai toimintaan liittyvä poikkeavuus. Yksi neurokirjoaktivistien esille nostama näkökulma on, että neuroepätyypillisten kohtaamat vaikeudet yhteiskunnassa eivät johdu ainoastaan heidän hermostonsa toiminnasta, vaan heihin kohdistetusta suorasta, välillisestä ja rakenteellisesta syrjinnästä. Neuroepätyypillisyys on siis vähemmistöidentiteetti, ja kohtuullisen tuore sellainen.
Nuorisobarometri on vuosittain toteutettava kyselytutkimus nuorten arvoista ja asenteista. Vastaajille on vuosina 2022 ja 2023 annettu mahdollisuus kertoa avovastauksella, mihin vähemmistöihin he kokevat kuuluvansa. Näiden kahden vuoden välissä itsensä vähemmistöön neuroepätyypillisyyden, autismin tai keskittymishäiriön perusteella lukevien vastaajien osuus moninkertaistui. Tässä esityksessä alustan keskustelua neurovähemmistöistä nuorisotutkimuksellisena ilmiönä ja esittelen tuoreita tutkimustuloksia, jotka vahvasti viittaavat neuroepätyypillisyyden olevan laajalle levinnyt ja yleinen vähemmistöidentifikaatio nuorten keskuudessa.
Vuorovaikutusohjanta (IPC-N) osana suomalaisnuorten mielenterveyden edistämistä: havainnointitutkimus intervention käytöstä yläkoulun ja toisen asteen oppilashuollossa
Minna Laiti (Helsingin yliopisto) toimii esittäjänä tutkimustiimissä johon kuuluvat Emma Salusjärvi (THL),
Nanne Isokuortti, Sara Tani & Petra Kouvonen (Itla) & Riikka Lämsä (Helsingin yliopisto)
Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan yhä useampi suomalaisnuori kärsii mielialaan liittyvästä oireilusta ja nuorten tarve mielenterveyspalveluille on kasvanut merkittävästi. Samanaikaisesti nuorille suunnattujen mielenterveyspalveluiden saatavuus ja hoitoon pääsy ovat heikentyneet. Nuorten mielenterveyspalveluiden parantamiseksi on kansallisella tasolla asetettu tavoite tutkimusnäyttöön perustuvien, matalan kynnyksen menetelmien käyttöönoton lisäämisestä. Tämä tutkimus keskittyy nuorten vuorovaikutusohjantaan (Interpersonal Counseling) eli IPC-N-interventioon, jota voidaan hyödyntää perustason palveluissa ja opiskeluhuollossa.
IPC-N on kansainväliseen tutkimusnäyttöön perustuva, strukturoitu mielenterveyden lyhytinterventio. Interventio koostuu 36 tapaamisesta, joiden tarkoituksena on auttaa lievistä tai keskivaikeista masennusoireista kärsiviä nuoria kouluympäristössä. Tapaamisissa keskitytään nuoren masennusoireiden taustalla olevan ihmissuhteisiin liittyvän haasteen työstämiseen. Menetelmää on levitetty Suomessa vuodesta 2020 alkaen osana kansallista Mielenterveysstrategiaa. Tästä huolimatta on vielä vähän tietoa siitä, miten IPC-N-intervention käyttö toteutuu tosiallisesti suomalaisen oppilashuollon ammattilaisten ja nuorten välisissä kohtaamisissa.
Tutkimuksemme tarkoituksena on analysoida IPC-N-intervention käytön menetelmäuskollisuutta eli sitä, miten ja missä määrin ammattilaiset käyttävät interventiota todellisissa olosuhteissa strukturoidun rakenteen mukaisesti. Tutkimusympäristönä toimii suomalaisen yläkoulun ja toisen asteen oppilashuolto, jossa IPC-N-koulutuksen saaneiden ammattilaisen ja nuoren välisiä IPC-N-ohjaustapaamisia havainnoidaan. Opiskeluhuollon ammattilaiset voivat olla joko terveydenhoitajia, kuraattoreita tai psykologeja. Tutkimusaineisto kerätään nauhoittamalla ohjaustapaamisia kahden hyvinvointialueen neljästä kunnasta. Tutkimuksen osallistujiksi tavoitellaan yhteensä 1520 oppilashuollon ammattilaista ja nuorta, joiden kanssa ammattilainen on suunnitellut toteuttavansa IPC-N-intervention.
Tutkimuksemme on osa Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa IMAGINE-tutkimuskonsortiota. Tutkimuksen toteuttavat yhteistyössä Helsingin yliopisto, Itla ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Nuorisotutkimuspäivillä esitellään tutkimuksen taustaa, havainnointitutkimuksen toteuttamista sekä alustavia havaintoja aineistonkeruusta.”
Sota sukupolviväkivaltana
Sari Näre (Helsingin yliopisto)
Sotia on totuttu tarkastelemaan valtioiden välisinä konflikteina. Aiheellista olisi tarkentaa lähestymistapaa siihen, ketkä konkreettisesti lähinnä joutuvat sotimaan: nuoret sukupolvet. Tässä mielessä sodat voidaan mieltää myös sukupolvien välisinä konflikteina, joissa altavastaajiksi joutuvat nimenomaan kuolemanvaaraan rintamatehtäviin lähetetyt nuoret.
Historiaa voisikin tarkastella myös hyökkääjävaltioiden sisäisistä sukupolvien välisistä jännitteistä käsin. Hyökkäyssota pakottaa myös aggression kohteena olevien valtioiden nuoret sukupolvet mobilisoitumaan, kuten on käynyt Ukrainassa Venäjän hyökättyä maahan. Nuoret sukupolvet ovat Venäjällä edustaneet demokratiakehityksen kannattajia, minkä ehkäisemiseksi Putinin totalitaristinen hallinto on käynnistänyt massiivisen sukupolviväkivaltakoneiston.
Tarkastelen työryhmäalustuksessani militaristista sukupolviväkivaltaa vanhempien sukupolvien harjoittamana symbolisena ja konkreettisena väkivaltana nuorempia sukupolvia kohtaan. Lasten ja nuorten valmistamiseen uhrautumaan sodassa maansa puolesta on Suomen historiassakin ollut pitkät perinteet kouluopetuksesta lähtien. Lähteinä käytän etupäässä kasvatusalalla itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä käytettyjä militarisoivia tekstejä. Nuorisoidoli, IKL:n kansanedustaja, pastori Elias Simojokea lainaten:
”Nuoren kasvot ovat olivat kauneimmillaan silloin kun ne lepäsivät tyyninä ja kalpeina valkoisen arkun pielusten välissä.”