Puheenjohtajat:
Sanna Aaltonen (Itä-Suomen yliopisto)
Oona Lipponen (Itä-Suomen yliopisto)
Torstaina 9.11.2023 klo 9.00–11.30 (lähiryhmä)
Kohdennetun nuorisotyön ja nuorille kohdennettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen ytimessä on toivo: vaikka niissä saatetaan kohdata toivottomuutta, palveluissa työskentelevät ammattilaiset pyrkivät toiminnallaan vaikuttamaan myönteisesti nuorten elämään. Näin ainakin periaatteessa, mutta palvelujen rakenteet, käytännöt ja diskurssit eivät aina taivu toivon mukaisesti. Palvelujen toimintalogiikat ja nuorten näkemykset voivat myös poiketa toisistaan, ja toivo ja toivottomuus ilmentyä rinnakkaisina orientaatioina ja tunteina.
Työryhmän esityksissä tarkastellaan nuorten palveluja ja niissä kohtaavien nuorten ja ammattilaisten näkemyksiä toivon, toiveiden, tavoitteiden ja rakenteiden näkökulmasta.
Hyvinvointipalvelujen yhteensovittaminen nuorten ja nuorten aikuisten palveluissa
Anna-Mari Juutinen (Itä-Suomen yliopisto UEF / Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos)
Tutkimuksen tausta. Hyvinvointipalvelujärjestelmän hajanaisuusongelmia on pyritty korjaamaan integroimalla palvelut väestölähtöisesti ja ihmiskeskeisesti (Goodwin ym. 2017). Integraation on havaittu lisäävän asiakastyytyväisyyttä, parantavan palvelujen laatua ja tehostavan toimintaa (Kodner 2009; Connelly & Fiorentini 2021). Tavoite palvelujen yhteensovittamisesta on maailmanlaajuinen (WHO 2015; EU Comission 2017). Myös Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki L612/2021 velvoittaa uusia hyvinvointialueita integroimaan julkiset ja muiden toimijoiden palvelut asiakaslähtöisesti.
Tutkimuksen tavoite. Tutkimuksessa selvitettiin hyvinvoinnin integroidusta toimintamallista kokeilulaissa L1350/2014 säädettyjen tavoitteiden toimeenpanoa yksittäisellä paikkakunnalla vuosina 20152016. Kuopiossa integroitiin 1629-vuotiaiden palveluja matalalta kynnykseltä erikoissairaanhoitoon. Palvelut olivat kunnan, erikoissairaanhoidon ja kolmannen sektorin tuottamia tai ostopalveluja. Asiakaskokeiluun osallistui 15 ammattilaista ja 32 kuopiolaisnuorta. Tutkimuskysymys: miten ja millaisin tuloksin poliittisia ja asiakaslähtöisiä tavoitteita tulkittiin ja sovellettiin palveluintegraation paikallisessa kehittämisessä?
Tutkimuksen toteuttaminen. Tutkimus tehtiin laadullisena monimenetelmällisenä tutkimuksena (Mik-Meyer 2020) yhdistäen retrospektiivista tapaustutkimusta, toimeenpanotutkimuksellista tutkimusotetta, teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja etnografiaa aineistontuotannossa. Sekundääriaineistona analysoitiin kansallisia ja paikallisia poliittishallinnollisia dokumentteja vuosilta 20142017.
Tutkimustulokset. Kuopiossa palvelujen yhteensovittaminen perustui nuoren omaan käsitykseen elämäntilanteestaan ja tulevaisuuden toiveista, joiden pohjalta laadittiin kokonaisvaltainen henkilökohtainen hyvinvointisuunnitelma. Suunnitelmaan yhdistettiin tiedot nuoren palvelutarpeista ja palveluista. Ammattilaiset toteuttivat suunnitelmaa asiakaslähtöisinä tiimeinä. Kokeilun perusteella toimintamallin havaittiin edistävän palveluintegraatiota, parantavan tiedonkulkua ja lisäävän asiakasosallisuutta. Silti kokeilulain määräajan umpeutuessa 31.12.2016 integraatiokokeilu keskeytettiin ja toiminnassa palattiin normaalikäytäntöihin. Ilman palvelusuunnitelmien yhdistämisen mahdollistavaa lainsäädäntöä jatkaminen ei ollut mahdollista. Uuden SOTE-järjestämislain L612/2021 mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut tulee integroida samaan kokonaisuuteen kuntien, valtion ja muiden toimijoiden palvelujen kanssa. Vastuu on hyvinvointialueilla. Päätöstä siitä, mitä palvelujen yhteensovittaminen samaan asiakaslähtöiseen kokonaisuuteen tarkoittaa käytännössä, ei ole vielä tehty.
Lopuksi. Integraatiokokeiluille säädettiin kokeilulaissa korkeat tavoitteet, ei hyvinvointipalvelujen saatavuusongelmia, talouspaineita eikä kestävyysvajetta saatu korjatuksi kahdessa vuodessa. Tutkimustietoa voidaan kuitenkin hyödyntää palvelusuunnitelmien yhdistämistä koskevaan lainsäädäntövalmisteluun sekä esimerkkitapauksena hyvinvointipalvelujen ja palvelujärjestelmän uudistamisesta aidosti asiakaslähtöiseen ja integroivaan suuntaan.
Abstrakti perustuu tutkimusartikkeliin:
Juutinen, A-M., Niiranen, V. & Taskinen. H. (2023) Valmiina palveluintegraatioon? Valtionohjauksesta paikalliseen toimeenpanoon. Focus Localis 2-2023, (51)2, 525.
Kansalaisuus, hyvinvointi ja toivo: itsenäistyvät nuoret palvelujärjestelmässä
Jenni Kallio (Tampereen yliopisto)
Yhteiskunnan palveluista ja viranomaisista muodostuva institutionaalinen järjestelmä tukee nuoria kohti itsenäistä elämää ja aktiivista kansalaisuutta. Se myös kontrolloi heitä määritellessään, millainen kansalaisuus on yhteiskunnassa hyväksyttävää ja toivottavaa. Nuorten omat arkipäiväiset pyrkimykset kansalaisina jäävät kuitenkin usein tunnistamatta ja heidän kansalaisuuttaan määrittävien normatiivisten odotusten varjoon.
Esitys perustuu viimeistelyvaiheessa olevaan väitöskirjaan, joka tuottaa tietoa palvelujärjestelmästä ja kansalaisuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä itsenäistyvien nuorten kokemusten valossa. Tutkimus on toteutettu osana ALL-YOUTH-tutkimushanketta ja siihen osallistuneet nuoret on tavoitettu Nuorten turvataloilta.
Palvelujärjestelmä on nuorille arkinen ympäristö, jossa he oppivat kansalaisuuteen liittyviä taitoja ja ymmärtämään järjestelmän toimintaa, mutta jossa he myös käyvät kansalaisuuteen liittyviä neuvotteluja ja kamppailuja (myös Moensted 2021; Suurpää ym. 2023). Ne liittyvät nuorten asemaan yhteiskunnassa, heihin kohdistuviin odotuksiin sekä palvelujärjestelmän käytäntöihin (Werbner & Yuval-Davis 1999; Walsh & Black 2020), mutta myös nuorten mahdollisuuksiin saada tukea ja omia oikeuksiaan toteutumaan ja siten laajasti heidän kokemuksiinsa itsestään yhteiskunnan arvokkaina jäseninä.
Tutkimuksen mukaan normatiiviselta itsenäistymisen polulta poikkeavin tavoin itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden moninaisuutta ja nuorten kansalaisuudelle antamia merkityksiä ei palvelujärjestelmässä tunnisteta riittävästi. Tämä johtaa siihen, että heitä ei aina kyetä tunnustamaan kansalaisina, joilla velvollisuuksien ohella on myös oikeuksia. Nuorten tuen, hoidon ja suojelun tarpeisiin ei aina vastata, mikä saattaa aiheuttaa institutionaalisen laiminlyönnin kokemuksia. Palvelujärjestelmä kohdistaa nuoriin sosiaalista kontrollia, mikä voi johtaa institutionaalisesti tuotettuun haavoittuvuuteen. Lisäksi palvelujärjestelmän käytännöt vaikeuttavat nuorten mahdollisuuksia tavoitella yhteiskunnassa arvostetun kansalaisuuden määreitä.
Institutionaalisessa järjestelmässä syntyy myös ongelmia, jotka liittyvät kansalaisuuden normatiivisten odotusten ja nuorten itse määrittelemän kansalaisuuden väliseen ristiriitaan. Itsenäistyvät nuoret pyrkivät itse määrittelemänsä yhteiskunnallisen osallistumisen, arkipäivässä toteutuvien kansalaisuuden tekojen sekä yhteisöllisissä suhteissa saavutettavien kuulumisen kokemusten avulla kiistämään normatiivisen kansalaisuustulkinnan kapeutta, ja uudelleenmäärittelemään itseään yhteiskunnan jäseninä ja aktiivisina toimijoina. Kansalaisena tunnustetuksi tulemisen kokemus on keskeinen osa heidän hyvinvointiaan. Tutkimuksen mukaan nuorten kansalaisuuden vahvistaminen edellyttää institutionaalisen järjestelmän tehtävän reflektoimista ja kansalaisuuden uudelleentulkintaa nuorten kokemukset huomioon ottavilla tavoilla.
Tuki tai apu jonka luona voisin käydä jutskailemassa, joku joka ymmärtäisi minua. Hyvinvoiva pohjoiskarjalainen nuori? -selvityshankkeen tuloksista
Aino Tormulainen (Humak)
Henna Middeke (Humak)
Millaista palvelua tarvitsisit? Jos unohdetaan ne mitä jo on olemassa, sen sijaan jossain ideaalimaailmassa, millainen apu/tuki olisi sinulle tarpeen? Muun muassa tällaista olemme kysyneet pohjoiskarjalaisille 13–28-vuotiaille nuorille suunnatussa sähköisessä syksyllä 2023 toteutetussa Mitkä ihmeen palvelut? -kyselyssä. Vastauksissa nousevat nuorten toiveet liittyvät esimerkiksi terapian kaltaiseen matalan kynnyksen keskusteluapuun sekä erilaisiin mahdollisuuksiin kavereiden ja uusien ihmisten tapaamiseen: enemmän paikkoja olla.
Humakin toteuttamassa (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja hyvinvointialue SiunSote kumppaneina) Hyvinvoiva pohjoiskarjalainen nuori -selvityshankkeessa (toteutus vuonna 2023) koostetaan tietoa siitä, kuinka pohjoiskarjalaiset nuoret voivat. Mistä hyvinvointi ylipäänsä nuorten mielestä koostuu ja mitä tarvittaisiin siihen, että nuoret voivat hyvin maakunnassa? Tavoitteena on tuottaa tietoa ja kehittämisehdotuksia suoraan nuorilta heidän omista tarpeistaan, kokemuksistaan ja toiveistaan liittyen hyvinvointia edistäviin palveluihin Pohjois-Karjalassa.
Hankkeessa on maakunnallisella tasolla pyritty kartoittamaan mikä tai mitkä ovat ne tahot, joita nuori lähestyy apua tarvitessaan, tai ennen muuta, joita hän haluaisi lähestyä? Kuinka matalankynnyksen ennaltaehkäisevää palvelua voisi olla nuorten tarpeisiin vastaten saatavilla sekä miten ja missä palveluista tulisi viestiä ja tiedottaa, jotta niin nuoret kuin heidän kanssaan toimivat aikuiset tuntisivat palvelut ja palvelupolut? Aineistoa on koottu koko Pohjois-Karjalan maakunnan alueelta kahdella nuorille suunnatulla sähköisellä kyselyllä, jalkautuen nuorten tiloihin, haastattelemalla nuoria ja ammattilaisia sekä erilaisia osallistavia menetelmiä hyödyntäen.
Esityksessä tiivistämme hankkeen selvitystietoa, kokemuksia nuorten kuulemisesta sekä tuomme esille niin ammattilaisten kuin nuorten esittämiä toiveita palveluihin liittyen.
Nuorten työpajavalmentajien metaforat työnsä merkityksestä
Mirja Määttä (Juvenia, XAMK)
Nuorten työpajatoiminnalla pyritään heikossa työmarkkina-asemassa olevien nuorten valmentamiseen kohti koulutus- ja työmarkkinoita. Työpajat muodostavat käytännön harjoittajien yhteisön, käytäntöyhteisön, jossa toimijat rakentavat yhdessä jaettuja käsityksiä normatiivisista ja esteettisistä tavoista toimia (Nicolini 2011). Tarkastelen tutkimuksessa työpajavalmentajien käyttämiä, oman työnsä moraalisia perusteita ja omaa työidentiteettiään kuvaavia metaforia. Tutkimuksen aineistona on neljän eri puolilla Suomea toimivan työpajan valmentajien ryhmähaastattelut, jotka on toteutettu vuosina 2022–2023 aktiivisen haastattelun keinoin, kaksi kertaa kussakin työpajassa.
Metafora on kielikuva, joka on mielikuvitusta herättelevä ja ytimekäs tiivistys vaikeasti sanallistettavasta kokemuksesta; ne antavat muodon myös ammattilaisten arkipäiväiselle asiantuntija- ja kokemustiedolle (Filander 2000, 74). Metaforin nimetään esimerkiksi tunnekokemuksia tai moraalisia perusteita ymmärrettävällä, konkreettisella, arkipuheessa tutulla käsitteellä (Lakoff & Johnson 1980). Nuorten työpajat toimivat tuen ja kontrollin välineinä, saattelemassa nuoria yhteiskunnan norminmukaiseen toimintaan, työkansalaisuuteen, ja samalla pyrkivät väljentämään tai pehmentämään tätä normia. Suhde työhön ja työmarkkinoihin jakaa ja yhdistää työpajavalmentajia. Esittelen työryhmässä tutkimukseni alustavia tuloksia.
Katutason työntekijöiden ammatillinen toimijuus nuorten aikuisten palvelutarpeisiin vastaamisessa nuorille kohdennetuissa palveluissa
Oona Lipponen (Itä-Suomen yliopisto)
Noora Hästbacka (THL)
Sanna Aaltonen (UEF)
Sakari Karvonen (THL)
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien 1825-vuotiaiden nuorten aikuisten parissa työskennellään sosiaali-, terveys-, nuoriso- ja työllisyyspalveluissa. Asiakastyössä toimivia ammattilaisia voidaan kuvata katutason työntekijöiksi (Lipsky 1980), joiden tehtävänä on sekä noudattaa ylhäältä päin tulevia yhteiskuntapoliittisia tavoitteita, lainsäädäntöä ja organisaation asettamia ehtoja että vastata asiakaslähtöisesti ja ammattietiikan ohjaamalla tavalla nuorten aikuisten yksiköllisiin palvelutarpeisiin. Erilaiset näkökohdat voivat asettua jännitteiseen asemaan, kun katutason työntekijät ja asiakasnuoret käyvät neuvotteluja nuoren autonomian ja omien tavoitteiden kunnioittamisen sekä yhteiskunnan ja palvelujärjestelmien asettamien velvoitteiden välillä (Närhi ym. 2014).
Tässä tutkimuksessa tarkastelemme katutason työntekijöiden ammatillisen toimijuuden (professional agency) toteutumista nuorten aikuisten palvelujen kontekstissa. Ammatillisen toimijuuden käsitettä on käytetty monin eri tavoin (esim. Vähäsantanen ym. 2017). Ymmärrämme ammatillisen toimijuuden toteutuvan 1) vaikuttamismahdollisuuksina omaan työhön, 2) osallistumisena (kuten kannanottoina, päätöksinä ja toimina) nuorten palvelutarpeisiin vastaamiseen sekä 3) neuvotteluina omasta ammatillisesta roolista osana palvelujärjestelmää (vrt. esim. Vähäsantanen 2013).
Kysymme tutkimuksessa, millaisena työntekijöiden ammatillinen toimijuus näyttäytyy asiakkaidensa palvelutarpeisiin vastaamisessa. Lisäksi tarkastelemme, millaisia esteitä ammattilaiset tunnistavat oman työnsä rakenteissa ja nuorten oikea-aikaisen avun saamisessa.
Aineistona toimivat Nuorten palvelut tienhaarassa (2022–2023) -hankkeessa tammi-toukokuussa 2023 kerätyt 38 haastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä 80 nuorten palveluissa työskentelevää ammattilaista juuri toimintansa aloittaneilta Pohjois-Savon ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueilta sekä alueiden kunnista. Tutkimusaineisto on kerätty yksilö- ja ryhmähaastatteluin, joissa käytettiin keskustelun tukena vinjettiä eli kuvitteellista asiakastapausta.
Sovellamme teoreettisena viitekehyksenä Dorothy Smithin institutionaalista etnografiaa (mm. Smith 1987), jossa tarkastellaan yhteiskunnallisia rakenteita ja prosesseja yksilön kokemusten kautta. Tutkimuksen lähtökohtana toimivat nuorten kanssa toimivien ammattilaisten kokemukset, näkemykset ja käytännöt omassa työarjessaan (everyday world), ja näiden kokemusten kautta voidaan katsoa takana vaikuttavia suhteita ja palvelujärjestelmän institutionaalista kontekstia (esim. Smith 2006).
Lähteet:
Lipsky, M. (1980) Street-level Bureaucracy: Dilemmas of the Individuals in Public Services. New York: Russell Sage Foundation.
Närhi, K., Kokkonen, T. & Matthies, A-L. (2014) Asiakkaiden osallisuus ja työntekijöiden harkintavalta palvelujärjestelmässä. Janus 22(3), 227244.
Smith, Dorothy E. (1987) The Everyday World as Problematic. A Feminist Sociology. Oxford: Open University Press/Milton Keynes.
Smith, Dorothy E. (toim.) (2006) Institutional Ethnography as Practice. London: Rowman & Littlefield Publishers, INC.
Vähäsantanen, K. (2013) Vocational teachers’ professional agency in the stream of change. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto.
Vähäsantanen, K., Hökkä, P., Paloniemi, S. & Eteläpelto, A. (2017) Ammatillinen toimijuus: rakenne, mittari ja tuki. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.