Puheenjohtajat:
Leea Lakka (Helsingin yliopisto)
Penni Pietilä (Helsingin yliopisto)
Torstaina 9.11.2023 klo 9–11.30 (lähiryhmä)
Lukeminen ja kirjoittaminen littyvät nuorten elämään koulussa mutta yhtä lailla pieniin arjen käytäntöihin ja demokraattisen yhteiskunnan toimintaankin. Vuorovaikutus toisten kanssa ja omien asioiden hoitaminen edellyttävät jatkuvaa teksteillä toimimista, siis kirjoittamista, lukemista ja teksteistä keskustelua. Terveyskeskuksen sähköisessä järjestelmässä tai Kelan tukea hakiessa täytyy navigoida monimutkaisissa tekstiympäristöissä. Monet sosiaaliset tilanteet toteutuvat sosiaalisen median alustoilla. Kuitenkin tiedetään, että lukutaito ja tottuneisuus toimia teksteillä eriytyvät yhteiskunnassa. Myös esimerkiksi median kuluttaminen eriytyy.
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat useimmiten osa muuta sosiaalista toimintaa, ne tapahtuvat melko automaattisesti ja jäävät siksi huomaamatta. Teema onkin ollut toistaiseksi lähinnä erilaisten oppimistulosarviointien ja kielitieteen kiinnostuksen kohteena, mutta teksteillä toimimisen tarkastelu tarjoaa näkökulmia myös nuorisotutkijoille.
Työryhmä on moninäkökulmainen ja monitieteinen. Työryhmässä on esityksiä, jotka laajasti ottaen käsittelevät nuorten toimintaa teksteillä ja tekstien parissa. Ymmärrämme tekstit kirjallisina, sähköisinä ja kuvallisina produkteina, jotka voivat toteutua esimerkiksi koulutehtävinä, sosiaalisen median meemeinä, snapchattina, Kelan lomakkeina – ja niin edelleen. Työryhmässä pohditaan, millaisia merkityksiä lukeminen ja kirjoittaminen nuorten arjessa saavat, ei sitä, sujuvatko ne jonkin mittapuun mukaan oikein.
Kyse voi olla asioinnin käytännöistä, vapaa-ajan teksteistä tai vaikkapa tutkimukseen liittyvistä kyselyistä. Mitä nuoret tekevät teksteillä? Milloin lukemista ja kirjoittamista väistetään? Lisäksi kyse voi olla sponsoroinnin käytännöistä. Miten esimerkiksi nuorisotyöntekijät tai muut ammattilaiset lainaavat omia taitojaan nuorille? Millaisia lukemisen ja kirjoittamisen käytäntöjä on nuorisotiloilla tai erityyppisissä instituutioissa? Kiinnostavaa on myös, millaisia tunteita, asenteita ja rooleja teksteillä toimimiseen liittyy. Miten nuoria kehystetään teksteillä toimijoiksi? Miten nuoret jäsentävät teksteillä toimimistaan?
Unelmani on tulla kirjailijaksi, joka kirjoillaan pystyisi vaikuttamaan ihmisiin ja maailmaan. Kirjojen kirjoittamisesta unelmoivat tytöt osallistuvina kansalaisina
Anna Suni (Helsingin yliopisto)
Esityksessäni tarkastelen millaisia merkityksiä 13–20-vuotiaat tytöt antavat kirjoittamiselle vaikuttamisen ja osallistumisen muotona. Mediassa on viime aikoina käyty keskustelua nuorten lukemisesta, tai pikemminkin lukemattomuudesta, sekä kannettu huolta nuorten poliittisesta osallistumattomuudesta ja pelätty tämän johtavan demokratian kriisiin. Tyttöjen nähdään toisaalta suoriutuvan poikia paremmin, mutta samaan tyttöjä ei ole nähty yhtä aktiivisina poliittisina toimijoina kuin poikia. Viime vuosina julkisuudessa nähdyt ison profiilin tyttöaktivistit, kuten Greta Thunberg sekä Malala Yousafzai, ovat muokanneet näkemystä tytöistä paremminkin aktiivisina toimijoina kuin vain passiivisina tai poliittisten ja yhteiskunnallisten olosuhteiden uhreina. Tästä huolimatta varsinkin tyttöjen arkinen poliittinen osallistuminen ja toimijuus edelleenkin jäävät usein vähäisemmälle huomiolle.
Esitelmässäni paneudun 13–20-vuotiaiden tyttöjen näkemykseen osallistumisesta ja osallistumisen keinoista, erityisesti kirjoittamisen kannalta. Esitelmä perustuu vuonna 2018 Demi-lehden kanssa yhteistyössä Demi:n internetsivuilla toteutettuun 13-20-vuotiaille suunnattuun kyselytutkimukseen (n=856), jossa vastaajat olivat pääasiallisesti tyttöjä. Kyselyssä tutkittiin nuorten näkemyksiä heidän tulevaisuudestaan, peloistaan, unelmistaan ja yhteiskuntaan vaikuttamisesta. Aineistossa yhtenä vaikuttamisen ja osallistumisen keinona tytöt näkivät kirjoittamisen, ja aivan erityisesti kirjan, tai kirjojen, kirjoittamisen.
Esitelmässäni tarkastelen sitä millaisia merkityksiä tytöt antavat kirjoittamiselle, millaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä he aikovat kirjoittamisella ratkaista, millaisia merkityksiä kirjat ja niiden kirjoittaminen tytöille aineistossa muodostavat sekä millaista toimijuutta ja millaisia rooleja tytöille aineistossa syntyy. Tyttöjen vastauksissa toisiinsa kietoutuvat poliittinen toimijuus ja teot sekä erilaiset luokkaan ja sukupuoleen liittyvät odotukset, jotka määrittävät tyttöjen asemaa, elämänpolkuja ja toimintaa yhteiskunnassa.
Näkökulmia nuorten rikostaustaisten kielelliseen suoriutumiseen
Päivi Rainò (Humanistinen ammattikorkeakoulu)
Seija Pekkala (Helsingin yliopisto)
Hanna Markkanen (T:mi Terapiapalvelut Hanna Markkanen)
Emmi Manninen (Äännekoulu)
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että erilaiset puhe- ja kielelliset häiriöt ovat yleisiä nuorten rikostaustaisten keskuudessa (esim. Lount ym., 2017; Snow ym., 2016; Winstanley ym., 2019; katsauksista ks. Anderson ym., 2016; Chow ym., 2022; Pekkala ym., 2022). Nämä johtuvat ns. kehityksellisestä kielihäiriöstä, joka voi ilmetä esimerkiksi puhumiseen, ymmärtämiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvinä vaikeuksina. Häiriö jää usein diagnosoimatta, ja siitä johtuvat toiminnalliset erityispiirteet voidaan sekoittaa esimerkiksi käyttäytymisongelmiin.
Vaikeudet heikentävät rikostaustaisten henkilöiden kykyä selviytyä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa oikeusprosessin ja vankeusrangaistuksen aikana.
Kuvaamme esityksessämme tutkimustuloksia Oikeusministeriön/Rikosseuraamuslaitoksen rahoittaman hankkeen Rikostaustaisten nuorten aikuisten puheen, kielen ja vuorovaikutuksen vaikeudet sekä niihin liittyvä puheterapeuttinen interventio-ohjelma rikosseuraamusalalle (Pekkala & Rainò 20202021) yhteydessä tehdystä haastattelututkimuksesta, jossa selvitettiin rikostaustaisten nuorten näkemyksiä kielellisistä taidoistaan ja sitä, miten näissä ilmenevät vaikeudet vaikuttivat nuorten vuorovaikutustilanteisiin erityisesti rikosoikeudellisten prosessien aikana. Reflektoimme esityksessämme näitä tutkimustuloksia myös vankilahenkilöstön sekä nuorten oikeusavustajina toimivien asianajajien parissa tehtyjen fokusryhmähaastattelujen (Pekkala & Rainò 20212022) kautta.
Tutkimustuloksemme osoittavat, että on tärkeää tunnistaa suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ne henkilöt, joilla on kehityksellinen kielihäiriö ja kouluttaa viranomaisia ja heidän kanssaan työskenteleviä tunnistamaan nämä vaikeudet tehokkaammin. Tämä parantaa rikostaustaisten sitoutumista kuntouttavaan toimintaan ja edistää myös heidän yhteiskuntaan integroitumistaan. Kerromme myös syksyllä 2023 alkavasta hankkeesta (Markkanen ym.), jossa selvitetään erityyppisten interventioiden kautta keinoja tukea rikostaustaisten nuorten kielellistä ilmaisua ja vuorovaikutusta.
Miksi nuoret lukevat koko ajan vähemmän?
Riie Heikkilä (Tampereen yliopisto)
Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että nuoret lukevat koko ajan vähemmän kirjoja. Mediassa usein esiintyvä huolipuhe, joka korostaa lukemisen sosiaalisia ja yksilöllisiä hyötyjä, on etsinyt syypäitä tähän esimerkiksi digitalisoitumisesta, jonka on nähty syrjäyttävän tai korvaavan kokonaan lukuharrastus. Tutkimus kuitenkin osoittaa kaikkiaan, että uudet teknologiat eivät ole suuremmin muuttaneet olemassa olevia lukemisen käytäntöjä, vaikka lukemisen rinnalle on tullut lukuisia muita ajankäyttömahdollisuuksia. Tästäkin huolimatta näyttää siltä, että nuorimmat ikäluokat eivät ole päässeet vanhempien, erityisesti paljon lukevien suurten ikäluokkien, tahtiin lukijoina. Kysymystä kehystää kulttuurinsosiologinen näkökulma, jonka perusteella tiedämme, että kaikenlainen kulttuuriosallistuminen järjestyy hierarkioiksi, jotka vastaavat yhteiskunnassa vallitsevaa sosiaalista hierarkiaa: esimerkiksi korkea koulutus on merkittävä ahkeraa lukemista ennustava tekijä, ja runsas lukeminen periytyy voimakkaasti vanhemmilta lapsille.
Kysyn tässä hyvin alustavassa paperissani ensinnäkin, millaiselta nuorten ikäryhmien lukemisen trendit näyttävät suomalaisten pitkittäisaineistojen ja toisaalta rikkaan laadullisen aineiston valossa, kun lukemista tarkastellaan mahdollisimman monipuolisesti (luettujen kirjojen määrä ja eri genrejen suosio, toisaalta myös erilaisten lehtien lukeminen ja internetissä tapahtuva lukeminen). Toiseksi kysyn, miten sellaiset nuoret ikäryhmät, joiden tausta ennustaa vähäistä kulttuuriosallistumista, puhuvat lukemisesta: miten lukemista tai lukemattomuutta motivoidaan? Ylemmällä tasolla pohdin sitä, millaiset rakenteelliset tai kulttuuris-poliittiseen polarisoitumiseen liittyvät tekijät vievät nuoria kauemmas lukemisen maailmasta.
Käytän aineistonani määrällistä ja laadullista aineistoa. Määrällisenä aineistona käytän Tilastokeskuksen kansallisesti edustavaa pitkittäisaineistoa Vapaa-ajan osallistuminen (aallot 1981, 1991, 2002 ja 2017, N vaihtelee vuosittain välillä 25067155) sekä Suomen Akatemian kulttuuriosallistumista ja -makua käsittelevässä tutkimushankkeessa kerättyä kansallisesti edustavaa aineistoa Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa, joka on kerätty vuosina 2008 ja 2017 (N=1388 ja 1425). Laadullisena aineistona käytän itse keräämääni vähän kulttuuriin osallistuvien suomalaisten parissa kerättyä haastatteluaineistoa, jonka hankin jo päättynyttä Suomen Akatemian Understanding Cultural Disengagement in Contemporary Finland -tutkimushanketta varten.
Esitykseni perustuu kesken olevaan kirjakäsikirjoitukseen, jossa tarkastellaan samaa kysymystä koko väestön tasolla.
Mä vannon et mä en tajuu mitään. Tekstikäytänteiden dynamiikkaa yläkoulun fysiikan oppitunnilla
Anne Tiermas (Helsingin yliopisto)
Jokaisella koulun oppiaineella eli tiedonalalla on oma tapansa käyttää kieltä. Tätä erikoistunutta kielenkäyttöä kutsutaan tiedonalan kieleksi (Satokangas & Tiermas 2021). Esitelmässäni tarkastelen, miten suomea toisena kielenä -oppimäärää opiskelevat oppilaat rakentavat yhteistä ymmärrystä fysiikan tiedonalan kielestä ja teksteistä. Aineistoni koostuu etnografisesta havainnoinnista, ääni- ja videonauhoituksista sekä tausta-aineistona toimivista oppilaiden piirtämistä, laatimista ja kirjoittamista teksteistä.
Koulussa tekstien tuottamiseen ja tulkitsemiseen kytkeytyy monenlaisia käytänteitä. Lähestyn käytänteiden kimppua (nexus of practice, Scollon & Scollon 2004) kolmesta näkökulmasta: 1) ymmärryksen ja merkityksen rakentumisen näkökulma, 2) toisella kielellä opiskelun näkökulma ja 3) materiaalisuuden näkökulma. Tarkastelun keskiössä on luokassa tapahtuva sosiaalinen toiminta sekä siihen kytkeytyvät vuorovaikutuksen elementit, kuten kehollisuus ja käytössä olevat resurssit.
Tekstikäytänteiden kimppua voi hahmottaa rihmaston käsitteen avulla (ks. Deleuze & Guattari 1987). Yksittäiset käytänteet ovat osa laajempia prosesseja ja käytänteitä muokaten sosiaalista toimintaa niin arkisissa kielenkäyttötilanteissa kuin muissakin konteksteissa (Pietikäinen 2012). Aineistoni alustava analyysi osoittaa, että vuorovaikutustilanteissa kumpuavat tekstikäytänteiden rihmastot sekä mahdollistavat ja rajoittavat kiel(t)en käyttöä ja haastavat oppilaiden toimijuutta eri tasoilla.
Lähteet:
Deleuze, G., & F. Guattari (1987). A Thousand Plateaus: Capitalism and Schizophrenia [Mille plateaux: Capitalisme et schizophrénie] (käännös B. Massumi). Minneapolis, MN: University of Minnesota Press.
Pietikäinen, S. (2012). Kieli-ideologiat arjessa. Neksusanalyysi monikielisen inarinsaamenpuhujan kielielämäkerrasta. Virittäjä, 3, s. 410442. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/59114 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Satokangas, H. & A. Tiermas (2021). Mitä muuta tiedonalan kieli on kuin sanastoa? Kuinka lähestyä tiedonalojen kielioppia. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(6). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2021/mita-muuta-tiedonalan-kieli-on-kuin-sanastoa-kuinka-lahestya-tiedonalojen-kielioppia (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Scollon, R., & S. Scollon (2004). Nexus analysis: discourse and the emerging internet. London: Routledge, Taylor & Francis Group.
Omia tarinamme esiin! Osallistavaa sarjakuvaa amiksessa
Susi Nousiainen (Tampereen yliopisto)
Amisnuoret, eli ammattiin opiskelevat ja TUVA-koulutuksessa nuoret, esitetään usein mediassa toiseuttavan arvokehystämisen kautta. Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa Kuljeksivat teinit: eriarvoisuuden tuottaminen amisnuoriin liittyvässä kielenkäytössä ja laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa nostamme esiin näitä eriarvoistamisen mekanismeja. Tuotamme nuorten kanssatutkijoiden kanssa laajempaa representaatiota ammattiin opiskelevien nuorten elämästä, käyttäen heidän itse valitsemiaan kehyksiä ja itse kertomiaan kokemuksia.
Tässä esityksessä kerron hankkeen osuudesta, jossa teen osallistavaa sarjakuvaprojektia ammattioppilaitoksissa, ja näytän valikoiman jo syntyneitä sarjakuvaruutuja. Tutkimusasetelma ammentaa kanssatutkijuudesta ja erityisesti kuljeskelu-metodista. Suomessa kuljeskelua on käyttänyt turvapaikanhakijoiden arkea tutkinut Rikkovat rajat -hanke, jossa on pohdittu syvällisesti myös valtasuhteita, herkkyyttä tilanteille ja toiseuttamisen riskiä tutkimusprosessin aikana. Kanssatutkimuksessa nuoret eivät ole passiivisia tutkimuskohteita, vaan tietoa ja tarinoita tehdään yhdessä heidän omassa ympäristössään, heidän tavoillaan.
Sarjakuvaprojektissa kuljeksin ammattioppilaitoksissa ja pyydän nuorilta tarinoita, joista teen/ teemme sarjakuvia. Tarinat voivat liittyvät nuorten elämään tai olla fiktiivisiä, eikä aihepiiriä ole rajoitettu. Nuorilla on mahdollisuus piirtää, kertoa mitä minun pitäisi piirtää, tai osallistua muulla tavalla kollektiiviseen kerrontaan. Aiemmin sarjakuvaa nuorten osallistamisen välineenä on käytetty mm. Näkymättömät-hankkeessa, jossa yläkoululaisille ja lukiolaisille suunnatuissa sarjakuvapajoissa työskenneltiin toimijuuden ja oman tarinan kanssa. Jatkamme samankaltaista luovaa tutkimusta myös ammattioppilaitosten nuorille.
Sarjakuva muokkautuu monenlaiseen henkilökohtaiseen ja kollektiiviseen ilmaisuun. Sarjakuvaa voi käyttää terapeuttisena tunteiden käsittelyn välineenä sekä tekijälle että lukijalle, ja taiteellinen työskentely voi tukea nuoren identiteetin kehittymistä. Tutkimuksen näkökulmasta sarjakuvan käyttö pelkän tekstin sijaan voi olla myös kielelliseen saavutettavuuteen liittyvä valinta, sekä tietoa tuottaessa että tuloksista viestiessä. Luovana tutkimusmetodina se antaa tilaa ilmaisulle, joka voi olla kirjoittamista, kuvallista tai ääneen puhuttua: valinta on nuorilla kanssatutkijoilla.
Ammatilliset opiskelijat tekstien äärellä – tapauksena ilmanvaihtosuunnitelman tulkitseminen työmaalla
Anne Kolehmainen (Jyväskylän yliopisto)
Tutkin ammatillisia tekstikäytänteitä ja niiden oppimista ammatillisissa opinnoissa. Ammatillisilla tekstikäytänteillä tarkoitan sellaista tekstien kanssa toimimista, joka liittyy kiinteästi ammatilliseen tehtävään tai työsuoritukseen ja joka opitaan usein yhdessä ammatillisten käytänteiden kanssa (Black & Yasukawa 2011). Nämä tekstikäytänteet kietoutuvat myös ammatilliseen yhteisöön (Moje 2015), joka voidaankin nähdä omana kieliyhteisönään. Ammatillisten tekstien, esimerkiksi erilaisten suunnitelmien, äärellä tapahtuu paljon vuorovaikutusta ja niiden käyttöön liittyy usein tekstistä puhuminen (Holmes & Woodhams 2013). On kuitenkin varsin vähän tietoa siitä, kuinka ammatillisia tekstikäytänteitä opitaan, millaisia ne ovat ja millaista vuorovaikutusta niihin sisältyy. Tässä esitelmässä paneudun ilmanvaihtosuunnitelmaan talotekniikka-alan tekstikäytänteenä. Tutkimuskohteena on, millaisia oppimisen tarjoumia suunnitelman tulkitsemiselle ammatillisessa työympäristössä on ja kuinka opiskelijat ja opettaja tuottavat siihen liittyvää tietoa vuorovaikutuksessa. Koska suunnitelma on monimodaalinen, se edellyttää ammatillisen tiedon lisäksi myös monilukutaitoa (Anstey & Bull 2018). Etnografiseen tutkimukseen osallistui yksitoista 1618-vuotiasta talotekniikka-alan opiskelijaa. Tutkimusaineisto koostuu keräämästäni kenttähavainnointimateriaalista ja opiskelijoiden pari- tai ryhmähaastatteluista. Neksusanalyysi-menetelmän avulla (Scollon & Scollon 2004) tarkastelen aihetta diskurssien, vuorovaikutusjärjestyksen ja toimijahistorioiden näkökulmasta, joista tässä tutkimuksessa painottuvat kaksi ensimmäistä. Vaikka aineiston analyysi on vielä kesken, aineistosta on jo eriteltävissä vuorovaikutusprosesseja, joissa ilmanvaihtosuunnitelman äärellä neuvotellaan, ratkaistaan ongelmia ja tuotetaan tietoa vuorovaikutuksen avulla. Näissä prosesseissa korostuvat opiskelijoiden toimijuus ja erilaisten resurssien hyödyntäminen monimuotoisessa työympäristössä. Analyysin tulokset tuottavat tietoa ammatillisista tekstikäytänteistä ja kartoittavat tekstikäytänteiden oppimisen tarjoumia ammatillisessa yhteisössä. Tuloksia voidaan hyödyntää pedagogiikan kehittämisessä.
Lähteet:
Anstey & Bull (2018). Foundations ofmultiliteracies. Reading, writing and talking in the 21st century. New York: Routledge.
Black & Yasukawa (2011). Working Together: Integrated Language, Literacy and Numeracy Support in Vocational Education and Training. University of Technology Sydney.
Holmes & Woodhams(2013).Building interaction: The role of talk in joining a community of practice. Discourse & Communication7(3).
Moje (2015). Doing and teaching disciplinary literacy with adolescent learners: A social and cultural enterprise. Harvard Educational Review, 85(2).
Scollon & Scollon (2004). Nexus Analysis. Routledge.