Puheenjohtajat:
Satu Venäläinen (University of Helsinki)
Päivi Berg (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)
Keskiviikkona 8.11.2023 klo 14.30–17.15 (lähiryhmä)
Useat nykyajan ilmiöt heikentävät huomattavasti nuorten tasavertaisia toimintamahdollisuuksia. Näitä toimintamahdollisuuksia voi lähestyä osallisuuden käsitteen avulla, joka viittaa kokemukseen merkityksellisyydestä, ryhmäkuuluvuudesta ja toimijuudesta (esim. Isola ym. 2017; Virrankari & Leemann 2022). Yhteiskunnallista tavoitetta osallisuudesta heijastavat eri palvelusektoreilla kehitetyt käytännöt, jotka tähtäävät lasten ja nuorten kuulemiseen tai heidän osallistamiseensa. Osallisuuden toteutuminen edellyttää ammattilaisten osaamista, lasten ja nuorten tiedon arvostamista ja sen viemistä eteenpäin. (Peltola & Moisio 2017.) Esimerkiksi nuorten osallistumisen mielenterveyspalveluiden suunnitteluun on esitetty olevan keino sekä sitouttaa nuoria palveluihin että pyrkiä vastaamaan heidän tarpeisiinsa (esim. Reid ym. 2018; Stubbing & Gibson 2021).
Toivo edellyttää osallisuutta, ja sen kokeminen on keskeinen osa mielen hyvinvointia. Intersektionaaliset eriarvoisuudet jäsentävät kuitenkin niin toivon, osallisuuden kuin mielen hyvinvoinnin mahdollisuuksia (esim. Majlander ym. 2023). Myös haavoittuvaksi nimeämisellä ja tämän vuoksi tutkimuksen kohteeksi asettamisella voi toisaalta olla osallisuutta heikentäviä vaikutuksia. Siten etenkin haavoittuviksi tunnistettuihin ryhmiin kuuluvien nuorten parissa tehdyssä tutkimuksessa on erityisen arvokasta omaksua kanssatutkimuksellinen ote (Kulmala ym. 2023), jossa nuoret kutsutaan mukaan tuottamaan tietoa ja tulkintoja omista toimintamahdollisuuksistaan ja keinoista vahvistaa niitä. Otteella saattaa tavoittaa sellaisiakin toivon pilkahduksia, jotka ovat nuorten, mutta eivät välttämättä aikuisten, ammattilaisten ja tutkijoiden näköpiirissä.
Työryhmämme esitykset lähestyvät näitä teemoja esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta: Millä tavoin osallisuuden vahvistaminen voi vahvistaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta? Millaisia mahdollisuuksia kanssatutkijuuteen avautuu nuorten toivoa ja/tai hyvinvointia käsittelevissä tutkimuksissa? Miten mielen hyvinvointia voi tukea osallisuuden kautta, ja millaisia yhtymäkohtia voidaan hahmottaa mielen ja yhteiskunnan, ja kenties myös laajemmin planetaarisen, hyvinvoinnin välille? Millaisia näkökulmia osallisuutta hapertavaan haavoittuvuuteen ja sitä jäsentäviin intersektionaalisiin eriarvoisuuksiin avautuu nuorten kanssa tehdyssä tutkimuksessa?
Nuoret ja digitalisaation tulevaisuus: Nuorten visiot ja huolipuhe
Marta Choroszewicz (University of Eastern Finland)
Digitalisaatio vaikuttaa monin tavoin etenkin nuorten elämään; erityisesti älypuhelimien ja internetin käyttö vie yhä enemmän nuorten aikaa ja huomiota. Suomessa muutokset verkkoteknologiassa sekä ruutuajan kasvu ovat lisänneet erityisen voimakasti 15–24-vuotiaiden keskuudessa. Kuitenkin edelleen tietämme aika vähän nuorten digitaaliseen tulevaisuuteen liittyvistä visioista, toiveista ja huolista. Aihe on ajankohtainen, sillä nuorten älylaitteiden käytöstä käydään jatkuvaa julkista keskustelua. Samalla nuorten digitaalisen tulevaisuuden visiot jäävätkin usein näissä keskusteluissa aikuisten huolipuheen varjoon.
Siksi tässä artikkelissa tarkastelen nimenomaan nuorten digitalisaation tulevaisuuteen liittyvää huolipuhetta, joka esiintyi haastatteluissa nuorten kanssa heidän digitaalisten laiteiden ja palvelujen käytöstä. Kysyn, millaista digitaalista yhteiskuntaa nuoret puheellaan tuottavat, millaisia digitalisaation tulevaisuuteen liittyviä huolia he esittelevät ja millaista nuorten toimijuutta näistä huolista löytyy.
Teoreettisesti hyödynnän sosioteknisen mielikuvaston (Jasanoff & Kim 2009; Jasanoff 2015a, 2015b) ja huolipuheen (Mulari, Vilmilä & Merikivi 2017) käsitteitä, jotka viittaavat sellaisiin tulevaisuuksiin, jotka ovat haluttavia ja jotka usein toimivat kontrastina nykyhetkeen.
Artikkelini empiirinen aineisto koostuu vuonna 2021 tehdyistä haastatteluista vuosina 2005 ja 2006 syntyneiden 28:n nuorten kanssa. Nuoret tarkastelivat digitalisaation tulevaisuutta varsin kriittisestä näkökulmasta suhteessa nykyhetkeen ja sen ajankohtaisiin huoliin. Haastatteluista käy myös ilmi, että usein haastateltavat tarkastelevat ihmisten käyttäytymistä verkossa ja yhdistävät digitalisaation osaksi laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä, sen sijaan, että olisivat tarkastelleet digitalisaatiota irrallisena ilmiönä. Tutkimuksen tuloksina ovat viisi erilaista digitalisaation tulevaisuuteen liittyviä visiota: 1) Digitalisaatiota olisi vähemmän addiktoivaa ja ohjaavaa, 2) Kiusaaminen vähentäisi ja ihmiset olisivat mukavia toisille, 3) Tuotais enemmän semmoista realistisempaa puolta maailmasta, 4) Yksityisempi ja ekologisempi nettimaailma, ja 5) Netti on jo täydellinen. Artikkelissa väitän, että löydetyt visiot ja huolet ansaitsevat enemmän huomiota vaikutusvaltaisilta toimijoilta kuten teknologiayrityksiltä, toimittajilta ja aikuisilta ylipäätään.”
Toivoa luovaa kieltä Sekasin-chatissa
Johanna Kronstedt (Sekasin Kollektiivi / Mieli ry)
Sekasin-chat on nuorille suunnattu, ilmainen, anonyymi ja luottamuksellinen matalan kynnyksen palvelu, joka on auki vuoden jokaisena päivänä. Nuori itse päättää, jos hän hakeutuu chattiin, milloin hän hakeutuu chattiin ja mitä hän haluaa kertoa chatissa. Päivystäjien työote on ratkaisu- ja voimavarakeskeinen ja keskusteluissa keskeistä on luoda toivoa vaikeissa tilanteissa oleville nuorille. Keskustelussa nuori ja päivystäjä ovat tasavertaisia ja keskustelu etenee nuoren tahdin mukaan. Sekasin-chattiin tuli vuonna 2022 160 000 yhteydenottopyyntöä. Tässä esitelmässä keskustellaan miten päivystäjät kysymyksillään, työotteellaan ja asenteellaan luovat toivoa ja osallistavat nuoret heidän ongelmiensa ratkaisuihin.
Kanssatutkimusta somesta ja vertaistuesta nuorten mielenterveyden edistämiseksi
Anna-Maija Multas (Helsingin yliopisto)
Meri Kulmala (Helsingin yliopisto)
Anna Koivisto (Helsingin yliopisto)
Essi Rantanen (Nyyti ry)
Nuorten sosiaalisen median käyttöön liittyvä tutkimus ja mediakuvasto on usein keskittynyt tarkastelemaan somen negatiivisia vaikutuksia nuorten mielenterveyteen. Samalla on selvää, että sosiaalisella medialla on suuri merkitys nuorten elämässä tarjoten esimerkiksi mahdollisuuden vahvistaa ja ylläpitää sosiaalisia suhteita, löytää omaan hyvinvointiin ja terveyteen liittyvää tietoa sekä jakaa vertaiskokemuksia. Suomen Akatemian rahoittamassa ja Turun, Tampereen ja Helsingin yliopistojen yhteistyössä toteuttamassa Tubettajat nuorten mielenterveyden vertaistukijoina (TUBEDU) -tutkimushankkeessa sosiaalisen median tutkimuksen fokus käännetään negatiivisten vaikutusten tarkastelun sijaan siihen, miten nuoret tulkitsevat ja hyödyntävät somea (erityisesti YouTubea) hyvinvointinsa vertaistukena. Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat nuorten mielenterveysjärjestö Yeesi, opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä Nyyti ry sekä Aseman lapset ry.
Esitys keskittyy TUBEDU-hankkeen osatutkimukseen, jossa sosiaalisen median ja sen tarjoaman vertaistuen vaikutuksia nuorten mielen hyvinvoinnille tarkastellaan kanssa- ja vertaistutkimuksen keinoin, mikä tarjoaa uudenlaisen ja nuorten osallisuutta tukevan näkökulman somen mielenterveysvaikutusten tarkasteluun. Kanssatutkimus korostaa tutkijoiden ja tutkimukseen osallistuvien yhteistoimintaa mahdollistaen osallisuuden, toimijuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia tutkimuksessa. Yhteistoimintaan ja tiedon yhteistuotantoon perustuva kanssatutkimus myös haastaa perinteisiä käsityksiä tieteellisen tutkimuksen tekemisestä sekä tiedon tuottamisen tavoista mahdollistaen niihin liittyvien hierarkioiden ja valtaepäsymmetrioiden rikkomisen. TUBEDUssa kanssatutkimuksen tavoitteena on vahvistaa nuorten omaäänisyyttä mielenterveyteen liittyvässä keskustelussa; hankkeessa tarkastelemme aihetta nuorten näkökulmasta merkityksellisten kysymysten ja aiheiden kautta nuorille mielekkäällä tavalla. Sekä osallisuus, toimijuus että merkityksellisyys ovat keskeisiä toivon pilkahdusten elementtejä, joita voidaan vahvistaa kutsumalla nuoret tasaveroisina toimijoina mukaan heitä koskevaan ja heille merkityksellisen ja hyvinvointia tukevan tiedon tuotantoon.
Tutkimuksen aineistontuotanto on käynnistynyt keväällä 2023 yhteistyössä Nyyti ry:n kanssa. Ensimmäisen vaiheen haastattelut mielenterveyden asiantuntijoiden sekä mielenterveyteen keskittyneiden sosiaalisen median vaikuttajien kanssa valottavat nuorten mielenterveyden nykytilaa Suomessa sekä aiheeseen liittyviä keskeisiä teemoja. Syksyllä 2023 tutkimuksen aineistontuotantoa jatketaan järjestämällä ryhmähaastatteluja nuorten kanssa sekä rekrytoimalla kanssatutkijat. Syksyn aikana järjestettävissä työpajoissa nuoret kanssatutkijat osallistuvat niin uusien tutkimuskysymysten asetteluun, aineistotuotantoon (esim. vertaishaastattelut), sen analyysiin ja tulkintaan kuin uuden tiedon levittämiseen ja soveltamiseen.
Esityksessä kerromme TUBEDU-hankkeen aineistontuotantoprosessin etenemisestä samalla pohtien kanssatutkimuksen mahdollisuuksia nuorten osallisuuden, toimijuuden ja merkityksellisyyden vahvistamisessa.
Vastatarinoita nuorten mielenterveydestä
Elina Ikävalko
Tuuli Kurki (Helsingin yliopisto)
Shambhavi Singh (Helsingin yliopisto)
Ulkar Aghayeva (Helsingin yliopisto)
Esittelemme juuri alkaneen MadEnCounters -tutkimushankkeemme (Koneen Säätiö, 20232026) lähtökohtia ja keskeisiä kysymyksenasetteluja. Tutkimushankkeen tarkoituksena on luoda ja tehdä näkyväksi psyykkistä kipua koskevia vastatarinoita (counter-stories) – toisin sanoen tutkimme, miten ja millaisin keinoin mielenterveydestä voi tietää ja kertoa toisin. Vastatarinoita rakennetaan tutkimushankkeessa yhdessä mielenterveyspalveluiden käyttäjiksi identifioituvien nuorten aikuisten (jotka asemoituvat useiden identiteettikategorioiden risteämiin) sekä heidän kanssaan työskentelevien asiantuntijoiden, aktivistien, ammattilaisten ja perheenjäsenten kanssa. Pyrkimyksenä on luoda turvallisia tiloja mielenterveyttä koskevan tiedon kriittiselle tarkastelulle ja olla paikantamatta ongelmia yksilöllisiin ruumiisiin. Mielenterveydestä ja psyykkisestä kivusta tuotetaan tietoa yhdessä psyykkistä kipua kokeneiden nuorten kanssa ja heitä varten, ei niinkään heistä.
Vastatarinat tarkoittavat tässä yhteydessä sellaisten näkökulmien näkyväksi tekemistä, jotka haastavat mahdollisesti alistavia sosiaalisia käytäntöjä ja merkityksiä. Tärkeänä lähtökohtana tässä on kokemuksen ja toipumistarinoiden politiikka, jota monet kriittiset hulluustutkijat ja mielenterveysaktivistit ovat peräänkuuluttaneet. Tämä politiikka asettuu kriittiseen suhteeseen valtavirran vaikeuksista voittoon -toipumistarinoihin nähden. Tarinoiden, jotka sopivat lääketieteelliseen narratiiviin psyykkisestä kivusta sairautena, jonka parantamiseen pyritään yhteistyössä potilaan ja asiantuntijoiden kanssa. Pelkkien kokemustarinoiden toistaminen voi kuitenkin muodostua vain symboliseksi käytännöksi, joka kiinnittää huomion yksilöllisiin kokemuksiin rakenteellisen syrjinnän sijaan ja estää vaatimasta konkreettisia yhteiskunnallisia muutoksia. Tämän vuoksi yksilöllisten tarinoiden arvostamisen lisäksi kokemuksia on tärkeää tarkastella osana sitä yhteiskunnallisten valtasuhteiden kokonaisuutta, jossa ne ovat syntyneet ja jossa niitä kerrotaan.
Tutkimushankkeen yhteiskunnallisena kontekstina on julkisuudessa ja poliittisessa päätöksenteossa paljon toistettu nuorten mielenterveyskriisi, jonka voidaan yhtäältä ajatella olevan seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta mielenterveyspalvelujen alasajosta ja niiden epätasaisesta saatavuudesta, toisaalta kulttuurin yleisemmästä terapisoitumisesta. Yksilöllisen ongelman tai oireiston sijaan tarkastelemme psyykkistä kipua henkilökohtaisesti ja poliittisesti merkityksellisenä reaktiona eriarvoisuutta, sosiaalisia hierarkioita ja syrjintää tuottavassa ympäristössä. Luomme myös kriittisen katseen mielenterveyspalveluihin ja niiden mahdollisesti rodullistaviin, (cis)sukupuolittaviin, heteronormatiivisiin ja ableistisiin toimintatapoihin. Palveluiden tarkastelu intersektionaalisuuden näkökulmasta kiinnittää huomion siihen, miten hoidolliseksi ja kuntouttavaksi tarkoitettu toiminta voi itsessään sisältää joitakin ihmisryhmiä ulossulkevia käytäntöjä.”
Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden haasteet ja mahdollisuudet nuorten psykososiaalisissa interventioissa
Kaisa Marttila (Helsingin yliopisto)
Monitieteellinen Mielen hyvinvoinnin kohentaminen keinona lisätä nuorten osallisuutta (IMAGINE)-konsortio etsii keinoja edesauttaa 1325-vuotiaiden nuorten yhdenvertaista pääsyä vaikuttaviin matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin. Konsortiota rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvoston Lapset ja nuoret – hyvinvoivat tulevaisuuden tekijät (YOUNG)-ohjelma.
Nuorten osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen keskittyvässä alahankkeessamme tarkastelemme yhtäältä nuorille suunnattujen lyhytaikaisten psykososiaalisten interventioiden haasteita ja mahdollisuuksia osallisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta sekä toisaalta sitä, kuinka näillä menetelmillä onnistutaan edistämään nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa pidemmällä aikavälillä.
Tutkimuksessa havainnoidaan ja haastatellaan psykososiaaliseen ohjantaan tai interventioon osallistuneita peruskoulussa ja toisella asteella opiskelevia nuoria, yliopisto-opiskelijoita, työntekijöitä sekä ryhmäintervention nuoria vetäjiä. Nuorten kanssa tehdään myös seurantahaastatteluita. Lisäksi toteutetaan kanssatutkimuksellisella otteella fokusryhmähaastatteluja sateenkaarinuorten, maahanmuuttajataustaisten nuorten sekä toimintarajoitteisten nuorten kanssa. Fokusryhmissä keskustellaan mielenterveydestä, psykososiaalisista menetelmistä, osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta.
Tarkastelemme esityksessämme nuorten kanssatutkijuuden ja osallisuuden mahdollisuuksia tutkimushankkeessamme. Pyrkimyksenämme on reflektoida, millaiset toimintatavat voivat edistää tai asettaa haasteita näiden toteutumiselle sekä eritellä hankkeen alkumetreillä tekemiämme havaintoja.
Moninaisuus osana nuorten terveyttä ja hyvinvointia: Sateenkaari-inklusiivisuus suomalaisessa yläkoulun kouluterveydenhoidossa
Minna Laiti (Turun yliopisto)
Tutkimusten mukaan sateenkaarinuoret (LGBTQ+) ovat haavoittuvassa asemassa oleva vähemmistöryhmä, joiden terveys- ja hyvinvointitarpeita ei aina huomioida terveydenhuollossa ja ammattilaisten osaaminen seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta on yhä puutteellista. Lisäksi sateenkaarinuorilla ilmenee huolia siitä, hyväksyvätkö terveysalan ammattilaiset heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa tai sukupuoli-identiteettiinsä, tai voivatko he kääntyä ammattilaisten puoleen omaa terveyttä ja hyvinvointia koskevissa asioissa. Sateenkaarinuorten kohdalla osallisuus ja yhdenvertaisuus eivät vielä toteudu terveyspalveluissa ja tilanteen taustalla vaikuttavat muun muassa yhteiskunnan hetero- ja sukupuolinormatiivisuus sekä sateenkaari-ihmisiin kohdistunut stigmatisointi, marginalisointi ja syrjintä terveydenhuollossa.
Sateenkaarinuoruutta ja seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden kohtaamista kouluterveydenhoidossa on tutkittu vähäisesti ja tästä syystä hoitotieteen oppiaineessa toteutettiin väitöskirja, jonka tarkoituksena oli kehittää sateenkaari-inklusiivista yläkoulun kouluterveydenhoitoa kuvaava teoreettinen malli. Väitöskirja koostui kolmesta osatutkimuksesta, jossa sateenkaari-inklusiivisuutta tarkasteltiin integroivan kirjallisuuskatsauksen, sateenkaarinuorten yläkoulun kouluterveydenhoidon kokemuksia selvittävän kyselytutkimuksen ja yläkoulun kouluterveydenhoitajien näkemyksiä aiheesta selvittävän fokusryhmähaastattelututkimuksen avulla. Aineistot kerättiin vuosina 20152019. Aineistot analysoitiin ensin toisistaan erillään deduktiivisen kuvailevan analyysin (integroiva katsaus) ja induktiivisen temaattisen analyysin (sateenkaarinuorten aineisto ja kouluterveydenhoitajien aineisto) keinoin. Teoreettisen mallin kehittämisessä osatutkimusten tulokset yhdistettiin ja luokiteltiin uudelleen.
Sateenkaari-inklusiivinen yläkoulun kouluterveydenhoito on moniulotteinen ilmiö, jossa terveydenhoitaja tarvitsee emansipatorista, eettistä ja empiiristä tietämystä ja ymmärrystä sateenkaarinuorten terveydestä ja hyvinvoinnista, henkilökohtaista tietoisuutta itsestään ammattilaisena sekä kykyä toimia joustavasti muuttuvissa hoitotyön käytännön tilanteissa sateenkaarinuorten kanssa. Sateenkaari-inklusiivisen yläkoulun kouluterveydenhoidon teoreettinen malli on ensimmäinen aiheesta kehitetty tutkimusperustainen hoitotieteen malli. Mallia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää niin yhdenvertaisten kouluterveyspalveluiden kehittämisessä kuin kouluterveydenhoitajien koulutuksen ja osaamisen tukemisessa kohti sateenkaari-inklusiivista työotetta.
Merkityksellisyyttä marginaaleissa
Jaana Suontausta (Tampereen yliopisto)
Kanssatutkijat Rasmus Enstedt & Aleksi Ganin
Apulannan Toni Wirtanen laulaa kirjoittamassaan laulussa: Sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima, jonka sä voit oppaaksesi valjastaa. Tuo voima voisi olla toivo, se voisi olla usko, kokemus omasta merkityksellisyydestä tai kaikkia niitä. Tutkimusten mukaan merkityksellisyyden kokemus voi olla hyvin oleellinen tekijä nuorten elämänhallinnan ja hyvinvoinnin taustalla.
Merkityksellisyyden kokemus voi antaa suunnan, se voi antaa toivoa ja tarkoitusta. Tukemalla nuoren kokemusta omasta merkityksellisyydestään osana kaikkea heitä ympäröivää, voimme auttaa nuoria valjastamaan tuon voiman oppaakseen heidän etsiessään paikkaansa yhteiskunnassa ja maailmassa. Tehdessämme tutkimusta yhdessä nuorten kanssatutkijoiden kanssa, tuo nuorten sisällä oleva voima on konkretisoitunut. Heidän yhteiskunnassa näkymätön potentiaalinsa on tullut näkyväksi. On ollut valaisevaa ja yllättävääkin nähdä kuinka työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret aikuiset reflektoivat ja pohtivat elämän suuria kysymyksiä, ja kuinka hienolla ja arvostavalla tavalla he kohtaavat toisiaan tutkimuksen tiimoilta. Tuolla haavoittuvaksi kategorisoidulla ryhmällä on ollut paljon sanottavaa ja paljon annettavaa jo nyt tutkimuksen alkuvaiheessa.
Väitöskirjatutkimukseni tarkastelee työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien 18-29 -vuotiaiden nuorten aikuisten kokemusta heidän oman elämänsä merkityksellisyydestä. Kiinnostuksen kohteena on myös yhteiskunnan koulutukseen, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien institutionaalisten käytäntöjen vaikutus heidän merkityksellisyyden kokemukselleen. Tutkimuksessa on tällä hetkellä mukana kaksi nuorta kanssatutkijaa. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että työn ja koulutuksen ulkopuolella elävillä nuorilla aikuisilla on ainutlaatuista ymmärrystä ja asiantuntijuutta, jonka näkyväksi tekeminen edellyttää toimimista dialogissa heidän kanssaan. Tutkimuksen tarkoituksena on paitsi tuottaa tietoa yhteistyössä nuorten aikuisten kanssa, myös rakentaa uusia tapoja nähdä ja tehdä tutkimusta samalla tukien nuorten aikuisten kokemusta omasta merkityksellisyydestään. Tällä hetkellä keräämme aineistoa vertaishaastatteluiden ja kirjoitelmien avulla, ja myöhemmin on tarkoitus tarkastella ja analysoida aineistoa yhdessä nuorten aikuisten kanssa. Kanssatutkijat ovat lupautuneet mukaan Nuorisotutkimuspäiville jakamaan kokemuksiaan kanssatutkijuudesta.
Nuorten arkipäivän köyhyyskokemukset osallisuuden näkökulmasta
Toni Rajala (Turun yliopisto)
Lasten ja nuorten köyhyyttä on tutkittu runsaasti määrällisin menetelmin ja aineistoin. Sen sijaan laadullista tutkimustietoa nuorten kokemasta köyhyydestä on olemassa vain vähäisesti. Nuorten köyhyydestä kyllä puhutaan, mutta harvoin heidän itsensä kertomana. Suurin osa suomalaisesta ja kansainvälisestä köyhyyskokemustutkimuksesta perustuu aikuisten kokemuksiin, minkä vuoksi nuorten kokemukset ovat jääneet kuulumattomiin tutkimuksessa. Nuorten omaa ääntä tulisi siis tuoda vahvemmin esiin nykyisessä köyhyystutkimuksessa. Tähän tarpeeseen on vastattu työryhmässä esitellyllä tutkimusaineistonkeruulla.
Suomessa toteutettiin syksyllä 2022 valtakunnallinen Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -tutkimusaineistonkeruu, jossa 15–21-vuotiailta nuorilta kerättiin kirjoituksia heidän omista köyhyyskokemuksistaan. Tutkimusaineistonkeruun kirjoituskutsussa nuoria pyydettiin kertomaan, millaista köyhyys on heidän kokemanaan, miten he määrittelevät köyhyyden ja millaisia merkityksiä köyhyydellä on heidän arkipäiväisessä elämässään. Nuoria tavoiteltiin kirjoittajiksi jakamalla kirjoituskutsua erilaisissa julkisissa viestintäkanavissa, sosiaalisessa mediassa, sähköpostilistoilla ja nuorisotyön kontaktien välityksellä.
Lopulliseksi tutkimusaineistoksi saatiin yhteensä 84 kirjoitusta eri puolilta Suomea. Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoitusaineisto on monipuolinen, ajankohtainen ja näkökulmarikas aineisto, joka tuo uutta tietoa nuorten kokemasta köyhyydestä, antaa suuntaa jatkotutkimukselle ja herättää paljon ajatuksia. Kirjoituksissa on nähtävissä köyhyyden vaikutuksia esimerkiksi nuorten perustarpeisiin, tunteisiin, sosiaalisiin suhteisiin ja osallisuuden kokemukseen. Aineisto osoittaa koetun köyhyyden olevan erittäin haitallista nuorten hyvinvoinnille ja osallisuuden kokemukselle. Toisaalta aineistossa on näkyvissä myös pilkahduksia toivosta sekä kuvauksia keinoista, joilla köyhyyden kanssa selviydytään päivittäisessä arjessa.”
Nuorten toimijuuden rakentuminen koulussa, jossa on sisäilmaongelmia
Eerika Finell (Itä-Suomen yliopisto)
Jarkko Pyysiäinen (Helsingin yliopisto)
Aino Walden (Itä-Suomen yliopisto)
Lasten ja nuorten toimijuuden vahvistaminen on suomalaisen perusopetustyön ytimessä. Aktiivista toimijuutta pyritään tukemaan erityisesti erilaisilla pedagogisilla ratkaisuilla ja opetuksen sisällöillä. Tutkimus on kuitenkin tuonut esiin, että toimijuuteen kasvaminen ei ole vain kouluyhteisön vuorovaikutuksessa tapahtuva prosessi vaan siihen vaikuttaa myös materiaalinen ympäristö, jossa oppiminen tapahtuu. Tässä esityksessä kysymme, millaisia toimijuuksia tuottaa koulurakennus, jonka sisäilmanlaatu on todettu huonoksi ja jossa osa oppilaista ja opettajista oireilee voimakkaasti. Tutkimuksessamme tarkastelemme seitsemän yläkouluikäisen nuoren toimijuuden kehittymistä kahden lukuvuoden ajan tällaisessa sosiomateriaalisessa ympäristössä.
Aineistomme muodostuu fokusryhmähaastatteluista, jotka toistettiin neljä kertaa vuosien 20202022 aikana. Analysoimme laadullista pitkittäisaineistoamme narratiivista lähestymistapaa (Polkinghorne, 1995) ja kehysanalyysiä (Entman, 1993; Goffman, 1986) hyödyntäen. Tunnistimme yhteensä kuusi erilaista kehystä ja kolme tyyppitarinaa (Willis, 2019), jotka jäsensivät näiden kehysten välisiä suhteita.
Keskeisin havaintomme oli, että nuoret kehystivät koulun sisäilman laadun hyvin eri tavoin ja erot kasvoivat ajan kuluessa. Havaitsimme myös, että opiskelu sosiomateriaalisessa ympäristössä, johon liittyi ympäristöhaitta, tuotti toimijuuden muotoja, jotka eivät aina olleet linjassa perusopetuksen tavoitteiden kanssa. Esityksemme lopuksi pohdimme, millaisia osallisuuden ja toivon muotoja arkielämässä kohdatut ympäristöhaitat voivat tuottaa nuorten elämässä ja mikä on aikuisten rooli tässä prosessissa.”