Perjantaina 14.11. klo 9.00–12.00
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)
Puheenjohtaja: Petri Paju, Lastensuojelun keskusliitto
Useammasta kuin joka kymmenennestä teini-ikäisestä tehdään vuosittain lastensuojeluilmoitus. Kiireelliset sijoitukset kohdistuvat erityisesti teini-ikäisiin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen alaikäisten osuus ikäluokasta on kasvanut teini-ikäisissä, eikä juuri muissa ikäluokissa. Teini-ikäisistä huostaanotettuna on noin kaksi prosenttia, nelinkertainen osuus vauvaikäisiin verrattuna.
Lastensuojelun uudistaminen ja keskeisimmät kehittämistarpeet kohdistuvat nuorisoikäisiin asiakkaisiin. Lastensuojelulakia uudistetaan parhaillaan. Uudistukset kohdistuvat hatkaamiseen (poistuminen luvatta laitoksesta) ja suljettuihin yksiköihin. Ongelmia tunnistetaan olevan myös rajapinnoilla mielenterveys – ja päihdehoitoon. Kaikki edellä mainitut asiat liittyvät erityisesti nuorisoikäisiin. Lastensuojelusta on pikkuhiljaa tullut entistä enemmän nuorisoasia.
Inhimillinen vaikuttavuus nuorten kiireellisissä sijoituksissa
Maija Haapala, Tampereen yliopisto
Erityisesti nuorten kiireelliset sijoitukset ovat kasvaneet vuosi toisensa jälkeen. Viimeisimmän tilastoraportin mukaan 16–17-vuotiaista nuorista kiireellisesti sijoitettuna oli vuonna 2024 jopa 2.1 % (THL 2025). Kuitenkaan tutkimustietoa nuorten kiireellisistä sijoituksista, puhumattakaan sijoitusten vaikuttavuudesta, ei juuri ole. Esitelmässäni pureudun tähän tiedon tarpeeseen ja järjestelmätason ongelmaan valottaen ilmiötä väitöskirjatutkimukseni pohjalta. Yhtä tärkeää kuin on tieto lastensuojelun vaikuttavuudesta, on myös tarve ottaa huomioon enemmän perinteisessä vaikuttavuuskeskustelussa marginalisoituja kokemuksellisia tarinoita siitä, millaista lastensuojelu on ja mitkä asiat vaikuttavat niiden näkökulmasta, joilla siitä on kokemusta. Näin ollen näkökulmanani on inhimillinen vaikuttavuus, jota olen soveltanut kanssatutkimuksellisesti nuorten aikuisten kanssa, joilla on kokemusta kiireellisestä sijoituksesta 16–17-vuotiaana, aineistonamme nuorten haastattelut (N=13) ja visuaalinen videoaineisto (N=10). Esitykseni tarkentuu valottamaan aineiston pohjalta kiireellisten sijoitusten taustatekijöitä, kiireellisen sijoituksen aikana vaikuttavia tekijöitä sekä sitä, mitä vaikutuksia kiireellisellä sijoituksella on. Esitän myös joitain alustavia ajatuksia siitä, miten tulevaisuudessa lastensuojelu ja muut palvelut voisivat vastata nuorten ja perheiden tilanteisiin paremmin.
Sijoitettujen nuorten taiteen ja kulttuurin harrastaminen
Katrina Silfvast, Helsingin yliopisto
Tutkimukseni käsittelee kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten taiteen ja kulttuurin harrastamisen ja tulevaisuutta koskevan optimismin välistä yhteyttä. Tutkimusaineistoni koostuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämästä Kouluterveyskyselyaineistosta.
Vaikka on olemassa runsaasti tutkimusnäyttöä nuorten ohjatun harrastustoiminnan hyödyistä, on olemassa vähemmän tutkimustietoa siitä, voivatko nuorten itsenäiset harrastukset tarjota samanlaisia hyötyjä. Erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville nuorille, kuten kodin ulkopuolelle sijoitetuille nuorille, itsenäiset harrastukset voivat olla ohjattua toimintaa helpommin saavutettavissa.
Tarvitaan lisää tutkimustietoa yhteisötason suojaavien tekijöiden vaikutuksesta nuorten resilienssiin ja siitä voiko kulttuurin ja taiteen harrastaminen tukea kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten toivoa ja toiveikkuutta.
Tutkimukseni tarkoitus on tuoda tietoa ja ymmärrystä siitä, miten kouluissa, sosiaalipalveluissa, kolmannella sektorilla ja kulttuuripalveluissa voidaan vahvistaa sijoitettujen nuorten toiveikasta suhtautumista tulevaisuuteen.
Traumatietoinen työote lastensuojelun jälkihuollossa
Katri Kärkkäinen, Laurea AMK
Niina Pietilä, Metropolia Amk
Lastensuojelun jälkihuoltoon siirtyessä nuoret ovat usein suuren muutoksen edessä. Sen lisäksi, että he siirtyvät sijaishuollosta jälkihuoltoon, saavat he aikuisuuteen liittyvän uuden roolin ja vastuun. Vaikka jälkihuollossa eletään vahvasti meneillään olevassa hetkessä, suuntaudutaan siinä tulevaisuuteen. Myös menneisyys ja sen tapahtumat ja ihmissuhteet vaikuttavat nuorten elämään. Monella sijaishuoltoon sijoitetulla nuorella on ehtinyt kertymään erilaisia lapsuuden haitallisia ja traumaattisia kokemuksia.
Jälkihuolto on pitkään jäänyt lastensuojelun avo- ja sijaishuollon varjoon, mutta viime vuosina sen kehittämiseen ja merkitykseen on kiinnitetty huomiota. Lastensuojelun jälkihuollossa on tunnistettu se, että traumatietoinen työote on tarpeen, jotta nuorten palveluissa varmistetaan turvallisuus ja se, että palvelut eivät uudelleentraumatisoisi. Traumatietoisessa työotteessa korostuu lisäksi luottamus, osallisuus sekä ennakoitavuus. Sijaishuollossa olleilta nuorilta vaaditaan nopeaa aikuistumista. Nuorten elinympäristö viestii epävarmuutta ja moninaisia uhkia.
Palveluilta vaaditaan joustavuutta nuoren yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Jälkihuollossa yhteinen aika on arvokasta ja on aiempaa merkityksellisempää, mitä yhteisellä ajalla tehdään. Tämä korostuu erityisesti, kun jälkihuolto-oikeuden ikärajaa laskettiin 25 vuodesta 23 vuoteen. Jälkihuollon työntekijän ja nuoren suhteen lisäksi jälkihuollon työntekijä on usein nuoren puolien pitäjänä pirstaleisten palveluiden verkossa. Nuoren täysi-ikäistyttyä palvelut myös asettavat hänelle uusia odotuksia verrattuna aiempaan.
Puheenvuorossa esittelemme suunnitelmaa siitä, miten traumatietoista jälkihuoltoa kehitetään TraumaTaito – Traumatietoinen toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon -hankkeessa. Käymme myös läpi sitä, millaisia elementtejä traumatietoisessa työotemallissa jälkihuollossa tulisi sisältää ja mitä erityisesti jälkihuoltoon liittyviä kysymyksiä siinä tulisi huomioida.”
Asunnottomuus ja kodittomuus sijaishuollon aikana ja sen jälkeen
Veera Niemi, Turun yliopisto
Jarkko Rasinkangas, Turun yliopisto
Sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten aikuisten keskuudessa esiintyy asunnottomuutta muuta ikäryhmää enemmän. Pitkäaikainen laitosasumisen tausta, erityisesti jo alaikäisenä, vastaavasti määritetään asunnottomuutta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa usein asunnottomuuden pitkittymisen riskitekijäksi. Sekä lastensuojelun sijaishuoltoa että asunnottomuutta ehkäisevää työtä ja politiikkoja on kehitetty Suomessa määrätietoisesti, mutta pitkälti toisistaan erillisinä.
Kerromme esityksessämme yhteispohjoismaisen tutkimushankkeemme Exploring Homelessness Among Young Care Leavers (HACL) alustavista tuloksista. Keräämme hankkeessa paraikaa haastatteluaineistoa, jossa sijaishuollosta itsenäistyneet 18-25-vuotiaat, täysikäisenä asunnottomuutta tai sen riskiä kokeneet, nuoret aikuiset kuvaavat asumisen, kodin ja kodittomuuden kokemuksiaan eri vaiheissa elämäänsä. Kussakin pohjoismaassa tehdään 8-10 haastattelua (yhteensä 40-50), ja Suomen aineisto on jo kerätty. Olemme lisäksi toteuttaneet hankkeessa kirjallisuuskatsauksen, jossa olemme analysoineet asunnottomuutta ja sijaishuollosta itsenäistymistä käsittelevää tutkimuskirjallisuutta näiden kahden aiheen risteyskohtien näkökulmasta, ja erityisesti pohjoismaiden kontekstissa. Katsaus kattaa englanninkielisen kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden lisäksi kunkin pohjoismaan aihetta käsittelevän ns. harmaan kirjallisuuden (kuten politiikkadokumentit, raportit) paikallisella kielellä.
Alustavien tulostemme perusteella sijaishuollosta itsenäistyneiden, myöhemmin asunnottomuutta tai sen riskiä kokeneiden nuorten asumishistoriat ovat hyvin katkonaisia ja vaihtelevia yhtä lailla ennen sijaishuoltoa, sijaishuollon aikana kuin myös sijaishuollon jälkeen. Vain harvaan asumispolun vaiheeseen liittyy kodin tunnetta. Asunnottomuudelle on tyypillistä toistuvat siirtymät asumisen, laitosasumisen ja asunnottomuuden välillä. Analyysimme osoittaa, että tämä dynamiikka on itse asiassa jatkunut monilla tutkimukseemme osallistuneilla nuorilla samanlaisena jo vuosia ennen täysikäistymistä. Hatkoilla olossa on kuvauksina paljon samaa kuin asunnottomuudessa. Asumisen tulevaisuuden toiveiden osalta nuorten toiveissa painottuu vapaus säännöistä ja siitä, että kodissa on työntekijöitä tai ihmisiä, joita ei ole itse valinnut. Myös alan tutkimuskirjallisuudessa tunnistetaan erityinen jännite sijaishuoltotaustaan liittyvän erityisen vapauden ja itsenäisyyden kaipuun, mutta samalla muuta ikäryhmää korkeamman tuen tarpeen ja heikompien epävirallisten tukiverkkojen välillä. Sijaishuollosta itsenäistyneiden asunnottomien tai sen riskiä kokeneiden nuorten aikuisten erityisiä tarpeita on tärkeää ymmärtää syvällisesti asunnottomuutta ehkäisevien ja vähentävien palvelujen ja politiikkojen kehittämiseksi jatkossa.
Diakonissalaitoksen Katutaso- tutkimus todentamassa nuorten päihdetyön vaikuttavuutta
Ulla-Kaarina Petäjä, Diakonissalaitos
Suomessa alle 25-vuotiaiden huumekuolemat ovat olleet viime vuosina voimakkaassa kasvussa, ja Suomi on nuorten huumekuolemien kärkimaita Euroopassa. Vuonna 2023, huumekuolemien määrä Suomessa oli mittaushistorian korkein, jolloin 253 henkilöä menehtyi. Heistä 89 oli alle 25- vuotiaita. Kansallisten suositusten mukaan nuorten päihteiden käyttöön liittyvien haittojen vähentämiseksi heille tulisi kohdentaa sekä koulutusta että viestintää. Tiedon tulisi olla aktiivisesti jaettuna niiden kanavien kautta, joissa nuoret viettävät aikaa. Suositusten mukaan nuorten parissa tulisi tehdä etsivää ja jalkautuvaa työtä sekä suunnata matalan kynnyksen palveluja laajennetuin aukioloajoin.
Diakonissalaitoksen Katutaso on nuorten päihdetyön toimintaa ja tutkimusta, jossa yhdistyvät jalkautuva ja etsivä katutyö sekä matalankynnyksen kohtaamispaikka, jolla on laajennetut aukioloajat. Diakonissalaitoksen Katutaso pyrkii vastamaan yhteiskunnallisesti merkittävään haasteeseen kehittämällä yhteistyössä verkostojen, asiantuntijoiden ja nuorten kanssa vaikuttavia, matalan kynnyksen toimintoja, jotka tavoittavat nuoret heidän omissa ympäristöissään. Katutason toiminnan tavoitteena on vähentää nuorten, alle 25- vuotiaisen, päihde- ja riippuvuusongelmia sekä huumekuolemia edistämällä heidän terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi tavoitteena on nuorten osallisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen alueellisesti ja yhteiskunnallisesti. Katutason tutkimuksen tarkoituksena on tutkia nuorten päihdetyöhön osallistuvien nuorten, alle 25- vuotiaiden, terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta sekä niiden mahdollisia muutoksia nuorten päihdetyöhön osallistumisen alussa ja sen jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena on myös tutkia Katutason tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden kokemuksia järjestetyn tapahtuman vastaamisesta heidän odotuksiinsa ja tarpeisiinsa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tieteellistä tietoa nuorten päihdetyön toiminnan ja tapahtumien vaikuttavuudesta, jota voidaan hyödyntää nuorten päihdetyön kehittämisessä organisaatio- ja yhteiskuntatasolla, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kouluttautumisessa sekä nuorten päihdepalveluiden kehittämisessä.
Katutyön vaikuttavuutta tutkitaan monimenetelmällisesti kyselyiden, haastatteluiden ja asiakastietojärjestelmän kirjausten avulla. Tutkimuksessa hyödynnetään validoituja mittareita, kuten THL:n osallisuusindikaattoria sekä Alkoholi-E- ja DUDIT-E-mittareita. Toiminta ja tutkimus rakentuvat kolmesta työpaketista, joiden pääteemoina ovat nuorten terveyden ja osallisuuden vahvistaminen, palveluiden kehittäminen verkostoyhteistyössä sekä alueellisen segregaation vähentäminen. Nuorten päihdetyön tutkija toimii osana työyhteisöä, mahdollistaen jatkuvan reflektiivisen kehittämisen.