Torstaina 13.11. klo 15.00–17.00
(Työryhmä kokoontuu paikan päällä)
Puheenjohtajat:
Aino Tormulainen, Humak
Ville Pöysä, Jyväskylän yliopisto
Eri aikoina sukupuoli on näyttäytynyt nuorten elämässä sekä nuorisotutkimuksessa eri tavoin. Tyttötutkimus syntyi kritiikistä nuorisotutkimuksen poikakeskeisyydelle, poikatutkimus puolestaan muun muassa tuomaan esille poika-kategorian moninaisuutta. Nuoria on historiallisesti kasvatettu, pidetty ja tutkittu erillään sukupuolijakoon perustuen, toisaalta erityisesti viime vuosikymmenien myötä sukupuolen moninaisuus ja sateenkaarinuoruus on tuonut tarpeen laajentaa ymmärrystä ja tutkimusta sukupuolista. Nuoruuden tutkimisessa on siis tarve kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ylittävälle tutkimukselle, muttei myöskään tule unohtaa tyttö- ja poikaerityisyyttä eli sitä kuinka sukupuoli vaikuttaa nuoruuteen eri konteksteissa. Tässä ajassa esimerkiksi puhuttavat jälleen monet sukupuoleen liittyvät ilmiöt, kuten naisviha ja uuskonservatiiviset arvot.
Työryhmässä tarkennetaan katse sukupuoleen nuorisotutkimuksessa pohtien muun muassa, millaisia ilmiöitä, representaatioita ja käytänteitä nuoruuteen ja sukupuoleen liittyen on ollut, on nyt ja miltä nuorten tulevaisuus näyttää erityisesti sukupuolen näkökulmasta. Työryhmässä yhteinen aika -teema, nuoruus ja sukupuoli käsitetään laajasti ja esitys voi kytkeytyä niin historialliseen tai ajankohtaiseen tarkasteluun, representaatioihin tai/ja sukupuolen käsitteistöön, mutta myös yhdessä vietettyyn aikaan ja käytänteisiin eri ympäristöissä. Mistä esimerkiksi tytöt ja pojat ovat innostuneet eri aikoina, millaisia ilmiöitä nuoruuden ja sukupuolen kietoumiin liittyy ja millaisia ovat olleet, tai ovat nyt, nuoruuden sukupuolittuneet käytänteet? Miten sukupuoliin liittyvä käsitteistö on laajentunut ja uusiutunut sekä kuinka sukupuolikategorioiden sisäinen moninaisuus tunnistetaan? Tervetulleita ovat empiiriset, teoreettiset ja metodologisia kysymyksiä pohtivat esitykset, joiden näkökulmana on erityisesti sukupuoli – eri aikoina, erillään tai yhdessä. Työryhmä on monitieteinen.
Työryhmän järjestää Sukupuoli nuorisotutkimuksessa -verkosto, joka kerää nuoruudesta ja sukupuolesta kiinnostuneita eri vaiheessa olevia tutkijoita yhteen. Verkosto on vuonna 2024 käynnistetty yhteistyö jo pidempään toimineiden tyttö- ja poikatutkimuksen verkostojen kanssa.
Sukupuoli nuorisotutkimuksessa: pohdintoja 40-vuotisesta historiasta
Elina Lahelma, Helsingin yliopisto
Naistutkimus rantautui Suomeen 1980-luvulla, eri tieteenaloilla vaihtelevalla vauhdilla. Nuorisotutkimus monitieteisenä nuoriin keskittyvänä tieteenalana institutionalisoitui samoihin aikoihin. Sen puitteissa tehtiin alusta lähtien nuorisokulttuurien tutkimusta, kuluttajatutkimusta sekä syrjäytymisen, etnisten suhteiden, koulutuksen ja nuorisotyön laadun tutkimusta. Nuorisotutkimus-lehti aloitti toimintansa vuonna 1983 ja Nuorisotutkimusseura perustettiin vuonna 1987. Yhteiskunta- ja kasvatustieteissä naistutkimuksen tehtävänä oli aluksi tehdä naisia ja tyttöjä näkyväksi yhteiskunnassa, koulussa ja tutkimuksessa. Naistutkimuksen teoreettinen kehitys alkoi vähitellen haastaa sukupuolen analyysiä kahtiajakoisena, ja empiiriset tutkimukset paljastivat eroja, jotka risteävät sukupuolen kanssa – aikana, jolloin intersektionaalisuutta ei vielä tunnettu.
Tässä esityksessä tarkoitukseni on analysoida sukupuolinäkökulman asemaa nuorisotutkimuksessa, tyttötutkimuksen ensi askeleista kohti sukupuolivastuullista ja intersektionaalista ymmärrystä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuksista. Peilaan sukupuolinäkökulman kehittymistä nuorisotutkimuksessa historiaan läheisillä tutkimusaloilla, erityisesti kasvatustieteissä. Uutena, inspiroivana tieteenalana nuorisotutkimus oli alusta alkaen suhteellisen avoin nais- ja tyttötutkimukselle, toisin kuin jotkut vakiintuneemmat tieteenalat. Tähän on osin vaikuttanut naisten suuri osuus sekä lehdessä että seuran hallituksessa. Alustavasti esitän, että tyttö-, poika- tai sukupuolen tutkimus tai muu feministisiin teoreettis-metodologisiin näkökulmiin tukeutuva tutkimus ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut erityisen keskeisessä asemassa suomalaisessa nuorisotutkimuksessa. Pohdin sukupuolitutkimuksen merkityksiä tämän päivän maailmassa sekä nykyisen akateemisen yhteisön ankarassa ilmapiirissä.
Aineistonani on Nuorisotutkimus-lehden vuosikerrat 1983–2025 sekä muut Nuorisotutkimusseuran julkaisut. Olen tutustunut niihin alustavasti, tarkentaen katseeni erityisesti lehden pääkirjoituksiin ja artikkeleihin niissä teemanumeroissa, joissa sukupuoli tai seksuaalisuus on jotenkin esillä (esimerkiksi Tyttötutkimus 4/1988 tai Pojat ja koulu 1/2010) sekä julkaisusarjassa ilmestyneisiin sukupuoleen liittyviin julkaisuihin, mm. antologioihin ja väitöskirjoihin. Suomalaisten nuorisotutkijoiden kansainväliset julkaisut olen jättänyt ulkopuolelle. Oma lähestymistapani nuorisotutkimukseen on feministinen kasvatussosiologia.
Tyttönä lukiossa
Heli Pesonen, Itä-Suomen yliopisto, Opinto- ja uraohjauksen koulutus
Väitöskirjani aihe maalaa 11 lukiolaistytön syvähaastattaluaineiston kautta kuvaa siitä, millaista on olla tyttönä lukiossa. Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta:
Ensimmäinen artikkelini ”Jos pää kestää, niin pärjäät lukiossa” lukiolaistyttöjen strategioita sukupuolittuneeseen opiskelijaideaaliin kiinnittyy keskusteluun opiskelijoiden koulutuskonteksteissa kohtaamista vaateista, jotka kytkeytyvät opiskelijan sukupuoleen ja muihin sosiaalisiin eroihin. Tutkimuksessamme kysymme, millaisia strategioita on tunnistettavissa tyttöjen tavoissa rakentaa suhdetta lukiossa läsnä olevaan opiskelijaideaaliin ja millaisia sukupuolittuneita merkityksiä näihin tyttöjen puheessa kiinnittyy. Analyysiprosessin tuloksena päädyttiin neljään kategoriaan, jotka nimettiin 1) yksin pärjäämisen, 2) huipulle tähtäämisen, 3) pakotetun vastuun kritisoinnin ja 4) normatiivisesta tyttötapaisuudesta irrottautumisen strategiaksi.
Toinen artikkelini “I need to clearly be something in order to be something.”” Finnish General upper secondary education girls´ peer sociality negotiations. Tässä osatutkimuksessa kysymme: Miten vertaissosiaalisuutta neuvotellaan lukiolaistyttöjen puheessa? Millaisia sukupuolittuneita tulkintoja siihen liittyy? Ja miten lukio institutionaalisena kontekstina kehystää tätä neuvottelua? Tarkastelumme tiivistyy neljän analyyttisen kehyksen kautta: vertaissosiaalisuus suhteessa feminiinisyyteen, mitä vertaissosiaalisuus tarjoaa (tai ei tarjoa) yksilöille, Miten vertaissuhteet ovat sukupuolittuneita sekä vertaissosiaalisuuden merkitys opiskelulle. Analyysin tuloksena muodostui neljä temaattista kategoriaa, jotka nimettiin seuraavasti: vertaissosiaalisuus (1) resurssina, (2) kilpailukenttänä, (3) ei-tavoiteltuna ja (4) saavuttamattomana.
Kolmannessa osatutkimuksessa tulen tarkastelemaan lukiolaistyttöjen tulevaisuuden pohdintoja. Lukiolaisilta odotetaan itseohjautuvuutta, nopeaa valmistumista ja vaivatonta siirtymistä jatko-opintoihin (Tolonen & Aapola-Kari, 2021; Timonen ym., 2016). Kuitenkin tiedämme, että Suomessa työmarkkinat ovat sukupuolen mukaan segregoituneita (Etelävuori 2023; Kauhanen & Riukula, 2019) ja sukupuolen lisäksi uravalintaa sekä jatko-opintoihin siirtymistä voivat niin kehystää kuin hangata monet tässä ajassa olevat ilmiöt (Toiviainen & Bilon-Piórko 2025). Tytöt kuitenkin pohtivat monenlaisia tulevaisuuden kuvia paineista ja odotuksista huolimatta osin yhtenevillä, osin toisistaan eriävillä tavoilla. Kysynkin: Miten tulevaisuudenkuvista neuvotellaan lukiolaistyttöjen puheessa ja millaisia sukupuolittuneita merkityksiä näihin kiinnittyy?
Nuorten sukupuolittuneet digitaaliset maisemat
Sari Tuuva-Hongisto, Nuorisoalan tutkimus-ja kehittömiskeskus Juvenia, Xamk
Kristiina Korjonen-Kuusipuro, Nuorisoalan tutkimus-ja kehittömiskeskus Juvenia, Xamk
Nuorille digitaalisuus luo mahdollisuuksia niin oppimisen, itseilmaisun, identiteetin, vuorovaikutuksen kuin kansalais- ja poliittisenkin osallistumisen alueilla, mutta samanaikaisesti erilaiset sosiaaliset ja kulttuuriset erot kietoutuvat digitaaliseen maailmaan. Tarkastelemme artikkelissamme sukupuolen kuvastoja ja representaatioita nuorten suosimissa digitaalisissa maisemissa. Vaikka digitaaliset ympäristöt ovat jatkuvasti muutoksessa ja muuntuvia, niissä näyttäisi rakentuvan myös sukupuoleen kiinnittyviä heteronormatiivisia pysyvyyksiä ja toistuvuuksia.
Digitaalisen etnografian keinoin tuotettu analyysimme nostaa esiin nuorten digitaalisen maiseman vahvasti stereotyyppisen sukupuolittuneisuuden. Pyysimme tutkimukseemme osallistuneita yhdeksäsluokkalaisia nuoria esittelemään meille seuraamaansa sisältöä erilaisissa sosiaalisen median palveluissa. Karkeasti jaoteltuna tytöt nimesivät elämäntapatubettajia ja meikkausvideoista ja pojat puolestaan kehonrakennusta ja moottoriurheilua. Vaikka itse käyttötavat eivät juurikaan tuoneet sukupuolittunutta eroa, tutkimukseemme osallistuneiden nuorten katsoma ja kuluttama sisältö jakautui vahvasti sukupuolen erilaisiin ja samalla hyvin perinteisiin kulttuurisiin kuvastoihin. Nuorten suosimat ”tubettajat” pitivät yllä sukupuoleen liittyviä jakoja ja käsityksiä, juurikaan niitä kyseenlaistamatta. Nuoret eivät myöskään haastaneet kuvastoon liittyviä pysyvyyksiä.
Nuorten seuraama digitaalinen sisältö toistaa postfeminististä teknokulttuurista kuvastoa (ks. Massanari 2015.) Digitaalista kulttuuria ja digitaalisia sisältöjä tuotetaan vahvan feminiinisen (muoti, meikkaus, fitness) tuottamisen tai maskuliinisen (autoilu, kehonrakennus, urheilu) jaottelun mukaisesti. Imelda Whelehan (2000) on nimittänyt palaamista stereotyyppisiin sukupuolen kuvastoihin retroseksisminä, jossa korostetaan sukupuolten eroja ja tuotetaan vahvaa feminiinistä tai maskuliinista kuvastoa: näillä vahvistetaan standardeja cis-sukupuolisuudesta
Analyysimme pohjautuu “Luokkaistuva digiyhteiskunta – Nuorten eriarvoistuvat elämät sosioteknologisissa imperatiiveissa ja kuvitelmissa” (DEQUAL) -tutkimushankkeeseen, jossa tarkastellaan yhdeksäsluokkalaisten nuorten digitaalisia kulttuureita ja käytäntöjä. Tutkimusaineisto koostuu verkkokyselylomakkeen ja digitaalisen etnografian ja haastattelujen avulla vuonna 2021 tuotetusta materiaalista.
Lähteet:
Massanari, Adrienne 2015: #Gamergate and The Fappening: How Reddit’s algorithm, governance, and culture support toxic technocultures. -New Media & Society, vol 19 (3).
Whelehan, I. (2000). Overloaded: Popular culture and the future of feminism. London: Women’s Press.
Tuuva-Hongisto, Sari & Korjonen-Kuusipuro, Kristiina (2024) Nuorten retroseksistiset ja sukupuolittuneet digitaaliset maisemat. -Hämäläinen, Kupiainen & Taavetti: Joustavat sukupuolet – muuntuvat merkitykset. Helsinki: SKS, Kalevalaseuran vuosikirja 103.”
Ainokaisuuden monet kasvot – Vähemmistöön kuuluvien opiskelijoiden toimintaedellytysten tukeminen
Tiina Rusanen, Oulun ammattikorkeakoulu
Sari Miettinen, Turun Yliopiston Tulevaisuuden Tutkimuskeskus
Suomessa on selvitetty, millaisia kokemuksia naisilla ja miehillä on mies- ja naisvaltaisilla aloilla opiskelusta ja työskentelystä (mm. Teräsaho, Tanhua & Rantanen, 2023) ja miten sukupuoli sosiaalisena kategoriana vaikuttaa koulutus- ja uravalintoihin. (mm. Lahtinen, 2019). Näistä yksilöistä on käytetty usein käsitettä “ainokainen”. Ainokaiset ovat opiskeluyhteisössään, ryhmässään tai työelämässä ainoita tai harvoja oman sosiaalisen kategoriansa edustajia. Sukupuolen lisäksi erottavana tekijänä voi olla esimerkiksi toimintakyky, etnisyys, kansallisuus, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen tai yhteiskuntaluokka.
AINO – Ainutlaatuisesti uralla -hankkeessa (ESR+, 2025–2027) tarkastelemme ainokaisuutta intersektionaalisesta näkökulmasta. Hankkeen kehittämistyön keskiössä on selvittää yhdistääkö erilaisista taustoista tulevia ainokaisia samanlaiset kokemukset ja haasteet ja onko eri vähemmistöryhmiä toisaalta mahdollista tukea koulutuksen kentällä yhtenevillä tavoilla. Hanke toteutetaan Oulun Ammattikorkeakoulun, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Koulutuskeskus BRAHE:n yhteishankkeena.
Hankkeessa toteutettavan tiedonkeruun avulla luomme tarkempaa kuvaa siitä, miten ainokaisuus vaikuttaa opintoihin ja alalle kiinnittymiseen, työllistymiseen sekä urakehitykseen Pohjois-Pohjanmaalla. Aiempien tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että ainokaiset päätyvät usein, halusivat sitä tai eivät, toimimaan oman sosiaalisen kategoriansa “virallisina edustajina” tai symboleina, eivätkä omina yksilöinään (mm. Kanter 2006). Vähemmistöön kuuluvien ja muiden opiskelijoiden opiskelukokemusten ja tulevaisuuskuvien välillä on selviä eroja (Nori & ym., 2021), ainokaiset ovat muita suuremmassa riskissä kokea toimintakykyä heikentävää vähemmistöstressiä (Jaskari & Rahkonen, 2021), syrjintää sekä syrjinnän pelkoa. (QueerMieli-hanke, 2025).
Tässä esityksessä tarkastelemme ainokaisuutta ilmiönä ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakouluissa ja työelämässä sekä esittelemme hankkeen tiedonkeruun alustavia havaintoja.